Kesäkuiset 2025 ☀️

Tarkoitin tuolla elämällä, että jos kohdussa ei kasvakaan mitään tai pikkuisen sydän ei sykikään. Koitan pitää mielessä senkin vaihtoehdon, mutta toivotaan tietenkin mitä parhaimpia ultra uutisia, että nähtäisiin pikkuinen syke.

Aah, itsekkäänä ajattelin että oma elämä loppuu no, 43v ilman omaa lasta eläneenä on vaikea kuvitella mitä tuleva pitää: loppuuko elämä vai alkaako se. Sitä mitä mun sisällä tapahtuu, en oikein osaa murehtia. Se tapahtuu mikä on tarkoitettu. Hirvittää vaan kun sellaista onnellisuuden puuskaa ei ole tullut vielä kertaakaan, toki alle 48h olen vasta tästä tiennyt.

Ekaa neuvola-aikaa en vielä saanut, sitä tässä odotellaan. Tietysti olisi mukava tietää, että kaikki on ok.

 

Mulla tuli toisessa onnistuneessa raskaudessa vuotoa alussa muutamina päivinä. Just sellaista ruskeaa. Viimeisestäkin kunnon verinen vuoto rv28.

Sen sijaan ensimmäinen raskaus oli keskeytynyt km joka ei koskaan vuotanut yhtään ja toinen oli rv5 spontaani km joka alkoi heti kirkkaalla punaisella, runsaalla verenvuodolla.

Alavatsassa vihlontaa on edelleen vaikka tämä tosiaan minulla kuudes raskaus ja eilen puistossa (tätä samaa oli myös edellisessä raskaudessa) suoraan sanoen emätintä alkoi vihloa ja särkeä kokolailla tuntuvasti. Se aina pelottaa vaikka eikö nyt jo pitäisi tietää että kuuluu asiaan? Edellisessä menkkamainen polte ja krampit taisi jatkua aina sinne kymppiviikolle saakka tai jopa kauemmin.

Lähinnä se että kaikkea voi olla ja kaikki on silti todennäköisesti ihan hyvin.

Kiitos tsemppauksesta Näinhän se on, että myös saman naisen eri raskauksissa oireita voi olla erilaisia. Alkuun olin huolissani siitä, ettei vuotoa ole tullut lainkaan, kun se tuntuu olevan melko yleistä ja sitten kun vuotoa tuli olin aivan paniikissa siitä Koitan nyt myös mennä tuolla ajatuksella, että todennäköisesti kaikki on hyvin. Se tuntuu vaan edelleen niin utopistiselta, koska tie siihen että olen nyt raskaana on ollut pitkä. Jotenkin vanhasta tottumuksesta mieli vetää kokoajan synkälle puolelle.

 

Kiitos tsemppauksesta Näinhän se on, että myös saman naisen eri raskauksissa oireita voi olla erilaisia. Alkuun olin huolissani siitä, ettei vuotoa ole tullut lainkaan, kun se tuntuu olevan melko yleistä ja sitten kun vuotoa tuli olin aivan paniikissa siitä Koitan nyt myös mennä tuolla ajatuksella, että todennäköisesti kaikki on hyvin. Se tuntuu vaan edelleen niin utopistiselta, koska tie siihen että olen nyt raskaana on ollut pitkä. Jotenkin vanhasta tottumuksesta mieli vetää kokoajan synkälle puolelle.

Ymmärrän tuon tunteen. Itseä pelottaa, jos menis kesken, että kuinka pohjalle sitä vaipuisi ja kauanko joutuisi odottaa uutta. En haluais miettiä, mutta kyllä se väistämättä käy mielessä, kun tätä on niin kauan toivottu.

 

Me ei enää edes yritettäisi. Vauva on saanut vapaasti tulla siitä asti kun olen ollut 17. Ja tosiaan raskauksia kuusi kaikkiaan näiden 26 vuoden aikana. Vaikka hoidoissakin oltu.

Se tapahtuu mikä tapahtuu.

 

Aah, itsekkäänä ajattelin että oma elämä loppuu no, 43v ilman omaa lasta eläneenä on vaikea kuvitella mitä tuleva pitää: loppuuko elämä vai alkaako se. Sitä mitä mun sisällä tapahtuu, en oikein osaa murehtia. Se tapahtuu mikä on tarkoitettu. Hirvittää vaan kun sellaista onnellisuuden puuskaa ei ole tullut vielä kertaakaan, toki alle 48h olen vasta tästä tiennyt.

Ekaa neuvola-aikaa en vielä saanut, sitä tässä odotellaan. Tietysti olisi mukava tietää, että kaikki on ok.

Ensimmäinen neuvola-aika on vain keskustelua ja joitakin ajanvarauksia. Ainakin täällä Pirkanmaalla joka käynnillä annetaan pissanäyte (kannattaa siis vähän pantata), tehdään mittauksia ja jutellaan.

Vain harvoin julkinen tarjoaa varhaisultraa, mutta sinne voi mennä yksityisesti rv7 alkaen jos haluaa. Julkisenpuolen tarjoama ultra on n.rv12 paikkeilla.

Meillä yli nelikymppisillä ilmeisesti seurataan jotenkin tiheämmin (?) mutta tässä on varmasti paikkakuntakohtaisia ja tilannekohtaisia eroja kuten muissakin asioissa. Ja tästä en itsekään tiedä kun olen nyt ensi kertaa yli 40- vuotiaana raskaana (viimeksi olin 39).

Sydänääniä ja muita koitetaan yleensä aikaisintaan rv10 kuunnella jos vielä silloinkaan. Ne alkavat kuulua vasta myöhemmin. Joissakin neuvoloissa on vielä vanhoja ultria olemassa (kuten omassa) ja terkka toisinaan saattaa innostua ultraamaan omaksi ilokseen.

Apteekeissa pitäisi olla jaossa vau.fi raskaus viikko viikolta- opus jos haluat sellaisen hankkia.

Neuvolassa kuulet sitten enemmän mutta ainakin itselle (ja monelle tutulle) se eka käynti oli iso pettymys kun luuli että siellä jo kovasti jotain varmistusta oloihin saa.

 

Ymmärrän tuon tunteen. Itseä pelottaa, jos menis kesken, että kuinka pohjalle sitä vaipuisi ja kauanko joutuisi odottaa uutta. En haluais miettiä, mutta kyllä se väistämättä käy mielessä, kun tätä on niin kauan toivottu.

Ymmärrän. Itse pelkään myös tuota pohjalle putoamista ja sitä kuinka turhauttavaa olisi joutua odottamaan ennen kuin voi edes yrittää uudestaan. Koitan kuitenkin lohduttaa itteäni sillä, että todennäköisempää on se että kaikki menee hyvin. Ja vaikka kävisi huonosti on kuitenkin todella hyvä merkki se, että on raskautunut. Se nostaa oleellisesti mahiksia siihen, että raskautuu myös uudestaan. Ja pohjalta on noustu aina ennenkin. MUTTA siitä lähdetään että kumpikin nähdään pienten sydänten sykkivän ensi maanantaina