Kesäkuiset 2022

@Matkallamamaksi Toivottavasti hän olis vaan geneettisesti pienempi kokoinen, eikä olis mitään poikkeavaa missään. Mut nyt olette ainakin tarkassa seurannassa sen suhteen. Tosi inhottavaa toki että joutuu kantamaan ekstrahuolta pienestä raskauden loppuun asti.

@Nml1 Vauva tosiaankin kerkiää tehdä vielä monet kuperkeikat tulevien viikkojen aikana. Mulla ei oo mitään käryä miten päin tuolla ollaan, kun liikkuu välillä niin suuresti. Selkä on useimmiten kyllä vasemmalla kun potkut tuntuu oikealla. Ja ehkä on viime aikoina kuitenkin ollu rt:ssa kun ne potkut tuntuu aika ylhäällä.

Vitsi miten ihania säitä on ollu nyt pitkään. Tulen niin hajoamaan jos ja kun tulee taas lunta ja maailma muuttuu talviseksi. Voi kunpa saatais lämmin kevät kaiken kaikkiaan. Liukasta ulkona kyllä on, saa olla tosi varovainen ettei kaadu.

 

Mulla mennyt nyt vuorokaudessa olo huonompaan suuntaan tän koronan kanssa. Tuntuu että nyt ne flunssaoireet vasta alkoi oikein kunnolla ja hengittäminen on vaikeaa, myös yskiminen sattuu keuhkoihin. Osittain johtuu kyllä hengittämisvaikeudet varmaan tukkoisesta nenästäkin. Jos olo jatkuu samanlaisena tai huononee niin huomenna soitan terveyskeskukseen ja kysyn ohjeita. Varsinkaan makuulla en saa henkeä joten viime yönä en juuri nukkunut. Onko muilla ollut vastaavaa? Ois huojentavaa kuulla jos muilla ollut samanlaista mutta silti kotioloissa selvitty ja kaikki mennyt hyvin. Meillä tasan viikon päästä onneksi lääkäri/ultra tyksissä, silloin oireiden alkamisesta on 11 päivää ja nykytiedon mukaan tartuttavuus/eristys vain 5 pv joten ei tarvitse perua. Niin ihanaa saada varmuus että vauvalla silloin toivottavasti kaikki hyvin. Ja ainakin toistaiseksi hän kovasti tuolla masussa liikuskelee. Silti heräsi nyt kova huoli omasta ja vauvan voinnista. On tää kyllä kova tauti... Ja harmi että niin moni meistä joutuu nyt elämään huolien täyttämää raskautta

 

Mulla mennyt nyt vuorokaudessa olo huonompaan suuntaan tän koronan kanssa. Tuntuu että nyt ne flunssaoireet vasta alkoi oikein kunnolla ja hengittäminen on vaikeaa, myös yskiminen sattuu keuhkoihin. Osittain johtuu kyllä hengittämisvaikeudet varmaan tukkoisesta nenästäkin. Jos olo jatkuu samanlaisena tai huononee niin huomenna soitan terveyskeskukseen ja kysyn ohjeita. Varsinkaan makuulla en saa henkeä joten viime yönä en juuri nukkunut. Onko muilla ollut vastaavaa? Ois huojentavaa kuulla jos muilla ollut samanlaista mutta silti kotioloissa selvitty ja kaikki mennyt hyvin. Meillä tasan viikon päästä onneksi lääkäri/ultra tyksissä, silloin oireiden alkamisesta on 11 päivää ja nykytiedon mukaan tartuttavuus/eristys vain 5 pv joten ei tarvitse perua. Niin ihanaa saada varmuus että vauvalla silloin toivottavasti kaikki hyvin. Ja ainakin toistaiseksi hän kovasti tuolla masussa liikuskelee. Silti heräsi nyt kova huoli omasta ja vauvan voinnista. On tää kyllä kova tauti... Ja harmi että niin moni meistä joutuu nyt elämään huolien täyttämää raskautta

Hui, kuulostaa rankalta. Mulla ei tosiaan oireet koskaan menny pahaksi; kuin lievä flunssa vähä hassuillakin oireilla. Soittaisin varmaan myös näin raskaana ollessa herkästi tk ja kysyisin lisäohjeita. Toivottavasti sulla alkais oireet helpottamaan pian.

