~KesäMassut 2007~

Heissulivei!!!

Voi mikä päivä! Niin kertakaikkisen väsynyt ja huonovointinen oon ollu, etten edes sänkyjä saanu pedattua. Ihan menny sohvan ja sängyn väliä laahustaessa koko päivä. Just heräsin "päikkäreiltä", pakko oli nukahtaa vähän kun lapset katto lastenohjelmat. Eilen jo alko tää pahaolo, siitähän muutkin on kirjottanut kärsivänsä, joten lienee kuuluu asiaan.

Vappu meni rauhallisissa merkeissä, mun siskon perhe sekä äiti ja isä oli aattona meillä syömässä. Eilen käytiin vapputorilla Hämeenlinnassa, olin vähän pettynyt kyllä, jotenkin tosi köyhää verrattuna siihen mitä Hyvinkäällä aina on ollu. Olisin odottanut enempää kun isommasta kaupungista kuitenkin on kyse. No samapa tuo.

Ammateista on ollu puhetta. Mä olen siis lähihoitaja. Joskus sitä kuvittelin olevani unelma-ammatissa, mutta muutaman vuoden töitä tehtyäni en kyllä enää tiedä... Hoitoala kyllä sinänsä kiinnostaa, mutta en tiedä jaksaako sitä eläkeikää odotella lähihoitajana ja raataa terkkarin vuodeosastolla, tuskin. Sairaanhoitajaksi tai terveydenhoitajaksi voisi tietysti lukea, mutta en usko että mulla riittää rahkeet enää monen vuoden opiskeluun. Saapihan nähdä sitten mihin sitä ryhtyy, kun työelämään jälleen palailee.

Itkuhälytintä meillä ei koskaan ennen ole ollut, mutta ollaankin asuttu kerros- ja rivitaloissa poikien vauvoina ollessa, joten itkun on kyllä kuullut sisälle ilmankin. Mutta nyt täytyy ne hankkia ihan ehdottomasti. Mistä kata niitä copran hälyjä saa?

auramaria kyseli mahan naksumisesta. Mulla kans toisinaan naksuu, ei mitenkään kovaa, mutta joskus vauvan liikkuessa kuuluu sellasia pieniä naksahduksia. Aiemmissa raskauksissa en havainnu moista. Taitaa olla löysempi nivelinen kaveri tämä =)

Katziina kirjoitti raskauden loppumisen haikeudesta. Kyllähän se aina tuntuu jotenkin haikealta, kun tietää, että kohta sitä ei enää ollakaan raskaana. Mutta eniten mulla toi olo oli just esikoisen aikoihin. Muistan, kun synnäriltä oltiin lähdössä kotiin ja vetäsin omat vaatteet päälleni niin iski ihan pieni kriisin poikanen muuttuneesta kropasta. Tuntu hassulta, kun yhtäkkiä ei ollutkaan isoa mahaa. Ja joka kerta kun vauva on syntynyt on tuntunut tosi oudolta, kun mahassa ei tunnukaan potkuja ja möyrimisiä.

Synnytystä odotan jo malttamattomana. Olenkin "tilaillut" synnytksen tonne neljän viikon päähän Sillon olis viikkoja 37+ joten vauva sais hyvinkin sillon tulla Toivottavasti ei ainakaan yli mene sen takia, että muutenkin on iso vauva tulossa niin ei tarttis kauheesti yliajalla kasvaa. Mä en halua mitään seittemän kilon jättiläistä, millasesta kerran näin unta.

Kohtukuolemien ajattelua olen tietoisesti välttänyt. Ja olenkin onnistunut siinä aika hyvin. Mullahan tokassa ja kolmannessa raskaudessa meni toi vauvan kuoleman pelko ihan överiks. Mä olin aivan varma, että elävää vauvaa ei synny ja ajatuksiin tulvi ties mitä synkkiä ajatuksia jopa siitä mitä sille sitten laitetaan arkkuun päälle. Nyt olen säästynyt onneksi noilta ajatuksilta, paitsi että välillä hiipii mieleen, että nyt sitten tietysti jotain pahaa tapahtuukin, kun en ole lainkaan pelännyt...

No voi kökkö, nyt alkaa taas palsta tökkimään enkä pääse toisesta ikkunasta lunttaamaan mihin piti kommentoida... On se kumma ettei tälle tökkimiselle saada mitään tehtyä. Tosi ärsyttävää.

No Pepsukalle piti ainakin sanoa, että kyllä näkyi sun uusi masukuva! Sehän olikin kasvanut hurjasti viime kuvasta! Tosi söötti masu ei ollenkaan liian pieni. Jos ei sulla näy uusi kuva niin kokeilepa kun avaat oman profiilisi niin paina F5:sta niin voi alkaa sillai näkymään.

Kiva, kun niin moni on laittanut masukuvansa näytille! Niitä on niin kiva katella. Tosi nättejä on kaikkien masut!

Lihava norsu olo on mullakin. Kokeilin tässä huvikseni yksiä sellasia farkkuja mitkä oli ennen raskautta mulle tosi isot. Ajattelin, että josko ne olis mahtunu päälle sillai, et olis jättäny vyötärön mahan alle. Ja kissanviikset, eihän ne mahtunu takapuolestakaan päälle Kiloja on siis kertynyt muuallekin kuin vaan mahaan. Voi pieru. Ennen raskauttakin oli jo liikaa painoa niin ei olis tarttenu yhtään ylimäärästä pakollisten lisäks tulla. Ei auta sitten muu ku laihduttaa pikkuhiljaa vauvan synnyttyä ja urakalla sitten kun imetys loppuu.

Hassua, miten mustakin tuntuu jotenkin kovin epätodelliselta, että ens kuussa meillä on taas vauva. Tuntuu, että mitä lähemmäs laskettu aika käy, sitä epätodellisemmaks olo muuttuu. Lapset odottaa jo ihan malttamattomina uutta pikkuveikkaa. Pitäs saada viimein laitettua paikat kuntoon, meillä kun ei ole vielä edes pinnasänkyä:ashamed: Ens viikonloppuna olis tarkotus lähteä Ikeaan sitä ostamaan.

Mantsulle tsemppiä sokereiden kanssa. Onneks vauvalla kaikki hyvin! Tylsää tietysti jos insuliinit joutuu alottaa, mutta onneks ei kyse ole kuitenkaan kuin muutamista viikoista.

PikkuMyy ei mullakaan tule kahden viikon välein neuvolaa, vaikka piti kyllä tulla. Mullakin on seuraava käynti lääkärineuvola ja edellisen käynnin kanssa väliä tulee liki neljä viikkoa. Sitten pitäs alkaa viikottaiset käynnit.

Omaan napaan ei kuulu kummempaa. Vauva liikkuu hyvin. Liikettä tuntuu ympäriinsä mahaa, toivottavasti on kuitenkin älynny pysyä raivotarjonnassa. Hikka tuntuu pikkasella olevan tosi usein. Vappuna nauratti, kun söin grillipihvin ja sen syötyäni alkoi vauvalla kauhea hikka. Toinen on tietysti ahminut lapsivettä oikein urakalla ja maistellut pihvin makua! Kunnon raavas mies Supistuksia on päivittäin ja ihan napakan kipeitäkin, tuntuu tuolla alakerrassakin oikein kunnolla kun supistaa, noinkohan siellä jo paikat kypsyy. Turvotusta on, nytkin kun oon pidempään istunut tässä koneella on sormet ihan nakkeina ja jalat pökkelöinä.

