Kesäkuiset 2025 ☀️

Tarkoitin tuolla elämällä, että jos kohdussa ei kasvakaan mitään tai pikkuisen sydän ei sykikään. Koitan pitää mielessä senkin vaihtoehdon, mutta toivotaan tietenkin mitä parhaimpia ultra uutisia, että nähtäisiin pikkuinen syke.

Aah, itsekkäänä ajattelin että oma elämä loppuu no, 43v ilman omaa lasta eläneenä on vaikea kuvitella mitä tuleva pitää: loppuuko elämä vai alkaako se. Sitä mitä mun sisällä tapahtuu, en oikein osaa murehtia. Se tapahtuu mikä on tarkoitettu. Hirvittää vaan kun sellaista onnellisuuden puuskaa ei ole tullut vielä kertaakaan, toki alle 48h olen vasta tästä tiennyt.

Ekaa neuvola-aikaa en vielä saanut, sitä tässä odotellaan. Tietysti olisi mukava tietää, että kaikki on ok.

 

Mulla tuli toisessa onnistuneessa raskaudessa vuotoa alussa muutamina päivinä. Just sellaista ruskeaa. Viimeisestäkin kunnon verinen vuoto rv28.

Sen sijaan ensimmäinen raskaus oli keskeytynyt km joka ei koskaan vuotanut yhtään ja toinen oli rv5 spontaani km joka alkoi heti kirkkaalla punaisella, runsaalla verenvuodolla.

Alavatsassa vihlontaa on edelleen vaikka tämä tosiaan minulla kuudes raskaus ja eilen puistossa (tätä samaa oli myös edellisessä raskaudessa) suoraan sanoen emätintä alkoi vihloa ja särkeä kokolailla tuntuvasti. Se aina pelottaa vaikka eikö nyt jo pitäisi tietää että kuuluu asiaan? Edellisessä menkkamainen polte ja krampit taisi jatkua aina sinne kymppiviikolle saakka tai jopa kauemmin.

Lähinnä se että kaikkea voi olla ja kaikki on silti todennäköisesti ihan hyvin.

Kiitos tsemppauksesta Näinhän se on, että myös saman naisen eri raskauksissa oireita voi olla erilaisia. Alkuun olin huolissani siitä, ettei vuotoa ole tullut lainkaan, kun se tuntuu olevan melko yleistä ja sitten kun vuotoa tuli olin aivan paniikissa siitä Koitan nyt myös mennä tuolla ajatuksella, että todennäköisesti kaikki on hyvin. Se tuntuu vaan edelleen niin utopistiselta, koska tie siihen että olen nyt raskaana on ollut pitkä. Jotenkin vanhasta tottumuksesta mieli vetää kokoajan synkälle puolelle.

 

Kiitos tsemppauksesta Näinhän se on, että myös saman naisen eri raskauksissa oireita voi olla erilaisia. Alkuun olin huolissani siitä, ettei vuotoa ole tullut lainkaan, kun se tuntuu olevan melko yleistä ja sitten kun vuotoa tuli olin aivan paniikissa siitä Koitan nyt myös mennä tuolla ajatuksella, että todennäköisesti kaikki on hyvin. Se tuntuu vaan edelleen niin utopistiselta, koska tie siihen että olen nyt raskaana on ollut pitkä. Jotenkin vanhasta tottumuksesta mieli vetää kokoajan synkälle puolelle.

Ymmärrän tuon tunteen. Itseä pelottaa, jos menis kesken, että kuinka pohjalle sitä vaipuisi ja kauanko joutuisi odottaa uutta. En haluais miettiä, mutta kyllä se väistämättä käy mielessä, kun tätä on niin kauan toivottu.

 

Me ei enää edes yritettäisi. Vauva on saanut vapaasti tulla siitä asti kun olen ollut 17. Ja tosiaan raskauksia kuusi kaikkiaan näiden 26 vuoden aikana. Vaikka hoidoissakin oltu.

Se tapahtuu mikä tapahtuu.

 

Aah, itsekkäänä ajattelin että oma elämä loppuu no, 43v ilman omaa lasta eläneenä on vaikea kuvitella mitä tuleva pitää: loppuuko elämä vai alkaako se. Sitä mitä mun sisällä tapahtuu, en oikein osaa murehtia. Se tapahtuu mikä on tarkoitettu. Hirvittää vaan kun sellaista onnellisuuden puuskaa ei ole tullut vielä kertaakaan, toki alle 48h olen vasta tästä tiennyt.

