Kertokaahan rehellisesti tekevätkö lapset onnelliseksi?

Paraniko elämäsi kun sait lapsesi? Mitkä asiat muuttuivat?

 

En minä lapsia omaa elämääni parantamaan hankkinut. Olisi mielestäni aika tuhoon tuomittu jo ajatuksenakin.

 

Tällä hetkellä enemmänkin stressaantuneeksi tai ärsyyntyneeksi..

Kyllä, mitään hienompaa ja upeampaa en ole elämässä saavuttanut kuin pienokaiseni. Lapset antavat sellaista iloa ja tunteita elämään joita ei vain yksinkertaisesti mistään muualta voi saada.

Elämä voisi varmasti olla todella hyvää ja erilailla onnellista ja täydellistä, mutta en mä tätä pois vaihtaisi. Katsoa kun omat lapset kasvaa, oppii uutta, kyselee ja keskustelee. Se rakkaus mitä omia lapsia kohtaan tuntee..

Elämä on muuttunut. Monelta osin elämä on parantunut koska siihen on tullut uusia, maailman parhaita pikkutyyppejä, joiltain osin elämä on tietty rajoittunut koska lasten kanssa ei vaan voi elää ihan samanlaista elämää kuin lapsettomana. Elämä on muuttunut kaikkineen parempaan Ja rajoituksetkin ovat vain väliaikaisia

 

Lapset tuovat jokapäiväiseen elämään voimakkaita tunnetilojen vaihteluita. Yletöntä onnea ja välillä armotonta vitutusta. Jos tykkäät helposta elämästä, elämäsi laatu tuskin kohoaa lasten myötä, koska vapaa-aikaa ei sitten useampaan vuoteen oikein enää ole.

Rakastan lapsiani. En vaihtaisi heitä mihinkään. Kaikki muut ihmiset ovat heihin verrattuna melko vähämerkityksisiä minulle.

 

Olin onnellinen ennen lastani, mutta vielä onnellisempi lapsen jälkeen Isoin muutos oli se, että vauvan tarpeet menee heittämällä omien ohi <3 Nautin suunnattomasti vauvan kanssa puuhailusta ja päivät kuluvat todella nopeaan.

 

Tutkimusten mukaan velat ovat onnellisimpia ihmisiä. Mutta olen saavuttanut onnellisuuteni huipun nyt Viktorin synnyttyä. Poikkeus vahvistaa säännön?

 

Useimpien tutkimusten mukaan lapset eivät tuo onnea. Tutkimukset ovat luotettavampia kuin anekdootit, mutta niiden tuloksilla ei ole ihmisiin yhtä suurta vaikutustehoa.

 

Mitkä velat Astro? Mutta vastaus : ei.

 

[QUOTE="hihi";28964867]Mitkä velat Astro? Mutta vastaus : ei.[/QUOTE]

Vapaaehtoisesti lapsettomat.

 

Jos mietin ketä tahansa vanhempaa ja omiani, en voi ajatella kuin että kyllä vain ja lapset antavat elämälle tosi paljon. Mutta jos ihminen on tyytymätön elämäänsä, itseään tai kumppaniinsa en usko että se lapsi on silloin on hyvä idea. Siinä vaiheessa pitää olla kypsyyttä ja vastuullisuutta osata ajatella lapsen parhaaksi asiat.

 

Vaikea arvioida paraniko elämä, mutta lapset ovat tuoneet elämään huomattavan määrän ihmissuhteita elämääni, ihmisiä joihin ilman lapsia en olisi tutustunut. Sosiaalinen kanssa käyminen on yksi asia joka luo onnellisuutta elämääni.

 

Lapset ovat tuoneet elämääni hyvin monimuotoisen tunteiden kirjon. Onnea, iloa, rakkautta, rikkautta, huolta, ärtymystä, kiukkua, vitutusta, ahdistusta jne.

Kyllä, olen saanut paljon onnea heidän kauttaan, mutta en minäkään onneni takeeksi lapsiani " tehnyt".

Kukaan ei ole kirkastanut minulle omaa raadollisuttaani niin selvästi kuin lapset. Onni sekin, ehkä.

 

Useimpien tutkimusten mukaan lapset eivät tuo onnea. Tutkimukset ovat luotettavampia kuin anekdootit, mutta niiden tuloksilla ei ole ihmisiin yhtä suurta vaikutustehoa.