 

@Nml1 Syntymän jälkeen kasvoi sitten onneksi normaalisti ja on jopa kirinyt miinuskäyriltä melkein keskikäyrille. Olihan se seuranta alkuun tiivistä, mutta ihan neuvolan puolella vaan kuitenkin. Mutta toihan se pienikokoisuus paljon haasteita alkuun, ja voi että kun nyt toivoisi niiltä hankaluuksilta pienen säästyvän. Täälläkin vähän asento mietityttää, nyt oli perätilassa, sitä edellisessä ultrassa poikittain. Mutta onhan tässä vielä aikaa kääntyä, niinkuin sanoit. Esikoinenkin oli tässä vaiheessa perätilassa, mutta kääntyi myöhemmin itse raivotarjontaan.

@hanba Toivotaan kovasti niin.

@Pampula3 Tsemppiä oireiden kanssa, toivottavasti alkaisi nopeasti helpottaa.

 

@Nml1 Syntymän jälkeen kasvoi sitten onneksi normaalisti ja on jopa kirinyt miinuskäyriltä melkein keskikäyrille. Olihan se seuranta alkuun tiivistä, mutta ihan neuvolan puolella vaan kuitenkin. Mutta toihan se pienikokoisuus paljon haasteita alkuun, ja voi että kun nyt toivoisi niiltä hankaluuksilta pienen säästyvän. Täälläkin vähän asento mietityttää, nyt oli perätilassa, sitä edellisessä ultrassa poikittain. Mutta onhan tässä vielä aikaa kääntyä, niinkuin sanoit. Esikoinenkin oli tässä vaiheessa perätilassa, mutta kääntyi myöhemmin itse raivotarjontaan.

@hanba Toivotaan kovasti niin.

@Pampula3 Tsemppiä oireiden kanssa, toivottavasti alkaisi nopeasti helpottaa.

No mutta onpa hyvä, että kasvu siitä normalisoitui/kiihtyi ja mitään sen kummempaa ei ollut! josko tässäkin olisi ihan geneettiset syyt. Toisaalta hyvä, että taustalla on tuollainen ns. normaali pienikasvuisuus jo edeltävästi, antanee hiukan helpotusta siitä, ettei mistään sen kummemmasta kyse? vaikka kurjaa tietysti uudelleen läpikäydä.

 

No mutta onpa hyvä, että kasvu siitä normalisoitui/kiihtyi ja mitään sen kummempaa ei ollut! josko tässäkin olisi ihan geneettiset syyt. Toisaalta hyvä, että taustalla on tuollainen ns. normaali pienikasvuisuus jo edeltävästi, antanee hiukan helpotusta siitä, ettei mistään sen kummemmasta kyse? vaikka kurjaa tietysti uudelleen läpikäydä.

Tietyllä tapaa se toki tuo helpotusta että loppu hyvin kaikki hyvin tytön kanssa, mutta kasvun pysähtyminen ja keskosen painoisena syntyminen tuo silti niin paljon lisää riskejä monessa suhteessa, että hermoilematta ei pysty olemaan. Pitää toivoa, että olis kyseessä vaikka jokin mittaheitto tai että pieni vielä vähän kirisi, eikä päätyisi sinne alipainoisten kategoriaan niinkuin esikoinen.

 

Onko jo oireet helpottaneet @Pampula3 ? Kuulostaa tosi kurjalta tuo tauti sun kohdalla.
Ja paljon tsemppiä epävarmuuteen @Matkallamamaksi Tosiaan varmaan helpottaa, että tämä ei ole eka kerta, kun näin käy ja kaikki kuitenkin lopulta ok!

Täällä ei mitään ihmeellistä mutta uutena oireena ovat nuo rinnat joista tulee maitoa sen verran, että täytyy alkaa käyttämään jo nyt liivisuojia...En tiedä sitten, enteileekö tämä todella runsasta tuotantoa... Liikkuminen on helpottanut hetkellisesti mutta uskon, että kyse on vain hetkestä

 

Onko jo oireet helpottaneet @Pampula3 ? Kuulostaa tosi kurjalta tuo tauti sun kohdalla.
Ja paljon tsemppiä epävarmuuteen @Matkallamamaksi Tosiaan varmaan helpottaa, että tämä ei ole eka kerta, kun näin käy ja kaikki kuitenkin lopulta ok!