Sunnuntaina sitten nähdäänkin osan porukan kanssa. Nyt on muodostunut sitten tämä tyypillinen naisellinen ongelma, -mitä mä laitan päälleni?!?!? Vähän vähissä, kun on noi vaihtoehdot. No täytyy jotain ryysyä yrittää kehitellä päällensä. B)

Semmottis! Illan jatkoja

Teppana & pikku-ukko 33+2

 

no nyt on synnytysosasto kierretty. tuli ihan sellanen fiilis et haluis äkkiä päästä sinne itekkin tosi toimiin =)

mulla noita supisteluja on kanssa tullut jo pari viikkoa ja kipeinä, monta kertaa päivässä. inhottavaa välillä kun kipeästi supistaa niin ei tiedä pitääkö menna kakkalle kun tuntuu vähä samalta. välillä tavaraa tulee ja välillä ei. mä varmaan ravaan pinnistämässä vähän väliä kun synnytys alkaa

alapäässä on myös tuntunut sellasta pientä pistelyä ja vihlontaa mut mun kohdalla ainakin viimeksi ne johtui vain siitä kun vauvan pää on niin alhaalla ja se tuntuu siellä välillä. mä niin toivoisin kun meen ens kerralla lääkärille reilu viikon päästä, et se sanois et nyt on paikat jo hieman kypsynyt.

pepsukka81 kyllä sulla nyt on masu kyllä pompsahtanut esiin =) kaunis vauva masu.

mäkin ajattelin tilata synnytyksen tonne parin viikon päähän, sillon olis se reilu 37. voi kun sais itse kalenterista vaan päivän valita

Hani ja Samppa 35+2

 

Heissan kaikille!!

Tänään oli neuvola ja ultra!

kaikki oli hyvin:
elikkäs...
vauvan syke 146
hb vähän laskenut 119 oli nyt
sf-mitta 29
painoa tullut 700g per viikko..apua kunhan ei loppuun asti tulis joka viikko noin paljoo..nooh..vähän seliittää toi vappu..yhteensä on tullut jo n.11 kiloa... :ashamed:
paineet oli 119/70
raivotarjonnassa edelleen ja ultraaja sanoi että on ihme jos vielä yrittää kääntyä perätilaan, koska vauvalla pää jo kuulemma kiinnittynyt tosi hyvin! :hug:
painoarvio vauvalla nyt kun viikkoja 32+6 oli n.1890g saman verran suunilleen kun esikoiselta! sanoi että en tule tekeemäänkää yli 4kiloisia vauvoja varmaan koskaan..hyvä niin koska muutenkaa en mikään hirveän isoihminen ole!

olisi kyllä vähän tehnyt mieli kysyä että kumpi on tulossa mutta päätimme mieheni kanssa että pidetään salaisuutena synnytykseen asti!


itkuhälyttimestä ollut kyselyä..minäkin ajattelin ostaa nyt itkuhälyttimen ja olen ollut philipsin kannalla ja varmaan sen hankinkin!

synnyttämään tekisi jo todella mieli!jospa tämäkin vauva syntyisi vähän aikasemmin niinkuin esikoinen eli viikoilla 38+2..mutta nyt kun sitä toivoo niin se menee minun tuurilla yli ja se on varmaan sitten sitkas odottaa, mutta noh..pääasia että vauva tulee maailmaan terveenä!

mun kyllä täytyy mennä poijan kanssa saunaan ja nukkumaan..

moido!
Anttuliisa ja vauveli 32+6

 

Tänään sitten iski pakokauhu... MUSTA TULEE ÄITI!!!! olen äiti lopun ikääni... pikkasen pieni kriisi oli päivällä... kun ukkeli tuli töistä, itkin varmaan kaksi tuntia putkeen... halusin vaihtaa jo suunniteltuja nimiä, kateus toisen töissä käymisestä iski ja ressi tulevaisuudesta iski ihan täysillä päälle.... pannaan ihan hormoonien piikkiin... hyvin silti on mennyt kun vasta nyt iski hormooniriehuja päälle Kyllä mua sitten ihan oikeesti pelottikin, musta tulee äiti, osaanko olla äiti, tuleeko musta hyvä äiti, olen äiti lopun elämääni, tuleeko musta pelkkä äiti???? Kuulemma tulee maailman paras äiti miehen mielestä sen lapsille... kyllä se helpotti... eikä kyllä nimi ehdotuksiakaan vaihdettu, vähän lisäiltiin vaan... jännitän ristiäisiäkin niin tautisesti, miten jollekin niin pienelle voi päättää jotakin niin konkreettista, kuin nimen ja se elää sen kanssa sitten loppu elämänsä... voi apua :'(

En soittanu lääkriin tänään, nukuin kellon ympäri ja vähän ylikin, kun on niin kipee oo, en haluis ainakaan flunssan kourissa mennä synnyttämään, joten parempi vaan nukkua flunssa pois.... päätin syödä omin lupineni loppuja allergialääkkeitäni... heiniksiä löyty ja netistä löysin tiedot, et ei oo vaarallista... pyydän sitten reseptin tiistaina, kun on neuvolalääkäri... :flower: KIITOS, ihan kaikille, jokka allergiajuttua kommentoi... kiitos, pikku-myylle tsemppauksesta... on sentään astmaoireet ollu olemattomat... eihän nyt kroppa kaikista oireista voi luopua *heh-heh*

ammateista ja opinnoista: olen tietotekniikka-asentaja aiemmalta ammatiltani, pätkääkään en alan hommia ehtiny tehdä, kun lähdin opiskelemaan sosiaalialaa, saan samalla diakonin pätevyyden... joulukuussa oisin valmistunu, jos tämä pikkunen ei ois ilmottanu vielä tulostaan.... oltiin suunniteltu vauvaa jo toisen ja kolmannen opintovuoden väliin, mutta se ei sillon halunnut vielä tulla ja nyt sitten jää puolisen vuotta opintoja jäljelle... sitä en tiiä mikä musta isona tulee, mutta erityisnuorisotyönohjaaja ois semmonen tavote sitten myöhemmin... kirkon nuorisotyönohjaajaksi alunperin hain opiskelemaan, mutta sitten rakkaus tuohon ukkeliin muutti suunnitelmia ja vaihdoin suuntautumista...

mitäs vielä.... hormoonihirmu päänsärky on, eikä nuha lähteny pupuilemallakaan... on outoa puuhaa tuo seksi... massussa toinen jynttää ja sitten yrittää nauttia... ja lopputuloksena on naurua, pientä rentoutta, kipiä massu ja liekehtivät limakalvot... tavallaan oottaa, että tää raskaana oleminen loppuis, että sais omansa takasin=) mutta silti joku on varastanut melkein 9 kk mun elämästä.... ja nyt mennään loppusuoralla...

meiän vanhemmat on veikkaillu, et joskus äitienpäivän jälkeen taidan päästä hommiin, kun tuo masu on alkanu lakseutua alaspäin.... itelläkin on alusta asti ollu semmonen olo, et ei kesäkuulle kyllä mennä... villi veikkaukseni onkin ollu, et masukki syntyy 23-25.5. katotaan kuin hyvin oon veikannu =)

Mut nyt taidan mennä hiipimään yöpuulle....

ötyjä ja vointeja kaikille!!!

Maariana + Iinuska 35+2(?)

