Olipas taas tullut vauvoja! Onnea kaikille!
Ahkerasti täällä käyn lukemassa, mutta kirjoittelu jää vähän vähille.
Viime viikolla oli neuvolassa puhetta, että oonko käyny synnytysvalmennuksessa ja sanoin, etten ole saanut mitään kutsua. No, eilen sitten oli tilaisuus käydä vähän myöhässä mutta päätin nyt sit mennä kuitenkin, vaikka vähän skeptinen olinkin. Mutta ihan positiivisesti yllätyin. Oikeastaan mitään uutta ei tullut esille, paitsi ehkä se, että sitten kun vauva on juuri tuloillaan niin huoneeseen saattaa äkkiä pelmahtaa tosi monta ihmistä ja sitä ei pidä säikähtää. Ja se, että isälle pitää varata löysä t-paita, jonne lapsi sujautetaan siksi aikaa, kun äiti menee suihkuun.
Ja oli ihan kiva nähdä video synnytyssairaalasta, kun sinne ei järjestetä tutustumista. Paljon annettiin lippulappusia, joissa yllättävän paljon puhutaan lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä ja muutenkin tuli sellanen luottavainen olo, että ehkä siitä vois tulla ihan positiivinen kokemus. Yhdessä lapussa on myös välilihan hierontaohje, oon nyt sitä pari kertaa tehny, pitäis muistaa joka päivä.
Kerttuliinu, aina välillä tuntuu, että kirjoittelet mun fiiliksiä suoraan tänne.
Siis toisaalta olisin jo ihan valmis synnyttämään, kun on alkanut nyt jotenkin tympiä tämä mahakas olotila. Yritän kovasti tsempata itseäni ajattelemaan, että sitten kun ne viralliset supparikivut ja muut alkaa niin se on iloinen asia ja hyvä juttu ja ihanaa. Mutta toisaalta tiedän kokemuksesta miten huonosti suhtaudun kaikenlaiseen kipuun ja ihan vaan epämukaviin olotiloihinkin, niin ei siitä oo sit panikointi kaukana.
Tällä hetkellä öisten vessareissujen jälkeen tulee vähän kivuliaampia harkkasupistuksia, siis sellaisia, että alavatsassa juilii ja säteilee myös reisiin. Kestää ehkä pari minuuttia. Ja pari yötä sitten ihan mielettömästi niitä sukkapuikkokipuja. Että toisaalta tässä on nyt kuitenkin vähän odottava fiilis, mutta toisaalta eihän tuolla mitään säännöllistä tapahdu enkä vieläkään tiedä, miltä ne oikeat supistukset sit tuntuu.
Mamira 38+6