!! **** kesäkuun kullanmurut 2011 - tammikuussa <3**** !!

Olittepas kirjoitelleet :D Ihan ensiksi; Mä olen tosi pahoillani teidän puolesta, kun mies on tommonen ja toivon kaikkea hyvää jatkossa, kyllä niitä helmiä tosiaan siellä on <3

Mä en oikeen muista mitä kaikkea tuolla oli kirjoteltu ni tiivistelen vähän omaa odotustani tähän;
Ekat viikot oli kamalan etova olo, en oksentanut mut empä voinut mitään syödäkään. Tossa np-ultran tienoilla helpotti ja nyt on ihan mahtava fiilis!
Ja sori jos toistan itseäni, mä en muista olenko täällä kertonutkaan, jouduttiin ultrasta siis Naistenklinikan sikiötutkimusyksikköön ja istukkabiopsiaan kun vauvalla oli niskaturvotusta. Kromosomit oli kunnossa kuitenkin ja saatiin tietää että meille siis siunaantuu toinenkin :heart:poika:heart: Vielä mennään rakenneultraan Naikkarille, haluavat tutkia paremmin tämän sydämen, esikoisella nimittäin suljettiin VSD avosydänleikkauksessa viime syksynä. Ja nyt hän siis ihan täysin kunnossa :)
Painoa ei onneksi ole kertynyt kun 300g, mutta kyllähän se sieltä vielä pamahtaa. Esikoisesta tuli ihan sopivasti joku +12kg ja kaikki lähti ekan kuukauden aikana syntymästä.
Ainoa suurin toive olisi, vauvan terveyden jälkeen tietysti, se että onnistuisin imettämään kunnolla. Esikoisen kanssa oli sähläämistä ja lopetin 6vkon jälkeen suosiolla. Ehkä nyt onnistuisi paremmin!! :)

Huh, tulipas kirjoteltua, huomenna suunnataan Ruotsiin jotenka palaillaan :)
 
tintsu: Mulla oli esikon kans sama, 2 viikkoo jaksoin "yrittää" imettää, mut sit luovutin..
Joten toisen kohdalla todellaki haluan imettää! En siks, että se jotenki olis paremmuutta, ei todellakaan oo. ku jotku puhuu, et imettävä äiti on parempi äiti.
Mulla tuli esikon raskausaikana +30 kiloo, mut kaikki tiputin tosi raa`asti 5:ssä kuussa...
ois kyllä voinu hiukka miettiä sitä laihutusta, ku laihutin sillai, etten syöny kunnolla, ja siitä taas seuraa se, et ei oo voimia pyörittää arkea. en siis osannu nauttia pojan vauva-ajasta, ku olin koko ajan väsyny... tuli taas iha hyvin tekstiä.. pitää mennä hoitaan pikkusiskoa (6kk) ,se heräs "PÄIKKÄREILTÄ" , valvoo sit yöt :D
 
Heippan, surullisia ja iloisia tarinoita täältä on saanut lukea.:hug: Itse ei edes aina muista kuinka paljosta sitä saa olla kiitollinen: ihanat mies, lapsi ja koti, kohtuullinen toimeentulo ja hyvä terveys. :heart:

Puhetta on miesten lisäksi ollut ainakin arvista. =) säästyin pahemmilta arvilta, reisiin tuli ihan jonkin verran ja hävisisvät nopeasti. Suonikohjuja ei varsinaisesti päässyt syntymään, mutta ei kyllä jalkojen verenkierto ihan kunnossa ollut loppuun asti, oli ihmeellistä kipua yms.

Jälkisupistukset olivat täällä heikkoja ja kipulääkettä sain sairaalassa tosi hyvin. Kipulääkettä tarvitsin muuten, en supistusten takia... :( Toivottavasti nyt ei jälkikivut ole niin kovia... Ja toivottavasti saan synnyttää alakautta, jostain syystä pelkään siitä sektiosta toipumista, vaikka kyllähän siitäkin varmasti kohtuudella selviää!

