hankala kysymys. Sanoisin että ennemminki lapsi rikastutti elämäni. Osaan nauttia helpommin pienistä asioista kuin ennen, osaan arvostaa hyviä asioita ihan eri tavalla kuin ennen. Opin ns. elämään hetkessä. Sain elämääni uuden ihmissuhteen, suhde lapseen on niin syvä ja pyyteetön, samanlaista yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä ei voi tuntea keneenkään muuhun ihmiseen, kuin omaan lapseensa. Suhde lapseeni on jotain niin ainutlaatuista, että en vaihtaisi sitä mihinkään. Lapsi toi myös mukanaan uusia sosiaalisia kontakteja, joita en olisi muutoin saanut. Lapsen saanin myötä saa olla kotona, ilman työelämän stressiä (toiset lyhemmän ajan ja toiset kauemmin). Minä ainakin koin äitiysloman täyselliseksi irtiotoksi stressaavasta työelämästä. Lapsen myötä opin olemaan itselleni armollisempi ja opin näkemään kirkkaammin mitä elämältäni haluan. Lapsi on myös selvästi lisännyt vastuunottokykyäni, mikä tarkoittaa että osaan nykyisin myös paremmin tehdä töitä haluamanieni asioiden eteen ja pyrin päämääräisesti kohti tavotteitani.
Toki lapsi tuo mukanaan huonosti nukuttuja öitä, puuduttavaa ruutinien toistoa, kiukuttelua ja raivoamistakin, huolta lapsesta ja omasta onnistumisesta vanhempana, rahanmenoa ja vastuuta.
Koen että lapsi on rikastuttanut elämääni niin paljon, ettein vaihtaisi elämääni lapsettoman elämään. Toisaalta siis voisi sanoa että olen onnellisempi, ainakin kaikin puolin enemmän tasapainossa entiseen verrattuna. Mielestäni kuitenkin on turha miettiä että tekikö lapsi minusta onnellisemman, koska olen tyytyväinen elämääni äitinä. Olisin mielestäni menettänyt paljon jos en olisi koskaan saanut lasta. Lapsi on tuonut elämälleni ihan uuden merkityksen. Ennen lasta minusta tuntui, että elämälläni ei ollut selvää suuntaa, enkä ollut löytänyt "sisäistä rauhaa".