Kesäkuun Kastehelmet 2012 **TAMMIKUUSSA**

Siitä synnytyksestä vielä: Varmaan en saa kauheesti vaikuttaa siihen laitetaanko tippaa, vai ei, mutta olis kyllä huippua olla ilman. Ja sitten jos oikeesti menee täysiaikaiseksi ja sydänäänet on hyvät, niin pyydän josko saisin olla ilman sitä sydänäänivyötä. Ehdotan vaikka, että saa ottaa sydääänet vaikka 15min välein, mutta kunhan ei tarvis kokoajan pitää... ja tietty se, ettei muhun saa koskea, jos ei oo ihan pakko. Koitan nyt saada ton miehen synnytykseen mukaan, kun sen kosketus oikeesti helpotti ja autto, mut ne kätilöiden, keskolantyöntekijöiden ja lääkärien tuuppimiset oli todella epämiellyttäviä. Aika pieniä kumminkin noi jutut on, mutta aina sitä saa haaveilla juuri sellaisesta synnytyksestä mitä on aina "halunnu".

Sanmar: Huh mikä uusi vuosi sulla! Onneks ei sattunu pahemmin! Onneksi kuitenkin aika hyvässä suojassa lapsi on kohdussa...

SeInka: Mun mielestä täällä saa kuitenkin halutessaan melko helposti suunnitellun sektion, esim. pelkojen takia tms. jos ne ei muuten päästä. Mutta kannattaa se asia ottaa neuvolassa uudestaan esiin, et ainakin saat käydä noi läpi vaikkei sektiota tarviskaan...

Barbamama35: Oon tuolla aktiivinen synnytys ry:n sivulla käynyt hiukan kadehtien lukemassa kotisynnytyksistä, mutta toisaalta sekin tosiaan ois luksusta, että edes sairaalassa voisi ilmaista miten haluaisi synnytyksen tapahtuvan.

Liikeistä Mulla on ilmeisesti aika taaksepäin kallistunut kohtu, joten se voi kai vaikuttaa liikkeiden tuntemiseen? Esikoisesta tunsin liikkeet todella myöhään ja hiukan tressasinkin, kun en mitään tuntenut.... Nyt kuitenkin ainakin kuvittelen tuntevani jo pieniä hipaisuja, mutten todellakaan ole varma, onko ne nyt niitä liikkeitä.

 

:heart: Onnellista Uutta Vuotta kaikille kesäkuun masuille! :heart:

Mä luin vähä toisella silmällä noita joulukuun loppuja ja hiukan paremmin nää tammikuun jutut. Synnytys on ollut mielessä sillai, että toivoo että asiat etenisi hiukka nopeammin kuin esikoisen aikana kun sai kärvistellä mun mielestä ihan tarpeeksi ennenkuin synnytys oikeesti käynnsityi kun eka supisteli kipeesti 34 tuntia ennenkuin pääsi synnytyssaliin ja sielä vielä 4 tuntia ennenkuin meidän rinsessa syntyi... huh huh! Josko tällä kertaa vähä lyhyemmällä kaavalla!

Tänään käyty neuvolassa: Painoa oli tullu 1,4 kg 5,5 viikon aikana. Ja sydänäänet löytyi, vaikka meidän "kikko" aina luikki pakoon ja sydänäänet oli 150

Eli meidän masuasukki on nyt saanu uuden "työnimen", esikoiselta kysyttiin että kumpiko tulee; veli vai sisko? Niin hän vastas että "kikko" eli sisko. Ja nyt se voi kesken leikin huutaa "kikko" osoittelee mun mahaa ja tulee taputtamaan :heart: IHANA! Että mun lapsikin on nyt sitä mieltä että sielä on tyttö + muut mun lähipiiri uskoo kans ku mä yksin ajattelen sen olevan poika

PikkuMyy ja "kikko" 17+2

 

Synnytys mietityttää sen verran että ilmoittauduttiin Kättärille Haikaranpesään, missä kai automaattisesti suunnitellaan synnytystä kätilön kanssa ja laitetaan se paperille. Viimeeksi olin ihan omassa päässäni pohtinut asiaa mutta kun kivut olivat kovimmillaan ja käynnistettyjä supistuksia tuli minuutin välein, ei paljon tarvinnut epiduraalia tarjota.. Bela mulla on sentilleen samanlainen tarina kun sulla ja se on yksi syy minkä takia haluaisin pystyä liikkumaan ja välttämään voimakkainta kivunlievitystä mahdollisimman pitkään. Viimeeksi olin sydänäänien heikkenemisen takia tiukasti kiinni piuhoissa (jotka siis oli vauvan päässä ja meinas irrota jatkuvasti) alusta loppuun.

SeInka kyllä sun pitäis päästä synnytystapa-arvioon silloin loppuraskaudesta (viikolla 36?) sen sektion takia. Sitä mä en tiedä mitä siellä tehdään mutta uskoisin että varmistetaan että suunnitellulle sektiolle ei ole varsinaista tarvetta. Mutta pelkopolin kauttahan nuo suunnitellut sektiot oikeasti "myönnetään" jos sellaiseen on muuten tarvetta. Sinne voi mennä muutenkin juttelemaan jos edellinen synnytys on jäänyt painamaan mieltä.

Mitä rattaat meinasit SeInka hommata?

Täällä on ollut eilisestä asti riesana kamala päänsärky. Pitäis lähteä urheilemaan ett saisin hartiat auki mutta en millään jaksais

Sofiia 14+6

 

Uusia vuosia kaikille!

Täällä yökkäillään edelleen aamuisin, mut ei niin pahasti enää. Se raivostuttava, viiltävä nälkäkin on hiipunut, syödä pitää silti säännöllisesti ettei yökötys palaa.

Päänsärkyä oli mulla kans monta päivää viime viikolla. Ihan alkuraskauden pääsin ilman pääkipua, mut viime aikoina sitä on taas ollu. Kokeilin jättää raskaana oleville tarkotetut Multitabsit pois (kun niiden alottamisen jälkeen on särkyä ollu enemmän tai vähemmän) ja täytyy sanoo et viime päivinä ei päänsärystä tietookaan! Tiedä sitten oliko vitamiinit syynä, mut mennään nyt hetki ilman niitä ja katotaan palaako särky

Rubiini 16+3

 

