Kesäkuiset 2025 ☀️

Aamulla tein molemmat, en vielä testannut muilla testeillä, mutta ehkä haen vielä ja testaan.
Voiko ovulaatio tulla jo tässä kuussa mikäli tämä oli keskwnmeno vaikka menkkoja ei tulisi?

 

Aamulla tein molemmat, en vielä testannut muilla testeillä, mutta ehkä haen vielä ja testaan.
Voiko ovulaatio tulla jo tässä kuussa mikäli tämä oli keskwnmeno vaikka menkkoja ei tulisi?

Keskenmenovuodon jälkeen ovulaatio voi tulla normaalisti tai hiukan myöhemmin. Riippuu miten keho palautuu.

 

Okei, kiitos vastauksesta.
Toivon teille muille iloista ja mukavaa odotusta!
Meidän vuoro lienee myöhemmin

 

Hei kaikki! Itse tein positiivisen testin viime viikolla! Nyt pitäisi olla siis 5+2. Esikoinen on 1,5 v, joten toinen lapsi ja toivotulla pienehköllä ikäerolla jos kaikki menee hyvin! Itse olen 31!

 

Täällä tuntuu päivät menevän hitaasti ja odotan vain, että päästäisiin sinne ultraan näkemään onko mitään kasvamassa. Toisinaan tulee kova pelko keskenmenosta noiden ajoittaisten kipujen takia, mutta toisina päivinä ei juuri tunnu mitään ja on ihan levollinen olo. Ainoastaan rinnat on koko ajan vain kipeämmät, mitä pidän hyvänä merkkinä. Alavatsa on kyllä turvonnut ja on vähän haastavaa miettiä aamuisin mitä töihin pukee päälleen. Täytyisi varmaan pian hommata jotain mukavia siistejä housuja.

Miten muilla menee? Onko jollain jo pahoinvointi alkanut? Itse sitä vähän kauhulla odotan, mutta vielä maistuu ruoka ja kahvikin ihan normaalisti.

 

Hei ihanaa, tämä ketju on ilmestynyt tänne

Mä oon tehnyt testejä päivittäin, välillä jopa useamman päivässä En pysty millään lopettamaan, kun se on ainut joka pitää jotenkin olon luottavaisena, kun saa vahvat viivat testiin.

Täällä menossa nyt sitten 5+4. Tarkka hedelmöityspäivä tiedossa, koska raskaus saanut alkuunsa ivf pas siirrosta. Eka ultra on 21.10. Kun jotenkin nyt malttaisi sinne asti!

Onnittelut kaikille plussanneille

Meillä muuten sama ultrapäivä.
Ja eka neuvola-aika marraskuun alussa.

 

Täällä tuntuu päivät menevän hitaasti ja odotan vain, että päästäisiin sinne ultraan näkemään onko mitään kasvamassa. Toisinaan tulee kova pelko keskenmenosta noiden ajoittaisten kipujen takia, mutta toisina päivinä ei juuri tunnu mitään ja on ihan levollinen olo. Ainoastaan rinnat on koko ajan vain kipeämmät, mitä pidän hyvänä merkkinä. Alavatsa on kyllä turvonnut ja on vähän haastavaa miettiä aamuisin mitä töihin pukee päälleen. Täytyisi varmaan pian hommata jotain mukavia siistejä housuja.

Miten muilla menee? Onko jollain jo pahoinvointi alkanut? Itse sitä vähän kauhulla odotan, mutta vielä maistuu ruoka ja kahvikin ihan normaalisti.

Rintojen arkuutta lukuunottamatta ei niin mitään oiretta. Kaikista onnistuneista raskauksista vähintään se järkyttävä närästys ja refluksi on aina ollut päällä jo heti alusta saakka, nyt nekin loistaa poissaolollaan.

Meillä varhaisultra varattu 24.10. Eihän siihen ole olevinaan pitkä aika mutta sitten kuitenkin on. Onneksi ensi viikolla ollaan kaikki lomalla niin tulis muutakin mietittävää. Nuorin lapsi sairastaa just tällä hetkellä (ollut koko viikon kipeänä) niin tuntuu että on aívan liikaa aikaa ajatella kaikkea mahdollista. Mullakin kun ajatus lähtee laukalle ihan tosi helposti niin ei oikein auta tässä tilanteessa. Mies vielä yöhännasti aina poissa kotoa että ihan saa ajatuksia pyöritellä vapaasti.

