Huomenta ja tervehdys pitkästä aikaa.
Paljon on tullut ihania ultrakuulumisia, onnea kaikille <3
Rockstone
Olen valitettavasti huomannut tuon saman yskiminen/aivastelu ongelman. Pieni lirahdus saattaa housuihin tulla ja siinä tilanteessa en ole tiennyt että itkeäkö vai nauraa. Miehellä on ainakin ollut hauskaa kun olen aina kertonut, että taas lirahti (oikein mummo toimintaa).
Meillä myös sukupuoli säilytetty salaisuutena ja kovasti sitä aina arvailen, vaikka vahvasti olen kyllä omassa mielessäni liittynyt tuohon girl power-joukkoon. Joku mainitsi, että potkujen suunnasta voisi päätellä sukupuolen, miten se menikään?
Täällä liikkeet on voimistuneet ihan hurjasti. Välillä tuntuvat melkein jo ikäviltä ja joutuu laittamaan käden mahalla potkuja vastaanottamaan. Esikoisesta muistan nämä vahvat potkut vasta joskus rv 30 jälkeen. Eli aika paljon eroa tuntuu pienten voimissa olevan.
Oletteko te kaikki muut jo ns. valmiita vauvan tuloon? Mulle on alkanut hiipiä pelko siitä miten kaikki lähtee menemään. Ehkä eniten mietin omaa jaksamista yöheräämisten kanssa ja kuinka sitä sitten esikoiselle jaksaa tarjota toimintaa ja syliä kun pieni siinä sylissä jo. Nyt kun olo alkaa muuten olla jo energinen ja hyvä, niin sitten tulee näitä riittämättömyys ym pelkoja, voi näitä hormooneja
Imetyksestä oli jossain vaiheessa puhetta. Itselläni alku oli tosi ikävä. Maitoa tuli kyllä hyvin, mutta nännit meni niin pahasti rikki että tuntui kuin neuloilla olisi pistelty aina ensimmäisten imujen aikana. Itkuhan siitä tuli aina, mutta onneksi pian helpotti ja nännit tottuivat. Karaistuksesta en ollut ennen kuullutkaan ja ehdottomasti otan sen kyllä käyttöön, jos vain siitä olisi apua. Kiitos tiedosta.
Kesähaave ja pieni rv 23 POKS