Mulla synnytys meni melko lailla "pieleen". Synnytys käynnistettiin rv 41+1, laitettiin tipalla oksitosiinia, laitettiin epiduraali, kokeiltiin aquarakkulat, pudendaalipuudutus ja ilokaasu, mikään ei auttanut. Avauduin siis 9,5 senttiin, mutta väärän tarjonnan vuoksi esikoinen ei vaan laskeutunut (sama tilanne taisi olla Bela88:lla). Seuraavaksi tehtiinkin kiireellinen sektio, jossa laitettiin vielä spinaali. Spinaali ei tehonnut eli ei puuduttanut, joten lopulta mut jouduttiin nukuttamaan. Tuli siis käytyä läpi lähes kaikki tropit Silti en ole seuraavaa synnytystä juurikaan miettinyt, paitsi että käynnistystä en haluaisi enää kokea. Olen ymmärtänyt, että luonnolliset supitukset ovat edes vähän helpompia kestää. Kuitenkaan koskaan ei tiedä miten synnytys lopulta menee, siksi en aio liian tarkkoja suunnitelmia tehdä niin ei tule pettymyksiäkään

Mitä tulee suunniteltuun sektioon ja synnytystapa-arvioon niin mun käsityksen mukaan voi olla aika hankalaa saada kumpaakaan. Itselle tulee se synnytystapa-arvio automaattisesti nyt sektion jälkeen, mutta viime raskaudessa oli todella vaikea saada minkäänlaista kokoarviota edes, vaikka mun sf-mitta meni yli yläkäyrän ja vauva "tuntui" muutenkin isolta.

 

Rauhaisaa vuodenalkua!

Synnytys ehkä tästä on aikasta aloittaa keskustelu, mutta oon aika kiinnostunut varsinkin tosta näkökulmasta, että halutaan mennä luomuna eli lääkkeettömästi. Mitä perusteluja, miksi haluatte näin, lapsen vai itsenne takia?

Olen itse siviilissä hyvinkin luomu/ekologinen, mutta synnytyksessä en todellakaan ole ajatellut meneväni ilman paracervikaali (PCP eli kohdunkaulanpuudutus) tao epiduraalia PAITSI jos pentu pamahtaa niin nopeasti etten moisia ehdi pyytämään tai sairaalassa niin kauaa olemaan tai kestäisin muka kivut (epäilen). Nuo kivunhoitomenetelmät joita synnytyksissä käytetään ei suoranaisesti vaikuta lapseen niin, että olisi tokkurainen tai se voisi vioittua yllämainituista. Se mikä lapseen eniten vaikuttaa on nukutus joka toki suomessa tehdään hätäsektioissa eli kun vauvalla tai äidillä on todellinen hätä.

Sen mitä nyt jo teen niin alavatsakipujen nippailujen aikaan lämmitän kauratyynyn ja isken sen kipu/aristus kohtaan, lämpö laajentaa kudoksia ja täten helpottaa kipuja. Synnytyksessä eritoten välilihan joustattaminen voi helpoittaa kovasti tilannetta.

Viimeisenä maailmassa haluaisin sektiota. Toki ymmärrän synnytyspelon ja jos on pohjalla huonoja / kaameita kokemuksia. Sektio on aina leikkaus jossa asiat voivat mennä hyvinkin pieleen ja komplikaatioita voi olla äidille kuten lapselle. Uskon myös enemmän tähän alateitse saatuun herätykseen kuin, että yksi tuupaa mahasta ja toinen nostaa kainaloista vauvan vatsan kautta ulos. Ja kun en ole synnyttänyt en toki ole paras arvioimaan pelkoa asian suhteen. Näkemykseni pohjautuu siis täysin työni tuomaan kokemukseen. Jonkun verran pieniä vauvoja on tullut sektioissa maailmaan avustettua ja nähnyt monenlaisia äitejä ja heidän tarinoitaa ennen sektioon tuloa. Sen pohjalta kun kävelen sairaalaan vauvaa hakemaan ja kivut vaikuttavat yhtään niin kovila kuin uskallan edes aavistella on mun ensimmäiset sanat: anestesialääkäri ja epiduraalipuudutus heti. Muita toiveita ei ole.

Miljoonia kauhukertomuksia tavallisista synnytyksistä ja sektioista varmasti löytyy ja yhtä monta ihanaa ja onnelista tarinaa myös. Kukaan ei saa siis käsittää, että tuomitsen tässä teidän toiveita / näkemyksiä / ajatuksia.. Niitä on kiva lueskella ja omia kiva jakaa.

(.) ei ole mitään uutta kerrottavaa. Neuvolaan keskiviikkona ja päivä kerrallaan mennään. Kuplintaa ja potkuja odotellessa.

Sandrastiina ja mini 15+2

 

Täällä kans on päänsärky vaivannut eilisestä lähtien, ja samoin kahtena aamuna on ollut huono olo. Just kun pääsin hehkuttamasta, että olo on niin jees :stick:

Pikkumyy, ihana tuo "kikko" :heart:

Sanmar, mä kans pelkäsin kyllä tosissani kun teinit paukutteli uudenvuodenraketteja tuossa viereisellä aukiolla. Onneksi säästyit itse palovammoilta, mutta kyllä tosiaan laittaa jatkossa mietityttämään varsinkin lasten kanssa rakettien katsominen.

Rubiini, mainitsit nuo multitabsit. Mulle neuvolassa suositeltiin multitabs raskaus -tabletteja, mutta en oo muistanut käydä niitä ostamassa. D-vitamiinia oon ottanut päivittäin.

Synnytyksestä, aion pyytää keskusteluaikaa synnytyspelkopolille (vai mikä sen nimi on), kun esikoisen hätäsektiosta ja sen jälkeisistä päivistä jäi vähän kurja maku.

Esikoisella jouduttiin napanuoran esiinluiskahduksen vuoksi (pää ei ollutkaan kiinnittynyt lantioon) hätäsektioon täysin auki -tilanteesta. Sydänäänet laski nolliin joka supistuksella ja huomattiin että napanuora oli puristuksissa pään ja lantioluiden välissä. Hivenen kylmäsi, kun kätilö aprikoi, että "onkohan tämä napanuora vai onko se korva?". Ei ollut korva. Sen jälkeen kun napanuoraluiskahdus huomattiin, jouduin vielä kyhjöttämään synnytyssalissa pää alaspäin perse pystyssä kontallani melkein tunnin, ettei lapsi olis päässyt laskeutumaan yhtään alemmas synnytyskanavaan. Yksikään lääkäri ei melkein tuntiin ehtinyt (?) paikalle määräämään sitä hätäsektiota. Aavistuksen oli traumaattinen setti, kun supistuksetkin oli siinä päällä minuutin välein.

Synnytystapa-arvio varmaan tehdään joka tapauksessa, kun oon äitiyspolilla seurannassa ja alla yksi sektio. Mulle on sinänsä ihan sama, millä se lapsi tulee ulos, mutta pääasia että homma olisi jotenkin hallittu. Alakautta mieluiten synnyttäisin, kun on jo tuo yksi koko vatsan pystysuunnassa halkova arpi, mutta jos lapsen kannalta sektio on paras, niin sitten suunnitellusti sellainen, kiitos.