 

Meillä muuten sama ultrapäivä.
Ja eka neuvola-aika marraskuun alussa.

Oih! Jännittävää. Ens viikolla on luvassa aika kiire viikko töissä ja paljon ohjelmaa myös viikonloppuna. Toivottavasti viikko hujahtaa siis huomaamatta ja sitten onkin jo maanantai ja saadaan hyviä uutisia. Mulla on neuvola siitä sitten heti seuraavalla viikolla.

 

Täällä tuntuu päivät menevän hitaasti ja odotan vain, että päästäisiin sinne ultraan näkemään onko mitään kasvamassa. Toisinaan tulee kova pelko keskenmenosta noiden ajoittaisten kipujen takia, mutta toisina päivinä ei juuri tunnu mitään ja on ihan levollinen olo. Ainoastaan rinnat on koko ajan vain kipeämmät, mitä pidän hyvänä merkkinä. Alavatsa on kyllä turvonnut ja on vähän haastavaa miettiä aamuisin mitä töihin pukee päälleen. Täytyisi varmaan pian hommata jotain mukavia siistejä housuja.

Miten muilla menee? Onko jollain jo pahoinvointi alkanut? Itse sitä vähän kauhulla odotan, mutta vielä maistuu ruoka ja kahvikin ihan normaalisti.

Mulla myös rinnat joka päivä vaan kipeämmät. Muuten kevyttä etovaa oloa ja närästystä, mutta ei mitään kovin voimakasta. Kivut on onneksi hellittäneet ja sitä myötä tullut luottavainen fiilis, että kaikki on hyvin. Eilen tosin tein jälleen raskaustestin ja pelästyin että voi ei nyt se viiva on lähtenyt himmenemään, kunnes tajusin että ”himmeämpi” viiva oli se kontrolliviiva joka näytti vaan himmeältä erittäin tumman ja vahvan testiviivan vieressä. Vähän rupesin miettimään että joko tää testaaminen pitäisi jo jättää

 

Mulla ei myöskään ole mitään oireilua ja sekös pistää jännittämään! Esikoisen kanssa jatkuva oksentelu alkoi samantien ja kipuilu muutenkin, joten nyt tuntuu stressaavalta, eikä tästä oireettomuudesta osaa nauttia. Pitänee varata aika varhaisultraan, niin pääsee eteenpäin näissä pohdinnoissa!

 

Mulla ei myöskään ole mitään oireilua ja sekös pistää jännittämään! Esikoisen kanssa jatkuva oksentelu alkoi samantien ja kipuilu muutenkin, joten nyt tuntuu stressaavalta, eikä tästä oireettomuudesta osaa nauttia. Pitänee varata aika varhaisultraan, niin pääsee eteenpäin näissä pohdinnoissa!

Minä täällä siis vielä jatkan juttujani! Vaikkakin vierailujan nimissä 🫠

 

Täälläkin on aika oireetonta, välillä on päiviä jolloin on hetkittäin huono olo mutta muuten vähän kutittavat rinnat on ainoa oire. Edellisessä alkuraskaudessa oli paljon enemmän oireita, mutta toisaalta ehkä oon ihan ilonen että melko oireeton, jaksaa paremmin touhuta esikoisen kanssa.

Meillä on varattuna varhaisultra 22.10, ja kyllä vähän jännittää mutta yritän olla ajattelematta asiaa niin aika kuluis nopeemmin

Onko teillä muuten ihan paikan päällä olevat ensimmäiset neuvolat? Täällä oli muuttunut niin että ensimmäinen neuvola on joko puhelu tai teamsin kautta. Esikoisen kanssa sai kyllä alusta asti käydä neuvolassa meilläkin marraskuussa 4 päivä ensimmäinen neuvola tai siis puhelu

 

Paljon onnea teillekin raskaudesta Teidän kokemuksien jälkeen tämä onni tuntuu varmasti extra ihanalle Yksi ihanin asia, minkä kirjoitit, oli nimenomaan tuo, että tällä kertaa sinulle tuli heti luottavainen fiilis tähän raskauteen, ensimmäinen äidinvaistollinen asia Jotenkin tunnen sen omalla tavalla itseni kohdalla myös.