Tintsu: Ihana että vauva ja esikoisesi ovat kunnossa! Toivottavasti teillä imetys lähtee nyt paremmin sujumaan. Meillä alkukankeuden jälkeen lähti hyvin liikenteeseen täysimetin puoli vuotta ja lopetin kun napero täytti vuoden. Toivottavasti tämän vauvelin kanssa saan imettä vähintään yhtä kauan! :)
 
Amma: on meitä ainakin kolme äippää tällä hetkellä Kajaanista. :) Vissiin? Täältäkö sinäkin siis oot lähtösin?!
Sieltä lähtösin tänne nykyseen mutta syntysin oulunläänistä:)

Mulle on tää iskias päättänyt jäädä, olen kohta ihan kyvytön tekemään mitään :,( uusi vuosi meni hyvin, mutta se iski aivan yllättäen päälle uudelleen. On ollut viime kuusta jatkuvasti. En voi kumartua eteenpäin vaan joudun kyykkiä selkä suorana. Soitin keskiviikkona lääkäriin aikaa ja sain vastauksen ettei se asia kuulu meidän terveyskeskukseen :( Soitin sitten itse aikaa fysioon ja sain sen vasta lauantaille(no onneksi se lauantai onkin jo kohta) Omin neuvoin olen yrittänyt venytellä ym.. huoh. Taitaa tää raskaus tuoda vaivoja mitä ei muissa raskauksissa ollut(todennut olen että taidan käydä vanhaksi ja rapistuneeksi:D tähän hommaan) Meillä juhlitaan viikonloppuna tytön 10v synttäreitä, joten luvassa laittamista ja leipomista ;) Nyt mentävä ettei tää selkä sano lopputiliä kokonaan tän istumisen takia.

amma rv 18+5
 
Huomenta ja huonosti nukuttu yö :( On ollu koko yön tukala, kiristävä ahistava olo... Tuntuu että mahan reunat repeää... Ilmaisesti kasvupyrähdys vaihteeksi----

*poks**poks* 18+0 !!!! Nää viikot menee ihan hirmu lujaa :)

Kouluun lähtöä tiedossa, tyttö on innoissaan kun pääsee tarhaan pitkän loman jälkeen...

raskausarpia on revennyt parista kohtaa pahastikin :(

issias on mulla vaihtunut nivustaipeen repimiseksi :kieh:
 
hellurei!

ensiksi vois valittaa että oi vee tätä päänsäryn määrää, onkohan tää enää normaaliakaan ku koko aika on pää kipeä ja ei saa melkein nukuttuakaan säryltä, parasetamolia olen kyl varmasti syöny jo kohta liikaaki. :S migreenin oireita vois olla kyl ku välistä oksettaaki hyi.. pitää kyl muistaa seuraavalla neuvoola kerralla valittaa oikein kunnolla ku mulla tuo parasetamol auttaa vain noin 2 tuntia kerralla.

raskausarpia esikon kohdalla tuli kyl aika paljon mutta ovat haalistuneet, välistä masu kutisee siihen tyyliin että uusia on tulossa. :D

mulla muuten siskoki on raskaana, esikoistaan odottaa, meinaa alkaa jännittää hänen puolesta kun tammikuussa on laskettu aika.. IIKS :D

varmaan ollutkaan taas muuta.. ;:D

sispi ja pömpiäinen 15+1
 
Suski90 Joo, en mäkään ole sitä mieltä että imettävä äiti on korviketta käyttävää parempi, en todellakaan :) Se olis vaan helpompaa, kun ei tarvis taas rupee raahaamaan niitä purkkeja joka paikkaan! Mutta meinaan varmuudeksi ostaa pari pikkupurkkia kaappiin kun vauva tulee, jos maito ei sektion takia taaskaan nouse aikoihin, ja on muutenkin itsellä varmempi fiilis :)

Iina86 Kiitos! Olihan toi aikamoinen kokemus, esikoisen leikkaus siis. Plus tietenkin tämän masuveljen jutut!

Nyt sinne Ruotsiin :) ->
 
18+0 ! =)
Viikkoja kasaantuu! Tänne on tullut taas kamalasti tekstiä.
No, ensinnäkin tervetuloa uusille! :wave:

Raskausarvista oli keskusteltu. Mulla ei esikosta tullut ainuttakaan. Ennestään mulla on raskausarpia ihan vaan lihomisen johdosta mm. reisissä ja alaselässä, mutta raskaudesta niitä ei tullut. Saas nähdä kuinka tästä toisesta. Ainakaan vielä ei ole tullut.