Maikki rv 15+6

 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!!!!

Olipas paljon tullunna tekstiä viimekuun lopulla ja jo nyt alussa

Kävin lääkärissä välipäivinä ja kaikki oli niinkuin pitikin Sydänäänetkin kuuluivat hyvin ja lääkäri löysi nopeasti ne. Painoa ei otettu, kun oli pelkkä lääkäri, ei neukka käyntiä ja seuraava neukka onkin vasta tämän kuun lopulla, ultra vasta ensikuun 16, silloin jo 22 viikkoa täynnä...

Hankinnoista... no en ole mitään ostanut, jotain olen saanut takaisin jo kierrosta, mutta vaunut, tuvakaukalo tarttee ainakin hankkia.. nyt olis hyviä aleja ihan lastentarvikeliikkeissäkin, joten vois jos vaan ehtis poiketa..

LUOMUsta joku muistaakseni oli kysellyt??? Muistanko oikein?? Meillä pyritään käyttään kotimaista luomua, lähiruokaa, ja joskus ulkolaistakin luomua, mutta kotimaisuus menee meillä usein ulkomaisen luomun edelle. Maidon haemme suoraan naapurista tilalta, mutta itselleni olen nyt ostanut kaupan luomumaitoa tuon pasteröinnin takia.. Lihaakin saamme joskus ostettua täältä lähimetsästäjiltä suoraan. Pyrin tekemään kuitenkin mahdollisimman paljon itse, esim leivät.

Ompelen itse vaatteita muksuille jonkun verran, mutta saamme niin paljon niitä muilta, ettei paljoa ole tarvinnut. Tosin kestovaippoja teen taas urakalla. Tuo nuorin alkaa oleen siinä iässä että harkkahousuja voipi käyttää jo.

Synnytystä en ole ajatellut vielä, kaikkea olen jo kokenut... tai ei kait sentään, kaksi täysaikasita alatiesynnytystä, yksi täysaikainen kiireellinen hätäsektio, ja keskossynnytys alateitse... Kaikki ovat olleet erilaisia kokemuksia. Pelkopolillakin olen käynyt.. toistaiseksi en ressaa, enkä ajattele asiaa vielä, tuntuu jotenkin niin kaukaiselta vielä, kiire tulee kuitenkin taas kaiken suhteen..

Huimauksesta; täällä on alhaiset verenpaineet, joten jos reippasti nousen, niin kyllä kopsahtaa maahan reippaasti ... Muuten ei ole tullut pyörtyiltyä.

Oiekin hyvää viikonjatketta kaikille!

Jisse

 

Roki82, no voi perse.. Tarkoittaa siis ettei siihen rakenneultra aikaan voi itse vaikuttaa joten saan varmaan taas mennä yksin ultraan (kun esikolle on hankalaa hoitajaa saada varsinkin aamupäivälle..)

Synnytyksestä Esikon synnytys kesti supistusten alusta syntymään vajaan kaksi vuorokautta (joista sairaalassa n. 18h). Muutenkin olin nukkunut huonosti ainakin viimeiset kaksi viikkoa joten olin kyllä todella rättipoikki. Kun mentiin sairaalalle niin testasivat ensiksi onko lapsivettä tullut (mentiin about klo 18 maita sairaalalle, epäilin että lapsivettä oli mennyt jo edellisenä iltana/aamulla) ja tulos oli positiivinen. Mulla se vesi ei ollut minkäänväristä eli en osannut varmaksi lapsivedeksi sanoa (epäilin valkovuotoa/miehen tuotosta ) mutta sitä itseään se oli, eli älkää luottako siihen että lapsivesi olisi vaaleanpunaista!
Pääsin suoraan synnytyssaliin. Testasin altaan (vesi oli aivan liian viileää mun makuun, saa olla sen 37astetta), ab-tippa laitettiin altaan jälkeen, ilokaasua ja vihdoin yöllä sain epiduraalin (jonka laittoa pelkäsin ihan hirveästi kun supistusten voimasta paikallaan pysyminen oli hankalaa ja kyseessä kuitekin piikki selkärankaan) Ainakaan mä en voinut nukkua epiduraalin kanssa kun kylkeä piti kääntää joka 30min ja verenpainemittari hurisi (ettei lääke "painu"). Avaavaa lääkettäkin tiputettiin (se oksitosiini vai miten se nyt kirjoitettiin ) aamulla olinkin sitten auki, epiduraali otettiin pois ja n. tunnin kuluttua sai ruveta ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti n. tunnin verran ja koski. Mä en edes tiennyt että puudutus otetaan ponnistaessa pois, NYT TIEDÄN. Mut kuitenkin vois sanoo että mulla ei hirveitä traumoja ole. Se että synnytys kesti aivan kauhean pitkään ja olin jo valmiiksi todella uupunut saa mut toivomaan että seuraava synnytys olisi nopeampi. Niin ja avautumisvaiheen kivut olivat aivan karseita (epiduraali oli taivas!) että haluan kyllä kaiken kivunlievityksen mikä turvallista on. Niin ja esikko syntyi 39+5

Meillä ei neuvolalääkäriä ole koko raskaudenaikana kuin tarvittaessa, mutta meillä kuuluu synnytystapa arvioon myös ultraus. Tehdäänkö muualla? Ultralla siis katsotaan lähinnä koko, istukan toiminta ym. joka mun mielestä tärkeää koska tiedän tapauksia joissa ollut istukan vajaatoimintaa loppuraskaudessa ja kiikutus tullut lääkärin tuolilta hätäsektioon tai hätäsektio olisi vältetty jos istukan toimintavaje olisi havaittu ajoissa. Mut eihän noista ikinä tiedä, vaikka kaikki olisi ultrassa ok niin synnytyksessä voi silti mennä kaikki pieleen...... : /

T ja toveri 15+3

 

Tirlittan87, mun ymmärtääkseni täällä Helsingissä synnytystapa-arvioon kuuluu se ultraus. Arvio tehdään äitiyspolilla lääkärin toimesta, mutta tosiaan kaikki ei siihen arvioon pääse.

Luomusynnytyksestä sen verran, että nostan todella hattua niille, jotka siihen kykenevät. En tiedä onko mulla matala kipukynnys tms, mutta en ikimaailmassa itse olisi sellaiseen pystynyt. Tosin mahdollisuuttakaan ei ollut, kun synnytys piti kuitenkin lääkkeellisesti käynnistää.

