Kesäkuun kullanmurut 2015 **Helmikuu**

Neuvolassa käyty! Paineet 109/78, painoa alusta tullu 4kg, sf-mitta 23 (yläkäyrällä), kuulemma taas reilusti lapsivettä, sokeritestiin ei tarvi mennä. Kaikki mukavasti siis

lauwran pikäpäivitys 24+3

 

Huh, millainen päivä on ollut! Yritin aamusta vähän siivoilla kaappeja ja tyttö onnistui siinä sitten mun huomaamatta polttamaan sormensa takan luukussa. Ilmeisesti jotenkin vahingossa siihen huitassut, kun palovammat on rystysen puolella. Onneksi ei mitään pahempia vammoja tullut, kahteen sormeen rystysen kohdalle rakot. Vähän vissiin kirvelee, kun koko päivä on uiteltu vesiastiassa. Nyt vasta simahti "päiväunille". Käytin tilaisuuden hyväkseni ja iskin palovammoihin rasvalaput päälle (apteekin suositus). Ihan toivoton tehtävä, kun tuo oli hereillä. Tarkkaillaan nyt, ettei ala tulehtumaan, vaikka ei tosiaan mistään kovinkaan pahoista palovammoista ole kyse ja pienellä alueella on. Ihan koko päivä on mennyt tytön vieressä, kun huuto on tullut, jos olen johonkin lähtenyt. Nyt kyllä tosiaan ihan rauhallisena nukkuu, vihdoinkin ja miehelle pistin kauppalappuun suklaalevyn toivottavasti sormet paranee hyvin. Lääkäriin en viitsinyt lähteä viemään, kun nuo ei niin syviltä tai laajoilta näytä.

Eipä mullakaan oikein mitään uutta kerrottavaa yleensä ole että et Kuusama ole ainut

Mutta nyt sen suklaan kimppuun, Ennenkuin lapsi herää

 

Liikegalluppi, eli miten tunnette liikkeitä? Päivittäin? Useita kertoja päivässä? Lähes koko ajan? Aina kun pysähtyy ja istuu alas? Tuntuuko liikkeet päällepäin?

Itse tunnen useita kertoja päivässä, lähes aina kun istahan alas. Helliä potkuja. Välillä tuntuu päällepäinkin. Liike loppuu heti jos mies laittaa käden vatsalle

 

Täällä kans yks jolla ei niin mitään uutisoitavaa. Huomenna neuvolaan ja ekaa kertaa nyt esikoisen odotusajan ja lastenneuvolan ja nyt tän toisen raskauden aikana eri neuvolatäti kun vakkari on sairastunut.. Jännää nähä millanen täti siellä on nyt vastassa..

Liikkeistä.. Niitä tuntuu päivittäin ja useita kertoja. Nyt tuntuu, että poika kääntynyt potkimaan selkää päin kun liikkeet paljon hiljaisempia ja semmosia jyrähdyksiä tai pieniä kosketuksia. Istukka on edessä, mutta liikkeet kuitenkin tuntuu hyvin ja tuntunut päällekkin päin monta viikkoa.

Staffy85, meillä kans oli ujo esikoinen eli ainakun isi olisi halunnut kokeilla liikkeitä niin tyttö jähmettyi siihen paikkaan. Mutta kyllä sitä joskus huijattua saa

Malsa ja pojuE 23+4 kai

 

Täälläkin taitaa olla nyt se seesteisin aika, ei oikeen mitään uutta
Tänään on kyllä ollu tosi kipeenä joka paikka, varsinkin alaselkä, en tiiä mistä johtuu.. Supistellut on myös mutta ne onneksi edelleen ollut kivuttomia, lepäillessä mennyt siis tämä päivä..

