Kesäkuun kullanmurut 2015 **Tammikuu**

Aggen, tunteesi ovat niin normaaleja kuin tunteet vain voi esikoista odottaessa olla! Eikai kukaan ajattele odottaessa, kuinka mahtava vanhempi minusta tulee ja kuinka minä osaan tehdä kaiken Ja se epävarmuuden tunne kun sairaalassa sille pienelle ihmiselle pukee vaatteita kotimatkaa varten, "aikooko ne tosiaan laskea minut kotiin tuon kanssa?" Mutta sieltä ne jostain takaraivosta tulee, ne tarvittavat taidot ja tiedot, vanhemmuus <3
Ja onpa ollut raivostuttava lääkäri! Pyydä päästä seuraavalla lääkärikäynnillä jollekin toiselle. Ei tuollaista käytöstä tarvitse sietää!

Täällä eka neuvolalääkäri menee vasta viikoille 25-27. Edellinen neuvolälääkäri oli aika kaamea tapaus, saas nähdä onko sama kun nyt vaihtui th, sama neuvola toki mutta eri asuinalueilla eri toimijat.

Väsyttää aivan törkeästi, lähden siis lounastamaan ja nauttimaan päivittäisen annokseni pepsimaxia

Catnip82

 

Kiitos lohduttavista sanoista, Catnip! Mukava kuulla ettää ajatukset on ihan normaaleja tässä vaiheessa

Juu, kyllä aion toista lääkäriä jatkossa pyytää ja tooivottavasti sinnekkin tulisi nyt sitten mukava lääkäri, jos edellinen ei niin kiva tapaus ole ollut!

Aggen ja 17+2

 

Miiulalle onnitelut poikalupauksesta!

Aggen, meilläkin on ollut vähän kurja neuvolalääkäri. Tosi niukkasanainen ja niiiiiiin kovakourainen! Eikä meidän neuvolassa pysty lääkäriäkään vaihtamaan, kun ei ole kuin yksi lääkäri. Niinpä sitten viime raskaudessa kävin yksityisellä ja maksoin siitä lystistä toistasataa euroa. Nyt meillä vaihtui neuvolalääkäri kuun alussa ja huomenna pitäisi mennä katsomaan, millainen tuo uusi on. Joku nuorempi nainen ja kuulemma tosi miellyttävän oloinen. Melko luottavaisena olen menossa

Tosiaan tuo epävarmuus on ihan normaalia mä ainakin itse huomasin olevani vielä sairaalassa paljon epävarmempi kuin sitten kotona. Siinä vaiheessa, kun päästiin kotiin, mä olin vain iloinen. En ollenkaan epävarma tai huolestunut. Luotin siihen, että kotona pärjätään ja niinhän se olikin. Heti nousi maito ja vauva alkoi syömäänkin paremmin kotona kuin sairaalassa söi sairaalassa mulla oli koko ajan sellainen tunne, että kytätään, osaanko jotain ja virheitä ei saa tehdä. Vaikka ei kai se niin ollutkaan. Kotona kun asiat sai tehdä omalla tavallaan, niin kaikki sujui heti tosi luontevasti eikä mullakaan ollut mitään kokemusta pienistä lapsista, saati sitten vauvoista. Ei se mitään tähtitiedettä ole ja aluksi kaikki on yhtä uuden opettelemista, mutta tosi nopeasti ne rutiinit syntyy

Viime yönä valvotti lonkkakipu. Ihan kamala särky toisessa lonkassa. Vaivaa edelleen. Panadolin otin, mutta ainakaan vielä ei ole auttanut. Nyt haudon kuumalla kauratyynyllä tuota lonkka-pakaraseutua, jossa se kipu on. Toivottavasti menee ohi, eikä vaivaa nyt tauotta loppuun saakka

Pihla 21+2

 