Olen jo 38-vuotias, multa otettiin kierukka pois elokuussa. Monen äidin & naisen kanssa aiheesta aiemmin keskustellessani, ollaan tottakai kohdallani pohdittu sitä, että raskautumisessa voi olla haasteita, mutta mulla on aina sisimmässä ollut vahva fiilis, että se tulee onnistumaan (naivia toki, mutta olen vähän sellainen ), mutta tottakai pelkokin on kulkenut vuosien varrella mukana.

Olen aina haaveillut äitiydestä (puolisoni ei niinkään isyydestä, mutta hän haluaa olla minun kanssa), niin nyt useamman vuoden yhdessäolon jälkeen ilmoitin että nyt on aika ja kierukka lähtee. Olin yllättynyt, että se ei oikeastaan vaikuttanut meidän seksielämään ollenkaan. Toki ensimmäiset oikeat menkat kierukan poiston jälkeen oli "kokemus", varmasti puolisolleni myös, 5 vuoden menkattomuuden jälkeen, tunteiden vuoristorata menkkojen alakulosta ovulaatioajan "innostuneisuuteen" oli kyllä aika kyytiä, mutta oli todellinen yllätys että ensimmäisten kunnon menkkojen jälkeisestä ovulaatiosta sitten raskauduinkin Olo on super innokas, onnellinen ja onnekas.

Olen lukenut kovasti aiheesta, koko ajan haluaisi vain selvittää lisää tietoa. Ruokailuasiat on tänään ollut kovassa googlauksessa. Foolihappoa olen syönyt elokuusta lähtien. Olen myös lataillut eri raskaudenseuraussovelluksia. Rakastan salmiakkia, niin nyt on kyllä tiukat paikat vetää juhannuksen tienoille asti näin, mutta niin sen arvoista, jos kaikki menee hyvin.

Mitään tuntemuksia tai oloja minulla ei oikeastaan vielä tällä hetkellä ole. Jännityksellä odotan tätä tulevaa raskausmatkaa Toki, koitan myös himmailla tän innostuksen kanssa, ajatellen realistisesti välillä, mutta kyllä ne onnen tunteet saa mun mopon vähä välillä keulimaan

Onko sulla mitään oloja tai tuntemuksia?

Täällä 39v kahden pojan äiti he jo 11 ja 13v ja nyt sitten ajateltiin uuden kumppanin kanssa, että kierukka pois ja katsoa ollaanko onnekkaita ja saadaan pienokainen. Kierukka 8 vuotta, uusi kerkesi olla 2 vuotta, tämä poistettiin sitten heinäkuun lopulla ja nyt rv4+3

Itselläni oireina alaselkä ja alavatsa kipuiluja, sekä rinnat arat ja turvonneet. Vatsa niin turvonnut, että kohta en saa piilossa pidettyä, jollei rupea hormoniturvotus rauhoitttumaan

 

Täälläkin on aika oireetonta, välillä on päiviä jolloin on hetkittäin huono olo mutta muuten vähän kutittavat rinnat on ainoa oire. Edellisessä alkuraskaudessa oli paljon enemmän oireita, mutta toisaalta ehkä oon ihan ilonen että melko oireeton, jaksaa paremmin touhuta esikoisen kanssa.

Meillä on varattuna varhaisultra 22.10, ja kyllä vähän jännittää mutta yritän olla ajattelematta asiaa niin aika kuluis nopeemmin

Onko teillä muuten ihan paikan päällä olevat ensimmäiset neuvolat? Täällä oli muuttunut niin että ensimmäinen neuvola on joko puhelu tai teamsin kautta. Esikoisen kanssa sai kyllä alusta asti käydä neuvolassa meilläkin marraskuussa 4 päivä ensimmäinen neuvola tai siis puhelu

Täällä on ihan neuvolassa eka käynti.