Liikkeistä, tuntuu kyllä joka päivä, välillä saattaa olla päivä hiljaisempaa mutta esim tänään aivan jatkuvaa potkimista ja möyrintää Usein kun istuu niin tuntuu, että vauva potkii jonnekin tosi alas, se tuntuu vähän inhottavalta :/ Mutta näkyy ja tuntuu päällepäin, ihanaan se on, paitsi yöllä kun haluis nukkua
Pihlako se mainitsi suklaan, kylläpä alkoikin tekeen mieli, onneks kello on jo sen verran paljo etten jaksa lähtee kauppaan enää

 

Liikkeistä, tuntuu päivittäin, yleensä kun istuu, makaa tai seisoo paikallaan. Niinhän se menee, että tyyppi nukkuu kun minä liikun ja heräilee kun minä makoilen. Liikkeet ei tunnu päälle päin, on tuota rasvapehmennystä tuossa välissä vähäsen niin ehkä se laimentaa tunteita Mutta hyvin aktiivinen tapaus on ollut viime päivät. Liikkeiden oravanpyörähän lähtee kohta liikkeelle: ensin odottaa koko ajan että liikkeet tuntisi, sitten melkein toivoo että olisi ainakin nukahtamisaikaan paikallaan ja loppuajasta yöllä tökit vatsaa, että "liiku, liiku"

Oletteko rouvat/neidit harjoituttaneet miten paljon lantionpohjalihaksianne? Minä myönnän, että ne lihasharjoitukset ovat hieman vähille jääneet edellisen synnytyksen jäljiltä ja pitäisi nyt aktivoitua. Eilen nimittäin aivastaessa tuli ensimmäinen virtsankarkailu. Raskausvaiva mitä en ole kaivannut... Yritänpä siis aktivoitua sillä saralla ja treenailla niitä. Ekassa raskaudessa nuo vaivat tulivat vasta ihan loppupuolella, mutta onhan se selvää, että ei paikat ole niin timmissä kunnossa kuin silloin

Seesteinen aika varmaan kaikilla, taitaa vain muutamia aktiivisia olla kellä on rakenneultra vielä edessä. Tosiasiahan on, että nyt palsta varmaan vähän hiljenee koska toivottavasti kenelläkään ei ainakaan ole huolia ja murheita mitä pitäisi jakaa. toivottavasti kaikilla olisi todellakin seesteinen keskiraskaus ja saisi vain nauttia olosta ja kasvavasta mahasta. Kolotuksia ja jomotuksia nyt tulee, ne kuuluu "taudinkuvaan"!

Täällä on työpäivä aloitettu jo, eilen oli todellinen yh-päivä eli mies oli töissä klo 22 asti. Siinä kun aloitti työt 5.30, vei lapsen hoitoon, teki työpäivän, haki lapsen hoidosta, kävi kaupassa, teki ruuan (toki tässä rima mentiin ali eli itselle einespinaattilettuja ja tytölle eilistä makaronilaatikkoa), hieman siivoili ja muuten vaan leikki taaperon kanssa, teki ruuan tälle päivää valmiiksi, laittoi neidin nukkumaan ja sitten kävi itse suihkussa. Oli muuten aika väsy olo! Onneksi tänään mies hakee tytön ja on muutenkin illan vapaalla ja lupasi käydä vielä kaupassakin, niin saa itse lepäillä. Viikonloppua ja päiväunia odotellessa...

Catnip82 + kyytiläinen 21+4

 

Mä tunnen kans liikkeitä lähes aina kun istahdan alas. Paitsi töissä en juurikaan tunne, en tiedä onko kyseessä asento (satulatuoli) vai meteli joka hiljentää =) Tämän aamun tuorein bongaus taitaa olla ensimmäinen päälle tuntuva hikka, vai voiko tuntua jo näillä viikoilla? Ei se säännöllinen hytkyminen mitään tavallista potkimistakaan ollut. Mulla on istukka takaseinässä, joten tuntuu selkeästi kaikki liikkeet.

