Eilisistä neuvolakuulumisista jäi kertomatta että lapsen painoarviota en saanut vieläkään. Kun siitä kysyin, terkka sano että sitä aletaan seuraavilla kerroilla katsomaan. Lisäksi lääkäri ei ollut aivan varma vauvelin asennosta, sanoi että vaikuttaa että peppu ylhäällä olisi. Totesi myös, että näillä viikoilla vauvaa pyörii vielä, joten ei ole pysyvässä asennossa.
Synnytys pelottaa myös täällä ja välillä tulee fiilis, että "voiko tän vielä peruuttaa.." Samoin mulle heti sen jälkeen tulee hirveen syyllinen olo, et miten voin edes ajatella tollasta, niin paljon molemmat halutaan vauvaa. Mies tulee mukaan ainakin alkuun. Ponnistusvaiheessa lähtee todennäköisesti pois. Miehellä on yksi lapsi, jonka synnytyksestä jäi pienet traumat, koska kaikki ei mennyt niin kuin piti. Mies tuntee suurta ahdistusta, kun kaikkialla hehkutetaan että tottakai isä mukaan synnytykseen. Olen sanonut etten edes tiedä haluanko hänen olevan ponnistusvaiheessa, mutta siihen asti ehdottomasti. Ponnistusvaiheeseen mulle tulee mukaan tod.näk. äiti (ammatiltaan terv.hoit) tai sisko (opiskelee sairaanhoitajaksi), luotan että he kestävät mukana.
Ammatista, toimin asiakasneuvojana. Opiskelin oppisopimuksella ohessa merkonomiksi ja koulun sain viimein kokonaan loppuun eilen, kun oli opinnäytetyön esitys. JEE!!! =) Todistukset tosin tulee vasta tämän kuun lopussa. Ihan kiva että edes joku tutkinto kohta takataskussa, kun tota ennen ei ollut kun yo.
Kata, olipas kaverisi tökerö. Itsellä ei kokemusta yhdestäkään synnytyksestä, joten siihen en osaa kommentoida, mutta uskoisin vauvan pään olevan kuitenkin se isoin juttu niin kuin sanoittekin. Lähinnä hämmästyttää kaverin vertailutarve ja se että pitää sanoa vielä ääneen. Monet asiat eivät vain ole vertailtavissa, eikä kaikkea kannata aina sanoa ääneen. Noh, meitä on moneen junaan... Mutta yritäpä olla välittämättä... (neuvoo Anskuli, joka tod.näk. olisi räjähtänyt vastaavassa tilanteessa samantien ja katunut ITSE myöhemmin ettei kaikkea kannata sanoa ääneen... :ashamed: )
Uusimaan tapaaminen on ainakin nyt tulevana sunnuntaina, pitäkäähän hauskaa minunkin puolestani! Toisaalta harmittaa etten pääse mukaan, mutta on mökillekin ihana mennä! Toivottavasti pääsen seuraavalla kerralla.
Mukavaa viikkistä kaikille!
Anskuli ja Jorkki tasan 33!
Synnytys pelottaa myös täällä ja välillä tulee fiilis, että "voiko tän vielä peruuttaa.." Samoin mulle heti sen jälkeen tulee hirveen syyllinen olo, et miten voin edes ajatella tollasta, niin paljon molemmat halutaan vauvaa. Mies tulee mukaan ainakin alkuun. Ponnistusvaiheessa lähtee todennäköisesti pois. Miehellä on yksi lapsi, jonka synnytyksestä jäi pienet traumat, koska kaikki ei mennyt niin kuin piti. Mies tuntee suurta ahdistusta, kun kaikkialla hehkutetaan että tottakai isä mukaan synnytykseen. Olen sanonut etten edes tiedä haluanko hänen olevan ponnistusvaiheessa, mutta siihen asti ehdottomasti. Ponnistusvaiheeseen mulle tulee mukaan tod.näk. äiti (ammatiltaan terv.hoit) tai sisko (opiskelee sairaanhoitajaksi), luotan että he kestävät mukana.
Ammatista, toimin asiakasneuvojana. Opiskelin oppisopimuksella ohessa merkonomiksi ja koulun sain viimein kokonaan loppuun eilen, kun oli opinnäytetyön esitys. JEE!!! =) Todistukset tosin tulee vasta tämän kuun lopussa. Ihan kiva että edes joku tutkinto kohta takataskussa, kun tota ennen ei ollut kun yo.
Kata, olipas kaverisi tökerö. Itsellä ei kokemusta yhdestäkään synnytyksestä, joten siihen en osaa kommentoida, mutta uskoisin vauvan pään olevan kuitenkin se isoin juttu niin kuin sanoittekin. Lähinnä hämmästyttää kaverin vertailutarve ja se että pitää sanoa vielä ääneen. Monet asiat eivät vain ole vertailtavissa, eikä kaikkea kannata aina sanoa ääneen. Noh, meitä on moneen junaan... Mutta yritäpä olla välittämättä... (neuvoo Anskuli, joka tod.näk. olisi räjähtänyt vastaavassa tilanteessa samantien ja katunut ITSE myöhemmin ettei kaikkea kannata sanoa ääneen... :ashamed: )
Uusimaan tapaaminen on ainakin nyt tulevana sunnuntaina, pitäkäähän hauskaa minunkin puolestani! Toisaalta harmittaa etten pääse mukaan, mutta on mökillekin ihana mennä! Toivottavasti pääsen seuraavalla kerralla.
Mukavaa viikkistä kaikille!
Anskuli ja Jorkki tasan 33!