 

Moi kaikki, täällä plussattu tasan viikko sitten. Viikkoja nyt 4+3 ja tänään ihan tosissaan lentänyt oksu Kolmatta ootellaan joten tän luulis olevan ihan tuttua hommaa, mutta aina vaan näköjään tuntuu kuin ois ekaa kertaa raskaana

Varhaisultran oon jo varannut yksityiselle ja se ois tän kuun lopussa, neuvolaan en oo vielä viittinyt soittaa...

 

Hei kaikki, täällä plussattiin eilen kun tajusin menkkojen olevan useamman päivän myöhässä. Kierto ollut hieman epätasainen viime kuukaudet, ja kuvittelin että mulla alkais jo vaihdevuodet vaan eipä, rv 4+6 olis sitten nyt. Eka (ja varmaan myös vika) siis tulossa, ikää mulla jo 43v ja korkean keskenmenoriskin vuoksi en uskalla kertoa vielä kellekään (pl. mieheni) ja ehkä koen ikäni vuoksi vähän häpeääkin - tiedän, tyhmää. Jotenkin epäuskoinen fiilis, ajattelin jo että tämä juna olis mun kohdalla jo mennyt. Koskaan en ole varsinaisesti haaveillut lapsista, mutta useamman vuoden ollut kuitenkin hieman surullinen siitä että en saisi kokea raskautta tai äitiyttä. Nykyisen miehen kanssa ollaan oltu vajaa vuosi yhdessä, hänellä on kaksi ennestään, on aivan ihana isä ja on tulokkaasta aivan innoissaan. Tiedän että kaikki tunteet on normaaleja mutta nyt niitä kyllä pyörii päässä karusellin lailla huh. Mitään isompia oloja ei ole, menkkakipujen omaista alavatsakipua välillä.

 

Hei kaikki, täällä plussattiin eilen kun tajusin menkkojen olevan useamman päivän myöhässä. Kierto ollut hieman epätasainen viime kuukaudet, ja kuvittelin että mulla alkais jo vaihdevuodet vaan eipä, rv 4+6 olis sitten nyt. Eka (ja varmaan myös vika) siis tulossa, ikää mulla jo 43v ja korkean keskenmenoriskin vuoksi en uskalla kertoa vielä kellekään (pl. mieheni) ja ehkä koen ikäni vuoksi vähän häpeääkin - tiedän, tyhmää. Jotenkin epäuskoinen fiilis, ajattelin jo että tämä juna olis mun kohdalla jo mennyt. Koskaan en ole varsinaisesti haaveillut lapsista, mutta useamman vuoden ollut kuitenkin hieman surullinen siitä että en saisi kokea raskautta tai äitiyttä. Nykyisen miehen kanssa ollaan oltu vajaa vuosi yhdessä, hänellä on kaksi ennestään, on aivan ihana isä ja on tulokkaasta aivan innoissaan. Tiedän että kaikki tunteet on normaaleja mutta nyt niitä kyllä pyörii päässä karusellin lailla huh. Mitään isompia oloja ei ole, menkkakipujen omaista alavatsakipua välillä.

Minäkin olen jo 42, 43 kun vauva syntyy (olettaen että kaikki menee hyvin). Mä olin ensin myös aika shokissa, mutta nyt jo haaveilen seuraavasta vaikka on tämäkin nyt hieman vaiheessa vielä. Eli onnea valtavan paljon ja toivotaan että molemmilla menee kaikki hyvin.

Meillä ensi neuvola ihan oikea neuvola (mulle etä-aika olis kyllä ihan riittänyt kun näitä lapsia jo ennestään on) ja 24.10. menen alkuraskauden ultraan ja 25.10. on jo ensimmäinen aika neuvolaankin.