Piti eilen kirjoittaa uusimmasta oireesta, joka on hiusten kihartuminen :O Minulla on muutenkin hyvin karkeat ja "itsepäiset" hiukset, ei olisi kyllä kihartumista enää kaivattu.. Onko kenelläkään kokemusta?

Kuusama ja vauva-T 21+4

 

Catnip, hyvä että muistuttelit taas lantionpohjalihasten treenaamisesta. Mulla ne on heikossa kunnossa kunnossa jo ilman synnytyksiäkin. Vaikuttaako huonot lihakset synnytykseen /ponnistukseen?

 

Liikkeistä, yleensä tuntuu missä asennossa vaan ja tuntuu ja näkyy myös päällepäin välillä on päiviä, että on ihan jatkuvaa mylläystä ja välillä sitten hiljaisempia päiviä. Eilen ja tänään liikkeet on tuntuneet jotenkin erilailla taas, eli oletan tyypin taas vaihteeksi tehneen jonkinlaisen voltin toiseen suuntaan.

Tyttö on toipunut eilisestä tapaturmasta onneksi oikein hyvin takkaa vähän väistelee, mutta sehän ei haittaa mitään. Sormet on ihan hyvän näköiset, eikä vaikuta kipeiltä. Yöksi onnistuin taas taiteilemaan rasvalaput ja harsot päälle, kun tyttö nukahti vihdoin yöunille. Olivat kyllä yöllä irronneet tänään on eilisen vastapainoksi ulkoiltu nyt pariin kertaan ja silloin on suojattu sormet laastarein, ettei rukkanen hankaa. Aamupäivästä käytiin kävelemässä tytön ja koirien kanssa ja päikkäreiden jälkeen touhuttiin omassa pihassa. Ihana keväinen ilma ja ihanaa oli olla ulkona ja saada raitista ilmaa!

Tosiaan tämä on nyt sitä aikaa, kun on ultrat takana ja liikkeet tuntuu, niin ei oikein ole raportoitavaa. Kolmen viikon päästä mulla olisi seuraava ultra, sitä ennen taitaa olla neuvola ja keskustelukäynti äitipolille. Mitenhän ihmeessä onnistun järjestämään nuo äitipolikäynnit, kun tyttöä ei voi ottaa mukaan ja kaikki lapsenvahtiehdokkaat on töissä... Täällä ei siis tosiaan ultraan saa ottaa lapsia mukaan ja keskusteluaikoihin tuntuisi hölmöltä ottaa lapsi mukaan, kun ei siitä keskustelusta saa mitään irti, jos on samalla katsottava lapsen perään. Ja kissan sterilointikin tulee vielä tähän väliin! Onneksi, se kun TAAS kiimailee...

Mutta nyt pitää mennä heittämään lohi uuniin, että on ruokaa nälkäiselle miehelle, kun kotiutuu töistä

Pihla 25+2

 

Pikainen omanapa-postaus puhelimella. Eli mekin eilen käytiin rakenneultrassa, kaikki oli oikein hyvin ja pikkuinen imi peukaloa mahdollisimman pienellä sykkyrällä(melkein puoli kohtua tyhjänä) piti töniä liikkeelle, että saatiin mitat otettua!

Nyt sitten vaan odotellaan seuraavaa neuvolaa ja koitetaan pitää painonnousua kurissa.

Liikkeistä sen verran, että viime viikolla alkoi mullakin tuntua muissakin asennoissa kuin makuulla, istuessa alavatsassa tuntuu usein vähän epämukavasti niinkuin joku muukin mainitsi. Mutta rauhoittaa kyllä mieltä kun tuntee että vauva voi hyvin

Milsteri 21+0

 

Pihla, eikös tommosten reissujen takia voisi kysyä lastenhoitoapua neuvolan perhetyöstä?