 

Sandrastiina: Kyselit miksi haluan mennä synntyksen luomuna. Esikoisen synnytys käynnistettiin, joten olin osastolla odottelemassa useamman päivän ennen kuin mitään tapahtui. Kun synnytys lähti käyntiin, istuskelin hämärässä suihkussa yksinäni (mies katseli sillä aikaa telkkaria ). Huomasin tuolloin, että voin itse vaikuttaa tosi paljon kivun määrään. Jos pelkää ja pistää hanttiin, kipu on suurempi. Kun annoin kivulle "vallan" ja rentouduin, juttelin vauvalle ja ajattelin positiivisesti, menin ikäänkuin transsiin ja kivut lähes hävisivät. Minua auttoi ajatus, että jokainen supistus toi vauvaa lähemmäs ja nopeuttaa synnytystä. Jopa lauloin vauvalle siellä vaikka en ole mitenkään musikaalinen. Tilanne oli vain todella ihana. Siellä suihkussa ollessa kohdunsuu avautui miltei kokonaan. Ensimmäistä kertaa asialla en oikein tajunnut edes että oltiin jo lähellä ponnistusvaihetta. Alkoi tulla kova ponnistuksen tarve ja sanoin siitä hoitajalle käyrällä ollessani. Hän tarkisti kohdunsuun tilanteen ja olin 9cm auki. Silloin soiteltiin synnytysosastolle, että olisin siirtymässä sinne. Siellä ei ollut tilaa ja käskivät odottaa. Lopulta hoitaja sanoi minulle, että eikä odoteta vaan nyt mennään. Muistan, että hississä tuli jo ihan väkisin ponnistuksia. Kun pääsin synnytyssaliin, kätilö tarjosi epiduraalia. Siinä tilanteessa en ollut enää itse oikein mukana ja sanoin vaan jotain tyyliin "ihan sama". Anestesialääkäri tuli paikalle laittamaan epiduraalia, mutta katsoi hetken minua ja käski kätilön tarkistaa kohdunsuun tilanteen. Olin täysin auki eli se siitä epiduraalista. Suoraan vaan ponnistamaan ja muutaman ponnistuksen jälkeen tyttö oli sylissäni =) Koko synnytys kesti 6 tuntia ensimmäisestä supistuksesta laskien.

Huomasin siis tuolloin, että en tarvitse kipulääkitystä. Sillä asenteella lähdin seuraavaan luonnollisesti käynnistyneeseen synnytykseen. Silloin pääsin avautumisvaiheessa ammeeseen. Meinasin nukahtaa sinne (oli yö), joten halusin pois muutaman tunnin kuluttua. Lopun aikaa olin jumppapallon päällä ja mies lämmitti kauratyynyjä alaselälle ja vatsalle. Näillä pärjäsin aivan mainiosti ponnistusvaiheeseen asti. Kätilö tyrkytti koko ajan kipulääkitystä mikä ärsytti, mutta torjuin hänet joka kerta sanomalla, että pyydän itse jos tarvitsen. Olisin halunnut ponnistaa jakkaralla, mutta kätilö sanoi jättävänsä minut siinä tapauksessa yksin. Hän ei suostunut avustamaan koska vauva oli iso. Yritti saada minut selälleni, mutta siihen en suostunut itse. Siinähän joutuu ponnistamaan ylämäkeen eli luonto ei todellakaan auta vaan päinvastoin. Suostuin kompromissiin kylkiasennosta kun ei muita vaihtoehtojakaan tainnut olla. Tuo jäi ainoana ikävänä muistona mieleen synnytyksistäni. Kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti ja kohta oli poika sylissä =) Tällä kertaa meni 8 tuntia ensimmäisestä supistuksesta laskien.

Syitä on siis monia. Ennenkaikkea se, etten koe tarvitsevani lääkkeitä. Haluan olla itse täysin mukana koko ajan. Olen kuullut ikäviä asioita kaikista kivunlievityksistä, epiduraali vie tunnon niin ettei tiedä mitä tekee ponnistusvaiheessa, ilokaasusta tulee todella huono olo jne. Se on jotenkin voimauttava kokemus, kun tajuaa pystyvänsä itse hallitsemaan täysin oman kehon toimintaa. Itselleni ei siis ole jäänyt ikäviä kokemuksia tökkimisistä tai puuttumisista vaan olen ollut yksin miltei koko ajan ponnistukseen asti (mies tietty mukana statistin roolissa). Näin toivoisin synnytyksen menevän tälläkin kertaa. Kaipaan rauhaa ja keskittymistä vain itseeni ja vauvaan. Kipu kuuluu synnytykseen enkä sitä pelkää pätkän vertaa. Pelkään ainoastaan, että jotain menee pieleen ja joudun sektioon tms. On ihan eri juttu palautua luonnollisesta asiasta mihin keho on luotu kuin isosta leikkauksesta.

Käynnistys verrattuna luonnolliseen synnytykseen: Olen kokenut molemmat, joten pystyn vertaamaan. Supistukset olivat käynnistetyssä heti ensimmäisestä lähtien vahvoja ja synnytys eteni siksi nopeammin. Luonnollisesti alkanut synnytys lähti siis pikkuhiljaa käyntiin ja supistukset vahvistuivat vasta jonkun ajan päästä. Muutoin näillä ei eroa ollut.

Synnytystapa-arvio: Mulle tehtiin ainakin ensimmäistä odottaessa ja luulin sen olevan ihan vakiokäytäntö. 11 vuotta sitten ainakin oli. Sen jälkeen ei tietenkään ole tarvinnut lantiota mittailla, kun lääkäri totesi sieltä mahtuvan vaikka millaisen jättibeibin

Barbbis 15+2

 

Kuulostaa ihanalta nuo Barbamaman synnytykset. Juuri tuollaisia mielikuvia itsellänikin oli, ja uskoin vahvasti, että noin se menee kun vaan otan rauhallisesti. Mulla ei ollut mitään pelkoja ennen synnyttämään menoa. Mutta ei se sitten toimunutkaan. Se kipu oli vaan jotain niin hirveää, että en vaan pystynyt olemaan mitenkään päin, kramppasin ja itkin vaan (mut oli hyvää hyvyyttä otettu sisään sairaalaan kun yötä vasten sinne uikuttaen tulin, mutta en ollut päässyt vielä synnytyshuoneeseen koska en ollut auki yhtään. Olin siis samassa huoneessa kahden todella pelästyneen näköisen naisen kanssa, jotka vasta odottelivat omaa käynnistystään kuunnellen mun kiljuntaa läpi yön... raukkaparat.) Ja tosiaan olin kärsinyt noista ihan hirveistä supistuksista jo yli vuorokauden, enkä ollut auki yhtään, ainoastaan kohdunsuu oli lyhentynyt. Että kiva. Epiduraali oli taivas!
Silti, en siis mitenkään halua sektiota todellakaan, mutta jos näyttää siltä, että se on ainoa vaihtoehto, niin mieluummin sitten suunnitellusti kuin tuskan ja kärsimyksen jälkeen. Sinne synnytystapa-arvioon haluan. En tiedä, jos täällä kerran sen saa automaattisesti jos on ollut sektio, niin ehkä minäkin pääsen, koska minulle on usealta taholta sanottu, että olisi ollut varma sektio, jos tässä maasa olisin ollut. Ikinä eivät kuulemma olisi yli kolmea tuntia odotelleet, eikä pihtejä täällä enää käytetä. Pelkopolille ainakin olen menossa, sitä kautta kuulemma aina lähdetään liikkeelle.