Aggen, itselläkin samoja ajatuksia esikoisen aikaan. Monet itkut tuli itkettyä ja yöt valvottua kun päässä pyöri, että pian on vastuussa jostakin pienestä ihmisestä. Vauvan/lastenhoidosta kokemusta täys nolla niin kyllä pelotti. Synnytyksen jälkeen mulla oli reipasta verenvuotoa ja jouduin useamman tunnin olla poissa vauvan luota tarkkailussa, jolloin isä hoiti tyttöä. Kun pääsin vauvan luo olo oli todella heikko (hb 87)ja kanyylitkö ne on? käsissä oli niin kipeät kun oli kiireellä laitettu niin vauvan hoitaminen oli todella kivuliasta ja pelottavaa. Kaikki kuitenkin meni hienosti ja nyt mulla on ihana 1v kohta 3kk tyttö joka on maailman ihanin ja hyvin olen mielestäni sitä osannut hoitaa. se vauvan hoito tulee varmasti ihan luonnostaan ja aina kannattaa kysyä jos joku mietityttää. Omat rutiinit ja tavat hioutuu ajan myötä ja teette asiat niin kuin ne teistä tuntuu hyvältä. Yllättäen sitä siihen vanhemmuuteen kuitenkin kasvaa raskauden ja vauvan myötä. Tsemppiä! Olet varmasti lapsellesi paras äiti

Noista epävarmuuden tunteista ei pääse koskaan eroon ja ne ainakin itsellä jatkuvat taas nyt tän seuraavan odotuksessa.

 

Mulle ei koskaan ehtinyt tulla sitä epävarmuutta äidiksi tulossa. Kun rv32 saatiin kuulla lapsen sairaudesta, kaikki ajatukset meni siihen. Tunsin huonoa omaatuntoa lapsen synnyttyä, kun en tuntenut lasta omakseni. En saanut lasta syntymän jälkeen syliin ja olimme viikon eri osastoilla. Meni muutama päivä ennen kuin pystyin sanomaan, että lapsi oli minun. Esikoisen kohdalla jäi opettelematta kaikki "normaalin vauva-arjen" jutut ja nyt ne jännittää. Sain lapsen kotiin vasta kun hän oli 3kk ikäinen, joten oudointa olisi hoitaa alle viikon vanhaa vauvaa kotona!

Mulle iski kamalin flunssa ikinä. Joka paikkaan särkee ja aamulla oksensin ainakin 20 kertaa. Onneksi appiukko tuli avuksi, että pystyin lepäämään. Vielä kun huomiseksi ja torstaiksi saisi apua...

 

Aggen, samoja esikoisen odottajan ajatuksia myös täällä Kyllä me hyvin selvitään! Onneksi olkoon myös 20kg laihdutusurakasta ennen raskautta!

Lauwralle pikaista paranemista!

Staffy 20+1

 

Kylläpä hymy huulilla sai lukea teidän vastauksia! piristi ja helpotti mieltä, eiköhän tässä pärjätä, kiitos toverit!

Pihla, toivottavasti uusi lääkäri on mukavampi!

Niin ja lauwralle ja pihlalle toivotan pikaista paranemista!

Aggen ja 17+2

 

Huominen jännittää ihan älyttömästi. Sain itseni jo tsempattua aika luottavaiseksi tän asian suhteen, mutta nyt alkaa se älytön jännitys taas saapua..
Esikoinen me otetaan käynnille mukaan, toivottavasti lääkäri on suopea ja antaa miehen ja tytön tulla mukaan ultraan.. jos ei niin ei voi mitään. Lapsenvahdiksi oltaisiin saatu mun äiti mukaan, mutta mua jotenkin ahdistaa mun äidin läsnäolo syistä joita nyt en tässä avaa.

Sydän hakkaa ja ensi yöstä tulossa luultavasti uneton.

Malsa

 

Minä heräsin yhtenä yönä siihen että molempien käsien nimettömät ja pikkusormet olivat aivan tunnottomina :O Oli villi tunne. Muuten olen paininut näiden tulehtuneiden lonkkieni kanssa, ei ole mukavaa. Eilen keksin hoitaa itseäni kaalinlehdillä lonkkien päällä, kelmua vaan päälle Taisi olla tehokas hoito sillä heräsin aamulla kivuttoman yön jälkeen hyvin levänneenä =) Mulla on tosi löysät lonkat ja ne naksuu jokaisella askeleella. Nyt varmaan sitten tämä raskaus alkanut vielä vaikuttaa asiaan.