 

Tässäpä tulee neuvolakuulumisia heti alkuun:

Verenpaine ok
Pissa puhdas
Painoa tullut alusta asti 8,6 kg
Sf-mitta 28,5 (pikkusen keski- ja alakäyrän puolenvälin alapuolella)
Hemoglobiinia ei mitattu, kun oli viimeksi niin hyvä
Vauvan syke n. 145
Vauva raivotarjonnassa

Kyselin terveydenhoitajalta raskauden jälkeisestä liikunnasta ja kuulemma jälkitarkastukseen asti pitää malttaa ottaa rauhallisesti. Kävelyllä saa käydä, mutta lantionpohjanlihasjumppaa lukuunottamatta ei pitäis treenailla siis pariin kuukauteen. Ekaks terkka selvästi ajatteli, että haluan päästä laihduttamaan, mutta siitä ei nyt oo ollenkaan kyse. Tekee yksinkertaisesti vaan mieli saada kunnon hiki pintaan! Nyt kun oon melko kauan liikkunu vaan "puoliteholla"... Uskon kyllä, että kilot lähtee imettämällä ja en nyt muutenkaan jaksa yhtään stressata tuota painoasiaa (ainakaan vielä.. ). Seuraava neuvola on kahden viikon päästä ja siitä lähtien sitten joka viikko.

Mariaana83: Ihan luonnollistahan tuo "äitipakokauhu" taitaa olla. On se niin peruttamaton ja iso juttu! Nuo tunteet varmaan jokainen käy läpi ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Mulla oli kans jossain vaiheessa semmonen olo, että apua, musta tulee oikeesti äiti! Eilenkin neuvolan synnytysvideota katsellessa puhuttiin miehen kanssa, että voiskohan tän homman vielä peruuttaa. Välillä siis jännittää synnytys (ja muutenkin äidiksi tulo), mutta toisaalta oon saanu kuulla kahden ensisynnyttäjän, opiskelukaverin ja siskon ystävän, tosi hyvistä ja positiivisista synnytyskokemuksista, mikä vähän vähentää pelkoa. Eiköhän siis siitäkin selvitä...

Päivittelin muuten taas masukuvaa, kun tuntuu kasvavan tuo maha niin mukavaa tahtia.

Nyt yritän taas innostua lukemaan graduartikkeleita.

Katziina ja Paavo 34+0

 

Ihana tuo Mariaananhormoniheilautus!!!!!
Tuollasia sitä vähän väliä tulee... =) Mutta musta nuo myös auttaa,saa purettua tunteitaan ja tuulettaa sekä myös ne kasvattaa siihen äityteen.

Tosi ihana masukuva Katziina..söde kun mikä.Ja noista kiloista,sulle menee vielä miinukselle paino,sillä mulla on 10 kiloa tippunut alle kuukaudessa.Eli nuo menee ihan heittämällä ja joudut vielä lihotuskuurille!!

Mulla on joka raskaudessa kestänyt n.vuoden päästä omiin kiloihin takasin.Ja oon siis mennyt miinukselle joku 5-7 kiloa.
Imetysaikana kun ei lihoa kovin helpolla,saa syödä ihan mitä vaan ja kuinka useesti!!
Mulla oli yöpalat valmiina jääkaapissa,aina yösyötön jälkeen jääkaapille!!!
Ja sitä janon määrää!!!Huh..
Pitsaa tms.hyvyyksiä vedin kyllä monen vuoden edestä.
Illalla oli ihana mennä nukkumaan eikä yöherätyset tuntuneet ihan niin pahalta kun ties että kaapissa ootta herkut!!!


Täällä on niiin hiljaista... :wave: Siis kotona kun muut koulussa ja Maisa on mun äidillä vielä.
Iskä hakee töistä tullessa.Mä tässä kelaan että mitäs nyt tekis.

Postissa pitäsi tulle imetystoppeja pari,tilasin Glamourmom:ilta pari toppia,vaikuttivat tosi kivoilta.
Ja samaten sellasen Miracle blanketin eli kapalon pojalle.
Mun tekemät kapalot kun tahtos aueta ja oli muutenkin aika vaikeeta,joten tuo voi olla tosi ok.

ELi posti pitäis hakea.!!

Huh,kun vetäsin puoli levyä suklaata,ihan kauhee sydämmen tykytys alkaa ja sellanen raskass olo tulee päähän..Kai mä oon sokerihumalassa...
Nam,mariannelevystä puolet siis oottaa ja huutaa tuolla keittiön puolella!!

ai joo,ne Cobrat ukko tais ostaa jostain eräliikkeestä,mutta kit niitä myydään ihan missä vaan.Koitapa googlettaa.
Hirvimiehet käyttää niitä paljon..Ja kotiäidit!!!


heippa!!

kata 35+6

 

Heippa kaikille!

Viimeinen lääkärineuvola käyty ja kaikki tuntuisi olevan hienosti

Painoa tullut kahdessa viikossa hurjat 700g, mutta pientä turvotusta alkaa jo olla, kaiken kaikkiaan painoa tullut 4,5kg, eli ei hätää.

Sokereita mittailin kotona sen 8 viikkoa ja kertaakaan ei raja-arvot ylittyneet. Eli nyt voi loppuajan sitten huokaista helpotuksesta, mutta toki kannattaa jatkaa tuota kevyempää ruokavaliota.

Verenpaine 112/70, hb 130, sf 33 ja vauvan syke 156.

Vauva on rt:ssa ja pää on aivan kiinnittynyt. Kohdunsuu ihan pehmeä, mutta kiinni, kohdunkaulaa 1cm jäljellä.

Lääkärin mielestä ollaan jo "turvallisilla vesillä", eli vauva saa syntyä, jos on aikaisemmin tullakseen =) Supistuksia ei tosin paljon tule, muutama päivässä ja ovat kyllä sitten tosi tiukkoja! Vähän siltä tuntuu, että ehkä ei ihan kesäkuuhun asti jaksa tämä vaavi odotella

Muutenkin on tässä vähän jännät paikat, veljen perheen esikoisella on huomenna laskettu aika ja minusta tulee täti ekaa kertaa! Vähän kyllä näyttää siltä, että serkkuvauvaa saadaan pidempään odotella, siellä suunnalla ei ole merkkejäkään synnytyksestä...

Tuota pahanolon tunnetta on minullakin. Ei suoranaisesti okseta, mutta vähän sellainen kuvotuksen tunne välillä.

Eilisestä alkaen liitoskivut olleet aivan järkyttävät, erehdyin vähän rivakammin nostamaan jalkaa autoon noustessa (meillä korkea maasturi) ja siinä sitten jotenkin "revähti" tuolla jalkovälissä Nyt täytyy vaappua oikein ankkakävelyä, kun niin jomottaa liitoksissa. Ja autoon kun nousee, niin tarvii kädellä nostaa ensin toinen jalkaa sisälle, hih, on siinä sivustaseuraajilla hauskaa katseltavaa, kun tämä mamma autoonsa äheltää :ashamed:

Niinpä niin, loppu häämöttää ja synnytys pelottaa ja jännittää jo aika lailla. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin, turha murehtia kovin paljon etukäteen.

Paksuja vointeja kesämassuille!

Katti ja maha 35+4

 

Heipsan! Löysin tänne niin kuin vähän vahingossa ja ajattelin tuppautua mukaan, jos sopii.

Toista odotan ja laskettuaika on 8.6. Esikoinen täytttää 8.5. 11 kk:tta, eli vuoden ikäero olis tulossa. Mutta luulen että asukki päätää syntyä jo tämän kuun puolella.

Hämeessä asustan ja ikää mulla on 25 ja miehellä 23. Pari viikkoa sitten aloitettiin rakentamaan, että kiirettä tulee pitään. Aina välillä hiipii pelko, että miten sitä oikein jaksaa lasten, rakentamisen ja kahden koiran kanssa...

Vointi on ollut kohtalainen, enemmän vaivoja on ollut kuin esikoista odottaessa, mutta on kuulemma ihan ymmärrettävää, kun synnytyksestä on niin vähän aikaa.

Mutta tässä tälläinen pikaesittely.

Vointeja kaikille!

Terkuin, Jolke 34+6

 

Huomenta päivää!