Täällä ei mitään ihmeellistä mutta uutena oireena ovat nuo rinnat joista tulee maitoa sen verran, että täytyy alkaa käyttämään jo nyt liivisuojia...En tiedä sitten, enteileekö tämä todella runsasta tuotantoa... Liikkuminen on helpottanut hetkellisesti mutta uskon, että kyse on vain hetkestä

Ja sitten on meitä, joilla tissit ei edes ole kasvaneet turvonneemmat oli ovulaatiosta alkaen ensimmäiset muutaman kuukautta kuin nyt, hemmetti sentään. Tulisi edes tää mun massiivinen painonnousuni tisseihin, mutta takapuoli ja reidet kerää kaiken.

 

@Nml1 Mullakaan ei tissit massiivisesti kasva raskausaikana. Vähän toki täyteläisemmät ovat mitä normaalisti. Mut siis se on ihan kamala se hetki kun maito nousee ja ne tissit on yhtäkkiä kivikovat, kipeät ja VALTAVAT. Pelkään sitä paljon enemmän kuin synnytyskipua. Onneksi se sitte toki helpottaa kun maidontuotanto tasaantuu.

Täällä ollaan vihdoin viimeisellä kolmanneksella virallisesti! Alkaa kääntyä ajatukset ihan tosissaan äitiyslomaan (tj45!) ja sitä myöten synnytykseen. Nyt on iskeny myös pesänrakennusvietti, ja on ihan pakko järjestellä kaappeja ja himottaa oikein kunnon suursiivous. Jätän sen silti sinne äippälomalle kun on oikeasti aikaa rauhassa siivoilla vaikka monena päivänä putkeen.

 

Mie kuuluin vielä tähän kastiin, joka ei ollut pari viikkoa sitten hankkinut MITÄÄN, ajatuskin ahdisti tuttava, kesäkuisia hänkin, oli siinä vaiheessa ostanut vaatteet ja lelut seuraavaksi 4 vuodeksi, suunnilleen. Mutta niin se tännekin iski, kirpparilöytöjä, pyykinpesua ja silitystä ja viikkausta, vaunut tilattu... Hassu juttu tuo biologia.

 

Mulla on paino jakautunut ihan joka paikkaan. 10kg jo kasassa. Paljonkohan tuota vielä tulee. Ruoka taitaa maistua turhan hyvin.

Mulla sama kuin sulla @Wasi eli liikkuminen helpottunut. Täytyy nyt nauttia tästä, kun ei koskaan tiedä milloin se ilo loppuu.

Mä oon pessy esikoisen pienimmät vaatteet ja ne nyt odottaa kaapissa kesäkuista. Itkuhälytin edelleen ostamatta, muuten jo kaikki hommattuna. Siivousintoa liikkeellä täälläkin. Olen sairauslomalla joten mulla on nyt hyvin aikaa sellaiseenkin. Äitiyslomalle en ajatellut jättää mitäön isompia hommia, kun ei tiedä kuinka tukalat oltavat silloin on.

 

Mulla on paino jakautunut ihan joka paikkaan. 10kg jo kasassa. Paljonkohan tuota vielä tulee. Ruoka taitaa maistua turhan hyvin.

Mulla sama kuin sulla @Wasi eli liikkuminen helpottunut. Täytyy nyt nauttia tästä, kun ei koskaan tiedä milloin se ilo loppuu.

Mä oon pessy esikoisen pienimmät vaatteet ja ne nyt odottaa kaapissa kesäkuista. Itkuhälytin edelleen ostamatta, muuten jo kaikki hommattuna. Siivousintoa liikkeellä täälläkin. Olen sairauslomalla joten mulla on nyt hyvin aikaa sellaiseenkin. Äitiyslomalle en ajatellut jättää mitäön isompia hommia, kun ei tiedä kuinka tukalat oltavat silloin on.