Liikkeet: tuntuu pitkin päivää, myllertää ja potkii menemään. Näkyy ja tuntuu myös kädellä

 

Täällä yksi "seesteinen", joka odottaa vielä rakenneultraa. Se on huomenna! Tänään poksahti puoliväli, aikamoista. Alkaa tottua näin ensikertalainenkin, että kolotuksia ja tuntemuksia on millon missäkin ja kuuluvat asiaan. Tänään oli niin kaunis ja ihana ja onnellinen päivä, (olen pitänyt hieman töistä lomaa) etten nyt osaa pelätä sitä ultraa.

Vauvan liikkeet tuntuu täälläkin joka päivä useaan otteeseen. Möljyy, pökkii ja potkii ja selkeesti vaihtaa paikkaa, kun vielä tilaa on. Hauska jos ultrassa sitten taas näkis miten se oikein siellä liikuskelee.

Olen kokenut ahaa-elämyksen perhevalmennuksessa. Siellä esittäytyi yllätyksekseni epätyypillinen nuori äiti, joka aikoo töihin, kun lapsi on kolme kuukautta miehen jäädessä kotiin. Meidän lähipiirissä kaikki lapsen saaneet tuntuu jotenkin olleen tosi kauan kotona ja suhtautuneet siihen ikään kuin se olisi ainoa vaihtoehto. Tajusin, että jos mulla on tunne, että haluan palata töihin heti äitiysloman jälkeen tai tehdä satunnaisesti hommia jo sen aikana (olen yrittäjä), niin ei tarvitse tuntea siitä syyllisyyttä.

Todennäköisesti en ole sitten heti palaamassa töihin, mutta että niin siis saa tehdä olematta huono äiti. Oman kehittämäni ajatusmallin mukaan mun olis pitänyt haluta olla, tai olla vaikka väkisin, kotona lapsen kanssa ainakin se 2 vuotta. Varsinkin kun on niin kauan toivottu ja vaikeuksien kautta saatu lapsi (kunhan nyt siis saadaan). Mutta ihanaa, kun voin asettua ajattelemaan, että ei olekaan pakko!
Mitä mieltä muut olette asiasta? Täällähän on monia useamman lapsen äitejä, osa kotona, osa töissä. Oliko ne helppoja ratkaisuja teidän kohdalla? Ja muut esikoista odottavat oletteko miettineet, miten teette?

 

Lauwra, ei mulla ole käynyt pienessä mielessäkään, että voisi pyytää ulkopuolista lastenhoitoapua täytyykin selvittää.

Lapsen/lasten hoitaminen, meillä oli ihan yksimielinen päätös, että olen tytön kanssa kotona siihen saakka kunnes täyttää 3 vuotta nyt saa sitten tyttökin olla kotona melkein eskari-ikään saakka, jos hoitovapaa pysyy ennallaan. Ajatuksena siis on, että jos suinkin jaksan ja viihdyn, niin olen kotona siihen saakka, että tämä nuorempi täyttää sen 3 vuotta. Jos tuo hoitovapaa ei siis muutu mihinkään tässä välissä. Mulle helppo päätös ja mieskään ei halua lasta/lapsia laittaa päivähoitoon hirveän pieninä, mutta sen ei ole mahdollista itse jäädä kotiin, ettei talous kaadu. Lapset on niin vähän aikaa pieniä, että mulle on tärkeää hoitaa kotona ja toistaiseksi olen kotona viihtynytkin jokainen toki tekee tyylillään ja minkä itselleen kokee parhaaksi ratkaisuksi. Ymmärrän oikein hyvin, ettei joku toinen voisi kuvitellakaan olevansa kotiäitinä lähes 6 vuotta mutta mulle tämä sopii ja tuntuu parhaalta ratkaisulta. Toki joskus on päiviä, kun kaipaisi aikuista seuraa, mutta pääasiassa viihdyn päivät ihan hyvin tytönkin kanssa kahden taikka kyläillen.

Nyt painelen kipuineni ja särkyineni petiin ja peiton alle. Niin se ulkoilu ja muu touhuaminen sitten kostautuu taas.