Meilläkin on muuten täytetty tuo voimavarakysely, samaa mieltä oltiin miehen kanssa asioista Niistä ei sen enempää keskusteltu, terkkari sanoi vaan että "kylläpä olette samaa mieltä asioista". Niin me yleensä ollaankin =)

Vauva taitaa olla melko vilkas tapaus, liikkeitä tuntuu ihan joka asennossa ja mihin kellon aikaan tahansa. Tullut sekä isäänsä että äitiinsä Viikon päästä sitten lääkärineuvola ja kuun lopussa rakenneultra.

Tsemppiä kaikille huolien kanssa painiville :heart: Eilen tirautin itkut kun luin teidän kuulumisia :'( Tuntuu niin epäreilulta ajatella että itse on tässä raskaudessa päässyt helpolla. Vaikka onhan tässä elämänvarrella jo vaikka mitä tullut koettua itsekin.

Kuusama ja vauva-T rv 17+4

 

Malsaa tulin tsempittämään! Eiköhän kaikki ole ihan kunnossa. Me ollaan varmasti jokainen hengessä mukana ja toivotaan parasta hyvin se menee.

Lauwralle pikaista paranemista! Flunssa ja pikkuihminen on aika rankka yhdistelmä, jos ei ole lapselle hoitajaa, että saisi itse lepäillä. Toivottavasti hoitaja järjestyy loppuviikoksikin

Mulla ei tällä kertaa ole mitään, mikä jännittäisi muuta kuin se, että kaikki menisi hyvin. En osaa tällä kertaa jännittää synnytystä vielä tässä vaiheessa, enkä ole huolissani, ettei pärjättäisi tai etten osaisi olla kahden lapsen kanssa. En pelkää edes mustasukkaisuuskohtauksia se voi olla, että muutaman kuukauden päästä putoan kovaa ja korkealta; vauvalla on koliikki, tyttö on supermustis ja mies tekee superpitkää päivää töissä, eikä siitä ole mulle kotona apua mutta ne on asioita, joihin en pysty vaikuttamaan, enkä jaksa sellaisia vielä murehtia. Elän vaan tätä hetkeä ja keskityn toivomaan, että kaikki menee hyvin sekä raskaudessa että synnytyksessä (vaikka tietenkään en pysty siihenkään vaikuttamaan). Meillä on myös niin hyvät tukiverkot ihan tässä lähellä, että pystyn luottamaan myös siihen, että apua saa, jos sitä tarvii mun vanhemmat ja siskot asuu kaikki niin lähellä (kilometrin säteellä) ja ollaan läheisissä väleissä, että apua taatusti on saatavilla

Lonkkasärky ei ota hellittääkseen. Panadolia piti ottaa lisää, jos saisi nukutuksi. Hirveä lonksuminen kuuluu tietyissä liikkeissä. Että eiköhän tämä riesa tullut jäädäkseen

 

Aggen ihan kun oisin lukenut omaa tekstiä kun luin tuota sun tän sivun ekaa kirjotusta.
Itse olen samanlainen stressaaja, koko ajan jotain murehdittavaa löytyy. Kuten nyt tuleva rakenneultra..entä jos on jotain vakavaa..
En osaa edes ajatella että nää vauvat elossa syntyisi, en osaa sanoa että miksi. Mutta puhun aina että jos meille kesällä tulee vauvoja ym.

Meillä oli esikoinen 3,5v kun kuopus syntyi eikä ollut juurikaan mustasukkanen. Nyt tosin eivät muuta teekkään kun tappele koko ajan.. alkaa heti kun heräävät ja jatkuu sihen asti että menevät nukkumaan.. ovat kyllä samassa päiväkodissa mutta eri ryhmissä joten eivät juurikaan hoitoaikoina näe.

Kyllä mullekkin iskee välillä uskon puute että kaksi vauvaa kerralla..apua mitä oonkaan mennyt tekemään ja sitten seuraavassa hetkessä olen taas todella iloinen asiasta, vaikken sen enempää uskalla iloita..

Malsalle tsempit huomiselle

mutta jos vaikka koittais mennä nukkumaan, viime yö meni vähän heikosti.