Kokolailla oireetonta eloa ja oloa, turvotusta alkaa tulla ja viime raskaudessa vatsa oli jo viikolla 9 ihan hemmetin suuri, lopussa suorastaan jäätävä (synnytystapa-arviossa ultraaja sanoi että onpa sulla tosiaan ihan valtava vatsa! Ja on varmaan muutaman niitä nähnyt. ) niin otin ja tilasin jo ne muutamat äitiysvaatteet mitkä edellisestäkin oli jotta ei sitten tarvii parin viikon päästä ihmetellä mitä sitä päällensä tunkee.

 

Minäkin olen jo 42, 43 kun vauva syntyy (olettaen että kaikki menee hyvin). Mä olin ensin myös aika shokissa, mutta nyt jo haaveilen seuraavasta vaikka on tämäkin nyt hieman vaiheessa vielä. Eli onnea valtavan paljon ja toivotaan että molemmilla menee kaikki hyvin.

Meillä ensi neuvola ihan oikea neuvola (mulle etä-aika olis kyllä ihan riittänyt kun näitä lapsia jo ennestään on) ja 24.10. menen alkuraskauden ultraan ja 25.10. on jo ensimmäinen aika neuvolaankin.

Kokolailla oireetonta eloa ja oloa, turvotusta alkaa tulla ja viime raskaudessa vatsa oli jo viikolla 9 ihan hemmetin suuri, lopussa suorastaan jäätävä (synnytystapa-arviossa ultraaja sanoi että onpa sulla tosiaan ihan valtava vatsa! Ja on varmaan muutaman niitä nähnyt. ) niin otin ja tilasin jo ne muutamat äitiysvaatteet mitkä edellisestäkin oli jotta ei sitten tarvii parin viikon päästä ihmetellä mitä sitä päällensä tunkee.

Kiitos vertaistuesta ja tsempeistä sitä tosiaan tarvitaan kun päässä pyörii tuhat ajatusta. Elokuussa tein negatestin kun kierto temppuili, ja silloin olin siihen tulokseen kyllä pettynytkin. Mulle soittavat huomenna neuvolasta takaisin, ja sitten selviää koska sinne mennään ja miten homma lähtee etenemään.

 

Kiitos vertaistuesta ja tsempeistä sitä tosiaan tarvitaan kun päässä pyörii tuhat ajatusta. Elokuussa tein negatestin kun kierto temppuili, ja silloin olin siihen tulokseen kyllä pettynytkin. Mulle soittavat huomenna neuvolasta takaisin, ja sitten selviää koska sinne mennään ja miten homma lähtee etenemään.

Auttaako ollenkaan jos sanon, että ainakin mulla pyörii ne tuhat ajatusta päässä vaikka en ole ensikertalainenkaan? Tosin mulla muutenkin tuota ajatuksenvirtaa ihan luonnostaan ja tälläiset mullistukset ei sitä tilannetta varsin helpota koskaan. 🫣

 

Heippa, onnittelut ja tervetuloa mukaan

Mua ainakin helpottaa tietää, että muutkin käy kierroksilla. Tuntuu että joka toinen hetki oon maailman onnellisin ja luottavaisin ja toisena hetkenä aivan varma että jotain menee tai on jo mennyt pieleen. Tuntuu että tämä pyörä pyörii päässä 24/7. Eilen aivan paniikissa soitin jo naikkarillekkin vähäisen vuodon ja alavatsakipujen vuoksi, mutta sanoivat että kuuluu asiaan eikä ole syytä huoleen näillä oireilla.

 

Kiva kun tulee uusia mukaan ja paljon onnea!

Täällä myös päässä pyörii ajatukset sinne tänne. Välillä ihan innoissaan ja välillä mietityttää mitä jos ei olekaan elämää. Vähän alkaa jännittää eka ultra mitä lähemmäksi se käy. Kai tämä tunteiden vuoristorata kuuluu asiaan. On tämä ainakin itselle elämän mullistavin asia.

 

Auttaa ku tuntuu että oon huono ihminen kun kaikki ei oo selvää, hattaraa ja päivänpaistetta. Mulla nuo samat kelat kun Rliisukalla, että loppuuko elämä (mikä elämä?) ja haluanko tai mitä jos en haluakaan ja mitä haluan ja sitte tää mitä ihmiset ajattelee ku oon jo näin vanha ja kavereiden tenavat on jo koulussa tai täysikäsiä. Pitää varmaan huomenna rekkaroida joku nimimerkki tänne, niin on helpompi keskustella.