 

Mä haluaisin olla kotona sen koko kolme vuotta, mieluiten tehdä toisen lapsenkin siihen perään niin ettei tarvitsisi kotoa poistua Mutta meillä realiteettina on se, että minulla on vakityö ja muutenkin olen se suurituloisempi (joskin aika pienituloinen =) ), joten mä luultavasti "joudun" töihin kun lapsi on vähän toisella vuodella. Mies siis on töissä myös, mutta hänellä työsuhteet on pätkiä toisensa perään eikä ikinä tiedä jatkosta. Hoitoon en haluaisi alle 3-vuotiasta viedä, ollaankin pohdittu että työkuvioista riippuen mies voisi jäädä vuorostaan kotiin. Minulla olisi siis halua olla kotona mahdollisimman pitkään, taloudellisista seikoista johtuen se ei vaan välttämättä ole mahdollista.

 

Esikoista odottaessa ajattelin, että palaan työelämään kun hän on täyttänyt vuoden. Nyt tämän sairauden kanssa ei ole ollut vaihtoehtoja, kotona on pakko ollut olla. Olen itse ollut vuoden työttömänä, joten minun on helpompi olla kotona kuin miehen. Nyt tämän seuraavan kanssa ajatuksena on olla kotona ainakin se 6kk (imetys, mikäli onnistuu). Sen jälkeen voisin palata töihin ja mies jäisi kotiin, jos vain minä töitä saisin. Vanhempainrahakauden loputtua täytyy katsoa, että onko meillä varaa toisen olla kotihoidontuella. Pitkäaikaisia suunnitelmia ei siis ole, tämä elämä on osoittanut että täytyy mennä hetki kerrallaan

 

Minä en ole koskaan ollut mikään koti-ihminen ja nyt kun vasta ensimmäinen lapsi tulossa, niin en oikein osaa kuvitella viihdynkö vaiko en. Taloudellisesti meillä olisi kannattavinta, että minä olisin töissä ja mies kotona eikä se miehelle mikään poissuljettu vaihtoehto tuntuisi olevan. Kotona ajattelin olla kyllä vähintään sinne asti kun lapsi täyttää vuoden ja sitten katsotaan, että miltä kenestäkin tuntuu ja mennään sen mukaan Toinen lapsi olisi kuitenkin tarkoitus/haaveissa tehdä 2-3 vuoden ikäerolla ja haluaisin kyllä jonkinlaisen pätkän käydä töissä välissä.

 

Meillä minä jään lapsen kanssa kotiin, jo ihan taloudellisestikin, mutta töihin varmaan minäkin menen lapsen ollessa noin puolitoista vuotias. Pitäisi asuntolainaakin jotenkin lyhentää... Eihän sitä kuitenkaan onneksi vielä tarvitse tietää ja tärkeintä on, että jokainen perhe saa ja voi tehdä juuri niin kuin parhaammaksi kukakin asian näkee!

 

Steffy, en osaa sanoa onko niistä hyvistä lantiopohjalihaksista hyötyö itse h-hetkellä, mutta sen jälkeen kyllä! Eli palautuu paikat paremmin normitilaan.

Itse palasin nyt tammikuussa töihin, esikoisen ollessa 13,5kk. Itselle oli jo esikoista odottaessa kaksi asiaa selvää, töihin palaan kun lapsi on noin vuoden ja toinen saa tulla sitten jos on tullakseen. Toki, kuten lauwra mainitsi, tilanteen mukaan pitää elää. Meillä esikoinen on olllut niin helppo tapaus, että mitään kammoa toisen lapsen suhteen ei ole ja myös esikoisen hoitoon laittaminen tuntui ihan ok ajatukselta. Toki tuli asian takia itkettyä mutta se nyt kuuluu asiaan Suunnittelin, että varmaan ehdin sellaiset 9kk olla töissä ja jopa vuoden, mutta kun tämä raskaus lähti heti ekasta kierrosta niin piti sitä sitten miettiä palaanko töihin 4kk takia vai en. Kuitenkin asiat oli jo sovittu ja itsestä asia tuntui hyvältä, niin tulin töihin. Meillä mies jää pitämään loput isyysvapaansa nyt huhtikuussa, eli reilu 3kk joutuu neiti nyt olemaan hoidossa. Meillä on pph joten meidän pitää sitten hakea hoitopaikkaa uudelleen. Tällä hetkellä suunnitelmissa on palata töihin elo/syyskuussa 2016 eli silloin tämä toinenkin olisi sen 13-14kk.

