ääk.. Meillä on varmaan miljoonas räkis menossa esikoisella tänä syksynä (+ kesänä).
Käsistä lähtee iho, kun pesen niitä jatkuvasti, kun yritän varjella baabia taudilta.
Varmaan turhaa, kun tossa nytkin köllivät vierekkäin ja suukottelevat toisiaan.
Hauskaa muutenkin seurata noiden touhuja, kun vauva tarraa varpailla isosiskon (3v) housuista kiinni ja käsillä tukasta ja isompi kiljuu että "Älä revi.." ja sit taas kuitenkin halitaan, jne. :heart: :heart: :heart:
Jaahas, taas lainehtii lattia aivastuksen jälkeen... :headwall:
Älkää peittäkö vauvojen päätä millään! Ei edes harsoilla tai neuvolan tätien ohjeistakaan.
:attn:
Tämä on nyt kauhukuvien maalailua seinille, mutta
yksi kätkytkuolemien "syy" on liian suuri hiilidioksidi pitoisuus ilmassa.
Usein kätkytkuolleiden lasten kasvojen päällä on ollut peitto tms, vaikka kuolisyy ei olekkaan tukehtuminen ko. esineeseen.
Myös ilmanvaihdon *muoks. (ei ilmastoinnin)* puute on yksi tunnettu riskitekijä, eli vaikka ilma kulkee harson / kankaan läpi, niin en missään nimessä suosittele kokeilemaan mainittua kikkaa!
Nyt on pakkaset olleet niin lauhoja (alle 10 astetta) että riittää vallan mainiosti, että vaunujen suulle laittaa harson tai muun suojan tuulta vastaan. Mutta siinäkin kannattaaa muistaa, ettei saa tehdä lian tiivistä suojaa, sillä siinä piilee sama riski.
Sori, jos liian saarnaava sävy, mutta kuulosti omaan korvaan vaaralliselta vinkiltä.
En tarkoita mitenkään väheksyä, etteikö jokaisen oma maalaisjärki pelaisi, mutta varoitan vain
Toivottavasti noi inhottavat antibiootti kierteetkatkeisivat nyt virtsis potilailta! On varmasti tosi kurjaa hommaa! Tsemppiä teille!
On aina inhottavaa kun pieni sairastaa.
Yksinäisille ja siksi itsensä ajoittain tunteville voimia! :hug:
Onhan se rankkaa, jos ei ole seuraa. Menee oma aikansa tottua myös siihen, että suurimman osan ajasta seura on vain kuolaava ja hymyilevä (ihana!) pallero, joka ajoittain toki itkee ja syö vain.
Äidin päivään kun ei kuulu edes niitä lakisääteisiä kahvitaukoja, ruokatunnista puhumattakaan
Mutta suosittelen lämpimästi hakeutumaan perhekerhoihin ja seurakunnan toimintaan rohkeasti, vaikka ajatus tuntuisikin vieraalta, sillä siellä on ihan samanlaisia äitejä valmiina antamaan iloa ja seuraa toisilleen.
Tilanne helpottaa viimeistään kun lapsi kasvaa ja saa pikkusisaruksen,
saa enemmän järkevää puuhaa päiviin ja rytmin (aamupala, imetystä, vaipanvaihtoa, pyllyn pyyhkimistä, lounaan valmistelua, lelujen siivoamista, ulkoilua, piirtelyä ja muovailua, yms ja niiden siivoamista, lounas, pyykkiä, nukutusta, tutin etsimistä, taas siivoamista, välipalaa, lisää ulkoilua, illallisen valmistusta, syöttämistä, tiskaamista, ja taas nukutusta ym ym
:wave: )
No, joo...
On se ihanaakin :heart:
Toivottavasti löydätte äiti kavereita, se on korvaamatonta arjessa! Vaikka täältä?