Huh, no ehkä näitä on ihan hyvä miettiä jo hyvissä ajoin .

Sofiia: Bugaboon Cameleonit tulee meille. Niitä himoitsin jo esikoisen aikaan, mutta en hankkinut ja kaduin. Nyt onneksi toinen mahdollisuus .

Inka ja maha 18+4 (edelleen )

 

Barbamama35: kiitos ihanista synnytyskokemuksistasi! Toi selinmakuulta synnyttäminen muakin on mietityttänyt... Jostain luin, että kehitysmaista miltein kaikki synnyttävät jokseenkin pystyasennossa. Täällä kun "luonnollisin" ja "turvallisin" asento on juurikin selinmakuulla.

Sandrastiina: Luomu synnytyksen hyvinä puolina näen sen, että keho saa rauhassa valmistautua ponnistusvaiheeseen ja tuottaa omat hormooninsa, jotka sitten lievitti mulla ainakin kipua. Se oli esikoisen kohdalla niin jännä prosessi, että mieluusti kokisin sen uudestaankin. Oman kehon hallitsemisen tunne on myös yksi motivoiva tekijä.

Mua hiukan jännää kuitenkin, että onkohan sittenkin se yli kolmikilosen synnyttäminen valtavasti kivuliaampaa, kuin 2-kilosen ison keskosen? Synnytys oli niin helppo kuitenkin, että jotenkin olen hiukan naivikin ja ajattelen, että jokainen synnytys voi olla entistä parempi. Jos kuitenkin on ihan kauheeta, niin kyllä määkin sitten jotain kivunlievitystä pyydän...

Heh, jotenkin huvitti ekassa synnytyksessä se kauhee paniikkikin jälkeisistä, että kun ei heti tullut niin olivat varmoja, että vuodan kuiviin. Lisäsivät sitten supistuksen lisäyslääkitystä, joka teki todella oksettavan olon. Joku sai odottaa kotisynnytyksessä jälkeisiä 2-tuntia ja vuoto oli todella vähäistä...

Niin joku puhu jotain alatiesynnytyksien hyvistä puolista. Yksi on ainakin se käsittääkseni, että lapsi saa alatiesynnytyksessä tuotettua jotakin tressihormoonia, jolloin maailmaan tulo sujuu paremmin.

Kun tyttö vietiin keskolaan päätin, että kun en saanut lasta vierelle en minä sinne sairaalaan kyllä jää. Pääsinkin pienen tappelun jälkeen samana iltana kotiin, kun mies vielä vakuutteli, että teen sen ihan omalla vastuulla. Jostain syystä toivuin synnytyksestä fyysisesti todella nopeasti. Vanhempani synnytyksestä seuraavana päivänä nauroikin, että olenkohan ikinä synnyttänytkään. Olimme samalla viikolla myös syömässä kaupungilla miehen kanssa ja vastaan tuli yksi tuttava, joka ei millään uskonut, että olisin synnyttänyt juuri. Toisaalta olen todella kiitollinen, että toivuin noin nopeasti, sillä henkisesti lapsen kuukauden keskolassa kasvaminen olikin varsin rankka...

Hankinnoista vielä: Hankittiin esikoisella koalakehto, joka oli todella hintasa väärtti, kun yöt oli todella rikkonaisia alussa. Annoin sen kuitenkin kaverille kiertoon, joten pitänee hiukan harkita ostanko uuden, vai metsästänkö sen takaisin... Rattaatkin ehdin antaa veljen pienelle, joten uudet ovat silläkin saralla harkinnassa. Brio kombit kuitenkin ajoi esikoisen kohdalla hyvin asiansa

 

Mielenkiintoisia synnytyskertomuksia täällä! kiva varmaan tuleville ensisynnyttäjille saada tietoa niin erilaisista synnytyksistä
Kerrompa minäkin siis omani, joka oli myös "erilainen" synnytys, koska esikoinen oli perätilassa.

Synnytys Esikoinen oli siis loppuun asti perätilassa, eikä häntä saatu kääntymään yrityksestä huolimatta. Käännöstä kokeiltiin n. 36 rv:lla ja neiti pisti jämäkästi hanttiin, joten se siitä. Käännösyritys ei minulla ainakaan ollut mitenkään epämiellyttävä kokemus, kun lääkäri huomasi kyllä aika pian, että aikooko pieni kääntyä vai ei. Minulta kysyttiin sitten, että miten toivoisin synnytyksen tapahtuvan ja ehdottomasti toivoin, että saisin synnyttää alakautta, minua ainakin pelotti sektio, olen ihan leikkauskammoinen. Noh, lantioni kuvattiin ja mitat sallivat alatiesynnytyksen ja vauvan tarjontakin oli oikea. Sitten vaan toivottiin, ettei raskaus kestäisi yli lasketunajan, koska vauvan paino olisi sitten ollut jo liikaa, kun muistaakseni oli n. 3,5kg (en ole nyt varma) siinä rajana, että alatiesynnytys onnistuu. Lapsivedet menivät sitten 4 pvää ennen laskettua aikaa ja ohjeena minulla oli, että pitää siitä lähteä sitten suoraan sairaalaan, eikä jäädä odottelemaan mitään supistuksia. Sairaalassa supistukset alkoivat heti ja lääkäri vielä ultrasi vauvan asennon, joka oli pysynyt saman, joten alatiesynnytystä kokeillaan. Supistukset tulivat tasaisesti ja kun kipu alkoi olla sietämätön, niin sain epiduraalin, joka auttoi, supistukset eivät enää tuntuneet ja monitorista vain näin kun supistus oli päällä Avauduin aika nopeasti ja sain alkaa ponnistamaan, mikä sitten olikin ainakin minusta kivuliasta. Muutaman ponnistuksen jälkeen vauva syntyi, lääkärin avustuksella, joka auttaa aian perätilavauvan maailmaan.
Synnytys kesti 6,5 h ja eteni siis hyvin ja kaikki meni loppuun asti mainiosti! Minulle jäi ainakin hyvä mieli siitä ja toivon, että seuraava synnytys olisi yhtä helppo =)
Neidillä oli alapää ihan turvoksissa, kun oli siellä masussa ollut ihan väärinpäin ja jalat sojottivat ylöspäin, joten oli tiukasti kapaloituna seuraavan päivän. Reppana! Mutta lääkärintarkastuksessa kaikki oli hyvin ja lonkat olivat hyvin paikoillaan, kun ne tuppaa vissiin perätilavauvoilla olemaan sitten vähän "löysät".

