Kiitos päivän piristyksestä, Velv (lapsenlapsijuttuineen) ja Elppa (sls). Vähän parani mieli mullakin sentään.
Mua niin harmittaa, kun mies on ollut "kesälomalla" tän elokuun. Sen loma on näköjään sitä, että se puhuu kaiket päivät puhelimessa työasioita, ja käy välillä töissä, kun on "pakko". Siis miten niin pakko? sillä on työsuhdepuhelin, laittas kiinni sen, ja on siinä firmassa muitakin töissä, ei ukon oo mikään PAKKO mennä lomalla töihin :headwall: Ei muutkan mene
Torstai-iltanakin äijä lähti yöksi töihin, kun tuli kiireellinen keikka, ja nyt, lauantaina on taas töissä. On myös ehtinyt käydä parinpäivän työreissuilla. Varsinaisesti työt alkaa vasta maanantaina.
Ei paljon tunnu meidän seura kiinnostavan, vaikka muuten ihana isä lapsilleen onkin
No, ei tuo sentään ryyppää tai käy vieraissa, vaan on ihan todistettavasti töissä.
Sekin raivostuttaa, että mies lupasi eilen tehdä pari juttua, että mulla on helpompaa tänään
lasten kanssa yksin kotona. No, eihän mies mitään tehnyt. Mulla jo savu nousi korvista ja aivan raivona soitin sille töihin, ettei hoitanutkaan lupaamiaan hommia. Vastaus oli sama, kuin aina ennekin, "oho, unohtu". Mun puolesta sais unohtaa itsensä sinne töihin, meillä ois paljon mukavamapaa keskenään lasten kanssa... (tänään tuntuu taas tältä...)
Matias ei edelleenkään nuku kuin öisin vieressä, ja nukahtaa vain tissille. En ole edes jaksanut yrittää opettaa muuhun. Päivisin nukkuu kunnolla vain kantoliinassa/-repussa). Alan olla aika kypsä tähän, että vauva on aina kiinni minussa.
Täällä ei sentään tänään ole satanut. Ja vaikka olisikin, olisin työntänyt nuo meluajat sadekamppeissa pihalle siltikin. Tytöthän ovat siis n. 2- ja 3- vuotiaat.
Yleensä olen ollut aina niiden seurana ulkona (vahtimassa) mutta nyt Matias viihtyi kerrankin hetken leikkimatolla, ja olin juuri siivoamassa, joten laitoin tytöt ulos keskenään
:ashamed: Meillä on turvallinen piha, asutaan ihan metsän keskellä, ei ole vesistöjä eikä teitä lähellä. Tielle on matkaa 800m, välissä on metsää. Tämä pihaan tuleva pikkuinen hiekkatie päättyy meidän pihaan, eikä siinä ole muuta liikennettä, kuin meille tulevat autot.
Tytöt siis ulkoilivat keskenään. Meillä on ikkunat joka suuntaan, ja imuroidessa kurkin ikkunoista, missä muksut olivat. Muutaman kerran säntäsin pihalle, kun ei likkoja näkynyt missään. Huutelin tyttöjä ja isompi älysi vastata, että me ollaan muttimetättä. (mustikkametsässä). Olivat vain sopivasti suuren kuusen takana, ettei heitä näkynyt, ennenkuin osasi tarkkaan katsoa. "mustikkametsään" on siis talon kulmalta n. 10 metriä
Oli mulla lisäksi ikkuna auki, että kuulen mahdollisen itkun, mutta mustikan poimijat olivat tohkeissaan ja tyytyväisiä. (ja hyvin sinisiä...)
Semmoista tänne tänään. Ei mullakaan näköjään mitään asiaa ollut
T. Huiskahäntä ja Matias 2.5kk
Matias on myös löytänyt nyrkkinsä, ja imeskelee niitä maiskutellen. Myös leikkimaton kuvat ym. katsottava on alkanut kiinnostaa, ja niitä jo tavoitellaankin käsillä. Etenkin isi saa poan nauramaan makeasti.