 

Auttaa ku tuntuu että oon huono ihminen kun kaikki ei oo selvää, hattaraa ja päivänpaistetta. Mulla nuo samat kelat kun Rliisukalla, että loppuuko elämä (mikä elämä?) ja haluanko tai mitä jos en haluakaan ja mitä haluan ja sitte tää mitä ihmiset ajattelee ku oon jo näin vanha ja kavereiden tenavat on jo koulussa tai täysikäsiä. Pitää varmaan huomenna rekkaroida joku nimimerkki tänne, niin on helpompi keskustella.

Omasaa tilanteessa auttaa että paras ystävä sai esikoisen kanssa vasta plus 40- vuotiaana. Alkaa olla nykyisin aika yleistäkin ihan. Neuvolasta sanoivat, että 45- ja 47- vuotiaatkin äidit ihan arkipäivää nykyisin.

Oireettomuus huolettaa, sitten toisaalta sellainen olo että mikä tässä edes voisi mennä pieleen? Eli vaihtelee kyllä ja kovasti. Täällä suunnalla yli 40 vee saa niptin nt-ultran jälkeen ja vastaus pitäisi olla valmiina noin viikossa. Aiemmin on pitänyt jännittää sinne rakenneultraan asti sitä sukupuolta, mutta sekin tulee nyt sitten samalla selville. Jospa se sitten vähän helpottaisi. Sekin ultra jo varattu 2.12.

 

Auttaa ku tuntuu että oon huono ihminen kun kaikki ei oo selvää, hattaraa ja päivänpaistetta. Mulla nuo samat kelat kun Rliisukalla, että loppuuko elämä (mikä elämä?) ja haluanko tai mitä jos en haluakaan ja mitä haluan ja sitte tää mitä ihmiset ajattelee ku oon jo näin vanha ja kavereiden tenavat on jo koulussa tai täysikäsiä. Pitää varmaan huomenna rekkaroida joku nimimerkki tänne, niin on helpompi keskustella.

Tarkoitin tuolla elämällä, että jos kohdussa ei kasvakaan mitään tai pikkuisen sydän ei sykikään. Koitan pitää mielessä senkin vaihtoehdon, mutta toivotaan tietenkin mitä parhaimpia ultra uutisia, että nähtäisiin pikkuinen syke.

 

Heippa, onnittelut ja tervetuloa mukaan

Mua ainakin helpottaa tietää, että muutkin käy kierroksilla. Tuntuu että joka toinen hetki oon maailman onnellisin ja luottavaisin ja toisena hetkenä aivan varma että jotain menee tai on jo mennyt pieleen. Tuntuu että tämä pyörä pyörii päässä 24/7. Eilen aivan paniikissa soitin jo naikkarillekkin vähäisen vuodon ja alavatsakipujen vuoksi, mutta sanoivat että kuuluu asiaan eikä ole syytä huoleen näillä oireilla.

Mulla tuli toisessa onnistuneessa raskaudessa vuotoa alussa muutamina päivinä. Just sellaista ruskeaa. Viimeisestäkin kunnon verinen vuoto rv28.

Sen sijaan ensimmäinen raskaus oli keskeytynyt km joka ei koskaan vuotanut yhtään ja toinen oli rv5 spontaani km joka alkoi heti kirkkaalla punaisella, runsaalla verenvuodolla.

Alavatsassa vihlontaa on edelleen vaikka tämä tosiaan minulla kuudes raskaus ja eilen puistossa (tätä samaa oli myös edellisessä raskaudessa) suoraan sanoen emätintä alkoi vihloa ja särkeä kokolailla tuntuvasti. Se aina pelottaa vaikka eikö nyt jo pitäisi tietää että kuuluu asiaan? Edellisessä menkkamainen polte ja krampit taisi jatkua aina sinne kymppiviikolle saakka tai jopa kauemmin.

Lähinnä se että kaikkea voi olla ja kaikki on silti todennäköisesti ihan hyvin.