Hankinnoista me mentiin myymään esikoisen pinnasänky ja turvakaukalo, joten niiden hankinta on edessä ja vaunujen, jos on poika. Esikoisella on Emmaljungan City Crossit, mihin olen niin tyytyväinen, mutta niissä on se vaaleanpunainen ruutukuosi, joten pojalle ei mene Ja luulen, että rahaa ei ole hankkia toisia samanlaisia, ellei käytettynä sais hyvänkuntoisia. Noh, niitä mietitään sitten myöhemmin. Stockmannin verkkokaupasta tilasin jo telakan Britaxin turvakaukaloon, kun oli tajouksessa 45€, joten siihen sitten vielä Britaxin kaukalo sitten aikanaan. Niin...ja yhden bodyn jo ostin, oli pakko, kun oli niin söpöinen Luulen, että tossa rakenneultran jälkeen alkaa sitten muiden tarvikkeiden hankinnat. Meillä ei tuttavapiirissä ole nyt ketään, keltä sais mitään käytettynä tai lainaan, joten ite on hankittava.

Raskausarvista meinaatteko käyttää jotain "ihmerasvoja" niiden torjumiseen?
Esikoisesta äitini osti minulle apteekista Vichyn rasvan, joka oli tarkoitettu raskausarpien ehkäisyyn. En usko että oli rasvan ansiota, mutta raskausarpia ei minulle tullut, toivottavasti nytkin välttyisin. Nyt en ole kyllä laittanut mitään rasvoja massuuni, tarvis varmaan jotain lykätä, ihan vaikka perusrasvaa...nooh, tässä joskus sitten..


Jkoo + Pupu 15+6 :heart:

 

Raskausarvista esikon aikaan tuli jonkun verran, en juuri rasvaillut kun oon niin huono muistamaan tommosia. Joskus harvoin kun muistin niin saatoin laittaa. Nyt varmaan sama homma, jos muistan niin jotain ihan normi rasvaa mitä kaapista löytyy. Jostain luin ettei toisessa raskaudessa pitäis kauheesti uusia tulla mutta vanhat voi venähtää, sitä en sit tiiä pitääkö paikkaansa. Toivotaan.

Bela ja pikkunen POKS rv18+0

 

Mä ajattelen jotenkin niin että lääkkeelinen puuttuminen synnytykseen
johtaa vaan uusiin lääkkeisiin ja sektion riski kasvaa. Edellinen synnytykseni oli
tästä hyvä esimerkki. Käynnistys, oksitosiini, 6 epiduraalia ja sektio. Ja tosiaan
lähdin tähän(kin) synnytykseen "luomu"-asenteella.

Käytin viimeeksi Weledan raskausarpia ehkäisevää öljyä. Yhtään arpea ei
tullut ja aion öljyä käyttää myös nyt vaikka uskon kyllä perinnöllisyyden ja
painonnousun vaikuttavan enemmän.

Sofia 15

 

Raskausarpia täällä on esikoisen ajoilta aivan riittämiin, joten tuskin tulen koittamaan edes niiden ehkäisyä. Eiköhän se ole enemmän kiinni kudostyypistä minkä verran niitä tulee. Itselle ekat arvet tuli jo teininä kun pituuskasvu loppui.

Synnytykseen liittyvien vielä, etä edellinen äitiysneuvolan terkka lupaili esikoisen syntymän jälkeen mulle seuraavalla kerralla ultraa siellä rv 36-37 paikkeilla. Täällä ei siis normaalisti ultrata, vaan synnytystapa arvion tekee (kokematon) neuvolalääkäri. Oikeaan kyllä osui, että mahtuu alakautta, mutta kun terkka meinas vielä vikalla neuvolakäynnilla rv 40+2, että on maksimissaan joku 3,5 kg ja lekuri (rv 36+1) nelikiloista niin hieman heitti molempien käsikopelolla arvioinnit kun lopullinen syntymäpaino oli 4790g. Mutta onneksi ei ollut suurempia ongelmia. Ponnistuvaihe tosin kesti 46 min ja taisi hieman hidastua pään pienen virheasennon takia, ainakin pojalla oli mojova mustelma toisella puolella päätä ja mua sattui nivuseen aivan törkeästi jokaisen supistuksen yhteydessä. Epiduraalin ja pudendaalipuudetteiden kanssa saatiin poika maailmaan. Ilokaasuakin kokeilin, mutta ei ollut mun juttu, tuli vaan huono olo. Tuumasinkin kätilöille jossain vaiheessa, että nyt tiedän miltä tuntuu olla selvinpäin kännissä.

Tässä tilannetta rv 19+0


Mupelo ja sintti 19+1

 

Mä jouduin saikulle. Supisteluja ollut jonkin verran sen punktion jälkeen, ei enää niin paljon onneksi kuin viime torstaina kuitenkaan. Varmaan ihan stressistäkin, eilen kävin polilla näytillä ja vauvalla kaikki kunnossa, lapsivettä ei tihku, kohdunsuu kiinni ja kohdunkaula ei oo lyhentynyt. Helpottavaa oli, mutta kyllä ne punktion tulokset vievät ihan mun ajatukset, odotan nyt kotona niitä kahta päänsärkyisemmin

Synnytyksestä: mulla on takana tavallaan kaksi piiitkää synnytystä. Kummatkin menivät lopulta hyvin, ei jäänyt mitään traumoja. Ensimmäistä tein monta päivää mielestäni... Yhtenä yönä supisteli 3 tunnin ajan kipeästi, seuraavana nukuin vain tuon kolme tuntia yhteensä, kun supisteli kipeästi. Aamulla loppuivat. Illalla meni vedet klo 21 aikaan. Jouduin sairaalaan tarkkailtavaksi, supparit harvenivat n. 30-60min välisiksi, en saanut nukuttua, kun jännitti. Lopulta pyysin unilääkkeen. Aamulla supparit tiessään. Yöksi osastolle, ja sitten klo 20 alkoivat taas kipeät supparit 10-15min välein. Niitä kesti oikeasti 11 tuntia, koko yön, kävelin suppareiden ajan ja nukuin (!!!!) välit. Tässä vaiheessa olin jo niin väsynyt, ettei tosikaan. Aamulla tilanne: n. 2cm auki. Mikä pettymys. Kaiken lisäksi supistukset taas katosivat -> tippaan. Sitten tulikin yhtä supistusta 3 tuntia. Olin jotenkin tajunnan rajamailla. Kaiken lisäksi paikat aukesivat alle sentin tänä aikana! Tuolloin muistan olleeni vähän kauhuissani jo, ettei tämä oikeasti lopu ikinä. Multa loppuu voimat. Sain epiduraalin, jonka ansiosta viimein rentouduin ja tunnissa paikat aukesivat vajaa 3cm-> täysin auki, ponnistutti. Loppu meni hyvin, pari tikkiä. Osastolla ollessani vain nukuin. Univelkaa oli! Mutta tuo nopea ja kivuton loppu kyllä pelasti koko synnytyksen. Olin varautunut vielä äheltämään yhden vuorokauden lisää, tällä kertaa jatkuvassa tippa-supistuksessa, jossa en edes taukoja tuntenut.