Mutta otetaan päivä kerrallaan! En tosiaan näe itseäni kotiäitinä, tarvitsen aikuisten ihmisten seuraa ja vaikka minulla onkin ihania äitiystäviä, niin tarvitsen hieman muutakin. Teen töitä miesvaltaisella alalla mistä pidän, saa ainakin jutella ihan kaikesta muusta kuin lapsista

Jokainen tosiaan tekee niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta. Uskon siihen, että kun vanhemmat ovat onnellisia niin myös lapsi on onnellinen. Itse saan tyydytystä työstäni ja uskon olevani parempi vanhempi kun olen töissä. Keskityn lapseeni täysillä vapaa-aikani, minulla ei ole omia harrastuksia eli työ on ns. harrastukseni Tärkeää on, että jokainen vanhempi ja perhe löytää ne omat tavat toimia ja ovat niihin tyytyväisiä.

Nyt niiden töiden kimppuun!

Catnip82 + kyytiläinen 21+5

 

Liikkeistä: niitä tuntuu useimmiten juuri silloin kun asetun aloilleni ja liekkö niin että silloin niitä ehtii tunnustelemaankin Touhutessaan ei juuri edes huomaa, sen verran hentoja liikkeet on vielä. Mutta olen kyllä muutaman kerran tuntenut potkut jo käteenkin vatsan päältä!

Minä olen hoitanut kaikki lapseni kotona ja olenkin siis ollut 6 vuotta putkeen kotiäitinä Minusta tämä on ihanaa ja olen onnellinen että tämä onnistuu taloudelliseltakin kannalta hyvin. Välillä tulee huono omatunto kun olen "vain" kotona ja mies raataa töissä mutta aina hän on sanonut, että hän on erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun ja näin hänen mielestään se kuuluu ollakin. Ehdin minäkin olla töissä sitten kun lapset on isompia. Ja itse arvostan enemmän tätä kuin työuraa, haluan olla lasteni kanssa kun ovat pieniä ja nähdä kaikki kehitysvaiheet yms. Ja mullahan ei edes ole työpaikkaa joka odottaisi, joten senkin puolesta helpompi jäädä kotiin. Kukin tekee omalle perheelleen ja itselleen parhaat ratkaisut

Kuusama, mulla alkoi myös esikoista odottaessa hiukset kihartua. Oli hassua kun menin märillä hiuksilla nukkumaan niin aamulla oli käkkärä tukka Ja mulla on aivan piikkisuora hius normaalisti!

Me löydettiiin vauvalle nyt turvakaukalo ja telakka ja mukaan tuli vielä lämpöpussikin jossa vöille reiät. Käytettynä ostettiin, siistikuntoinen ja edullinen. Vaunut ja kaukalo siis hankittu nyt.

 

Pitkästä aikaa kirjoittelen minäkin. Seesteisyyskö lienee täälläkin syynä.

Tänään oli neuvola. Mittasivat ekaa kertaa sf mitan, ihan normissa mennään.
Muutenkin kaikki tasi olla mallillaan. Minun alakuloisuudesta hieman juteltiin, nyt seurataan. Ja jos tarve vaatii, niin sitten keskustelemaan jonkun kanssa enemmän.