Ninatus ja pallerot 19+0

 

Joku kyseli uimisesta. Mä olen käynyt lasten kanssa lillimässä lastenaltaassa aika säännöllisesti, mutta eipä siinä itse uitua saa Eikä mulla oo muuten uimapukua ollut varmaan 10vuoteen, bikineillä mennyt ja kieltämättä vähän itseä häiritsee, tarvitsis varmaan uikkari hankkia.

Appivanhemmistakin ollut puhetta. Mulla on ihana (avo)anoppi, tullaan tosi hyvin toimeen, mitä nyt joskus on pientä kinastelua jostain. Hän käy meillä toisinaan ja viipyy muutamia päiviä ja me mennään sinne aina pitkäksi viikonlopuksi, kun tuota välimatkaa on melkein 250km, niin ei kovin usein nähdä. Avomiehen isän olen tavannut muutaman kerran olosuhteiden pakosta ja täytyy sanoa, etten ihan hirveästi arvosta ihmisenä. Hän kuitenkin tykkää meidän lapsista (etenkin esikoisesta, varmaan kun on ensimmäinen poika lapsenlapsi) ihan hurjasti, muistaa jopa nimipäivinä ja soittelee aina välillä kuulumisia. Miehellä on mennyt sukset ristiin mun vanhempien kanssa usein, mun isään ei olla tällä hetkellä juuri mitenkään yhteydessä (minä eri syistä kuin mies), mitä nyt joulukortin lähetin tänä vuonna. Äidin kanssa ollaan hyvin tekemisissä molemmat nykyään.

Järkyttävä väsymys vaivaa täälläkin, meinasin tänään nukahtaa istualleni sohvalle, kun olis pitänyt kauppaan lähteä :O Mut siltikään en osaa mennä ajoissa nukkumaan ja junnun heräilyjen takia saan nukuttua yleensä vaan 5-6tuntia kunnon unta yössä eikä se mulle riitä, kun tarvitsisin joku 10tunnin unet. Puh, omaa typeryyttä siis lähinnä. Lisäks mullakin hemoglobiini painelee alaspäin kuin lehmän häntä heti kun lopetan raudan syönnin, sekin varmaan vaikuttaa tohon väsymiseen ja uupumiseen. Kävin tänään hakemassa uuden pullon Floradixia, jospa se nyt taas jelppais äkkiä.

Meillä on rakenneultra ylihuomenna eli torstaina, oumaigaad, nyt vasta alkaa jännittämään! Meillä ei mies oo osallistunut yhteenkään neuvolaan tai ultraan vielä, aikaisemmissa olii melkein joka neuvolassa mukana. Nyt kuitenkin haluaa ja meinaa järjestää aikaa, että pääsee torstaina mukaan. En vaan tiedä, mihin lapset lykätään siksi aikaa, vaikka meilläpäin saa ottaa mukaankin. Meidän kohta 4v täyttävä esikoinen ei vaan vielä tiedä vauvasta enkä halua hänen vielä sitä alkavan murehtia tai levitellä ympäriinsä. Hänellä on jotenkin nyt ihan hirmuinen äiti-vaihe, tänäänkin sai aamulla raivarin, kun olisi pitänyt lähteä seurakunnan päiväkerhoon ja myöhemmin, kun lähdin nuoremman kanssa kauppaan. Kysyin häneltä, että haluaako mukaan eikä halunnut ja sitten raivosi ja itki kun lähdin ilman häntä. Joskus on vähän uuvuttavaa olla niin tärkeä jollekin ja pysyä tyynenä, vaikka tiedänkin useimmiten, mistä lapsen käytös johtuu. Lisäksi kun kohta 2v täyttävä kuopus on myöskin äärimmäisen kiinni minussa, ollut aina, niin hiukan kyllä pelottaa, että mitä kesästä tulee...