Eilen neuvolassa kaikki ok.Joutuin automaattisella verenpainemittarilla katsoa paineet kun ei saanu selvää yhtikäs korvillaanMulla aikas matalat kyllä =)
110/64 (ollut matalammallakin)
sf 31 (viimeksi vkolla rv 32+4 oli 27 ja silloin alakäyrällä tasaisesti nousi.nyt hyppäs keskikäyrälle..terkka oikein metsästi mittauksen aloituspaikkaa..ekaa kertaa hän multa mittas.Vauva hikeenty niin et syke 160 nousi..
Paino 72.2kgekaa kertaa oli laskenut 200g-huomaa etten jaksa syödä enään paljoa ja hedelmät nostanut kiinnostusta suklaan sijaan..olin tyytyväinen kun oli samassa
Ekassa neuvolas paino ollu 61.6kg....joten ei siinä vielä sitä 15kg,mutta olin kyl syksyllä 58kg kotipuntarin mukaan..
Raivotarjonnassa kans meillä pukkuinen ollu rv 20+3 ekaa kertaa...en tiä onko välillä vaihtanut paikkaa..

Hassua et vähän väliä katselen haikeasti vaunuja-ois kiva päästä vauvaa jo työnteleen..
Eikä mua synnystyskivut pelota-ainakaan vielä.

mutta tälläinen oman navan kommentointi..
pitäs mennä silittään serkulta saatuja vauvan vaatteíta..tai sit menen ekana lenkille.

 

Moro kaikille! Ja tervetuloa uusille mukaan rinkiimme!

Ajattelin tulla kertoilemaan neuvolakuulumiset:

verenpaine ok (aika alhainen)
hemog. 114 --> laskenut taas, tuplamäärä rautaa nieltävä
pissa puhdas (kun ei aamulla syö mitään ennen neuvolaa..)
paino noussut 200 gr viimeisestä, nyt tullut 13 kg yhteensä
sydänäänet kuului hyvin -sykettä ei ole ikinä mitattu, tai ainakaan minulle sanottu
pää on alhaalla, ja ilmeisesti kiinnittynyt

Valittelin pahaaoloani ja univaikeuksia, ja neuvolatäti kirjoitti pari päivää saikkua. Hyvä niin, kyllä etoo ja nyt närästääkin niin kovasti, että pistää sekä selkään että rintaan. Toivottavasti menis ohi pian.. Yritän ottaa levon kannalta, vaikka nukkumisesta päivälläkään ei tule mitään tuon närästyksen takia. Ja sitten tietenkin miettii mitä kaikkea voisi nyt tehdä, kun on pari päivää kotona.. joku tuossa mainitsi graduartikkeleita -mullakin pitäisi niitä ruveta käymään läpi..

Ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.. viime viikolla olin tosissaan niin pirteä ja nautin olostani..

Hyviä vointeja kaikille!!

=) kolmas + beba 32+4

 

Moro kaikille! Ja tervetuloa uusille mukaan rinkiimme!

Ajattelin tulla kertoilemaan neuvolakuulumiset:

verenpaine ok (aika alhainen)
hemog. 114 --> laskenut taas, tuplamäärä rautaa nieltävä
pissa puhdas (kun ei aamulla syö mitään ennen neuvolaa..)
paino noussut 200 gr viimeisestä, nyt tullut 13 kg yhteensä
sydänäänet kuului hyvin -sykettä ei ole ikinä mitattu, tai ainakaan minulle sanottu
pää on alhaalla, ja ilmeisesti kiinnittynyt

Valittelin pahaaoloani ja univaikeuksia, ja neuvolatäti kirjoitti pari päivää saikkua. Hyvä niin, kyllä etoo ja nyt närästääkin niin kovasti, että pistää sekä selkään että rintaan. Toivottavasti menis ohi pian.. Yritän ottaa levon kannalta, vaikka nukkumisesta päivälläkään ei tule mitään tuon närästyksen takia. Ja sitten tietenkin miettii mitä kaikkea voisi nyt tehdä, kun on pari päivää kotona.. joku tuossa mainitsi graduartikkeleita -mullakin pitäisi niitä ruveta käymään läpi..

Ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.. viime viikolla olin tosissaan niin pirteä ja nautin olostani..

Hyviä vointeja kaikille!!

=) kolmas + beba 32+4

 

Heips taas :wave:

Teppana Tiedän tunteen Hämeenlinnan vapputorista. Oon tosiaan Hämppälinnasta kotoisin, eikä tori ole häävi oikein koskaan. Paitsi tietenkin viime kevään HPK:n suomenmestaruusjuhlissa =)

Kiloista mainitsi mm. Teppana. Mulle iski toissapäivänä kriisi, kun yhtäkkiä iski tajuntaan kuinka paljon p..se on levinnyt! Kokoa oli ihan tarpeeks jo ennen raskauttakin, niin että nyt vielä lisää. Mä tuhersin taas itkua kun tunsin itteni niin älllöttäväks. Eniten ärsyttää se, ettei sille juuri nyt voi mitään. Ei muuta kuin kunto-ohjelmaa synnytyksen jälkeen suunnittelemaan! Mulla on hirvee hinku liikkumaan ja hikoilemaan oikein kunnolla, mutta pelkää että sit vauvan kanssa ei vaan jaksa... Oon valmentanut miestä jo nyt, että jos näyttää että jään vaan kotiin "löhöömään" synnytyksen jälkeen, niin hellävaraisesti vois potkia liikkeelle tyyliin: "Mä voin olla vauvan kanssa nyt, jos haluat mennä lenkille/salille" Täytyy vaan toivoo ettei hormonihirviö vedä sitten hernettä nenäänsä, että mitäs tolla meinaat..! Te synnyttäneet , ovatko ajatukseni liian positiivisia? Pääsekö helposti liikkeelle synnytyksen jälkeen, vauvan kanssa tai ilman? Tietenkin on yksilöllistä ja riippuu paljon toipumisesta yms.

Neuvolakuulumisia:

Tänään kävin neuvolalääkärillä ylimääräisen käynnin kun työssäolo ollut jatkuvan istumisen takia hankalaa. Sairaslomaa sain kaksi viikkoa, eli äitiysloman alkuun asti. Sisätutkimukset ym. katotaan tän kuun lopussa kun on varsinainen lääkäriaika.

Huomenna olis ollut neuvola-aika, mutta katto verenpaineen, pissan ja sf-mitan jo nyt, niin ei tarvitse mennä huomenna erikseen.

Verenpaineesta alapaine pilvissä ja iski paniikki! Tosin terkka sano ettei ole tuosta vielä huolissaan, koska muutenkin mulla ollut koholla. Pissa oli kuitenkin puhdas, mutta tuota nyt sitten seuraillaan. Terkka anto kaikkia hyviä syitä, mistä kohollaolo voi johtua: eilinen päänsärky, kävelin kiireellä neuvolaan ja suurin kaikista on jännitys, koska mulla tänään iltapäivällä opinnäytetyön esitys... Mutta mitkä järkisyyt muka tehoaa odottavaan äitiin..?? Varsinkin kun oon jostain syystä pelännyt raskausmyrkytystä pari päivää ihan hulluna, kiva et nyt sit oli toi koholla :'( Vähän oon huolissani, en voi mitään. :'(

Sf-mitta oli 29,5 eli keskikäyrän tuntumassa

Paino oli noussut 750g/vko, mutta se johtuu siitä kun edellisellä käynnillä se oli laskenut reippaasti just-olleen vatsataudin takia. Jos kattoo sitä edellisestä käynnistä, on nousua siitä 370g/vko. Raskauden alusta paino noussut 6 kg, siis ekasta neuvolakäynnistä 8. viikolla.

Hb:tä ei nyt otettu, koska kävin sen ottamassa viime viikolla. Silloin se oli vain 109 ja nyt siis "nautin" tupla-annoksen rautaa päivittäin.