Vauva liikkuu joka välissä ilman mitään sen kummempaa logiikkaa. Isänsä kättäkin potkii iltaisi. Saihan tuo jo korvaankin yhden potkun

Mammalomasta, ensin aioin olla töissä niin paljon kun mahdollista. Mutta ystäväni sanojen jälkeen olen miettinyt asiaa uudestaa. Se 1kk ennen synnytystä on viimeinen lomasi yksin pitkään aikaa. Niinpä, sen jälkeen on aina lapsi menossa mukana.
Yrittäjänä kun olen, niin taidan ensi syksynä aloittaa keikkojen teon riippuen miehen vapaa päivistä. Mummoista saadaan myös apua, jos tulee päälekäisyyksiä. Katson sitten tilanteen mukaan, milloin aloitan kokopäiväiset työt uudelleen.

Tein ensimmäiset kestovaippa hankinnat. Sain ison kasan käytettyjä vaippoja edullisesti. Kaverit julistivat hulluksi, kun kokeilen kestota. Minä taas ajattelin, että jos voin vähän tehdä tämän meidän maapallon hyväksi, niin miksi en tekisi. Ei se niin kamalaa voi olla.
Kirpparillakin kävin, mutta kovin on vielä väkinäistä vauvan vaatteiden ostelu. Minä kun en ole shoppailu ja vaatteiden hiplailutyyppiä ollenkaan. Kätevintä olisi, kun oikean kokoiset ja väriset vaatteet vaan ilmestyisivät valmiiksi kaappiin

Himoista! Mun tekee niin valkoviiniä mieli! On tehnyt jo pari viikkoa. Onko kukaan maistanut alkoholitonta? Voiko niitä edes kuvitella ostavansa ja saako niillä viinin himon hillittyä? Toinen on idut, mutta mistään ei löydy sinimailasen siemeniä. Monta kauppaa olen jo kolunut. Nekin löytyy tietysti kiellettyjen listalta:'(

Ruu ja nappula 22+4

 

Täällä kolahti postissa kutsu perhevalmennukseen. Neljänä keskiviikkona saisi istua kuuntelemassa asiaa raskaudesta, synnytyksestä ja vauvanhoidosta. Onko tuo neljä kertaa joku vakio? Miten muualla nämä jutut menee? Mun korvaan se kuullostaa aika paljolta. Tai lähinnä tuntuu (tänä internetin aikakautena) haastavalta tässä arjen pyörityksessä irrottaa itsensä noihin tapaamisiin. En jaksa uskoa että kovin paljon saan uutta tietoa.

Kuusama ja potkutteleva Vauva-T 21+5

 

Lassu, olipas kiva, että täältä löytyi edes joku toinen, jolla on selvät sävelet siitä, että haluaa hoitaa lapsen/lapset mahdollisimman pitkään kotona! aloin jo tuntemaan itseni vähän oudoksi mä uskon viihtyväni ihan hyvin kotona myös sitten, kun vauva syntyy, kun olen tytönkin kanssa viihtynyt hyvin nämä pari vuotta

Kuusama, en muista, montako perhevalmennuskertaa ekassa raskaudessa oli tarjolla, mutta yhdessäkään ei käyty en kokenut niitä tarpeellisiksi. Ainoastaan sille käynnille mentiin, millä käytiin tutustumassa synnytyssairaalaan uudelleen synnyttäjille ei ilmeisesti edes tarjota koko perhevalmennusta.

Meilläkin on asuntolaina maksettavana, mutta onneksi mies on sen verran hyvä palkkaisissa hommissa, että pystyy maksamaan sekä lainan, että isoimmat laskut. Mä makselen omat laskuni, eläinten ja pääasiassa lapsen kulut. Ruokaa ostetaan molemmat. Eikä mies ole koskaan valittanut, että joutuu yksin makselemaan lainoja pois, kun sekin kuitenkin tykkää, että lapsi/lapset hoidetaan kotona ja onneksi ollaan oltu yhteisymmärryksessä tässä asiassa. Anoppi ehkä vähän paheksuu sitä, että mies joutuu maksamaan "kaiken" ja mä vaan "laiskottelen" kotona. Onhan se itsekin laittanut omat lapsensa tosi aikaisin hoitoon. Mutta toisaalta kun se anoppi paheksuu kaikkea muutakin mitä teen tai olen tekemättä.