Ihmisyyteen on aika rankasti sisäänrakennettu lisääntymisvietti, muuten oltaisiin oletettavasti kuoltu sukupuuttoon jo kauan sitten. Ei sekään huono vaihtoehto. Itsepetos kunniaan, kuten linkkisikin kertoo.

Ihmiset, jotka arvostavat elämänlaatua, tuppaavat takertumaan helpommin positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin, kokemuksiin ja tunteisiin. Ne, jotka joka tapauksessa valittavat kaikesta ja kokevat kaiken negatiivisena, pitävät kiinni ajatuksesta, että ruoho on aina vihreämpää siellä sähköaidan toisella puolella. Silti siihen aitaan on pakko jatkuvasti pissiä. Kumman sitten järkevämpääkin lisääntyä?

 

Tutkimusten mukaan velat ovat onnellisimpia ihmisiä. Mutta olen saavuttanut onnellisuuteni huipun nyt Viktorin synnyttyä. Poikkeus vahvistaa säännön?

Eli ei sinullakaan lapset tuoneet onnellisuutta, koska niitähän sinulla oli jo ennen tätä uusinta.

 

Tekivät minut, mutta mulle on aina ollut selvää, että haluan lapsia. En kyllä ollut mitenkään onneton ennen lapsiakaan. Kyllä lapsiperheen arki myös stressaa, mutta sanoisin, että ne onnellisuuden tunteet, jotka perheeseen ja lapsiin liittyvät, ovat kyllä ihan omaa luokkaansa - ei niitä korvaisi mikään muu. Sanoisin siis, että riippuu ihan ihmisestä.

 

Minun kohdallani lapset ovat lisänneet onnellisuutta.

 

Lapset tuovat jokapäiväiseen elämään voimakkaita tunnetilojen vaihteluita. Yletöntä onnea ja välillä armotonta vitutusta. Jos tykkäät helposta elämästä, elämäsi laatu tuskin kohoaa lasten myötä, koska vapaa-aikaa ei sitten useampaan vuoteen oikein enää ole.

Rakastan lapsiani. En vaihtaisi heitä mihinkään. Kaikki muut ihmiset ovat heihin verrattuna melko vähämerkityksisiä minulle.

- Näin.

Sen vielä lisäisin, että se rakkaus, mitä lastaan kohtaan tuntee, on jotain sellaista mitä ei ikinä ole aikaisemmin tuntenut. Välillä rakastaa niin että sattuu. Ja ketään ei ole ennen halunnut tai edes tarvinnut suojella niin paljon. Kaikelta.

 

[QUOTE="vieras";28964932]Eli ei sinullakaan lapset tuoneet onnellisuutta, koska niitähän sinulla oli jo ennen tätä uusinta.[/QUOTE]

Nyt elämä on balanssissa, koko paketti toimii. Yksi lapsi on onnea, mutta monta lasta on paljon sitä onnea. Olin tyytyväinen elämääni ennen Dataakin, en ollut masentunut tai jotenkin murheen alhossa. Vauva on kyllä erilainen tässä elämänvaiheessa ja nuo varhaisteinit nauttivat vauvasta myös ja uskallan sanoa, että jäätyäni äitiyslomalle olen kyennyt viettämään aiempaa enemmän aikaa koululaistenkin kanssa.

 

Nyt elämä on balanssissa, koko paketti toimii. Yksi lapsi on onnea, mutta monta lasta on paljon sitä onnea. Olin tyytyväinen elämääni ennen Dataakin, en ollut masentunut tai jotenkin murheen alhossa. Vauva on kyllä erilainen tässä elämänvaiheessa ja nuo varhaisteinit nauttivat vauvasta myös ja uskallan sanoa, että jäätyäni äitiyslomalle olen kyennyt viettämään aiempaa enemmän aikaa koululaistenkin kanssa.

Rakastatko vanhempia lapsiasi yhtä paljon kuin vauvaa?

 

En osannut arvata ennen lapsen syntymää, että jotakin voi rakastaa niin paljon.

 

Parani, lapseni ovat tärkeintä maailmassani ikinä, eikä mikään tule sitä muuttamaan. Ikuinen rakkaus ja se äitinä olo. Olet jollekin NIIN tärkeä. Kaikki ne tunteiden vaihtelut sisältyvät siihen. Olen todella onnellinen lapsistani. Tylsää oli elämäni ennen.