Liikkeitä olen koittanut kuulostella. Jotain heikkoa on ehkä tuntunut, jonka olen liikkeiksi tulkinnut. On vaan jotenkin hämmentävää, kun esikoisesta tunsin täysin selvästi jo 17+ viikolta lähtien. Nyt olo on epävarma. Onneksi maanantaina on neuvola, jospa sitten vaikka sydänäänet kuulisi :heart: Rakenneultraääneen on vielä kolme viikkoa aikaa...

En ole oikein osannut nauttia tästä odotuksesta. Mieleen hypähtää aika ajoin edellinen keskenmeno. Sitä vaan miettii, onko kaikki hyvin, vaikken kuitenkaan varsinaisesti asiasta stressaa. Kaikki menee omalla painollaan, mutta tuntuu silti, että esikoisesta nautin raskaudesta alkumetreiltä lähtien. Jospa se rakenneuä helpottaisi asiaa - ja liikkeiden kunnollinen tuntuminen tietty.

Mahasta: Mulla on alkanu maha tosissaan pömpöttää. Pari työkaveria, jotka siis tietävät raskaudesta, ovat kommentoineet, että kyllähän toi jo näkyy selvästi :) Ihanaa! Tulis vaan vauvamasu! :heart:

neito84 + pikkunen 18+0
 
aamu alko yrjöllä :x etova olo päällä koko ajan ja väsyttää kun junnu keksi kolmen aikaan et hänellä on nälkä :kieh: onneks simahti sitte sohvalle aika kivuttomasti mut ite pyöriskelin tovin. onneks on vkl ni saa taas pari aamua huilia. ens vko onki sit aikasta menoa taas.
käväsin neukussa ku mua nyt vaivaa et liikkeet ei tunnu. vaikka kuinka yrittää itellee tolkuttaa et kaik on ok ja kyllä ne liikkeet siletä tulee vielä kunnolla ni silti on takaraivossa pelko et jos joku onki vialla. no sydänäänet oli vahvat ja sellasta 155-157 löi :heart: mahahan mulla kans olematon, yritän saada miehen avustuksella teille kuvaa ni ois kiva kuulla onko muita yhtä pienimahasia näillä vkoilla.

imetyksestä se ei tosiaan oo mikään hyvän äidin kriteeri jos pystyy imettämään. siihenki ku vaikuttaa niin moni asia. helpompaa on jos maitoa tulee omasta takaa mut samalla tavalla kasvaa korvikkeellakin. ite imetin ekaa 4kk ja tokaa vuoden verran. maitoa mulla on aina tullu paljon mut esikko hylkäs tissin ku sai pullostaki ni sieltä ku tuli helpommin ni ei rintaa enää huolinu.

tintsu 2 poikaa on jees :D paljos tein vanhempi poitsu on?

täällä alko just lumisade, saa nähä kuin sakeeks menee. lähen palauttamaan auton ku vielä on suht ok näkyvyys.

jessi ja pikkuj 17+0 poksis
 
Jälkisuppareista: mulla oli jo esikoisesta suht kipeitä, ja tokastakin kyllä, mut mun mielestä kestivät lyhyemmän aikaa ja tulivat pahiten imettäessä. Buranaa sai sairaalassa, ja se oli ihan terpeeks tehokas niihin.

päänsärkyä on ollu täällä kans ajoittain, joulun jälkeen kesti nelisen päivää eikä meinannu millään helpottaa, nyt on pysyny onneks poissa.

Imetyksestä: esikoista imetin keskola-ajan, mut melkein kotiuduttua lopetin kun pelkäsin että jos ei maito riitäkkään. Kuopuksen kohdalla uskalsin luottaa siihen että se oikeesti riittää, ja imetys jatkuikin vuoden ja pari viikkoa, eli kunnes olin rv 5 tän raskauden kanssa. Tätä pikkuista toivon imettäväni vielä pidempään jos vaan mahdollista :) en siksi, että olisin siten parempi äiti vaan siksi, että alkuun se on yksinkertaisesti helpoin tapa ruokkia vauva, ja toisekseen se läheisyys on imettäessä mun mielestä sellaista jota muulloin ei voi kokea. Vauva saa siinä lohtua, läheisyyttä ja kontaktia äidin kanssa :) en väitä ettei pullonkin kanssa saisi, mutta molemmat kokeneena haluan omalla kohdallani imettää koska koen sen mulle ja vauvalle tärkeeksi. Yötkin on helppoja kun ei tarvii nousta lämmittelemään pulloa--me nukutaan perhepedissä vauva vieressä, ei tarvii kuin ottaa kainaloon ja tissi suuhun ja unet jatkuu. Neidin siirsin puolivuotiaana omaan sänkyyn opettelemaan siellä nukkumista, ja vasta sillon koin väsymistä öisien heräilyjen takia kun joutu nousta ylös. Nyt nukkuu jo kunnon unia omassasängyssään mut edelleen jos on kipee tai levoton niin otan viereen ja siihen rauhottuu nukumaan.