Ekaa neuvola-aikaa en vielä saanut, sitä tässä odotellaan. Tietysti olisi mukava tietää, että kaikki on ok.

Ensimmäinen neuvola-aika on vain keskustelua ja joitakin ajanvarauksia. Ainakin täällä Pirkanmaalla joka käynnillä annetaan pissanäyte (kannattaa siis vähän pantata), tehdään mittauksia ja jutellaan.

Vain harvoin julkinen tarjoaa varhaisultraa, mutta sinne voi mennä yksityisesti rv7 alkaen jos haluaa. Julkisenpuolen tarjoama ultra on n.rv12 paikkeilla.

Meillä yli nelikymppisillä ilmeisesti seurataan jotenkin tiheämmin (?) mutta tässä on varmasti paikkakuntakohtaisia ja tilannekohtaisia eroja kuten muissakin asioissa. Ja tästä en itsekään tiedä kun olen nyt ensi kertaa yli 40- vuotiaana raskaana (viimeksi olin 39).

Sydänääniä ja muita koitetaan yleensä aikaisintaan rv10 kuunnella jos vielä silloinkaan. Ne alkavat kuulua vasta myöhemmin. Joissakin neuvoloissa on vielä vanhoja ultria olemassa (kuten omassa) ja terkka toisinaan saattaa innostua ultraamaan omaksi ilokseen.

Apteekeissa pitäisi olla jaossa vau.fi raskaus viikko viikolta- opus jos haluat sellaisen hankkia.

Neuvolassa kuulet sitten enemmän mutta ainakin itselle (ja monelle tutulle) se eka käynti oli iso pettymys kun luuli että siellä jo kovasti jotain varmistusta oloihin saa.

 

Ymmärrän tuon tunteen. Itseä pelottaa, jos menis kesken, että kuinka pohjalle sitä vaipuisi ja kauanko joutuisi odottaa uutta. En haluais miettiä, mutta kyllä se väistämättä käy mielessä, kun tätä on niin kauan toivottu.

Ymmärrän. Itse pelkään myös tuota pohjalle putoamista ja sitä kuinka turhauttavaa olisi joutua odottamaan ennen kuin voi edes yrittää uudestaan. Koitan kuitenkin lohduttaa itteäni sillä, että todennäköisempää on se että kaikki menee hyvin. Ja vaikka kävisi huonosti on kuitenkin todella hyvä merkki se, että on raskautunut. Se nostaa oleellisesti mahiksia siihen, että raskautuu myös uudestaan. Ja pohjalta on noustu aina ennenkin. MUTTA siitä lähdetään että kumpikin nähdään pienten sydänten sykkivän ensi maanantaina

 

Ensimmäinen neuvola-aika on vain keskustelua ja joitakin ajanvarauksia. Ainakin täällä Pirkanmaalla joka käynnillä annetaan pissanäyte (kannattaa siis vähän pantata), tehdään mittauksia ja jutellaan.

Vain harvoin julkinen tarjoaa varhaisultraa, mutta sinne voi mennä yksityisesti rv7 alkaen jos haluaa. Julkisenpuolen tarjoama ultra on n.rv12 paikkeilla.

Meillä yli nelikymppisillä ilmeisesti seurataan jotenkin tiheämmin (?) mutta tässä on varmasti paikkakuntakohtaisia ja tilannekohtaisia eroja kuten muissakin asioissa. Ja tästä en itsekään tiedä kun olen nyt ensi kertaa yli 40- vuotiaana raskaana (viimeksi olin 39).

Sydänääniä ja muita koitetaan yleensä aikaisintaan rv10 kuunnella jos vielä silloinkaan. Ne alkavat kuulua vasta myöhemmin. Joissakin neuvoloissa on vielä vanhoja ultria olemassa (kuten omassa) ja terkka toisinaan saattaa innostua ultraamaan omaksi ilokseen.

Apteekeissa pitäisi olla jaossa vau.fi raskaus viikko viikolta- opus jos haluat sellaisen hankkia.

Neuvolassa kuulet sitten enemmän mutta ainakin itselle (ja monelle tutulle) se eka käynti oli iso pettymys kun luuli että siellä jo kovasti jotain varmistusta oloihin saa.