 

Ensin teki paaaaaaljon onnellisemmaksi, kuin koskaan aikaisemmin.
Sisälläni oli joku todellinen rauha ehkä ensimmäiset 1,5-vuotta lapsen syntymästä.

Noooh...tossa vähän ennen kahta vuotta ei enää ollut aina niin onnellista ja oikeastaan kahden vuoden kumminkin puolin on ollut todella stressaavaa, eikä onnellisuus kuvaa kyllä mieltäni lainkaan.
En tosin osaa sanoa, kuinka paljon lapsi siihen vaikuttaa ja olisinko onnellisempi, jos lasta ei olisi?
Tuskin, vaikka ehkä vähemmän stressiä olisikin..toisaalta saattaisin olla pikkumaisempi, eli stressata "turhemmista" asioita.

Uskon, että esimerkiksi 10- tai 30 vuoden kuluttua olen todella tyytyväinen ja onnellinen päätöksestäni, eikä tule edes näitä stressaavia hetkiä.
Pikkulapsiaika taitaa olla se stressaavin ja toisena ehkä murrosikä.

Onkohan nuo lapsettomien ja perheellisten onnellisuutta mittaavat tutkimukset tehty jossain tietyssä tilanteessa oleville perheellisille, vai onko esimerkiksi isojen lasten vanhemmat onnettomampia, kuin jo vanhat velat?

 

Ensin teki paaaaaaljon onnellisemmaksi, kuin koskaan aikaisemmin.
Sisälläni oli joku todellinen rauha ehkä ensimmäiset 1,5-vuotta lapsen syntymästä.

Noooh...tossa vähän ennen kahta vuotta ei enää ollut aina niin onnellista ja oikeastaan kahden vuoden kumminkin puolin on ollut todella stressaavaa, eikä onnellisuus kuvaa kyllä mieltäni lainkaan.
En tosin osaa sanoa, kuinka paljon lapsi siihen vaikuttaa ja olisinko onnellisempi, jos lasta ei olisi?
Tuskin, vaikka ehkä vähemmän stressiä olisikin..toisaalta saattaisin olla pikkumaisempi, eli stressata "turhemmista" asioita.

Uskon, että esimerkiksi 10- tai 30 vuoden kuluttua olen todella tyytyväinen ja onnellinen päätöksestäni, eikä tule edes näitä stressaavia hetkiä.
Pikkulapsiaika taitaa olla se stressaavin ja toisena ehkä murrosikä.

Onkohan nuo lapsettomien ja perheellisten onnellisuutta mittaavat tutkimukset tehty jossain tietyssä tilanteessa oleville perheellisille, vai onko esimerkiksi isojen lasten vanhemmat onnettomampia, kuin jo vanhat velat?

Noitahan on tehty todella paljon todella monissa eri tilanteissa ja kaikki on tullut siihen samaan tulokseen, velat ovat onnellisempia. Sen muistan, että jonkun tutkimuksen mukaan vanhempien onnellisuus kasvaa vasta lasten muuttaessa kotoa pois.

 

[QUOTE="vieras";28965086]Noitahan on tehty todella paljon todella monissa eri tilanteissa ja kaikki on tullut siihen samaan tulokseen, velat ovat onnellisempia. Sen muistan, että jonkun tutkimuksen mukaan vanhempien onnellisuus kasvaa vasta lasten muuttaessa kotoa pois.[/QUOTE]

Aa okei.

Entäs sitten perheelliset vs. tahattomasti lapsettomat? Kummatkohan onnellisempia?
Eli ehkä lapsia alunperinkin haluavat ihmiset ovat onnellisempia lapsellisina, kuin lapsettomina.

 

Aa okei.

Entäs sitten perheelliset vs. tahattomasti lapsettomat? Kummatkohan onnellisempia?
Eli ehkä lapsia alunperinkin haluavat ihmiset ovat onnellisempia lapsellisina, kuin lapsettomina.

Mielestäni osassa noista tutkimuksista ei ole eroteltu vapaaehtoisesti ja tahattomasti lapsettomia. Mutta ihan mutulla voisin kuvitella, että tahattomasti lapsettomat olisivat onnettomampia, ainakin silloin kun asia on vielä tuore.