Tänään on taas ollut kiva ulkoilukeli. Vähän tuntuu jo kropassa, kun tuli peuhattua tytön kanssa ulkona toista tuntia aamupäivällä. Vielä on kauppaan selviydyttävä, mutta sitten lepäilen illan, kunhan mieskin on kotona leivottiin tytön kanssa ennen päiväunia perunarieskoja eilisen pinaatti-perunamuusin jämistä. Oli tosi hyviä nyt on ruoka tulossa ja kunhan mies tulee töistä, niin päästään syömään. Meillä ei ole joka päivä kahta lämmintä ruokaa, kun ei tuo lapsi syö. Suunnilleen joka toinen päivä on kaksi lämmintä ateriaa

Tiedättekös mitä mun 2 vuotias mulle tänään sanoi? "äiti peppupää" ja naureskeli päälle! Siis MISTÄ se on tuollaista oppinut??!! Kaikkea ne lapset suustaan päästää... Olen ollut myös ryppyinen ja hassun näköinen tässä viime päivinä...

Nyt takaisin hellan ääreen

Pihla 25+3

 

Ehtiikö yksi odottaa vielä keskusteluun mukaan? Tiedot:
Maarit, 38v., toinen lapsi, la 20.6., synnytyssairaalana KYS.

 

Seesteisyys taitaa olla menossa täälläkin. Olo on fyysisesti ihan hyvä, saan nukuttua kunnolla, ja päivät ja viikot menevät nopeasti. Mitään keskiraskauden superenergisyyttä saati hehkua ei tosin ole ollut nähtävissä, sen verran se kammottava pahoinvointi verotti kuntoa. Taannoin illanistujaisissa olin pitkästä aikaa mielestäni ihan ihmisen näköinen, mutta eka kommentti oli "onpas sulla mustat silmänaluset".

Vauvan liikkeet tuntuvat usein, välillä melkein jatkuvasti, mutta välillä on hiljaisempiakin päiviä. Aika usein potkiskelu alkaa, kun olen hetken ehtnyt istua töissä tai kun illalla köllähdän sohvalle tai sänkyyn. En tiedä, voiko vauva jo jotenkin tulla sokerihumalaan. Se potki sunnuntaina niin poikkeuksellisen lujaa sen jälkeen, kun olin syönyt kasan suklaakeksejä.

Mitään isompia hankintojakaan ei ole vielä tehty. Meistä kumpikaan ei erityisemmin tykkää pyöriä kaupoilla, ja varmaan ainakin isommat asiat hankitaan vasta sitten, kun raskaus on sellaisilla viikoilla, että vauvalla olisi hyvät mahdollisuudet jäädä henkiin vaikka se syntyisi saman tien. Välillä jotain pieniä vaatteita tulee ohimennen katseltua ja hövellettyä.

Ei ole myöskään vielä päätetty mitään vanhempainvapaista. Eka lapsi kyseessä, niin tuntuisi oudolta tehdä tällä hetkellä päätöksiä asiasta, josta ei tiedetä mitään. Jotenkin en näe, että kauhean pitkään viihtyisin kotona, mutta se selviää sitten, kun vauva on tullut. Varmaan optimaalista olisi, jos voisin jonkin aikaa olla pari kolme päivää viikossa töissä sitten kun sinne palaan, että toisaalta saisi olla lapsen kanssa ja toisaalta olisi myös aikuista seuraa ja mielenkiintoista työtä.

Tähkä 21+3

 

Heippa, minäkin haluan mukaan porukkaan Tiedot: Sasu 28 v, ensimmäinen lapsi, la 21.6. synnytyssairaala SATKS