Kiitos hyvästä selonteosta olen kans ymmärtänyt että on alueellisia eroja, ja että meillä 40+ seurattaisi vähän tarkemmin tai tiheämmin. Mä ootan vielä sitä terkan soittoa, se aamuinen hoitsu sanoi että eka käynti on joskus 3-4 vkon päästä. Pitää miettiä sitten jos yksityisellä piipahtaisi, jos ei jaksa oottaa lähinnä se tieto kiinnostaisi, että onko kaikki lähtenyt ok:sti käyntiin.

 

Kiitos hyvästä selonteosta olen kans ymmärtänyt että on alueellisia eroja, ja että meillä 40+ seurattaisi vähän tarkemmin tai tiheämmin. Mä ootan vielä sitä terkan soittoa, se aamuinen hoitsu sanoi että eka käynti on joskus 3-4 vkon päästä. Pitää miettiä sitten jos yksityisellä piipahtaisi, jos ei jaksa oottaa lähinnä se tieto kiinnostaisi, että onko kaikki lähtenyt ok:sti käyntiin.

Muistan elävästi kuinka olen ekassa neuvolassa odottanut hoitajaa ilman housuja kun ystäväni oli jo sillä käynnillä ultrattu. No mua ei, vaikka oltiin samassa vaiheessa raskautta. Tuli aika tyhmä olo.

Ja seuraavassa raskaudessa mulla oli aika kamala neuvolan täti joka ei laskenut mua neuvolasta töihin kun en saanut pissattua. Mun on siis edelleen kamalan vaikea saada pissa tulemaan kun tarve olisi, onneksi hoitajat tän jälkeen ollut ymmärtäväisempiä.

Se on hassua kun ei sitä aina tosiaan osaa yhtään ajatella kuinka uutta kaikki ensikertalaiselle tietysti on. Toivottavasti saat kivan hoitajan jonka kanssa on hyvä olla ja jos et, niin muista että sulla on oikeus pyytää vaihtoa.

Ja kaiken varalta sanon heti jo tähän alkuun, että kun aina kuulee niitä kauheita synnytystarinoita niin ainakin omalla kohdalla on aina ollut tosi osaava henkilökunta. Ei ole jäänyt traumoja tai mitään sieltä salin puolelta.

 

Muistan elävästi kuinka olen ekassa neuvolassa odottanut hoitajaa ilman housuja kun ystäväni oli jo sillä käynnillä ultrattu. No mua ei, vaikka oltiin samassa vaiheessa raskautta. Tuli aika tyhmä olo.

Ja seuraavassa raskaudessa mulla oli aika kamala neuvolan täti joka ei laskenut mua neuvolasta töihin kun en saanut pissattua. Mun on siis edelleen kamalan vaikea saada pissa tulemaan kun tarve olisi, onneksi hoitajat tän jälkeen ollut ymmärtäväisempiä.

Se on hassua kun ei sitä aina tosiaan osaa yhtään ajatella kuinka uutta kaikki ensikertalaiselle tietysti on. Toivottavasti saat kivan hoitajan jonka kanssa on hyvä olla ja jos et, niin muista että sulla on oikeus pyytää vaihtoa.

Ja kaiken varalta sanon heti jo tähän alkuun, että kun aina kuulee niitä kauheita synnytystarinoita niin ainakin omalla kohdalla on aina ollut tosi osaava henkilökunta. Ei ole jäänyt traumoja tai mitään sieltä salin puolelta.

Voi mä voin niin kuvitella tän tilanteen
Hyvä tietää ettei ekassa neuvolassa tapahdu juuri mitään. Puolisoa niin harmitti kun on työreissulla just kun on tuo meidän eka neuvola, mutta ei ilmeisesti haittaa mitään.

 

Heippa kaikille

Täällä jos kaikki menee hyvin niin meille tulisi 7. lapsi Nuorin jo 6 vuotta joten aika alusta saa aloittaa Takana 4 vuotta sitten rankka keskenmeno joka päätyi 3 kaavintaan ja 1 niistä hätäkaavinta joten varovaisin mielin mennään eteenpäin. Laskettu aika olisi 26.6

 

Voi mä voin niin kuvitella tän tilanteen
Hyvä tietää ettei ekassa neuvolassa tapahdu juuri mitään. Puolisoa niin harmitti kun on työreissulla just kun on tuo meidän eka neuvola, mutta ei ilmeisesti haittaa mitään.