Seuraava neuvola kahden viikon päästä.


Mutta nyt syömään jotain, ennen kuin lähden opinnäytetyötäni esittelemään... Apua!

T:Anskuli ja Jorkki 32+6

 

:wave:

Kauheasti tullut asiaa, joihin en ole kommenttia antanut.

Vappu tosiaan meni erittäin hiljaisesti. Vappuaattona ei tehty mitään ja vappupäivänä käytiin kaupungilla+ syömässä Rossossa. Söin melkein kokonaisen pannupizzan ja vielä jäätelöä- kyllä tuntui, että massu räjähtää ihan pian...Oli niin kamalan kylmäkin että...

Mantsu: Toivottavasti et joudu aloittamaan insuliinia. :\|

Hani: Itsekin mietin lähes koko ajan, että kunpa vauva olisi vain terve ja siksi pienokaisen haluaisi nähdä jo. Mies aina sanoo myös, että kunhan on terve; se aiheuttaa minullekin jotenkin paineita, että entä jos ei olekaan- onko syy sitten minun. Oma sairaus taustalla varmaan vaikuttaa tähänkin, vaikkei sairauteni periydykään.

Vauva oikeasti tulossa: Sitä ei tosiaan meinaa tajuta, ei sitten millään. Olen yrittänyt kuvitella, miltä oma vauva näyttää, miltä tuoksuu, miltä tuntuu ja miltä minusta sitten tuntuu ja sama pakokauhu kuin Maarianalla, niin minullakin on välillä herännyt. Nyt joudun varmaan tuomiolle, mutta ajoittain kaksi murto-osasekuntia olen välillä miettinyt, että kunpa en olisi ryhtynyt tähän. Yllätysvauva, jota ei vielä ollut tarkoitus tehdä ja nyt olen tässä tilanteessa...pelottaa monesti vähän aikaa, mutta sitten taas tulee melkein itku, kun ehti edes ajatella, että kunpa vauva ei tulisikaan. Miten sitä voi olla rakastunut tähän ihmiseen NIIN paljon, kun ei ole toista vielä tavannutkaan ?

Vauvaunet: Minä en ole nyt nähnyt vauvaunia. Viime yönä kyllä näin unta massustani, että se oli Valtava- siis oikeasti paljon isompi kuin minulla tähän saakka. Ja inhosin sitä, miten jouduin kävelemään (vielä kävelen korkeissa koroissa ja hyvin sujuu- siis ei mitään vaikeuksia) ja sitä miltä näytin...halusin olla epätoivoisesti seksikäs, mutta siitä ei tullut mitään...

Nukkuminen: Minä olen nukkunut erittäin hyvin. Nyt vain viime aikoina, jos herään aamulla kuuden aikaan vessaan, niin menee vähintään puoli tuntia tai enemmän ennenkuin saan unta. Kaikki asiat alkaa pyörimään mielessä jostain syystä...

Väliliha: En ole rasvaillut eikä ole tullut edes mieleen. Pelkään kyllä itsekin, että joudutaan leikkaamaan sitä- ihan yököttää ajatus. Kuinka nopeaan se paranee? Ja samaan kysymys: Kuinka kauan vuoto kestää synnytyksen jälkeen ? Ts.kuinka nopeaan olette voineet/alkaneet harrastamaan taas seksiä synnytyksen jälkeen ? On minullakin huolenaiheet...Tarkoitan siis, että milloin FYYSISESTI ollut mahdollista, psyyke sitten asia erikseen..

Itkuhälyttimet: Me ollaan ostettu jo aikaisemmin Lidl:stä itkuhälytin. En tiedä onko ihan lelu vai toimiiko kunnolla, mutta aluksi sitä tietty pitää testailla ja katsoa sitten tartteeko paremman...

Paha olo: Mistä ainakin Teppana myös kärsi. Minullakin sitä jatkuvasti. Välillä oksennan kunnolla ja välillä vain kuvottaa todella kovasti. En tiedä mistä se oikein johtuu. Samalla saattaa silmissä sitten pyöriä ja olo muutenkin tosi inhottava...

Katti: Mukava, että olet saanut hyvän painoarvion ja hyvät neuvolakuulumiset. Minullakinhan sama tilanne eli kohdunkaula ihan pehmeä, sentti jäljellä ja niin, no minulla jo auki. En tosin tiedä, miten tilanne nyt viikossa edennyt. Supistukset ainakin lisääntyneet ja muuttuneet kovemmiksi. Minäkin toivoisin uutta painoarviota vauvalleni, mutta luotan siihen, että neiti kasvanut, kun massu kasvanut.

Hoitopöytä: Mehän ostettiin Ikeasta se halvin ja pienin hoitopöytä, johon ihastuin heti. 25e maksoi. Maalasin sen itse, kun oli puunvärinen.

Lihava norsu: eli ts. möhkömaha, niinkuin itseäni kutsun nykyään. Painajaisuni, jossa en tosiaan onnistunut olemaan mitenkään seksikäs mahan kanssa on totta mielestäni. Tunnen itseni niin hirveäksi, vaikka sinänsä maha ei ole minkään tekemisen esteenä eikä se estä yhtään mitään, mutta näyttää vain niin ISOLTA että...Vaatteet kyllä mahtuu edelleen hyvin päälle, mutta ei se oloa helpota, kun massu on iso...Ärsyttää, kun ihmiset aina kaupassa jne. tuijottaa avoimesti mahaani... \|O . Seksikkyys (jota ei välttämättä ole koskaan ollutkaan) on kyllä kadonnut viimeistä pisaraa myöten...

Pikkumyy: Neuvolakäynneistä, minulla on huomenna taas neuvola eli neuvolatätille menen ja kahden viikon välein käyn neuvolalääkärin luona. Minä kyllä haluaisin harventaa neuvolakäyntejä, mutta jos itse toivot lisää, niin kannattaa varmaan pyytää ja etenkin, jos niin alunperin sovittu.

Teppana: Kiitos vinkistä, miten massukuvan sai näkyviin. Nyt se näkyy minullakin ! :heart: . Minullakin tuota väsymystä tosiaan ihan kauheasti; välillä vain tulee yhtäkkiä hirveä uupumus, tuntuu, ettei varvasta jaksa nostaa..

Synnytys: Pelottaa ja hirvittää niin kamalasti, kun koko ajan tajuaa, että tässä saattaa synnytys käynnistyä milloin tahansa. Tuleeko teillä kaikilla miehet mukaan synnytykseen ? Minä olen alusta alkaen ajatellut, että tietysti mies tulee ja on tulossa, mutta nyt olen alkanut miettiä, että en halua häntä ponnistuvaiheeseen, vaan haluan, että poistuu sitten huoneesta. Mies ei tunnu suostuvan tähän...olen jo sanonut, etten soita hänelle ollenkaan, jos synnytys käynnistyy, jos ei lupaa lähteä, kun käsken.. :x

Oma massu: Supistuksia on ollut enemmän ja isompia. Vaivoja ei sinänsä ole minkäänlaisia, muuta kuin iltaisin sisäreidet on monesti ihan hellänä. Se johtunee siitä, ettei malta olla levossa ja kuten olen ymmärtänyt 35 viikon jälkeen ei tarttisikaan enää. 35 viikkoa täynnä la:na- saa nähdä. Väsymystä ja kuvotusta lukuunottamatta tunnen jaksavani hyvin . Siksi onkin vaikea asennoitua lepoon. Supistukset tosin ilmoittaa kärkkäästi, milloin olen liikaa ollut liikkeessä...Jännittävä olohan tässä jo alkaa olla. Oulussa ei pääse tutustumaan synnärille ainakaan 20.5 saakka noroviruksen takia...