Täällä tullut n. 13kg ja tää on pahinta koko raskaudessa. Olin niin tosi rasvattomassa kunnossa ja treenasin kovaa aiemmin. Hitto että osaakin palautuminen ahdistaa, enemmän kuin synnytys...

 

Täällä tullut n. 13kg ja tää on pahinta koko raskaudessa. Olin niin tosi rasvattomassa kunnossa ja treenasin kovaa aiemmin. Hitto että osaakin palautuminen ahdistaa, enemmän kuin synnytys...

Sitähän sanotaan, että hoikille pitäs tullakin enemmän... Kieltämättä tää paisuminen silti meinaa ahdistaa, kun aika timmissä kunnossa itsekin olen ollut. Oon lohduttautunut sillä, että viimeksi imetys vei kilot todella tehokkaasti. Synnytyksen jälkeen vaikeinta onkin varmasti malttaa ottaa iisisti, että kroppa oikeasti ehtii palautua, eikä tule vatsalihasten erkaumaa tms. riesaksi. Ei olla ens kesänä "rantakunnossa", mutta ehkäpä sitte seuraavana.

 

Sitähän sanotaan, että hoikille pitäs tullakin enemmän... Kieltämättä tää paisuminen silti meinaa ahdistaa, kun aika timmissä kunnossa itsekin olen ollut. Oon lohduttautunut sillä, että viimeksi imetys vei kilot todella tehokkaasti. Synnytyksen jälkeen vaikeinta onkin varmasti malttaa ottaa iisisti, että kroppa oikeasti ehtii palautua, eikä tule vatsalihasten erkaumaa tms. riesaksi. Ei olla ens kesänä "rantakunnossa", mutta ehkäpä sitte seuraavana.

Kyllä kyllä, entistäkin ehompina

 

Kiitos kysymästä @Wasi. Olo on onneksi helpottanut, tänään palasin takaisin töihin. Teen siis kotona toimistotyötä ja voin pitää taukoja ihan hyvin oman jaksamisen mukaan, joten uskaltauduin jo palaamaan, vaikka vielä toipilas olo. Edelleen makuuasennossa hengittäminen on vähän vaikeaa ja haju- ja makuaisti ovat kokonaan poissa. Mut yleisvointi kuitenkin ihan hyvä. Suht kova tauti, varsinkin kun mulla on 3 rokotetta. Toinen koululaisista oksensi ja oli kovassa kuumeessa, vaikka hänelläkin 2 rokotusta. Mies sairastui kuumeeseen viikonlopulla, monta päivää sen jälkeen kun meidän muiden oireet alkoi, mutta testit hänellä on vieläkin negatiivisia. Mutta toivottavasti korona ois pikkuhiljaa meidän perheen osalta tässä. Mutta jos jotain positiivista, niin ainakaan ei varmaan tarvii enää jännittää että saisi sen juuri ennen synnytystä tai synnytyksen hetkillä, tai sitten kun on vastasyntynyt kotona.

Mä kanssa toisaalta oon jo alkanut odottaa äitiyslomaa, toisaalta pidän niin kovasti mun työstä ja päivät menee joutuisammin kun tekee töitä, joten pelkään että sitten aika pysähtyy kun jää lomille. Laskin juuri että enää 19 työpäivää tämän päivän jälkeen, kun on välissä noita pääsiäisvapaita yms.

Täälläkin tullut reilu 10 kg painoa jo, ehkäpä 12 kg. Oon myös hyvin pienikokoinen ja urheilullinen ollut ennen raskautta, joten olo on kuin toisen ihmisen kehossa. Myöskin liikunta jäänyt ihan nolliin raskausaikana, mikä hieman ahdistaa. Mutta imetys mullakin on aiemmissa raskauksissa palauttanut kuin itsestään sekä kevyt liikunta kuten vaunulenkit, joten toivottavasti tälläkin kertaa. Annetaan itsellemme aikaa Mulla myös hiukan alkanut tulemaan maitoa, ja rinnat kasvaneet sen verran paljon että viikonloppuna on pakko mennä rintsikkaostoksille Jouduin siis jo alkuraskaudessa ostamaan uusia kun omat ei enää mahtuneet, mutta nyt nekään alkuraskaudessa olleet ei enää mahdu. Ja muistissa on täälläkin se synnytyksen jälkeinen kivikovuus ja aristus rinnoissa, auts