Malsalle ja Toukkamasulle ihan hurjasti tsemppiä, kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että kaikki kävisi hyvin! :heart:

Miehen tekemisistä piti vielä kertoa, että joo, meillä on sama kuin Pihlalla, mä teen kotona lähes kaiken: hoidan lapset ja elukat, pyykit, siivouksen, kaupassakäynnit, ruuanlaitot, lasten leikit ja ulkoilut ja päiväunet + iltanukutukset, tiskauksen ja vielä laskut sun muut juoksevat asiat. Mies? Joo, opiskelee eli käväisee koulussa muutaman kerran viikossa ja lopun aikaa makaa sohvalla läppäri sylissä tai vähintään luuri kädessä, lueskelee uutisia tai tekee "omia projektejaan". Jepjep, tiedän mitä meinaatte sanoa, senpä takia olen ihan oikeasti aika loppu kaiken suhteen ja luulen, että meille taitaa tulla ainakin jonkunlainen pesäero tässä kevään aikana. Mies ei edes tajua, mikä tilanne oikeasti on ja miksi. Tai tietää kai, mutta ei piittaa. Jokunen päivä sitten, kun riideltiin (taas, iltaisin lasten nukkuessa), tokaisi että "niin, siinähän nyt oot", tarkoittaen siis vauvaa. Vedin herneet nenään tietty ja sanoin, että niin olenkin, oman päätökseni tehnyt ja omaa elämääni elän, ilmeisen yksin, kun herraa ei kiinnosta. Puuuuh. Anteeksi vuodatus, ei ollut oikeastaan tarkoitus tätä tähän purkaa Ahdistaa ja pelottaa vaan ajatus jäädä kolmen alle 5veen kanssa yksin.

Malsa, onko sun tietoja listalla muuten ollenkaan, en löytänyt tästä ketjusta?

Nyt lähden mäkin nukkumaan, että huomenna jaksaa edes jotenkin, onneks on vapaapäivä!

Nanski ja kovasti möyrivä ja töykkivä toukkanen 20+0 PUOLIVÄLI POKS! :heart:

 

Paljon tsemppiä malsalle tähän päivään! Toivotaan parasta <3
Toukkamasullekkin toivon parempaa loppuodotusta ja että kaikki sujuisi lopulta hyvin.

Muuta ei kun säännöllisiä ja isompia liikkeitä odotellessa...

16+3 <3

 

Ninatus "mukava" kuulla, että en ole ainoa panikoija! En tosiaan tiedä, mistä tämä kumpuaa.. oikeastaan olen aina ollut vähän pessimisti ja nyt lapsettomuuden jälkeen (tai en voi vielä sanoa että jälkeen) on varsinkin olo kovin epävarma. Välillä tulee ilonpilkahdus kun ajattelen ja haaveilen asiasta, että kohta meitä olisi kolme, mutta samassa käsken hillitä itseni, eikä nuolaista ennenkuin tipahtaa... Hohhoi milloinkahan tästä oppisi nauttimaan...

Naneni Täällä on myös hieman samankaltaisia tunnelmia mitä mieheen tulee... Jäi tuossa loppusyksystä työttömäksi, jonka jälkeen taitaa vaan odottaa, että joku tulisi ovelta hakemaan. Kaiket päivät istuu koneella tai pelaa pleikkaria, eikä tosiaan edes voisi luppoajallaan kotitöitä hoitaaa, paitsi ehkä kun on ensin kolme viikkoa pyytänyt, että voisitko edes imuroida, niin naama mutrussa ehkä sen jälkeen jaksaa vähän vaivautua..

Malsalle vielä tsempit, eiköhän kaikki ole hyvin!!

Aggen ja 17+3

 

Yhteenvetona: Miehet on laiskoja! kiva, etten ole ainut, jonka mies lusmuilee. On tuo sentään sen verran tsempannut, että hoitaa tytölle aamupalan joka aamu ja lenkittää koirat. Tiskikoneenkin tyhjensi äsken ihan oma-aloitteisesti ja sitä ennen oli tytön kanssa ulkona. Mä kävin tytön kanssa vähän kävelyllä, mutta sitten olikin päästävä lepäämään, kun kävi koskemaan. Mies oli vielä jonkun aikaa ulkona tenavan kanssa ja mä sain tehdä ruuan rauhassa

Mä olen myös stressaaja. Aina vaan puhun, että JOS me saadaan vauva jne. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin ollut ihan hyvin, mutta kun on pelkoja niin on pelkoja. Sama se oli tytönkin odotusaikana. Aina vaan jossittelin.