Ammatti ja opinnot: lisäys, unohdin vastata aiemmin. Minä valmistun nyt amk:sta sosionomiksi. Aiemman ammatin myötä olen työskennellyt mielenterveyspuolella hoitajana n. 6vuotta; ei yhtä jaksoista, sillä opiskelujen ajan olen tehnyt vain lomituksia ja keikkaa, mutta koko ajan on tullut oltua töissä eli ammattitaitoa pidetty yllä . Edelleen tulen jatkamaan joko mielenterveys-ja päihdepuolella ja yleensähän ne yhdistyy. Opiskelemaan oli tarkoitus hakea työn ohella nyt keväällä, mutta vauvan ilmoittaessa tulostaan, haen yliopistoon ensi keväänä. Haen joko psykologiaa (jolloin pitäisi muuttaa Jyväskylään- mies ei todellakaan halua sinne) tai Ouluun kasvatustieteitä lukemaan. Yliopisto-opiskelua siis tarkoitus suorittaa sosionomin töiden ohella. Välillä tulee tunne, että olisi pitänyt valita jokin toinen ammatti, mutta rakastan kyllä työtäni mielenterveyspuolella, joten ei sen vuoksi, vaan sen vuoksi, että minua kiinnostaa niin moni ala. Mediala olisi voinut olla toinen valinta...

Siinäpä taitaa olla kaikki.

Pepsukka ja massuneiti 34+5.

Ps. Kauhean moni oli ehtinyt kirjoittamaan väliini, kun Katin kirjoituksen luin viimeisenä ennenkuin omaa kirjoitustani aloitin:

Hyvä, että olette saaneet hyviä neuvolakuulumisia.

Tervetuloa Jolke mukaan ! <br><br>

 

Pikaseen tuun hehkuttamaan tuota Glamourmomtoppia!!
Aivan ihana päällä!!!
Ja kun mulla on suurehkot tisut 70 ja kuppi tällä hetkellä joku F-G niin tää on niin napakka ettei ees tämänkokoinen tarvii liivejä!!!
Näissä aukee olkain kuin liiveissä ja aivan ihanaa tukevaa kangasta!!
Nätti kun mikä päällä!!!

JA musta voi käyttää ihan imetyksen jälkeenkin..

Lumikarpalon tilasin,tässä valkoiset olkaimet ja punainen muuten..Ihana!!!

Taidan tilata vielä pari,sillä nä menee talvellakin neuleen alla kivasti!!!

Suosittelen siis.
Ja se kapalojuttu,ihanan pehmeetä kangasta.On varmasti hyvä sekin!!!

 

Ajattelin samantien vastailla Pepsukalle, niin muistan joskus kommentoidakin jotain..

Välilihasta tai sen leikkauksen paranemisesta. Mulla meni useampi viikko, suurin osa parantui nopeasti, mutta oli yksi tikki joka oli kipea useamman viikon ja istumaan pystyi ainoastaan renkaalla (mies teki kotiinkin mulle sellaisen..) Sekstailu jutut on varmaan yksilöllisiä, itse olen aina odottanut tarkastusta, ennen kuin olen uskaltanut edes yrittää.. kieltämättä sitä tuntee itsensä neitsyeksi uudestaan ja arastaa koko hommaa...

Pahasta olosta: Mulle neuvolatäti sanoi, että kohtu kasvaa ja painaa palleaa, joka aiheuttaa tätä etovaa oloa. En muista että tätä olisi ollut aikaisemmissa raskauksissani. Tietenkin pitää sulkea pois raskausmyrkytys, jos tulee yllättävää pahaaoloa.

Joku kyseli liikkumisesta vauvan syntymän jälkeen. Itse en ole mikään himoliikkuja, enkä sinänsä ole kokenut tarvetta lähteä liikkeelle vauvan syntymän jälkeen. Kilotkin ovat rapisseet omaa tahtiaan (kuten jo aikaisemmin kerroin, ekasta kymmenen kiloa jäi laitokselle ja kastajaisissa olin jo vanhoissa vaatteissani, tokasta kilot lähti hitaammin, vuoden sisään olin kuitenkin normaalipainossa). Riippuu tietenkin vauvasta miten äiti pääsee lähtemään. Varsinkin alussa vauvaa voi joutua syöttämään hyvinkin tiheään, ja jos vauva ei huoli tuttipulloa, niin aika kiinnihän sitä pikkuisessa on. Toisaalta toiset vauvathan saattaa jo pienestä pitäen vetäistä muutaman tunnin unia.

Olikohan muuta.. ei enää muista..

Hyviä vointeja!!

=) kolmas + beba 32+4

 

Heippa kaikille!

Meillä oli eilen eka perhevalmennus johon päästiin mukaan, aiemmin olisi jo ollut jotakin muttei ehditty kumpikaan sinne. Olipa turha parituntinen. Ryhmä oli minusta tosi iso, siinä ei keskustelua syntynyt eikä kehenkään tutustunut, ja vetäjien "mitäs nyt seuraavaksi" -jahkaus ei vakuuttanut. Odotin tutustumista samassa tilanteessa oleviin pariskuntiin ja mahdollisesti jotain uutta tietoakin, mutta lähes koko aika käytettiin vierailevan parikuisen lapsen äidin kuulumisiin ja vauvan ihastelemiseen. Niinkuin ei lasta olisi ennen nähty... Koko jutusta jäi ehkä vartin arvosta asiaa käteen lapsen sensomotoriikasta ja karmea pelko videosta, joka katsottiin.

Video oli psykologin puheita vain, mutta kun siellä nostettiin esiin se mikä minua kaikkein eniten pelottaa, eli että joillekin ihmisille lapsen totaalinen riippuvuus on liikaa. Se vain todettiin, eikä sanottu miten selvitä siitä, mitä tehdä jos se on liikaa. Minua on juuri se mietityttänyt tässä lastenhankinnassa, että se pieni on sitten minussa koko ajan kiinni ja täysin riippuvainen, miten sellaista voi kestää? Olen vähän erakko ja tarvitsen yksinolohetkiä päivittäin. Pelottaa, sopeudunko siihen, että vauva on läsnä koko ajan?

Jo miehen lasten (3 jo aika isoa lasta) ainainen minun perässä huoneesta toiseen kulkeminen ja kysely ärsyttää armottomasti välillä, mutta kun he ovat meillä vain puolet ajasta, kykenen olemaan näyttämättä ärsyyntymistä ja vastailemaan ainaisiin uteluihin ja selittämään jatkuvasti mitä teen ja miksi ja näyttämään ja neuvomaan ja olemaan ylipäänsä heidän kanssaan jatkuvasti. Minusta on ihanaa, että tykkäävät minusta ja että ovat uteliaita, tiedonhalu on kannustettavaa enkä halua sitä nitistää. Nyt saan kuitenkin olla pitkiäkin aikoja ihan itsekseni tai vain miehen kanssa, pian en enää. No, kai sitä sittenkin pääsee lenkille ilman lasta jos alkaa ärsyttää. Ja kaikkeen kai sopeutuu, voi oppia jopa tykkäämään.

Synnytys sen sijaan ei pelota, ajattelen jotenkin että kyllä siitä hyvin selviää. Äiti justiinsa kävi meillä kertomassa omia synnytyskertomuksiaan, mutta ei sekään onnistunut pelottelemaan. Me sisarukset ollaan kaikki tultu vähintään kuukausi etuajassa maailmaan, samoin äiti itse ja myös siskonpoikani. Äiti on voinut raskausaikana tosi hyvin niinkuin minäkin, ja synnytykset ovat alkaneet ihan arvaamatta ilman mitään varoittavia merkkejä, aina paljon etuajassa. Siskolla oli aika vaikea raskaus, joten poikaa osattiin odottaakin etuajassa. Katsotaan, miten minun käy, tulenko sukuuni ja synnytän jo kohta vai olenko erilainen ja meneekin pari viikkoa yli lasketun ajan. Ei voi tietää.