Mulla on alkanu ne ah niin ihanat aamuyön unettomuudet taas joista oon raskausaikana ennenki kärsiny. Herään puol viis enkä saa enää unta, sit tulee nälkä, sit jano, sit pissattaa..tänään unet jatkui vasta puol seiskan aikaan, ja jäi sit lyhyiks. Ei vaan yksinkertasesti enää sit väsytä tarpeeks että sais nukuttua..tänäänki puol kuus nousin sit syömään jogurtin:D

Jospa sitä kohta lähtis ulkoilemaan kunhan neiti herää päikyiltään..pieni reippailu raittiissa ilmassa tekee varmasti hyvää :)

Harhis ja Hippiäinen 17+4
 
Tällä paljon tullut kertomuksia niin sanotuista entisistäelämistä. Ihana kuulla että olette löytäneet rinnallenne ihmisiä jotka osaava rakastaa ja kunnioittaa teitä :).
Omaa tarinaani en täällä viitsi kertoa, koska ex:n nykyinen saattaa täällä pyöriä ja tunnistaa.
Sen verran voin kertoa että avioliitossa olen ollut ja sieltä nämä minun kaksi lasta. Lasten isä on tiiviisti heidän kanssa tekemisissä eli hyvä isä on aina ollut siittä en voi moitti, mutta siihen se hyvyys sitten minun kohdallani jäikin.
Nykyisellä miehelläni ei ole etuudestaan lasta eli tämä on hänen esikoisensa ja minun iltatähti =).
Ihana ihmisen löysin rinnalleni, enään ei tarvitse pelätä ja miettiä mitä seuraavaksi. Joskus mietin että olenko häntä ansainnut. Taustalla kun on välillä pelko asioiden muuttumisesta ja toimin vieläkin välillä vaistonvaraisesti kuin olisin vanhassa liitossa :|. Asioita selvittelen terapiassa ja parempaan on menty :).
Joka päivä kuitenkin kiitän mielessäni siittä että nyt on rinnalla ihminen joka jaksaa ja ymmärtää.

Sitten muihin asioihin. Raskausarpia ei minulle tullut kummastakaan lapsesta ja hiukan jännittää tuleeko tästä.
Kummatkin lapset olen imettänyt täysimetyksellä sen mitä silloin on olleet suositukset ja kummatkin ovat n. vuoden ikäisinä itse lopettaneet tissillä olemisen.
Imetykseen pyrin nyttenkin, koen pääseväni helpommalla kuin että pelaisin pullojen kanssa. Perhepedissä meilläkin nukutaan kun vauva syntyy :).

Calumet + :heart: 18+0
 
Viimeksi muokattu:
Nyt on pakko hehkuttaa: paistoin jauhelihaa sitten viikon 8:n jälkeen! ja ei oksettanu enää! saadaan ottaa jauheliha takaisin ruokavalioon ;)

Päänsärky mulla on normaalia useammin pääkipee, pitkiäkin jaksoja. En oo tajunnut että se vois liittyä raskauteen! :)

raskausarvet mulla tuli esikoisen aikana paljon, tuskin enää mahtuu lisää. haaleat ne jo on mutta ne on ihan selkeä seepra olen mahasta! Ei se mua haittaa, arvet kertoo elämästä =)

Jälkisuppareista mä en muista niitä ollenkaan esikoisen ajalta, tosin olin niin lääketokkurassa etten varmaan muista vain. muistan kyllä et vetelin ilokaasua kun mua ommeltiin.. mulla siis tuli vaikka väliliha leikattiin 3:n asteen repeämä.

liikkeet tuntuu, mutta ei joka päivä. ihan pieniä perhosen siiven kosketuksia, kyllä ne on alusta silti jo vahventunut.

