Voi ei
JudeD :hug:! Voimia ja pahoittelut :hug:! Ja onnea uuteen yritykseen kohan ootte siihen valmiita :flower:.
Pahoittelut toiselle kuka oli kokenut saman, en nyt muista nimimerkkiä :hug:.
On se jännä, ku keskenmenon kokeneet sanovat, et hyö jotenkin aavistaa, et jokin on vinossa. Se on kai sit se äidinvaisto. Miun siskonikin sanoi ensimmäisen raskauden mennessä kesken, et kaikki ei ollu kunnossa. Hää kuulemma aavisti sen. Sen jälkeen kahessa muussa raskaudessa ei ole ollut sellaista tunnetta ja kaksi tervettä lasta tuli. Oon aatellu, et ku miulla ei oo sellasta tunnetta vaan on jotenkin varma olo, et kaikki on hyvin vaik välillä tulee mieleen, et jos kaikki ei ookaan hyvin, mut ne väistyy heti, et vauvalla on kaikki hyvin ja tämä raskaus menee loppuun asti.
Jännittää tietty ens torstain np-ultra. Oliko se
Tinsku jolla oli samana päivänä se ultra
?! Monen aikaan siulla se on? Meillä se on EKKS eli keskussairaalassa klo 10 ja meinattiin sen jälkeen shoppailla joululahjat samalla kerta kaupungissa ollaan. Ihanaa nähä pikkuinen :heart:.
Koirista oli kyselty. Ei oo koiraa eikä tule! Mies ei tykkää koirista ja säästyn miekin siltä vaivalta. Mie tiiän kyllä millasta on, ku on iso koira perheessä ja nyt nautin ku ei ole sitä ongelmaa. Seurustelin melkein kaheksan vuotta miehen kanssa, jolla oli dobermanniuros ja sinä aikana sain kyllä tuta mitä on, ku koiraa ei oo koulutettu eikä tottele. Se asuikin koko ajan tietty meillä ja mie jouduin taluttamaan sitä, ku mies oli töissä, mikä oli yhtä he...ttiä, ku se ei ollu pennusta asti tottunu hihnaan. Ja sitä neulakarvan määrää joka paikassa :x. Ei miulla tullu siihen sellasta sidettä, ku en ottanu sitä pentuna, se oli about ½ vuotias, ku alettiin seurustella. Loppuajasta jo vihasin koko koiraa, se purikin minuu monta kertaa :kieh:, josta oon edelleen vihainen, et ei exä lopettanu sitä heti ensimmäisestä kerrasta. Vieläkin on pyllyssä sen hampaan jälet ja tuo kiinni käyminen oli ihan ilman mitään syytä. Ja puri se exääkin ym. ihmisiä. Paljon sai koira anteeks. Onneks nykyinen mies ei oo nii eläinrakas enkä miekään. Minuu ei sais aamuyöstä ulkoiluttamaan koiraa ja heräämään sen takia, sen verran mukavuudenhaluinen olen. Lapset on eri asia. Sitä paitsi esikko on allerginenkin koirille ja taian olla miekin. Tää on miun mielipide, tykkään kyl koirista, mut en nii paljon enää, et kotiini ottasin. Jännä, ku lapsena aina haaveilin sheferistä. Mut kaipa tuo dopperi sai koiranhankkimisunelmat kariutumaan
.
Onnittelut kaikille niille, jotka olitte saaneet ihania ultrakuulumisia :flower:! Ihania kuvia olitte laittaneet :heart:!
Pyyter ja masuasukki 10+3 (9+3)