Täällä on jo joulun kiireet ohi ja joulurauha alkanut, niin ehtii tännekin taas =)
Facebook ryhmän salaisuudesta: Nina Sara onko profiilisi se, jossa kuvassa on lapsi tonttulakki päässä? Tämä ainakin täsmäisi sinuun iän ja toisen lapsen odotuksen perusteella. Oma profiilisi on siinä tapauksessa täysin avoin kaikkien nähtäväksi. Siellä etusivulla näkyy välittömästi pitkä lista nimiä, jotka olet juuri valinnut ystäviksesi. Näinköhän näin kaikki / suuren osan "salaiseen" ryhmään kuuluvien nimet ja kuvat ja helposti tuosta pääsee salaamattomiin profiileihin tutkimaan enemmänkin ihmisten tietoja? Juuri näin facebook paljastaa näitä salaiseksi luultuja tietoja. Mikään mitä nettiin laitat, ei ole salaista ja pysyy siellä ikuisesti! Varsinkaan, jos toimit siellä omalla nimelläsi ja kuvallasi. Facebookissa tapahtuu vähän väliä kaikenlaisia vahinkoja, milloin salaiseksi luultuja tietoja onkin ilmoittamatta avattu kaikkien tietoon tai myyty ulkopuolisille yrityksille. Esim. jos annat jollekin sovellukselle (esim. peli tai kilpailu) luvan käyttää tietojasi, nämä yritykset sovellusten takana voivat luvallasi käyttää yksityisiä valokuviasi ihan mihin haluavat ym. ym. En tule itse tuohon ainakaan tässä vaiheessa mukaan juuri näistä syistä. Täällä voin kertoa yksityisiäkin asioita hiukan miettien, etten paljasta henkilöllisyyttäni. Facebookissa kaikki on julkista.
Kaksplussan kerho: Täällä kaksplussan puolella on mahdollista tehdä kerho, jonne voi kutsutaan jäsenet eli sinne ei pääse kukaan ulkopuolinen lukemaan mitään. Tämä kannattaa sitten tehdä niin, että kerhon perustaja ilmoittaa täällä perustaneensa kerhon, mutta ei kerro kerhon nimeä tai mitään tietoja!!! Jokainen halukas voi lähettää kerhon perustajalle yksityisviestin, jossa pyytää pääsyä kerhoon. Perustaja voi sitten kutsua kyseisen henkilön sinne mukaan. Näin kukaan ulkopuolinen ei pääse tuonne edes kikkailulla eikä tiedä ketkä siellä ovat mukana. Tälläiseen lähtisin itsekin ilomielin mukaan =) Siellä voi valita halutaanko jutella omilla nimillä vai jatkaa nimimerkeillä ja muutenkin jokainen voi oman tilanteensa mukaan valita mitä itsestään kertoo.
Kasteesta: Itse kuulun kirkkoon ja mies ei. Todennäköisesti lapsi kastetaan niinkuin edellisetkin. Lapset saavat itse päättää aikuisina, jos haluavat erota kirkosta. Emme ole hurjan uskonnollisia eikä uskontoa "tuputeta" lapsille. Vastaan monipuolisesti lasten kysymyksiin näistä asioista eli kerron vähän miten eri tavoin uskovat ja ei uskovat näkevät asioita ja miten itse ajattelen. Annan aina lapselle sen mahdollisuuden, että hän voi muodostaa oman mielipiteensä asioista. Meillä ei ole kotona ristejä, Jeesuksen kuvia tai muutakaan uskonnollista materiaalia. Ainoa raamattu on vihkiraamattuni edellisestä avioliitosta ja sekin jossain kaapin perukoilla piilossa. Kirkossa käydään juhlissa tai esim. laulamassa joululauluja. Lapset ovat kiinnostuneet uskontoon liittyvistä asioista lähinnä koulun uskonnon tuntien kautta. Sielläkin muuten kerrotaan ihan neutraalisti myös muista uskonnoista jo alaluokilla. Siinä yhteydessä keskustelimme pitkään lasten kanssa ja kerroimme esimerkkejä tuttavapiiristä ihmisistä, jotka ovat eronneet kirkosta, ovat ateisteja tai vaihtaneet uskontoa. Lapset olivat yllättyneitä, mutta kiinnostuneita. Olen kuulustellut uskonnon kokeeseen ihan kuin muidenkin aineiden kokeisiin. Ei siitä tarvitse tehdä sen kummempaa numeroa. Ei se kirkkoon kuuluminen aina siis tarkoita tuputusta ja vanhakantaista asennetta. Senkin voi tehdä omalla tavallaan =)
Isovanhempien sekaantuminen: Tähän kannattaa varautua henkisesti. Ihan varmasti saatte nostatella paineita monenmonista asioista, joihin isovanhemmat puuttuvat. He tulevat kyseenalaistamaan sen imetätkö vai et, kuinka usein ja kuinka kauan imetät, milloin aloitatte kiinteät, millaista ruokaa lapsille tarjoat, mitä puet lapselle päälle, miten kasvatat lapsesi jne. jne. Jos sinulla on käynyt todella hyvä tuuri, joku/jotkut isovanhemmista ovat rentoja ja antavat teidän tehdä omat virheenne. Aina taitaa kuitenkin löytyä ainakin yksi "ärsyttävä sekaantuja"
Te olette itse kuitenkin lastenne vanhemmat ja päätätte miten asiat hoidatte. Isovanhempien kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa. Heitä kunnioittaakseen kannattaa kuunnella ystävällisesti ja tehdä sitten kuitenkin niinkuin itse parhaaksi koette
Elämä ja arvot muuttuvat. Huomaan monissa keskusteluissa jo täälläkin, että olen huomattavasti vanhempi kuin monet muut täällä ja asenteeni on siksi erilainen (voisin hyvinkin olla 20 vuotiaan äiti). Viime kädessä te kannatte vastuun lapsistanne, joten teillä on myös oikeus tehdä päätökset. Väleissä kannattaa kuitenkin olla, jos toivoo isovanhemmista apua esim. lastenhoidossa.