Joo ei kyllä haittaa vaikka ymmärrän puolison harmin. Mutta ne ekat neuvolakäynnit on usein hyvin tylsiä ja kaikki neuvolat ei edes kokeile noita sydänääniä vielä kymppiviikoilla kun aiheuttaa vaan äidille huolta jos ei kuulu. Mikä sekin on siis ihan normaalia.

Mutta tosiaan, kannattaa pitää housut jalassa ellei toisin mainita.

 

Voi mä voin niin kuvitella tän tilanteen
Hyvä tietää ettei ekassa neuvolassa tapahdu juuri mitään. Puolisoa niin harmitti kun on työreissulla just kun on tuo meidän eka neuvola, mutta ei ilmeisesti haittaa mitään.

Mä en saisi kyllä miestä raahattua neuvolaan millään. Meinas, ettei ultraankaan tulisi, mutta pakotan kyllä sinne mukaan. Ei kuulemma tykkää sairaaloista.

 

Voi mä voin niin kuvitella tän tilanteen
Hyvä tietää ettei ekassa neuvolassa tapahdu juuri mitään. Puolisoa niin harmitti kun on työreissulla just kun on tuo meidän eka neuvola, mutta ei ilmeisesti haittaa mitään.

Eilen lueskelin aikani kuluksi muita ketjuja ja sieltä selvisi että teillä matka plussaan ollut kivinen. 🥹

Toisaalta nyt kun se plussa testissä on niin eiköhän se ole ihan tarkoitettu näin ja vauvan saatte syliin asti. Näin ainakin kovasti toivon.

Lapsettomuus on siitä kumma asia, että sehän jää ihmiseen kiinni. Mulla alkoi nämä kaksi onnistunutta raskautta hoitojen jälkeen vaikka toiveita sellaisesta ei annettu. Kolmosta toivoin niin kauan, ja kymmenen vuotta siinä sitten menikin. Oltiin toki jo luovutti ajatuksesta että sitä koskaan edes tulisi ja shokki oli melkoinen.

Mutta ajatuksen tasolla on hullua kun se lapsi on, mutta uutta ei kuulu. Sitä on tavallaan.. miten sen sanoisi? Että ei muka kuulu mihinkään. Toisinaan se keho kuitenkin jotenkin älyää mitä kuuluisi tehdä sen ensimmäisen raskauden jälkeen. Toivon että teilläkin tilanne olisi jatkossa tämä ja saisitte sen määrän lapsia mitä toivotte.

Lasten kanssa tulee niitäkin päiviä kun miettii että minkä ihmeen takia minä tätä niin kovasti halusin ja sekin on oikeasti ihan okei eikä tee sinusta epäkiitollista ihmistä saati huonoa äitiä. Se on vaan sitten sellainen päivä ja seuraava taas erilainen. Toivon että osaat olla äitinä armelias itsellesi alusta saakka, minulla siihen kesti aikaa oppia. Välillä kaipaan sitä vapauttani (etenkin kun näin vanhemmalla iällä onkin kohtalon oikusta jatkanut lisää lapsiarkea) mutta samaan aikaan kaikki tämä on oikeasti aika kaunista. Siis koko elämän jatkumo.

Syvissä miettiessä täällä. Me lähdetään tänään vuorokauden lomalle, mutta toivotan kaikille mukavaa päivää ja onnistuneita raskauspäiviä.

Muistan kuinka esikoisesta ajatteli että onpa pitkä aika siihen kun se syntyy. Nyt ensimmäinen ajatus oli että millä ihmeellä me ehditään kun se tulee jo kesällä?!!

 

Mä en saisi kyllä miestä raahattua neuvolaan millään. Meinas, ettei ultraankaan tulisi, mutta pakotan kyllä sinne mukaan. Ei kuulemma tykkää sairaaloista.

Mun vanhempien tyttöjen isä oli samanlainen. Olikos teilläkin esikoinen?

 

Ajattelin kyllä, että tilaisin dopplerin niin sais yhdessä sitten kuunnella pikkuisen sydänääniä. Jos antaisi vaikka isänpäivänä lahjaksi niin kai pian sen jälkeen vois jo kokeilla. Onko kellään kokemusta kotidopplereista tai suosituksia?

 

Mun vanhempien tyttöjen isä oli samanlainen. Olikos teilläkin esikoinen?

Joo esikoista odotetaan.

 

Ajattelin kyllä, että tilaisin dopplerin niin sais yhdessä sitten kuunnella pikkuisen sydänääniä. Jos antaisi vaikka isänpäivänä lahjaksi niin kai pian sen jälkeen vois jo kokeilla. Onko kellään kokemusta kotidopplereista tai suosituksia?