SEKSI otetaan nyt tämäkin, mua ku ei oo panettanu koko raskaudessa, ja myönnän oon ollu miehelle TYLY. ku en oo jaksanu antaa: en halua siis antaa säälistäkään tulee sitten sellanen typerä olo. Ollaankohan me kahdesti rakasteltu raskauden aikana niin yöllä heräsin kauheen kiiman vallassa :D hahh, olipas kivaa kun mies oli mukana kun herätin sen.. mutta sen jälkeen.. tuli muutamia harjotus suppareita.. ei ollu kivaa, vaikka ei käyny kipeääkään.

ja toiseksi mua supisteli eileen muutaman kerran siivouksen yhteydessä, jonka keskeytin ja jätin ukolle.. supisteleeko muita jo? supparit oli ihan kivuttomia kumminkin, vähä selkään pisti mutta sen voi pistää imuroinnin piikkiinkin? kai.

No tulipas tekstiä huh huh!

MMILIA JA MASA 17+1
 
imetyksestä Mie sain neuvolassa noottia kun lääkärin käskystä lopetin imetyksen tytön ollessa n 2kk. Tilanne siis että, minulla itsellä on kuukauden ikäisenä jouduttu poistamaan maitorauhanen oikeasta rinnasta, kun äidinmaidossa on ollut liikaa hormoneja, huomasin tytön kohdalla nännin alueen turvonneen ja lääkäri sitten laittoi viikon imetystauon, jonka aikana pumppasin itku kurkussa öisinkin, että maitotuotanto pysyisi edes jotenkin, viikon jälkeen aloitin taas imetyksen, turvotus palasi muutamassa päivässä eikä neiti enää malttanut tissillä edes roikkua kun pullosta sai niin helpolla... no imetys loppui sitten siihen...

imetys lähti huonosti alkujaankin käyntiin kun KOKS:ssa tuotiin pyytämättä lisämaitoa pullosta joka ruokinnalla, eikä siihen mitään terveydellistä syytä, kuten verensokeri tms. ollut, ainakaan kukaan ei minulle kertonut!!! Eipä osannut esikon kanssa väittää vastaan...

Koksissa on yksi kätilö joka kauhistuttaa minuu jo valmiiksi, ja meinaan nyt vanhempana ja viisaampana, tai ainakin vaativampana pitää huolen ettei hän osallistu synnytykseen ja minun siellä oloon. En halua että joudun pelkäämään mitä epäinhimillistä se akka taas suustaan päästää synnytyksessä. Teki tytön rakenne ultran ja kysyi siinä että miltäs synnytys tuntuu, kun vastasin että en ole varma haluanko koko tapahtumaa edes ajatella hän sanoi että Olisi kannattanut miettiä ennen lapsen pukaamista alulle... arghhh... inhottava akka... Myös kommentti "täällä synnytetään vain selällään ja sillä hyvä" saa minut niin kiehuksiin...

mmilia täällä myös suppareita:( eilen seksin jälkeen juuri, eikä kivan tuntuista... pitää hellittää, kun on viimepäivät ollu aikas villejä aamuin illoin :D
 
Viimeksi muokattu:
mmilia! Mulla on suppareita ja nimenomaan nuitten työpäivien aikana/jälkeen eli ku jotain fyysistä tekee..ja tänään sit jo juili alamahaa. Meinasin ihan säikähtää :( Soitin sitten terkkarille niin ens torstaina on neuvolalääkärille aika, ja jos ei asetu niin voin soittaa jo alkuviikosta. Et pääsee tilanteesta puhuu ja ennenkaikkee tarkistuttaa et kaikki hyvin. Ku ei epäilyttäs jos ei ois sitä kipua ollu.

Ihanaa ku vkonloppu vapaa. Huomenna kaverin vauvan ristiäiset ja sit illalla ukon kaverin synttärit johon ois tarkotus lähtee kattelee kännimeininkiä.. no pääseepähän ihimisten ilmoille.