Neuvolalääkärillä käyty. Nuori tyttönen, ihan asiallinen ja mukava, eikä yhtään niin kovakourainen kuin se edellinen menen siis jatkossakin, jos tulee näitä lääkärikäyntejä. Kirjoitti mulle hirveän läjän grammaista panadolia, kun mainitsin noista lonkkasäryistä. Tuosta määrästä syön varmaan useamman vuoden mutta huomattavasti edullisempaa oli ostaa reseptillä enkä toki koko läjää kerralla ottanut supistukset ei ole tehneet mitään, kuten arvelinkin ja ihan normaalia elämää saan jatkaa sen, minkä kivuilta pystyn

Pihla 21+3

 

Noniin.. naistenklinikalta kotiuduttu...

Saatiin hyviä ja sitten kai vähän huonojakin uutisia.

Virtsarakko näytti nyt erikoislääkärin mielestä normaalilta ja siitä ei sitten juuri sen enempää puhuttu eikä mietitty, luultavasti sitä jatkossa kuitenkin vielä katsotaan ja tässä uuden aiheen sivussa seurataan.

Niin elikkä kaikki oli jälleen muilta osiltaan hyvin, mutta nyt lääkäri löysikin erikoisen verisuonen tai tällä verisuonella oli erikoinen reitti sikiössä. Yleensä tämä ko. verisuoni kulkee navasta selkäpuolelle ja sieltä alaraajoihin, mutta nyt jostain syystä tämä verisuoni kulkee sikiön vatsanpuolella ihon alla. Kaksi eri lääkäriä sitä katsoi eikä kumpikaan ollut vastaavaan aiemmin törmännyt. Kuitenkaan eivät tuntuneet olevan kovin huolissaan asiasta, vaikka asiaa täytyykin seurata ja tutkia lisää. Tänään selvittävät mahdollisuutta saataisiinko magneettikuvauksessa lisää tietoa tästä suonesta , joten mahdollisesti magneettikuvaus tulossa ja parinviikon sisään/kuluttua taas ultrataan sikiötutkimusyksikössä. Tänään ei väläytelty kromosomipoikkeavuuden mahdollisuutta, ja lääkäri sanoikin suoraan että ei näe mitään merkkejä mikä viittaisi mihinkään vammaisuuteen. Se miten tämä löydös vaikuttaa tai ei vaikuta sikiöön on mahdotonta ainakin vielä sanoa, mutta melko positiivisilta lääkäri vaikutti ja sanoi, että ei hänen mielestään tästä kannata huolestua. Nyt jää nähtäväksi mitä sikiön kasvu tuo tullessaan. No kai tästä jonkun käsityksen nyt tilanteesta sai.. vaikka paljon jäikin varmasti sanomatta. Kuitenkin itsellä ainakin nyt paljon parempi mieli, tämmöiselle rakenteelliselle poikkeavuudelle kuitenkin on hyvät mahdollisuudet tehdä jotain jos tarve vaatii.

Tänään annan itselleni luvan alkaa odottaa tätä pikkuveljeä kesäkuussa syntyväksi. Tytöllekkin sanoin, että tänään käydään ostamassa pikkuveljelle ensimmäinen oma vaate. :')

Kiitos kaikille tsempeistä ja ristityitä sormista ja varpaista. Onneksi nyt taisi olla onneakin matkassa! (Vaikka tätä verisuoni löytöä ei olisi varmasti tehty jollei pojalla olisi ollut vaan paljon pissiä rakossa hah )

T. Malsa ja pieni 19+6

 

Malsa: hyvä että positiivisissa tunnelmissa saat jatkaa odotusta ja toivotaan että mitään huolestuttavaa ei tosiaan asiassa ole eikä tule eihän noissa ultrissa ikinä voi kaikkea nähdä eli eteenpäin vain ja ajatukset kohti kesäkuuta ja pikkuista pehmoista poitsua <3

 

Malsa, ihanaa, että kaikki oli rakon osalta kunnossa! eiköhän tuo verisuonijuttukin ole ihan vaaraton, kun kerran sanottiin, ettei syytä huoleen ole. Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin hyvin, eikä ultrissa enää löydy mitään poikkeavaa

 

Lääkärikin sanoi, että meistä kenestä tahansa voisi löytyä vaikka mitä kun tarpeeksi tarkasti tutkii ja katsoo. Toisella menee suoni tossa ja toisella tuolla, näin se kai on ajateltava.