Saisitko lainattua mistään? Mä ostin viime raskauteen mutta jäi lähes kokonaan käyttämättä. Pistin sitten mukaan Gambiaan ystävän mukana kun sieltä maaseudulta on niin pitkä matka sairaalaan.

Viimeisessä raskaudessa tunsin liikkeet vasta 22-24 viikoilta itse ja se sitten vähän harmitti kun ei doppleria enää ollut. Ekasta ne tuntui jo 16 viikolla ja tokasta jo 14 viikon paikkeilla ekat. En ihan osannut varautua.

Dopplerin hankin käytettynä, enkä muista merkkiä. Täytyy vaan olla tarkkana että kuuntelee vauvan sydänääniä eikä omiaan eikä saa huolestua jos ei mitään kuulu. Mulla ainakin useammin jäi kuulematta kun mitä ne sain kuuluviin. Omalla kohdalla ehkä sen verran lisäsi huolta etten aio tähän raskauteen hankkia. Ehkä.

 

Joo esikoista odotetaan.

Mä omalleni sanoin ettei tartte neuvolaan tulla edes ultraan mutta se sitten taas haluaa. Ehkä siellä nyt ottaa vaan aikansa ajatus isyydestä, mutta toivottavasti nyt tulisi sinne ultriin sun kanssasi. Onhan se esikoinen tosi iso juttu molemmille, mutta etenkin äidille. Tuntuu varmasti tärkeältä että saisi jakaa sen jonkun kanssa. Ja kyllä mun vanhempien lasten isä sit tuli, eikä katunut että tuli. Myöhempiin halusi sitten jo itse mukaan.

 

Joo esikoista odotetaan.

Merkki oli muuten joku angelsounds. Oli ihan toimiva.

 

Onhan se esikoinen tosi iso juttu molemmille, mutta etenkin äidille. Tuntuu varmasti tärkeältä että saisi jakaa sen jonkun kanssa.

Tämä, itsellä menee ajatukset ihan kiitolaukkaa enkä pysty jakamaan niitä kun en oikein uskalla enkä haluakaan vielä kertoa kenellekään. Minä asun vielä mun töiden takia eri paikkakunnalla, eli en tiedä pääseekö mies neuvolaan tänne mukaan. Vuorotellen ahdistaa ja vuorotellen tiedän että kello juoksee enkä voi asiaa lykätä loputtomiin. Ehkäisyä ei ole käytetty, eli onhan tämä mahdollisuus tiedossa ollut. Nyt kun yhtäkkiä tilanne on todellinen, on se kyllä laittanut pään aivan sekaisin kun olin jo hyväksynyt että tässä elämässä en vaan omia lapsia saanut. Eilen mietin sitä missä haluan itseni 5-10 vuoden päästä nähdä, ja olishan se tavallaan traagista jos vielä viiskymppisenä lenkkeilisin illat koiran kanssa ja kattelisin sohvalla Maajusseja yksinään

 

Eilen lueskelin aikani kuluksi muita ketjuja ja sieltä selvisi että teillä matka plussaan ollut kivinen. 🥹

Toisaalta nyt kun se plussa testissä on niin eiköhän se ole ihan tarkoitettu näin ja vauvan saatte syliin asti. Näin ainakin kovasti toivon.

Lapsettomuus on siitä kumma asia, että sehän jää ihmiseen kiinni. Mulla alkoi nämä kaksi onnistunutta raskautta hoitojen jälkeen vaikka toiveita sellaisesta ei annettu. Kolmosta toivoin niin kauan, ja kymmenen vuotta siinä sitten menikin. Oltiin toki jo luovutti ajatuksesta että sitä koskaan edes tulisi ja shokki oli melkoinen.

Mutta ajatuksen tasolla on hullua kun se lapsi on, mutta uutta ei kuulu. Sitä on tavallaan.. miten sen sanoisi? Että ei muka kuulu mihinkään. Toisinaan se keho kuitenkin jotenkin älyää mitä kuuluisi tehdä sen ensimmäisen raskauden jälkeen. Toivon että teilläkin tilanne olisi jatkossa tämä ja saisitte sen määrän lapsia mitä toivotte.