Venäytin sormen/koko käden tuossa ihanasti ku olin tuota koiraa käyttämässä. Tuli koira vastaan ja käsi takertu sit hihnaan väärin ku piti pitää hulluna kii ku tuo on niin hullu muille koirille. Ja päätin melkeen etten voi sitä pitää, mehän ollaan vaunujen kanssa kumollaan harva se koiraohitus jos tuo tempoo ku hullu. :( :(

Pitäs vähä syyä tonnikalacannelonia ja sit jos ihan hetkeksi pötkähtäs selälleen.. :)

Ainiin.. **Poks poks** 18+0
 
Supistuksista on ollut puhetta...sekä raskauden aikaisista ja jälkisuppareistakin. Itsellä supisteli tässä toissa iltana, muutaman kerran siis inhottavaa menkkakipumaista kouristelua. Ehdin jo säikähtää, koska jos muistatte tarinani, niin viime talvena makoilin tuolla sairaalassa useaankin otteeseen just ennenaikaisten suppareiden vuoksi. No, jos nyt vaan jäi tuohon kertaan, ettei alkais lisimään. Edellisestä raskaudesta kun on niin lyhyt aika...

Ja sit ne jälkisupparit..voi herranjestas...haluatteko kuulla?:D Onhan täällä toki muitakin useemman synnyttäineitä, joten teille on tuttua, ja ensikertalaiset, hypätkää yli, jos hirvittää:D Eli tosiaan, joka synnytyksen jälkeen supparit on kertautuneet varmaan potenssiin sata!!!!Ja voimpa sanoa, että ne on hirveämpiä kuin synnytyssupparit!!! Tästä kolmosesta sain vielä kohtua supistavaa lääkitystä muutaman päivän ajan synnytyksestä, kun pieni osa istukasta jäi kohtuun. JA ne supistelut...hohhoi...eipä auttaneet burana+banadol+ketorin-kombinaatiot...kestää vaan piti!!!

Jahas, vaan jospa tuun huomenna sitten poksumaan:D
 
Tulempa tännekkin purkailemaan helpotuksen tunnetta, siis:
kahden viikon ajan olen joka yö valvonu kolmeen, poika raivonnu ja huutanu,
sillä pitkitty toi flunssa, viikon ajan kuume nousi,laski,nousi,laski... näppyjä tuli ihoon..
silmätulehus, ja muuttu toosi ilkeeks.. noo mä kävin sit päivystyksessä ja ONNEKSI syy löyty:
korvatulehus. tavallista pahempana. huoh, nyt saa huokasta, jospa sais nyt NUKKUA yöt ;)
 
Supisteluista, siis tämänhetkisistä, mua on supistellu jo muutaman viikon, melko napakastikin. Mut en jaksa olla huolissani, kun mulla on kaikki neljä aiempaakin supistellu ja paljon. Ainut minkä teki tän nelosen kohdalla, oli se, että vedet poksahti aikaisemmin, kun menin vaan hammasta purren eteenpäin, vaiks sattukin ihan pirusti. Ajattelin, että ei se sieltä tuu kuitenkaan aikaisemmin, kun ei muutkaan oo tullu. Nyt täytyy sit varmaan viimeset viikot ottaa rauhallisemmin, niin saa pieni kasvaa mahassa edes kolmekiloiseksi =)

Imetyksestä: mä en oo koskaan aatellu koko asiaa sen suuremmin, oon imettäny, kun maitoa on tullut. Kaikkia oon imettänyt reilun vuoden. Mut ei oo mulle mikään barrikadeille nousun aihe, olisin varmasti ihan tyytyväinen äiti, vaikka olisin pullosta ruokkinu lastani. Mut helppoa tuo on ollut, kun maito noussu äkkiä rintoihin ja vauvojen paino ei oo sairaalassa juuri ees laskenu. Esikko tais mennä neljässä päivässä jo yli syntymäpainonsa. Tosin nyt olisin enemmän kuin onnellinen, jos tää suostuis edes tuttia syömään, aionkin ottaa kaikki markkinoilla olevat mallit mukaan sairaalaan... Samoin pullosta olis kiva edes joskus syöttää, sitä lypsettyä tavaraa, niin pääsis ite käymään edes kampaajalla, ilman et tarvii pelätä kotona olevan katastrofi... Meillä on meinaan menny niin, että tytöt ei huolinu pulloo ollenkaan... pojalle oli sama mistä se ruoka tuli, kunhan tuli.

Perhepeti on ollu pakon sanelema juttu, kahdella ollu koliikki, joten on nukuttu siellä missä se uni on sattunu tulemaan. Mut nyt ihanaakin ihanampi, kun neiti meni 8kk:n iässä omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen... Musta on niin ihana olla illalla oman kullan kainalossa, katsoo vaikka telkkaria ja syödä jätskiä, ilman, että kukaan siinä välissä pyörii. Itsekästä ehkä, mut mulle tärkee juttu. Ja oikeestaan ainut aika, kun saadaan olla kaksin (eikä tietenkään edes joka ilta, kun mä teen kaksvuoro- ja mies kolmivuorotyötä).