Toinen synnytys eteni itsestään, varoitteli samoin monena yönä mutta alkoi klo 22 (mun mielestä) ja supisteli n.8-10min välein. Olin kotona, suihkussa ja viimein aamupäivällä klo 12 polille, 4-5cm auki. Supparit olivat siedettäviä! Ammeeseen, 6-7cm auki. Edelleen siedettävää. Sitten saliin. Mielestäni koko synnytyksessä tuli vain yksi ekaan synnytykseen verrattavissa oleva kipeä supistus, kun kalvot puhkaistiin ennen spinaalin laittoa. Taas loppu aukeni nopsaan ja ponnistaminen meni ok. Vauva syntyi illalla klo 19 aikaan. Synnytyksen kestoksi merkittiin 12 tuntia, kun 21 tuntia olisi ollut liian pitkä (?!?). Muuten, mulla ei missään vaiheessa synnytystä supistukset tulleet täysin säännöllisiksi. En taida olla kovin kellontarkka ihminen

Eli pitkä synnytyskin voi olla ihan ok. Eka kyllä kesti liian kauan, kun väsyin niin, mutta tuollaisen tokan kaltaisen voisin taas ottaa. Supistukset ovat varmaan vähän tehottomampia pitkissä synnytyksissä mutta toisaalta siedettävämpiä. Tokan jälkeen sanoin miehelle, että tässähän jaksaisi vielä vaikka mitä. Seuraavana aamuna kyllä tunsi sitten synnyttäneensäkin

Mulla siis nuo puudutteet ovat auttaneet synnytyksessä, nopeuttaneet sitä. Joillakin kuulemma käy näin. Molemmissa n. tunti puudutteen laitosta olinkin täysin auki, kun seuraavaksi tilannetta katsottiin.

Maikilla kyllä aika ikävä kokemus tuo, että joutuu odottamaan lääkäriä noin kauan! Huhhuh. Varmasti kaikki tuollaiset pelottavat tilanteet synnytyksessä ovat niitä kurjimpia.

Taidan lähteä syömään. Ja odottamaan keittiöön puhelinsoittoa...

 

Mupelo Kiitokset uudesta pinosta.

raskausarvista Vaikka mun mahani on ollut kauhea mega pallo jo loppuvaiheessa niin raskausarvista olen aika helpolla päässyt enimmäkseen niitä on tullut reisiin tai rintoihin.saa nähdä miten nyt käy. mut en aio rasvoja tai muutakaan käyttää tulkoot jos on tullakseen

synnytys Mulla on 2x käynnistystä takana ja siinä ei liikkua enään juuri saa (?? vai oliko se että epiduraalin jälkeen ei saa liikkua) esikoisen synnytys kesti lähes vuorokauden pitkä ja kivulias ainoastaan mun toinen synnytys on ollut ehdottomasti helpoin ja sellanen saisi tämäkin olla =) Poika syntyi luomuna vahingossa kun ei ehditty lääkitystä antaan,siinä vaiheessa kun olin kipujeni kanssa raahautunut tutkimuspöydälle ja lääkärin piti katsoa paljonko paikat auki ni lapsivedet lähti ja sitten jo synnyttämään..
Nyt kyllä pyörii mielessä että en missään nimessä halua epiduraalia (olen sen kahdessa raskaudessa ottanut ja vaikka se hellittää kipua niin joku siinä on miks en nyt vaan halua sitä ottaa)vesisynnytys olisi kiva mutta jos tämäkin menee käynnistyksellä niin vesisynnytystä ei kai suositella en tiedä.. Mutta en usko että antavat olla yliaikaseksi tai laskettuun päivään viimeks käynnistyksellä 37+6 syntyvä poika oli huikeat 4260g eli millanen mötikkä olisi ollut laskettuna päivänä.


Eilen 12pv:n tauon jälkeen kävin herra posliinia halaamassa

Liikkeistä Eilen ja tänään olen kuullut hentoisen muljahduksen masussa ja olen kyllä sata varma että on potkuja <3 <3 Toisin niitä kuuluu vaan kun oikein keskityn ja olen esim selälläni.

möhköpantti + Heta-Einari 14+6

 

Raskausarvista, meillä on jo toinen uusi rasva "ilmestynyt" pöydille pyörimään. :x Mies pyöritteli silmiään, että joko taas olet uuden ostanut..? Kysymykseen siis kyllä, olen rasvaillut mahaa kerran/pari päivässä. Olen tehnyt siitä sellaisen pienen iltarutiinin, että rasvaan sänkyyn mentyä mahan ja rupattelen vaaville ja vaavi yleensä alkaa potkimaan. :heart:

Olo on niin malttamaton rakenneultran suhteen. Olen moneen kertaan meinannut tarttua puhelimeen, jotta saisin siirrettyä sitä viikon kaksi aiemmaksi. Meillä on se vasta 19.1 eli 21. viikolla, joka on omasta mielestä ihan liian pitkän ajan päästä. Nyt tässä sitten kärvistellessä.

Henna ja vaavi 18+3

 

Hei vaan kaikille ja hyvää uutta vuotta!

Enpä ole nyt vähään aikaan täällä kaksplussan puolella käynytkään, on tuo fb-ryhmä ollut niin kätevä. Meidän Joulu oli suruntäyteinen kun rakas ja läheinen pappani nukkui äkillisesti pois tapaninpäivänä. Muutakin murhetta joulunaikaan liittyi ja siitä jo tuolla fb:ssä avauduinkin . On ollut oma jaksaminen aika minimaalista.

Raskausarvista esikoisesta niitä jonkin verran tuli ihan raskauden loppumetreillä säännöllisestä rasvauksesta huolimatta, sekä mahaan että lantiolle, reisiin, rintoihin. Ovat onneksi vaalenneet aika hyvin ettei niihin huomiota erityisemmin kiinnitä. Painoakin tuli tuolloin lisää 20kg. Nyt on ainakin vielä toistaiseksi painonnousu pysynyt hyvin aisoissa (n.1kg). Toivottavasti en tämän raskauden aikana levenisi joka suuntaan ja pystyisin jatkossakin hillitsemään omaa syömistäni, enkä vetäisi lähes yhdeltä istumalta litraa vaniljajäätelöä kera kinuskikastikkeen (hui kauhistus! :O).