 

Mulla rinnat kasvaneet ihan julmetusti, että joudun kanssa toistamiseen hakemaan isompia liivejä mulla painoa tullut vaan se 2,5kg, mutta itsellä oli ylipainoa ennen raskautta jo, niin varmasti se vaikuttaa. Nyt ei myöskään pysty vetämään ähkyjä, kun vatsalaukku niin lytyssä, että varmasti ollut apua painonhallinassa omalla kohdalla. Mulla neuvolalääkäri taas ens ma ja mietitään palaanko enää töihin. Itseäni ei haittaa, vaikka sairauslomalla olisinkin, kun on töiden lisäksi nuo opiskelut ollut. Riittää niissä hommaa ja ne hoidetaan kaikki etänä kuitenkin.

Tänään rv 30+4

 

Mulla myös painoa tullut 10-11 kg, rinnat tosiaan yleensä pienet että ei varmaan ulkopuolelta huomaa, että ne on isommat kuin yleensä. Ja samaa kuin @Charrypie - 86 vatsalaukku on vähän lytyssä eikä sinne mahdu isoja määriä ruokaa. Tuossa on uusi totutteleminen koska en yleensä syö välipaloja vaan kunnolla kerralla. Mutta nyt ei voi muuta kuin todeta ettei ruokaa mahdu sisään entiseen malliin.
Oon ajatellut, että äitiyslomaan on vaikka kuinka aikaa mutta lomien ym takia onkin enää 20 työpäivää jäljellä. Ja se ei kyllä ole juuri mitään!

 

Täällä vointi ihan hyvä, painoa tullu ehkä 5 kiloa. Maha kuitenkin erottunut huomattavasti kuukauden ajan ja tissit kasvanut useemman kuppikoon. Itellä onneksi löyty vanhoja liivejä, jotka jäi isoiksi vuosia sitten. Koittanu niitä joskus myydä pois, mutta pari jäänyt onneksi itelle.
Yllätyin viime neuvolakäynnillä, kun olinkin laihtunut hieman. Johtuu ihan oman aktiivisuuden lisääntymisestä eli ei nähty huolta sen suhteen. SF-mitta kuitenkin menee yli keskikäyrän

 

Täällä vointi ihan hyvä, painoa tullu ehkä 5 kiloa. Maha kuitenkin erottunut huomattavasti kuukauden ajan ja tissit kasvanut useemman kuppikoon. Itellä onneksi löyty vanhoja liivejä, jotka jäi isoiksi vuosia sitten. Koittanu niitä joskus myydä pois, mutta pari jäänyt onneksi itelle.
Yllätyin viime neuvolakäynnillä, kun olinkin laihtunut hieman. Johtuu ihan oman aktiivisuuden lisääntymisestä eli ei nähty huolta sen suhteen. SF-mitta kuitenkin menee yli keskikäyrän

Mulla oli tänään neuvola ja yllätykseni oli tippunut kilo painoa. Nyt siis tullut vain 1,5kg alkupainosta. Sf mitta meni tasaisesti keskikäyrällä, niin ei myöskään ollut huolestunut painon putoamisesta.

 

Täällä on tullu ehkä 7-8kg painoa tähän mennessä. Näyttää menevän suht samalla tavalla kuin esikoisen kanssa. Silloin tais yhteensä tulla 11kg. Nyt kyllä on liikkuminen ollu paljon vähäisempää; ei tunnu löytyvän aikaa eikä ennen kaikkea jaksamista. Taaperolla on todella raskas vaihe menossa; haluaa ihan koko ajan olla äidissä kiinni, isi kelpaa hyvin harvoin mihinkään jos ollaan molemmat kotona. Tuntuu etten ehdi hengähtää vapaapäivinä kuin ainoastaan tytön nukkuessa päikkäreitä, mut kun nekin kestää vaan 1.5h yleensä nii sitä aikaa ei jaksa käyttää siihen että lenkkeilis tai jumppais. Sitä tekee vähä kotitöitä ja sitte lepää sohvalla. Iltaisin olen ollu niin väsynyt että kun esikoinen nukahtaa 19-20 välillä, nii sen jälkeen teen omat iltatoimet ja painun nukkumaan yleensä ihan viimeistään klo 22, monesti aiemminkin.