 

Malsa,tuo on kyllä totta mitä sanoit! Mun tytöltä löytyi vahingossa kromosomipoikkeavuus, joka on melko yleinen eikä hedelmöityksen jälkeen vaikuta enää lapseen. Kun tätä tutkittiin, niin se löytyi mieheltäni ja hänen siskoltaan. Tuskin tämä olisi ikinä tullut tietoomme ilman tyttäreni muita sairauksia. Minun korvaan yksi verisuoni kuulostaa melko pieneltä ja jos sille jotain tarvitsee joskus tehdä, niin verisuonten suhteen kuitenkin meillä on Suomessa hyvää kirurgiaa

Onneksi tänään on jo parempi päivä flunssan kanssa. Aika mahdoton yhtälö sairastaa ja samaan aikaan olla tartuttamatta infektioherkkää lasta... Toivottavasti nyt vaan tytölle ei tämä tarttunut. Nyt ymmärrän kuinka kaverini, joka oli viisi vuotta kotiäitinä, hihkui kun sai ensimmäisen oikean sairaslomapäivän töistä Lapset oli tarhassa ja itse sai vaan levätä!

Kaveri mahassa on koko ajan vilkkaampi ja liikkeitä tuntuu pitkin päivää Mies odottaa kovasti, että tuntisi liikkeet kädellään mahan päältä.

lauwra 20+4

 

Hienoa, että Malsalle hyviä uutisia. Se on totta mitä lääkäri sanoi, että meiltä kaikilta voisi löytyä vaikka mitä, kun tarpeeksi tutkitaan.

Pitäisi aloittaa myös uiminen, vedessä niin paljon helpompi liikkua. Koiran kanssa kävelyt alkaa lyhenemään liitoskipujen kanssa jotka nyt kyllä paljon aikasemmin esiintynyt, kun aiemmin.

Taikax 18+5

 

Aggen ja Naneni, niin tiedän, mitä käytte miestenne kanssa läpi. Meillä kanssa ollut isoja ongelmia. Toinen on työtön. Minä maksan kaiken ja olen tehnytkin yksin melkein kaiken. Nyt teimme kotityölistan, jotta saataisiin työnjako reilummaksi. Kaiken taustalla on todella iso epäluottamus (mies jäänyt kiinni aika isoista valheista kesällä ja syksyllä).

Koko ukko ällöttää minua enkä tiedä, pääsenkö tästä koskaan yli, mutta koitan sinnitellä, koska tiedän, etten jaksa yksin. Ja onhan tuosta paljon apua arjessa (varsinkin nyt, kun tekee osansa kotitöistä).

Koitetaan kestää ja jaksaa!

Rautalisästä, suosittelen Maltofer-tippoja. Niissä on runsaasti hyvin imeytyvää rautaa ja on siedettävän makuista. Eikä ainakaan itsellä aiheuttanut suolisto-oireita niin kuin Obsidan- ja Retafer-tabletit. Floradix ei itsellä taas riitä nostamaan hemoglobiinia (ja on pahan makuistakin).

Ihottumakutinakohtauset vain jatkuvat Sain neuvolalääkäriltä pyytäessäni reseptin Zyrteciin ja konsultaatiolähetteen ihotautilääkärille.

Liikkeitä ehkä tuntuu



Valkoinen 19+1

 

Lauwra, toivotaan tosiaan, että tyttö pysyy terveenä me sairastettiin miehen kanssa flunssa ennen joulua ja tyttö oli ainut, joka pysyi terveenä. Toki eri tilanne kuin teillä. Ahkeraa käsien pesua ja mä lotrasin myös käsidesin kanssa koko ajan.

