Kesäkuiset 2025 ☀️

Tarkoitin tuolla elämällä, että jos kohdussa ei kasvakaan mitään tai pikkuisen sydän ei sykikään. Koitan pitää mielessä senkin vaihtoehdon, mutta toivotaan tietenkin mitä parhaimpia ultra uutisia, että nähtäisiin pikkuinen syke.

Aah, itsekkäänä ajattelin että oma elämä loppuu no, 43v ilman omaa lasta eläneenä on vaikea kuvitella mitä tuleva pitää: loppuuko elämä vai alkaako se. Sitä mitä mun sisällä tapahtuu, en oikein osaa murehtia. Se tapahtuu mikä on tarkoitettu. Hirvittää vaan kun sellaista onnellisuuden puuskaa ei ole tullut vielä kertaakaan, toki alle 48h olen vasta tästä tiennyt.

Ekaa neuvola-aikaa en vielä saanut, sitä tässä odotellaan. Tietysti olisi mukava tietää, että kaikki on ok.

 

Mulla tuli toisessa onnistuneessa raskaudessa vuotoa alussa muutamina päivinä. Just sellaista ruskeaa. Viimeisestäkin kunnon verinen vuoto rv28.

Sen sijaan ensimmäinen raskaus oli keskeytynyt km joka ei koskaan vuotanut yhtään ja toinen oli rv5 spontaani km joka alkoi heti kirkkaalla punaisella, runsaalla verenvuodolla.

Alavatsassa vihlontaa on edelleen vaikka tämä tosiaan minulla kuudes raskaus ja eilen puistossa (tätä samaa oli myös edellisessä raskaudessa) suoraan sanoen emätintä alkoi vihloa ja särkeä kokolailla tuntuvasti. Se aina pelottaa vaikka eikö nyt jo pitäisi tietää että kuuluu asiaan? Edellisessä menkkamainen polte ja krampit taisi jatkua aina sinne kymppiviikolle saakka tai jopa kauemmin.

Lähinnä se että kaikkea voi olla ja kaikki on silti todennäköisesti ihan hyvin.

Kiitos tsemppauksesta Näinhän se on, että myös saman naisen eri raskauksissa oireita voi olla erilaisia. Alkuun olin huolissani siitä, ettei vuotoa ole tullut lainkaan, kun se tuntuu olevan melko yleistä ja sitten kun vuotoa tuli olin aivan paniikissa siitä Koitan nyt myös mennä tuolla ajatuksella, että todennäköisesti kaikki on hyvin. Se tuntuu vaan edelleen niin utopistiselta, koska tie siihen että olen nyt raskaana on ollut pitkä. Jotenkin vanhasta tottumuksesta mieli vetää kokoajan synkälle puolelle.