Masukki on jo tosi vahva, punkee vatsanahkaa vasten niin että ihan kipeää tekee. Mies on kuunnellut sydänääniä masun päältä wc-paperirullan hylsyn kanssa, väittää hyvin kuulevansa ne siitä selän kohdalta, silloin kun selkä löytyy... Aina ei kyllä yhtään tiedä miten päin vatsassa ollaan, vielä siellä möyritään eikä olla yhtään asetuttu tiettyyn asentoon.

Jep jep... Aiemmin ihmettelin, miten saan ajan kulumaan äitiyslomalla, mutta onhan tuota tekemistä vielä paljon ihan vauva-asioihin liittyen. Pinniksen maalaamista ja muuta semmoista. Vielä olisi puolitoista viikkoa töitä ennen äippälomaa, loma alkaa 14.5. maanantaina ja vielä sunnuntaina olen töissä myöhäisvuorossa. Olen töissä media-alalla ja yhteiskuntatieteen opinnot on kesken, tosin en ole saanut aikaiseksi mitään nyt koko keväänä niiden suhteen, töitä vain ja vatsan ihmettelyä. Olin ajatellut, että en ota mitään luentokursseja joilla olisi läsnäolopakko, teen niin paljon töitä kuin annetaan äitysrahojen parantamiseksi ja teen kirjatenttejä sitten sen mukaan, mitä jaksan ja aikaa jää. Aikaa olisi ehkä ollut ja voinnin puolesta olisin jaksanutkin, mutta eipä ole yhtään huvittanut, joten en ole tehnyt yhtäkään tenttiä koko keväänä. Sitä se on se akateeminen vapaus, kukaan ei potki eteenpäin jos ei itse viitsi. Mutta jos vaikka äippälomalla lukisi yhden tentin 1000 sivua...

Tulipas sepustettua taas pitkästi ja osin ihan aiheen vierestä.
Jaksuja kaikille,
Naru 33+2

 

Taas laiskana kirjautumaan :ashamed:

Kata mikä malli teillä on se cobran radiopuhelin? Onko sitä helppo käyttää?

Tänään aloin vihdoin pestä vaatteita valmiiksi vauvalle ja hain varastosta korisängyn, jossa vauva saa ensimmäiset kuukaudet nukkua. En raaski laittaa pientä vauvaa heti "suureen" pinnasänkyyn. Tänään mietin itsekin et vauvan syntymään on 3-5 viikkoa aikaa, joten täytyy alkaa laittaa paikkoja valmiiksi.

Kyllä sitä täälläkin jo kovasti odotellaan, et sais vauvan syliinsä ja pääsis näkemään minkä näköinen vauva on, tuleeko yhtään isosiskoihinsa. Jännää on myös saada tietää kumpi sieltä tulee. =)

Nyt alkaa olla kaikki hankinnat hankittu, ainoastaan se itkuhälytin puuttuu, mut ei välttämättä tarvita sitä heti alussa kun asutaan kerrostalossa. Hakusessa on kuitenkin omakotitalo ja tarjous ollaan jätetty yhdestä talosta. Huomenna saadaan vastaus tarjoukseen. Toivotaan et tärppää.

En nyt yhtään muista mitä muuta piti kommentoida, mut palaan asiaan.

mama-75+baby 35+3

 

Otapa sivu Store24.fi, ja sieltä cobrat.tarjouksessa näyttää olevan tuo 69 euroa nyt.
Meilläs e vanhempi malli.Mutta todella hyvä on.

 

Moi!

Kiitos, Kata vinkistä, cobra tilattu! Oli vieläpä halvempi kuin se philipsin häläri, jossa on kantomatkakin huomattavasti lyhyempi...

Tuli noista synnytyskertomuksista mieleeni, että huvitutin sivuilla ( www.huvitutti.net ) on ihania synnytyskertomuksia ja niiitä voi hakea sen mukaan, millaisia juttuja kiinnostaa lukea. Esim. kivunlievityksistä, sektiosta jne.

Meillä on mies ollut mukana synnytyksessä molemmilla kerroilla, vaikka esikoisen jälkeen sanoikin, ettei tule enää. On kyllä nytkin tulossa. Mutta mielestäni synnyttäjällä on oikeus ainakin pyytää miestä siirtymään ponnistamisen ajaksi pois, jos tilanne ahdistaa synnyttäjää. Siinä on kuitenkin sen verran herkässä tilassa.

Jälkivuoto on kestänyt mulla verisenä reilun viikon ja sen jälkeen suunnilleen toisen mokoman sellaista kirkkaampaa vuotoa. Liikkumaan olen alkanut jälkitarkastuksen jälkeen ja ihan hyvin se on sujunut. Esikoisen kanssa kävin jonkun verran salillakin niin, että mentiin heti aamusta, kun ei ollut muita ja vauva oli kopassa mukana. Isompien kanssa tällainen ei olekaan enää sitten onnistunut... Mutta kyllä minä olen ainakin päässyt ihan hyvin liikkeelle synnytyksen jälkeen. Johtunee aikalailla siitäkin, että mulle on osunut vain ns. helppoja vauvoja (koliikista ei ole ollut tietoakaan) ja toisekseen olen melko huonosti kotona viihtyvää tyyppiä.

Anskuli, hyvä, että sait saikkua. On varmasti jo tosi hankalaa istua pitkiä työpäiviä, mulla ei ainakaan sujuisi millään. Tätäkin kirjoittaessani olen käynyt jaloittelemassa jo kahteen kertaan... Onneksi mun työ on sellaista, että voi olla tolpillaan tai istuskella, miltä nyt sattuu tuntumaan. Enää neljä työpäivää jäljellä... Hurjaa!

Mulla on ollut koko päivän sellainen hassu puristava olo päässä ja korvissa humisee ja silmissä vilkkuu pieniä pisteitä. Täytyy suunnistaa ruuan jälkeen käymään vanhempien luona mittaamassa verenpaine... Mulla on normisti tosi alhaiset paineet, mutta jotenkin tämä vaikuttaisi siltä, että nousussa on. Mulla on "onneksi" verenpainetautiset vanhemmat, joten ei tarvitse mennä terkkariin mittaamaan, kun heillä on mittari.

Mullakin on perä levinnyt ihan kauheasti! Ostin tänään äitiyscaprit H&M:ltä ja kahta kokoa suuremmat piti ostaa, kuin mitä kokoa housut ovat normaalisti. Eiks niin, että H&M:llä on vaan tosi pienet koot, onhan...?

Huomenna taas tulee viikoissa yksi rajaetappi täyteen, viikon 34 jälkeenhän vauvan annetaan syntyä, jos on syntyäkseen. No, ei tämä ainakaan synny vielä aikoihin, luultavasti mennään sinne lasketun kieppeille.

Kreecher ja Antero 33+6

 

Ei apua kuinka monta sivua tekstiä sitten viime kerran!

