Hyvää päivää mamit! Täällä on kotiuduttu Suomesta, täällähän on kaikki lumet melkein jo sulaneet eikä kylmyyskään enää puistata.
Olipahan mukava piipahtaa siellä... tosin budjettiin tuli niin suuri aukko, että pitää himmailla nyt... Tuli sieltä ostettua ne vaunut (joita odotellaan kotiin saapuviksi vielä), Manduca, Ruskovillan myssy (0-3kk) ja muuta pientä... No, josko sitä sitten säästi kuitenkin vähän edes, täällä kun samat vaunut olis 250e ja Manducatkin ainakin 20 euroa kalliimmat.
Siellä ollessa tosiaan oli niitä
supistuksia järettömän usein. Mies soitti kätilölle täällä, joka epäili virtsarakontulehdusta, se kuulemma aiheuttaa myös lisää supistuksia. En sitten kuitenkaan siellä käynyt lääkärillä vaan vedin 100% sokeritonta karpalomehua shotteina
yhhh. Aikas kamalaa tavaraa... mutta tuntui ainakin pahimpiin paineentunteisiin helpottavan. Luulen, että siellä se tohottaminen ja stressaaminen aiheutti myös osansa, varsinkin kun piti välillä istua pitkiäkin aikoja autossa ja junassa.
Maanantaina oli sitten täällä vihdoinkin aika neuvolaan. Annoin nyt sitten pissanäytteen ja kätilö sanoi ottavansa yhteyttä, mikäli jotain löytyy... muuten pissanäytettä ei olis otettu lainkaan.
Tässä pari muuta arvoa:
Vk 25 (19+4)
Paino: 85 (81)
HB: otetaan vasta ens kerralla
Verenpaineet: 118/70 (122/75)
Syke: 150-170 jumppasyke (147)
Sf-mitta: 26 (-) yläkäyrällä siis, mutta vielä rajojen sisäpuolella
Tuli muuten tuolla taas mieleen se, kuinka erilaista meillä on täällä käydä neuvolassa. Siellä koto-Suomessa tuntuu olevan kaikki niin supertarkkaa kun taas täällä otetaan rennoin rantein. Ja se vähän ärsyttääkin, kun sitten jää niitä asioita kaivelemaan hampaankoloon, kun ei koskaan muista kysyä kaikesta paikanpäällä. Toisaalta taas kiva, ettei olla syyllistämässä ja osoittelemassa sormella.
Esimerkiksi paino täällä käydään punnitsemassa itse vessassa ilman kätilöä. Mulla tuli tuosta painosta Suomessa kahta kauheampi stressi. Kaikki kyseli, että "ootko varma, ettei oo kahta" ja "ei mulla vaan noin paljon ollut tullut kiloja tuossa vaiheessa" ja "en ollut noin iso edes loppuvaiheessa". Nämä kommentit jotenkin satutti, kun entuudestaan painosta ollut stressiä. Eräs ystävä jopa yllytti koko seurueen päivittelemään mun suuruutta ja haki kuvia omalta raskausajaltaan, joissa tosiaan oli viikkoa ennen synnytystä pienempi kuin mie. Eikö ihmiset tajua pitää turpaansa kiinni? Onko tosiaan meidän odottavien mahat kaikkien omaisuutta?
No, tästä ja muutenkin painostressistä puhuin kätilön kanssa ja paukahdin ihan poruunkin
Kätilön mielestä mun 15 kilon painonnousussa ei ole mitään kummallista ja kehui vain masua. Hormoonit pitävät rasvasta ja sitä tarvitaan imetykseen. Ja sanoi, että tämä on hyvää treeniä sille, mikä odottaa sitten lapsen syntymän jälkeen, kun alkaa kuulua ne "meidän Mikko käveli kyllä jo 10-kuisena" ja "eikö teidän poika muka vielä konttaa, kyllä meillä vaan"... että tällaiseen kuulemma pitää sitten varautua. En ollut edes ajatellut, että joku voisi näin kylmästi vertailla lapsiaan. Puhdasta ajattelemattomuutta muita kohtaan ja hinttusen ilkeyttäkin tällaisessa toiminnassa haistan. Ehkä sitä sitten itse sortuu, kuka tietää. Yritetään välttää.
Ainiin ja mitään erityistä kivunlievityskeskustelua täällä ei kuulemma edes käydä, kun kysyin. Sanoi vain, että me puhutaan ihan mistä tahansa haluan keskustella. Kun vain muistaisi aina kysyä ne Oikeat Kysymykset... Meillä alkaa jonkinlainen synnytysvalmennus toukokuun alussa ja niitä on käyntejä on kahdesti. Päästiin englannin kieliseen ryhmään
Seuraava neuvolakäynti on taas vasta 30. maaliskuuta, joka on se sokerirasitus.
PikkuVarpusella oli muuten aivan superihana masu! Erittäin kaunis!
Olen käynyt täällä lukemassa kaikkien kuulumiset kyllä ja varsinkin
TVVO on mielessä päivittäin. Ehkä kuulemme taas jossain vaiheessa lisää kuulumisia sieltä keskolasta, toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
:hug: kaikille!
Ollaan ylpeitä masuistamme ja vartalostamme sellaisina kuin ne nyt on, oli ne sitten pieniä tahi suuren suuria. Olemme kauniita joka tapauksessa!
milkei 25+2