Jopas tuli taas tekstiä...:ashamed: Nyt alan laittaa iltajuttui. Kuopus meneekin varmaan jo seiskalta yöunilleen, kun jäi päikkärit huonoks, kun oltiin reissussa.

Töllerö ja Ötökkä
 
Pitkästä aikaa muutama rivinen kuulumisia täältäkin! Käyn kyllä viikottain lukemassa kuulumisia, mutta jotenkin kirjoitteleminen tälle palstalle on jäänyt. Mukava kuitenkin lukea kanssaodottajien kuulumisia!

Täällä on ollut vähän rankempi odotus. Pistän kaiken aikalailla kovan työstressin syyksi, koska mulla on kuitenkin kaksi raskautta takana tätä ennen ja ikinä ei tällaisia ongelmia ole ollut (vaikka olen opiskellut ja tehnyt töitä koulupäivän päälle jne. että takuulla on kyllä ollut rankkaa!). Mutta nyt on ollut kaikkea tuosta marraskuun lopusta alkaen. Kova sairastelukierre, verenpurkauma istukassa (alkoi yöllä vuotamaan rv 16+ ja hirveän säikähdyksen kautta Kätilöopistolle päivystysosastolle -> onneksi vauvalla kaikki hyvin!) ja nyt kun ei ole noita flunssia saanut rauhassa levätä, niin jouluaatosta eteenpäin rankkaa sairastamista; flunssa -> poskiontelontulehdus ja tulehdusarvot koholla -> antibiootit ei tehoa, kaupanpäälle keuhkoputkentulehdus -> antibiootit ei edelleen tehoa, tulehdusarvot triplaantuneet -> keuhkokuume -> sairaalaan antibioottitiputukseen... Nyt pääsin keskiviikkona kotiin toipumaan ja onneksi sain kunnon sairasloman. Jos nyt saisi työasiat pois päästä ja voisi oikeasti kunnolla toipua! Vauva voi onneksi hyvin ja potkii napakasti, muuten huoli olisikin kova kun näin kovasti olen sairastanut.

Onneksi pari viikkoa enää rakenneultraan, sitten näkee taas pikkuisen! Ja ensiviikolla tokaan neuvolaan, hyvä tahti näillä neuvolakäynneillä: eka käynti rv 10, toka käynti rv 20, kolmas ehkä sitten rv 30? Heh...

Stressivapaampaa odotusaikaa kaikille muille toivon ja toivon kovasti, että tuo omakin stressi helpottaisi ilman sen suurempia sairauslomille jäämisiä.. Jos ei helpota, niin itseäni ja vauvaa kyllä aion nyt ajatella ja sitten jäädä kotiin lepäämään tarpeen mukaan. Onneksi tässä saa nyt ensihätään levätä vielä pari viikkoa ja toipua tästä kamalasta taudista!

MyrskyMaija rv 19+1
 
Moikka! Kiva kuulla että joku kaipailee.... Raskaus on mennyt ihan ok. Käyn kyllä teidän juttuja melkein jäka päivä lukemassa mutta jotenkin vaan tuntuu että en enää osaa kirjottaa mihinkään tuntemuksia vaan patoan niitä sisälleni ja itse asiassa viime aikona on alkanut tuntua silta että pää hajoaa enkä halua nousta sängystä ylös. Edelleen olen onnellinen päätöksestäni sitä en kadu ja parin viikon päästä on rakenne ultra. se kyllä pelottaa aika kovin. Maha ei ole kovinkaan paljoa kasvanut vaikka kohtu on kyllä kasvanut ihan normaalisti. Pikkuinen potkii jo kovin niin että tuntuu mahan päältä. Vessassa saa juosta koko ajan ja erittäin väsynyt olen myös vaikka nukun pitkät unet yöllä.

Paljon olisi kirjoitettavaa mutta en taida kaikkea kaataa teidän niskaan. Useasti tänne kirjaudun mutta sitten tulee olo etten voi kirjoittaa mitään kun ajatukset alkavat vuoltaa tekstiä ja vielä niin sekaista että tuskin kukaan saa edes siitä selkoa. mutta niin se minun järkeni vähän takkuilee tällä hetkellä.

