Tsemppiä
HH ja onnea
Roosalle ja Maille kääröistä! :heart:
Olen käynyt melkein joka päivä lukemassa muitten kuulumiset, mutta vielä ei ole ollut aikaa kirjoitella itse. Vauva tietenkin täytti sairaalassaolopäivät (ja oma toipuminen) ja viime perjantain, mutta sitten alkoi tosi arki ja shokkihoito. Koululaisilla alkoi talviloma, ja kaikki lapset olivat tietysti viikonlopun kotona. Sunnuntaina taapero sairastui oksennustautiin ja nyt tuli vielä korvatulehdus. Oli itse asiassa pakko laitta koululaiset mummolan ja mies hoita taaperoa ja minä vauvan. Toki toisinkin päin, mutta imetys vie aika paljon aika.
Vastapainoksi Roosan karulle synnytyskertomukselle kerron oman helpponi:
Menin kontrolliaikaan äitipolille maanantaina 18.2. Kipeitä supistuksia alkoi tulla taas säännöllisesti noin klo 11. KÄyrille pääsin klo 15 ja supistuksia näkyi siinäkin 5 min välein. Lääkärille kun pääsin viimein klo 15:30 hän sanoi heti, että nyt varmaan sinulle riittä nämä supistukset joita on ollut yli viikko, mutta asia ei mene kunnolla eteenpäin. Kysyi haluanko synnyttämän, ja minä vastasin että kyllä, vaikka heti.
Kaulakanavasta oli vain hieman reunoja jäljellä ja reilu 4cm auki. Supistuksissani oli jotain vikaa; ne alkoivat yhtä aikaa ylhäältä ja alhalta ja siksi synnytys ei kunnolla käynnistynyt (kurja 10pv mutta onneksi näin -päästin hienosti viikoille 37+5)
Odottelin lääkärin sanelua ja soitin miehen paikalle. Pääsin vaihtaman vaattet ja pyysin peräruisken, että tulisi hyvin tilaa ponnistaa. 17:45 puhkaistin kalvot ja laitettin vauvalle "pinni" päähän eli kohdunsisäinen seuranta-anturi. Supistukset tiukentuivat, mutta olin jo ollut niin kauan kipeä että kestin ne kummasti. Istuin fysiopallon päällä ja käveleskelin lähes ponnistukseen asti ja
lähes koko synnytyksen ilman kivunlievitystä! Kun olin 6cm auki pistettin aqua-rakkulat selkän ja ne tehosi yllätyksekseni todella hyvin. Kätilö etsi kipukohdat tarkasti ja pisti juuri niihin kohtin.
Viimeisen puoli tuntia ennen ponnistusta (8-->10cm) hengittelin ilokaasua. Siinä vaiheessa olin kyllä tähtitietellisen kipeä joka supistuksella. Sitten alkoi ponnistutta ja 4 supistuksella + ponnistuksella putkahti poika ulos. Ponnistus kesti 4min ja jälkeiset syntyi 6min kuluttua.
Synnytyksen kokonaiskesto oli 3t 55min. Sain pojan heti rinnan päälle ja vartin kuluttua hän alkoi hamuaman ja imetin ensi kerran. Salissa oltin vielä pari tuntia, ja kävelin omin jaloin osastolle.
Yhtän tikkiä ei tullut, häpyhuulissa on pari pientä ihan pinnallista limakalvonirhaumaa jotka ovat parantunet jo hyvin. Jälkivuoto ei ollut missän vaihessa kuukuatisia runsampaa.
Olen lenkkeillyt joka päivä perjantaista asti, tänän jo kunnon hikilenkin. Lantionpohja väsy äkkiä ja vatsalihakset on vielä löysät, mutta olen toipunut tosi hyvin. Painoa jäi 3kg josta ainakin kilo rinnoissa. Maitoa tule taas hurjasti, ja maidonnousu oli aika kivuliasta.
Poika on rytmikäs ja rauhallinen kaveri. Yöt mennään 3 syötöllä iltayhdeksästä aamuyhdeksän. Tosin imetykset kestävät vielä kauan, ainakin puoli tuntia. Viime yönä untakin tuli kuitenkin jo liki 8 tuntia -aivan luxusta =)
Päivät on raskaita kitisevän kipeän taaperon kanssa. Parin viikon kuluessa nähdän hieman enemmän, millaista hieman normaalimpi vauva-arki on ja vieläkö vauvan kanssa suju hyvin. Nyt nautin tästä tilantesta!
Voimia kaikille masun kanssa tuskaileville. KOhta se tuska on joka tapauksessa ohi! Ja synnytys voi siis olla helppokin
Lampukka ja poika 9vrk