Nyt meni jo lukemiseen yli tunti, selkä ei enää kestä kunnon kommentoimisia :headwall:

Kateellisena luen teidän "parin viikon päästä synnyttämään"-juttuja, kun oma synnytys on ajankohtanen pikemminkin vasta parin kuukauden päästä :ashamed: Tuntuu, että tässä vaiheessa jo parinkin viikon ero la:ssa on tosi merkittävä, vaikka saman kuun sisään kaikki mahdutaankin! Mutta vaikka kuinka kade olisinkin, niin silti odotan jo kovasti vauvauutisia tähän pinoon

Oma napa nopeesti: Vähänkin reippaammat liikkumiset aiheuttaa kovettumissuppareita. Ihan hyvä, että takapuolen kivut hillitsee vauhtia... Selkä taas väsyy nopeesti, jos on liian rauhallisesti paikallaan. :/ Vauva myllää kovasti! Ei tarvii olla huolissaan liikkeiden määrästä. Yöt on sujunut paremmin, eli nyt olen saannut uudestaan unen päästä kiinni, vaikka heräilenkin usein asentoa vaihtamaan. Pissalla ei tarvii käydä yöllä.

Kohta se on jo sunnuntai ja uudenmaan (sekä hämeen) massujen tapaaminen! Sitä odotellessa!

-ebbuliini ja neiti rv 32+0-

 

Nämä Kaksplussan sivut on tökkineet tosi pahasti pari päivää ainakin meillä, joten eipä ole tullut kirjoiteltua hetkeen... :wave:

Kävin tänään pitkästä aikaa ostoksilla ja ostin molemmille tytöille lenkkarit, kuopukselle kumpparit, esikolle ulkoilupuvun ja itselleni lyhythihaisen imetyspaidan, josta olenkin aika kauan haaveillut.
Melkein jätin paidan ostamatta, kun noihin lasten vetimiin meni niin paljon rahaa...
Tänä keväänä kyllä pitäisi ostaa itselle kunnon kävelykengätkin - ehkä sitten, kun ekat äitiyspäivärahat kilahtavat tilille!

Äitiysloma alkoi virallisesti eilen ja jotenkin vetämätön ja surkea olo alkoi heti - voi kun saisikin pitää oikeasti lomaa edes pari päivää, mutta lapset ja koti on joka tapauksessa hoidettava, vaikka kuinka väsyttää. :ashamed:

Ensi maanantaina on neuvola ja sitten keskiviikkona toivon mukaan viimeinen lääkäriaika, jos kaikki menee ihan ok loppuodotuksen ajan.

Supisteluita tulee päivittäin vähintään viidestä kymmeneen kertaan, mutta ne eivät ole kovin kipeitä vaan vain epämiellyttäviä, joten toivottavasti tuo kohdunsuu kypsyy pikkuhiljaa ja avautumisvaihe olisi siten lyhyempi kuin edellisissä synnytyksissä. :saint:

Omaa napaa tuli taas koko teksti, vaikka kommentoitavaa varmasti olisi ollut paljonkin...

Riina-Niina ja satuaarre 34+2

 

VOihan vinetto.Mä oon vähän kiukuissani sekä hämmästynyt...
Siis voiko olla näin,mitä ite aattelette???

Eli kaveri sai lapsen oli 4 kiloinen ja synnytyksestä paasas ja voivotteli kuinka kamala se oli.
No,siinä jutellessä totesi että mulla ei hajuakaan (?) sillä mun lapset olleet niin pieniä ??? Että todellista kipua en tajuakaan..

TÄH??
Siis olen käsittänyt että jos iso vauva,ei se pää siinä se suurin ole vaan pituuttakin on tietty enemmän (kaverin tyttö 54 cm) ja se paino jakaantuu tasasesti.HArtiat voi olla tietty leveemmät,mutta se pää siinä on vaikein saada ulos,sen jälkeen tulee melkein itsestään.
Mä olen aina aatellut että se koko ei sinänsä niin iso asia,tietty on eroa onko 1 kilonen taikka 4 mutta jos suht normaalikokoisista ja täysaikaisista puhutaan,se pään halkasija on suunnilleen se 10 cm.

Mulla siis lapset kokoa 3,5 kg ja 53 cm pää 35 cm
kaksoset 2,8 kg kumpikin ja tyttö 47 cm ja poika 48 cm päät oli 34 cm
musta tuossakaan ei ollu eroa,siis noiden kahen välillä ja siinä melkein kilo painoeroa..
Tyttö 3 kiloa ja grammoja päälle,49 cm ja pää 34 cm

Ja mulla ei siiskokemusta synnytysestä ja kivusta??
Joopa joo.

Miten ison vauvan synnyttäminen tekee äidistä jotenkin paremman?Oon joksus ennenkin törmännyt tähän,ihan kuin isojen vauvojen äideille oikein pokataan ja taivastellaan kuinka urotyön ovat tehneet...

Voi olla että oon ihan väärässä,musta tä kuuluu näihin samoihin tabuihin kuin sektioäidit vs.alakautta synnyttäneet.
Siinä samaa vähättelyä/toisen korottamista.

Ärsyttävää!!!

No..enpä osaa keskittyä taas muuhun...Meen kahville ja se on moro!!

kata ja APUA UUS VIIKKO!!! 36+0 :wave:

 

.. pakko oli pikaisesti tulla kommentoimaan..
olen aivan samaa mieltä, kun Kata... eli ei sen ole väliä onko iso vai pieni, koska se pään koko on suht sama kaikilla...
olen itse kolme synnyttänyt: mitat oli 4000g ja 53cm, 2900 ja 50cm ja 2600g ja 50cm... ja täytynee sanoa, että kaikista on samanlailla sattunut ja helpoin oli tuo nelikiloisen synnyttäminen ja vaikein oli tuon kaikista pienimmän....
ja sitä paitsi jokainen tuntee kivun erilailla, tarkoitan että toisilla on kipukynnys alempana kuin toisilla...
ja kyllä se hatun nostamisen arvoinen suoritus on kaikilta oli vauva sitten nelikiloinen tai pieni....
että älä välitä Kata moisista kommenteista.....
mukavaa perjantaita vaan kaikille...
jousimies-70+ typyasukki 32+5

 

Vähän kiire, mutta Katalle lyhyet kommentit.

Huh huh mitä se sun kaveri höpötti. Kyllähän pienen vauvan synnyttäminen saattaa olla jopa kivuliampaa, eihän se aina suortaan siitä kossta riipu kun tosiaan mullakin on käsitys, että se pää on kutakuinkin saman kokoinen. Toisella paikatkin venyy ihan eri tavalla. Joku pitää 4-5- tunnin synnytystä maailman kauheimpana, toiselle 12 tuntia menee kohtalaisen nopeesti. Nämähän on subjektiivisia kokemuksia. Luulis nyt että neljän lapsen synnytys-kokemuksella on oikeasti niiden kipujen kanssa tullut tutuksi.

Joskus ihmiset haluavat luoda jotain mielikuvaa ihan vaan sen oman olonsa kohentamiseksi. Ota sinäkin se asia näin ja anna mennä kaverisi kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (näin toosi vanhaa sanontaa käyttääkseni).

 

Minäkin pikasesti kommentoin tohon Katan juttuun. Siis eihän sillä vauvan koolla ole mitään merkitystä synnytyksen kivuliaisuuden kanssa, no joo ehkä ponnistusvaiheessa voi eroa hieman olla, muttei mitenkään välttämättä. Kivuliain ja pisin vaihe synnytyksestä on kuitenkin avautumisvaihe ja eihän siinä vaiheessa vauvan koolla ole merkitystä sille miten kipeetä tekee. Ja tosiaan pään synnyttäminenhän se on kaikista työläin vaihe, niinkuin sanoitkin niin vauvan kroppa soljahtaa tulla ihan itsestään kunhan pään ja hartiat on saanu pöngettyä ulos, ei siinä vauvan paino paljon vaikuta, päät täysiaikaisilla vastasyntyneillä kun kuitenkin lienee suunnilleen saman kokoisia, tai siis vaan muutaman sentin eroja on. Ihan höpönlöpö juttuja kaveris puhunut, koita olla välittämättä vaikka ihan varmana sapettaa.