Synnytyksestä on kyllä käynyt useaan otteeseen mielessä. Periaatteessahan tässä kuitenkin ollaan ensisynnyttäjiä. Esikoinen kun näki päivänvalon leikkaussalissa. Supistuksista kyllä kerkesin saada ihan tarpeeksi kokemusta. 12 tunnin kärvistelyn jälkeen itkin ja anelin epiduraalia, kun tuntui siltä etten enää kestä. Nostan siis todellakin hattua kaikille naisille, jotka tuosta prosessista selviää ja osa myös ilman puudutuksia. Siinä täytyy olla raudanlujat hermot itse pikemminkin hätäännyin kivusta enkä enää osannut suhtautua supistuksiin siten kuin olisi pitänyt. Uskon kuitenkin että tämä synnytys on toisenlainen. Nyt minulla on ainakin rakastava ja ihana mies tukena ja varmasti tekee kaikkensa että oloni olisi mahdollisimman hyvä synnytyksenkin aikana :heart:

Miten teidän miehet ovat suhtautuneet raskausaikaan ja tulevaan synnytykseen?


Triinu ja "Simo" 15+2

 

Kiva lukea teidän synnytyskokemuksia =) On tosiaan niin yksilöllistä miten oma keho toimii siinä tilanteessa ja miten itse reagoi kaikkeen. Ehkä jotkut asiat ovat perinnöllisiäkin. Ainakin itsellä on avautuminen tapahtunut samaan tapaan kuin äidilläni eli ensin hitaasti ja loppu todella nopeasti. Ensimmäisellä kerralla se taisi yllättää itseni lisäksi henkilökunnan. Toisella kertaa osasi jo itse odottaa sitä ja tajusi missä vaiheessa mennään rytinällä.

Käynnistetyistä synnytyksistä joku oli kirjoittanut siihen tyyliin, ettei saanut liikkua tai oli piuhoissa. Käynnistystavoissa ja syissä on kaiketi paljonkin eroa ja se vaikuttaa tietysti etenemiseen. Omalla kohdalla emättimeen laitettiin pieni tabletin murunen muutaman kerran päivässä. Kun sillä ei ollut mitään vaikutusta, viidentenä päivänä lääkäri sanoi hieman avittavansa asiaa. Hän siis venytteli sormellaan kohdunsuutani mikä ei ollut kovin mukava kokemus, mutta onneksi ohi hetkessä. Siitä alkoikin välittömästi kunnon supistukset eli apua siitä oli. Sain olla ihan miten halusin avautumisen ajan eli tällainen käynnistys ei ainakaan vaikuttanut liikkumiseen eikä muuta lääkitystä tarvittu. Loppu sujui aivan kuin luonnollisesti alkaneessa synnytyksessä.

Miehelle tämä on ensimmäinen lapsi, joten häntä tietysti hiukan jännittää kaikki eri tavalla kuin itseäni. Hän on toki innoissaan ja odottaa mm. tuntevansa potkuja ja etenkin syntymää. Synnytys kuulemma hiukan jännittää, mutta hän on luottavaisin mielin koska minäkin olen.

Raskausarpia tuli hieman jo teini-ikäisenä ja runsaasti raskauksien aikana. Rasvauksella ei mielestäni ollut siihen mitään vaikutusta. Toisille niitä tulee vaikka mitä tekisi ja toisille ei yhtään. Rasvat ovat ns. lumelääkettä eli niitä markkinoidaan tehokkaina apukeinoina, jotta naiset maksaisivat itsensä kipeäksi erikoisvoiteista. Oikeasti en usko niiden auttavan yhtään, jos on taipuvainen saamaan raskausarpia. Ihan perusrasva taitaa ajaa saman asian eli kosteuttaa kuivaa ihoa. Komppaan siis sofiiaa ja Mupeloa, että eniten ratkaisee kudostyyppi, perintötekijät ja painonnousu.

 

Raskausarvista: Mulla ei esikoisen kohdalla ehtinyt tulla. Rasvailtua tulee ihoa muutoinkin tiuhaan, kun olen atoopikko. Jostain syystä ihottuma on ärtynyt tänä talvena. Esikoista odottaessa ei atopiasta ollut tietoakaan ja tähän talveen asti se olikin poissa. Nyt taipeet on auki, ja kasvoissakin ikävää kuivumista ja punoitusta! Ehkä muutto tressi, tilinpäätöksen kummitteleminen ja tää odotuksen jännääminen on mulle jotenkin liikaa ja tressikin laukasee ihottuman. INHOTTAVAA!

Eilen suihkussa huomasin, että mulla tihkuu jo maitoa. Aika hurjaa! Muistan, että esikoisenkin kohdalla maitoa alko tihkumaan tosi varhain... Sitä siis ei mitenkään valu, mutta jos tökkäsee rintaa niin pari tippaa kuitenkin tulee. Entä teillä muilla?

 

:wave:

Täällä on kuulkaa niiiiin stanan kipee alaselkä, vetää tonne pakaroihin molemmilta puolilta. Pahempi on kyl toi vasen. Eilen iltavuoron jälkeen en oikeesti päässy sohvalta suorin selin ylös, piti kävellä ko mikäki kyyryselkänen noita-akka.. Iskiasta tod. näk. Ei oo kyl koskaan ennen ollu tällasta, kyllähän mul selkä ny kipee on joskus ollu, kun hoitoalalla, nini, mut ei näin.. Kai tää sit raskaudesta on? Mut nyt jo, näillä viikoilla raskaus ajan iskiasta? Kauhia, miten kipee oon lopussa..
Ja pitääköhän / kannattaakohan tosta sanoo neuvolassa? Ja pitäsköhän ruveta venyttelemään tms, jos helpottas..

Synnytystä en oo juur miettiny. Synnytyskammonen tämän tekstin takana, et eipä sitä pal parane miettiä. Menee miten menee ja ulos tuo kaveri tuolta kuitenkin tulee

Jjoop, kai siin sit taas oli :heart:

Emby^ ja Jormaliini (aka nökö) 16+1

 

Jkoo: Eikös noihin city crosseihin voi ostaa erikseen pelkän ratasosan, kopan tms ja käyttää sitä jo olemassa olevaa runkoa. Noita myydään käytettynä esim huuto.netissä. Ja säästää varmasti paljon verrattuna siihen et ostais kokonaan uudet vaunut
Kiva kuulla et oot tykänny kyseisestä mallista koska itsellä tuo kanssa ostoslistalla!