Mukavaa odottelua teille kaikille ja hyviä vointeja.


äityli4ptpt + vaavi 17+4
 
äityliptpt Älä kuule moisia mieti, tuntemuksia täällä kaikki jakaa ja mielellään ollaan tukena jos meistä apua on!!!! Ja toisaalta on hyväkin kulla tuntemuksia sinun kohdalla, saattaa jollain muullakin olla edessä löytymätön down. Sinun tarina antaa voimaa ja lohtua, ja näkökulmaa elämään ja asioiden tärkeysjärjestykseen:) Älä patoa sisällesi tunteita!!!!
 
Uusi odottaja astuu joukkoonne "harmaaseen" nimimerkillä Pöntinen, iältään 29v. :) (mmilialle yksäriä heitetty!)

Kakkosta odottelen, LA on 12.06.2011. Viikkoja kasassa pian 18. Esikoispoika on tällä hetkellä hieman yli 8 kk vanha, joten ikäeroksi tulee vuosi ja 2 kuukautta.

KOKS on synnytyspaikka, kuten esikollakin.

Raskaus on tähän mennessä sujunut yllättävän kivuttomasti. Pahoinvointi alkuraskaudessa oli käytännössä mitätöntä - taisin oksentaakin vain pari kertaa (esikosta 5-10 kertaa). Painoa on kertynyt tähän mennessä hieman yli 1 kg :D Nooh, onhan tuota omaa varastoa sen verran kertynyt, ettei haittaakaan vaikkei paljoa tulisi.

Kotoa löytyy minun, mieheni ja pojan lisäksi kaksi koiraa, jotka pitävät kyllä huolen, että liikuntaa tulee harrastettua :)

Saatan pyöriä enemmän lukupuolella tällä palstalla, mutta ehkäpä aina silloin tällöin jotain ehtii kirjoitellakin.
 
tuli käytyä jumpassa ja ilman kipuja meni ja oli ihan kiva taas pienen tauon jälkeen treenata. vedettiin myös megalenkki koiruuksien kanssa, tuli extraa kävelyyn kun hangessa joutu pohraamaan kun tiet ei ollu auraa tänä pänä nähny. nyt väsyttää niin ettei tosi, kohta pakko luovuttaa :rolleyes:

mmilia jälkisupparit tulee vasta pitemmän aikaa synnytyksestä, ei heti sen jälkeen. itellä ainaki on tullu vasta kun oon ollu jo osastolla. näin mä oon ainaki käsittäny. esikosta mullakaan ei kummosia ollu mut tokasta sit jo aika mojovat.

sannikki mitäs vuosimallia sun tyttö on? mun poika -05 ja sillon ne tais tuoda sitä lisämaitoa jonku verran kun maito ei ollu vielä kunnolla noussu ja poika oli laiska imemään. mut ei mun mielestä mitenkään tuputtanu. toinen synty -08 ja sillon ei lisämaidosta ees puhuttu, maito nous rintoihin heti kun poika imi niin tiiviisti. eipä ne yläkerran väki mua paljo noteerannu ku oli kauhee ruuhka ja meil suju yhteiselo. onneks mulle ei oo sattunu toi alakerran kätilö, np-ultrassa tosin oli aika tyly tyyppi ja liian nopeesti mun mielestä teki sen eikä paljon puhunu.

calumet meillä taas miehen ex saattaa täällä pyöriä ja tunnistaa, on aiemminki mun juttuja täällä kytänny sillo ku ootin kakkosta ja raportoi sitte miehelle et mitä täällä kirjotin :headwall: kai se sääliö luuli vielä jotenki pystyvänsä mein välit katkasemaan. en vaan enää jaksa välittää, lukeoon jos sillä ei parempaa tekemistä oo. kateellisemmaks vaa tulee jos näitä juttuja lukee :xmas:

äityli kiva kuulla susta :) ja sannikin tapaan sanon et kirjota ihmeessä kaikki sun tunteet ja ajatukset tänne, jokainen ymmärtää jos on sekavaa tekstiä koska tunteet myllertää. toivon tosiaan et kirjottelet tein kuulumisia :hug:

pöntinen tervetuloa! lisää koksilaisia, kiva :) asutko missä päin? meitä on nyt 3 kellä synnytyssairaala koks ja lasketut ajat lähekkäin :)
 

Yhteistyössä