Lasten kanssa tulee niitäkin päiviä kun miettii että minkä ihmeen takia minä tätä niin kovasti halusin ja sekin on oikeasti ihan okei eikä tee sinusta epäkiitollista ihmistä saati huonoa äitiä. Se on vaan sitten sellainen päivä ja seuraava taas erilainen. Toivon että osaat olla äitinä armelias itsellesi alusta saakka, minulla siihen kesti aikaa oppia. Välillä kaipaan sitä vapauttani (etenkin kun näin vanhemmalla iällä onkin kohtalon oikusta jatkanut lisää lapsiarkea) mutta samaan aikaan kaikki tämä on oikeasti aika kaunista. Siis koko elämän jatkumo.

Syvissä miettiessä täällä. Me lähdetään tänään vuorokauden lomalle, mutta toivotan kaikille mukavaa päivää ja onnistuneita raskauspäiviä.

Muistan kuinka esikoisesta ajatteli että onpa pitkä aika siihen kun se syntyy. Nyt ensimmäinen ajatus oli että millä ihmeellä me ehditään kun se tulee jo kesällä?!!

Voi olipa ihana viesti, kiitos siitä. On varmasti totta, että jonkun jäljen lapsettomuus ja siihen liittyvät haasteet jättää. Ja voin kuvitella kuinka herkästi sitä soimaa itseään niinä hankalina päivinä vanhempana, kun siitä on niin kovasti unelmoinut ja ollut niin onnekas, että on lapsen saanut, niin jotenkin ajattelisi sen kiitollisuuden määrän menevän aina kaikkien muiden tunteiden ohi, vaikka eihän se niin mene. Sen huomaa jo nyt, kun jatkuvasti soimaan itseäni siitä että miksi en nyt nauti ja ole kiitollinen tästä raskaudesta vaan pelkään pahinta ja maalailen piruja. Joten paras vinkki varmasti onkin tuo, että osaa olla itselleen armollinen. Kaikki tunteet kuuluu asiaan.

Tosi upeeta, että pitkän odotuksen jälkeen ootte pikkusisaruksen saamassa. Sielä on varmaan innokkaita hoitoapureitakin sitten. 🥹 Ihanaa reissua teille

 

Mä en saisi kyllä miestä raahattua neuvolaan millään. Meinas, ettei ultraankaan tulisi, mutta pakotan kyllä sinne mukaan. Ei kuulemma tykkää sairaaloista.

Ultrassa olis varmasti hyvä olla mukana. Se on kuitenkin niin jännittävä hetki. Hyvä että pakotettuna suostuu kuitenkin

 

Täällä nyt tullut parina aamuna yökötys hampaiden pesun jälkeen, kun nielussa on jotain limaa ja olen sitä kakonut sylkiessä. On kyllä inhottava tunne, mutta ei sentään oksennusta tullut. Muuten ei ole kyllä yhtään etova olo tms.

 

Minäkin uskaltaudun jo varovasti kirjoittelemaan. Lauantaina tein plussatestin. Yllätyksenähän se tuli ja pisti mielen sekaisin vaikka jo kaksi viikkoa tiesin oireista että olen raskaana ja kun talletukset ihan tarkotuksella ovulaatiohetkeen ajoitettiin. Meillä olisi kolmas tulossa. Edelliset kaksi jo 5 ja kohta 2v. Jännittää taas kovasti, varmaan yhtä paljon kuin kahdella ekalla kerrallakin. Ikää on lasketulla hetkellä melkein 36v.
Tuntuu että elämä menee todella uusiksi mutta toisaalta olen aivan innoissani ja vatsanpohjasta kutkuttaa päästä vielä kerran tämä kokemaan.
Jo viime raskaudessa ajattelin että tämä on nyt ns.viimeinen kerta josta otettava kaikki ilo irti. Kuinka haikean onnellinen olen että saan sen kaiken kokea vielä kerran. <3
Eli perus tunteiden vuoristorataa Laskettu aika olisi 21.6. Juhannusvauva siis tiedossa.

 

Neuvolan täti soitti tänään ja mun ensimmäinen käynti on 20.11. Kävin tänään verikokeessa varalta mittaamassa hcg:n, se oli nyt 1289. 🥹 Tämä siis siksi kun mulla jäi elokuussa menkat väliin, silloin tehdyt testit, myös hcg näytti negaa. Syyskuussa tuli normimenkat. Ensi viikolla täytyy käydä uudelleen, jotta voidaan todeta raskauden normaali etenemä. Ehkä täytyy vakavasti harkita sitten siellä varhaisultrassakin käymistä, sen verran kiinnostelisi se asia.