Jotain liikuntaa pitäisi täälläkin keksiä. 2 vuotiaan vauhdilla tehty pieni kävelylenkkikin kostautui heti, vaikka vauhti ei tosiaan ollut kova, eikä ollut edes liukasta ja lumiaurakin oli käynyt. Uiminen ei innosta, kun pitäisi hommata sitä varten uimapuku. Tissit ei mitenkään mahdu noihin olemassa oleviin bikineihin ja olisiko muutenkin vähän törkeän näköistä mennä uimahalliin bikineissä tämän pötsin kanssa

Rautalisänä mä syön ihan sitä obsidania, mitä neuvolasta saa ilmaiseksi. Mulle se käy ihan hyvin. Keskenmenon jälkeen söin vieläpä isolla annoksella monta viikkoa ja hyvin mahakin kesti. Taisin tytönkin odotusaikana syödä 2 kapselia/vrk viimeisellä kolmanneksella. Ehkä joku muu valmiste nostaisi hb:n korkeammaksi, mutta enköhän tuolla pärjää. Mun hb on parhaimmillaankin ollut aina alle 130

Täällä meinasi taas hormonit saada vallan, kun kyläiltiin mun porukoilla. Meinasin tosissaan pahoittaa mieleni ja suuttua, mutta mitä se olisi hyödyttänyt. En jaksa avata asiaa enempää, mutta joskus ihmiset voisi ajatella omaa käytöstään ja sitä, mitä suustaan päästelee. Jospa nyt pitäisi muutaman päivän etäisyyttä ja rauhoittuisi.

Nyt kirjan kanssa peiton alle

 

Valtaan tän ketjun nyt näillä mun omilla jutuillani, sori mutta tää jauhaminen auttaa selvittämään ajatuksia..

Puhuin tänään vielä perinnöllisyyslääkärin kanssa puhelimessa. Magneettikuvauksesta ei vielä tässä vaiheessa näetä olevan hyötyä, mutta tilannetta voidaan katsoa joskus 30+ viikoilla uudestaan. Keskusteltiin myös tästä virtsarakko löydöksestä, joka kuitenkin joissakin tapauksissa voi merkitä suurentunutta kromosomipoikkeavuuden riskiä. Sanoi löydöksen olleen niin raja-arvoinen, että riski siihen, että kohonnut riski on olemassa on melko pieni. Kuitenkin lapsivesitutkimusta meille tarjotaan jos me sen tahdomme. Sain vähän semmoisen kuvan, että perinnöllisyyslääkäri pitää riskiä kuitenkin niin pienenä, että hänen mielestään lapsivesitutkimusta ei välttämättä tarvitsisi ottaa. Sovimme sitten kuitenkin, että ensi viikolla ultrataan taas ja katsotaan tilannetta ja etenkin virtsarakkoa ja sitten keskustellaan lapsivesinäytteen mahdollisesta ottamisesta.

Hieman taas sydän pompahti kun kromosomipoikkeavuuksista alettiin puhua, mutta kun lääkäri ei sitä suoraan suositellut niin uskon riskin olevan siis melko pieni. Ensi viikolla sitten taas viisaampana asian suhteen.

Malsa ja poika huomenna puolivälissä

 

malsa, kyllä uskoisin, että perinnöllisyyslääkäri sanoisi suoraan jos uskoisi jotain olevan pielessä. Se lapsivesipunktion 1% keskenmenoriski kuulostaa suurelta jos todennäköisyys kromosomipoikkeavuuteen on myös pieni. Kyselisin itse, että millaiseen kromosomipoikkeavuuteen tuo mahdollinen virtsarakon erilaisuus viittaa. Noita poukkeavuuksia kun löytyy laidasta laitaan, osa lähes harmittomia ja osa vaikeita. Hyvä kuitenkin, että saatte paljon lisäseurantaa! Jospa mieli rauhoittuisi ajan kanssa

Mun tekisi mieli leikata jalkani irti. Eilen valvoin (ja valvotin miestä) illalla kolme tuntia levottomien jalkojen takia. Aamuyöstä vasta saan kunnolla nukuttua. Netissä lohdullisesti luki että "raskauden aikainen levottomuus jaloissa katoaa yleensä parin viikon kuluttua synnytyksestä". No siihenhän ei olekaan enää pitkä aika!! En tiedä pitäskö kokeilla hierojaa tai akupunktiota tai lymfaterapiaa.