No, se siitä valituksesta! Pitänee yrittää skarpata nyt niin, että silloin kun tyttö on päiväkodissa ja itse vapaalla (tällaisia päiviä on max 1 viikossa), nii kävis uimassa. Toisaalta tiedän että turha sitä on nyt ottaa liikaa stressiä tästäkään. Tekee parhaansa ja se saa riittää.

Ihanaa että on jo huhtikuu! Ens kuussa äitiysloma vihdoin koittaa. On muuten hassua kun nyt toisella kierroksella neuvolakäyntejä on vähä vähempi. Viimeksi käytiin 22+0, ja seuraava käynti on 30+0 puolentoista viikon päästä. On tässä välissä ehtiny olla korona ja mahatauti, mut onneksi vauva on pysytelly aktiivisena niin ei ole tarvinnu murehtia hänen vointia.

 

Ihan pahaa tekee tää oma painonnousu, ei pitäisi vertailla turhauttaa vaan, kun aktiivisuus yhä kova (toki kovimmat crossfiträäkit korvaantunut muulla tekemisellä) eikä ruokavalio sinällään ole muuttunut. Ja kroppa vaan kerää ja kerää. Toisaalta tuo, että muutamalla tuttavalla tullut 20-30kg ja kaikilla sulanut ihan muutamassa viikossa kilot lähtöpainoon, tekemättä MITÄÄN. Lohdullista.

 

@Nml1 Tiedän tuon tunteen kun se asia koko ajan vähän takaraivossa painaa, vaikka tietääkin että painonnousu on normaalia. Luulenpa, että kun sulla ollut niin alhainen rasvaprosentti ennen raskautta, niin rasvakudosta on pakko tullakin reilusti sillä sehän se takaa maidontuotannon. Yksilöllistä se tietysti on miten ja missä ajassa ne kilot keneltäkin lähtee, mutta varmaa on se, että tämä ajanjakso on erittäin lyhyt ja aktiivisena ihmisenä tulet palautumaan todennäköisesti erinomaisen hyvin sitte ajallaan.

 

@Nml1 Tiedän tuon tunteen kun se asia koko ajan vähän takaraivossa painaa, vaikka tietääkin että painonnousu on normaalia. Luulenpa, että kun sulla ollut niin alhainen rasvaprosentti ennen raskautta, niin rasvakudosta on pakko tullakin reilusti sillä sehän se takaa maidontuotannon. Yksilöllistä se tietysti on miten ja missä ajassa ne kilot keneltäkin lähtee, mutta varmaa on se, että tämä ajanjakso on erittäin lyhyt ja aktiivisena ihmisenä tulet palautumaan todennäköisesti erinomaisen hyvin sitte ajallaan.

Kiitos ihanista tsemppisanoista eiköhän se tästä. Ja vähiinhän tämä käy, ajatelkaa, ensi kuun perästä on jo kesäkuu!

 

Kiitos ihanista tsemppisanoista eiköhän se tästä. Ja vähiinhän tämä käy, ajatelkaa, ensi kuun perästä on jo kesäkuu!

Itse juuri kanssa kauhistelin, että kesäkuu on ihan nurkan takana! Mulla LA 3.6, joten ihan hyvin voi syntyä jo ENSI KUUSSA! Voi apua! Tottakai odottaa jo innoissaan pienen kohtaamista, mutta samalla kauhistelee ajankulua. Onko sitä lainkaan valmis vielä?!

 

Itse juuri kanssa kauhistelin, että kesäkuu on ihan nurkan takana! Mulla LA 3.6, joten ihan hyvin voi syntyä jo ENSI KUUSSA! Voi apua! Tottakai odottaa jo innoissaan pienen kohtaamista, mutta samalla kauhistelee ajankulua. Onko sitä lainkaan valmis vielä?!

Ei sitä tule koskaan valmiiksi. Vanhemmuus on kyllä siitä jännää, että siihen kasvaa pikkuhiljaa yhdessä sen lapsen kanssa. Niin jännää että ekat kesäkuiset voi hyvin syntyä jo ens kuun aikana.