Moikka!
Joskus viime vuoden puolella täällä pari kertaa kirjottelin, sen jälkeen en ole saanut aikaseksi kirjottaa, mutta taustalla olen kyllä seurannut.
Moneen asiaan on pitäny kommentoida ja nyt vihdoin saan aikaseks, kun on pakko kirjottaa
Sannikille tuosta sf-mitasta
Mulla se nimittäin on kaikissa viidessä aiemmassa raskaudessa ollut alussa aina reilusti käyrien yli, mutta tasoittunut sitten raskauden edetessä yläkäyrän tuntumaan. Tässä kuudennessa raskaudessa mitta oli aika huikea, kun rv15+5 terkka sai mitaksi 19cm. Mä sanoin, että ei voi olla oikeesti, että voisko tarkistaa. Otti sitten oikein tiukan mitan ja sai 18,5cm. Mittavirheestä tuskin on kyse, kun kahdesti tosiaan mittasi, mittaaja sama kun aiemmissakin raskauksissa eli kokemuksenkaan puutetta ei ole eikä mulla ole ylimääräistäkään mahassa, mutta melko huima mitta vaikka isoon sf:ään olenkin tottunut.
Kommentoinpa tässä samalla nyt muutakin sitten =)
Onnea kaikille hyvistä ultranäkymistä ja
tyttö-ja
poikaveikkauksista!!
Täälläkin odotellaan rakenneultraa malttamattomana, vielä ois melkein kolme viikkoa jaksettava, kun aika on vasta 7.2. Kovasti toivon, että saatas veikkausta sukupuolesta vaikka mä kyllä oon melko varma siitä näiden oireiden perusteella, kun ero neljän pojan ja tytön odotusten välillä oli kuin yö ja päivä niin siihen perustan tän vahvan fiiliksen
Jos sukupuoli ei nyt selviä niin kyllä se selviää sitten viimeistään rv24 paikkeilla 4D-ultrassa.
Aikooko teistä kukaan mennä yksityiselle 4D:hen?
Me on käyty nelosen ja vitosen odotuksessa ja aika varmasti siis nytkin. Kolmosen odotuksessa oli jo tarkoitus mennä, mutta tuntui sitten jotenkin hölmöltä, kun muutenkin ultrattiin vähintään kerran viikossa ä-polilla ja osastollaolojaksoina joka päivä.
Synnytyksistä ja
puudutteista ollu puhetta. Ekassa synnytyksessä muhun pumpattiin varmaan kaikki mahdollinen ja tietämättömänä ensikertalaisena en yhtään älynnyt laittaa vastaan. Olin alusta asti koko 10 tuntisen synnytyksen niin sekasin etten muista oikeastaan mitään koko hommasta, lähinnä sen mitä mies on kertonut ja jotain välähdyksiä sieltä täältä. Mulla oli ihan järkyttävän pahat turvotukset ja tosi paljon harkkasuppareita niin ottivat mut perjantaina osastolle, että saisin heidän apujensa voimin nukuttua ja kerättyä voimia maanantaina käynnistettävään synnytykseen. Mulle annettiin nukahduslääke ja supistuksia estävä, no eipä auttanut niin antoivat toisen satsin, mutta eipä auttanut sekään kun synnytys alkoi käynnistyä. Olin siinä vaiheessa niistä kahdesta nukahduslääkkeestä niin sekasin, että hädin tuskin pysyin pystyssä seiniä pitkin kävelemällä. Kun huomasivat että alan olla jo aika kipeä niin lykkäsivät petidiiniä kankkuun ja se sai mut lopullisesti sekasin ja vei muistin. Myöhemmin synnytyksessä olin vielä saanut epiduraalin, joka oli auttanut hyvin.
Kakkosen synnytyksessä otin ilokaasua ja sain parakervikaalin eli kohdunsuunpuudutteen, synnytys kesti 2h15min. Kolmannessa (käynnistys 37+3), neljännessä (käynnistys rv39+0) ja viidennessä (käynnistys rv38+6) otin myös tuon kohdunsuunpuudutteen ja vannon sen nimeen. Se auttaa samantien, ei vie tuntoa mistään, mutta on tosi tehokas. Jos nyt sinne asti päästään niin aion tälläkin kertaa turvautua tuohon, jos helpotusta tarvitsen.
Ja loppuun jos laittasin vielä vähän esittelyn tynkää...
Eli olen 27v kotiäiti, ennestään löytyy neljä poikaa 7, 6, 5 ja 3v ja tyttö 1v eli kuudetta odotellaan =)