Kertokaa oma tarinanne,tässä minun:)

[Nelli 83]

Tuntuu että niin moni aina valittaa parisuhteesta meillä menee hyvin,olen 22.v nuori nainen jolla 2.v 5kk pikku prinsessa ja aivan ihana aviomies,ollaan oltu noi 1,5.v naimisissa ja seurusteltu melkein 3.vuotta...Tuntuu että olisimme vasta tavanneet olemme niin rakastuneita ja koko ajan kyhnäämme toisissamme.Tämä pikku prinsessa ei ole biologisesti meidän yhteinen,tapasimme kun odotin tyttöäni eikä se häntä häirinnyt.Tyttöni isän kanssa erosimme kuin aloin seurustelemaan tämän nykyisen kanssa,suhteemme oli yhtä helvettiä,hän petti minua minkä kerkesi ja joskus kävi myös päällekin,olin niin tyhmä että uskottelin itselleni että hän muuttuu yms.nykyään naurattaa miten tyhmä olen ollut kun en samantien jättänyt.Mutta nyt tosiaan tiedän mitä on olla onnellinen...Hän pitää tyttöäni kuin omaansa,lapseni kyllä tietää kuka on oikea isä mutta silti rakastaa myös isäpuoltaan.Haluisimme kovasti viellä yhteisen lapsen OLEN NIIN ONNELLINEN :hug: :heart: :heart: :heart:

 

[sara]

Ihanaa että olette onnellisia! Niin paljon tälläkin palstalla näkee surullisia tarinoita, että mukavaa kuulla päinvastaistakin.

Itsekin olen oikein onnellinen suhteessani. Ja odottelen keväthäitämme ja raskauden tärppäämistä. :hug:

 

[Nelli 83]

\

Ihanaa että olette onnellisia! Niin paljon tälläkin palstalla näkee surullisia tarinoita, että mukavaa kuulla päinvastaistakin.

Itsekin olen oikein onnellinen suhteessani. Ja odottelen keväthäitämme ja raskauden tärppäämistä. :hug:

Niin se on totta että on niin paljon ikäviä tarinoita :heart: onnea keväthäihinne :heart: ja toivottavasti tärppää äkkiä :heart:

 

[Anniliina]

Täälläkin yksi onnellinen nuori äiti! Täytän pian vasta 20, tyttömme on 7kk. Olemme olleet 1,5 v naimisissa. Ja kuten ap:llä, mekin olemme vielä kovasti rakastuneita toisiimme! :heart: Arkihan se kohta on edessä ja varmaan ne rakastumisen tunteetkin pikkuhiljaa laimenevat, mutta sitä ei vielä tarvitse murehtia. Tällä hetkellä olemme onnellisia ja tyytyväisiä elämään.

 

[Nipsu2]

täällä kanssa onnellinen.21v äiti.lapset 3v ja 4kk.naimisissa 2v ja yhdessä 6v.elämä on ihanaa. ei enään sitä alkuhuumaa mutta olen saanut parhaan mahdollisen miehen minulle. rakastamme toisiamme täysillä ja tunnemme toisemme kuin itsemme.parhaat kaverukset.

 

[voi vitsi]

hetken piti miettiä kun aloin lukemaan että oonko itse kirjoittanut tuon alkuperäisen kirjoituksen....tässä oma tilanteeni.
22v, esikoistyttö 2v 4kk, poika 6kk, naimisissa 1 ½v,yhdessä 3½v!
ja välillä kaduttaa kun käy täällä lukemassa juttuja ettei olis pitäny lukea ollenkaan kun useimmiten vaan masentaa lukea onnettomia juttuja.ja tulee tunne että onko kukaan enää onnellinen mutta piristipäs taas kun löytyi!
itselläni samantyyppinen suhde entiseen mieheen joka on nykyiseni serkku.....
mutta hänellä oli mielenterveysongelmia ja hän kohditi minuun henkistä ja fyysistä väkivaltaa.en kuitenkaan alkanut perustaa mitään yhteistä hänen kanssaan.ja samaten aloin olla nykyiseni kanssa heti exästä päästyäni.

olimme olleet 4kk yhdessä kun menimme kihloihin ja parin kuukauden päästä siitä tulin raskaaksi.
kaikki meni hyvin ja juhlittiin häitä tytön ollessa 10kk. sitten kun tyttö oli 1v 1kk tulin uudestaan raskaaksi tarkoituksella ja saimme ihanan pojan! edelleen olemme onnellisia ja tulemme olemaan!ehkä se vaan on siinä että kun yhdessä päättää ettei suhde kaadu pieniin asioihin ja kommunikointi on kaiken a ja o niin suhde pysyy hyvänä.
mieheni ansiosta olen päässyt myös vanhan ajan yli.ja sekin vahvistaa. ehkä onnellisen suhteen salaisuus on se ettei ota toista itsestäänselvyytenä.
mutta tässä tarinani ja toivon kaikkea hyvää jatkossakin ihan kaikille!

 

[metsänneito]

Mullakin on onnellisesti asiat. On seurusteltu "vasta" 13 vuotta,kihloihin ei oo vielä keretty,mutta hätäkös tässä.Yhteinen taival alkoi mun ollessa 14v ,mies oli 15v.En sano etteikö ongelmia olisi matkan varrella ollut,mutta kaikesta on selvitty. Puhuminen avoimesti ja rehellisesti on kaiken a ruotsalainen o. Hyvää jatkoa kaikille!

 

[äiti vaan]

Kiva kuulla, että menee hyvin. Toivottavasti vielä monta vuotta, 3 v on aika lyhyt aika.

 

[väritön harmaana]

KIva kuulla onnellisuus tarinoita, mutta täytyy sanoa että kyllä sitä tossa kohtaa onkin onnellisimmillaan. 3 vuotta yhdessä on todella lyhyt aika. Elämä tuo tullessaan kaikenlaisia asioita eteen. Vaikka kuinka kommunikois keskenään, kyllä se elämä opettaa, valitettavasti. Olettekohan samaa mieltä vielä 10 vuoden päästäkin? Toki voitte rakastuneita silloinkin olla, mutta silti siihen aikaan mahtuu monenlaisia asioita niin hyviä kuin huonojakin. Ihmiset voi muuttua ja siinä kohtaa tulee vastaan useimmiten pientä konfliktia, mutta niistä voi selvitä. Ei ole tarkoitus lannistaa teidän onnellisuutta, mutta elämä on yllätyksiä täynnä.

 

[voi vitsi]

voi vitsi niin....nämä kaksi edellistä kirjoittajaa on taas näitä varoittelijoita jotka luulee että tässä eletään vaan pää pilvilinnoissa.
tiedättekö että tuo vähän masentaa kun aletaan sanomaan seurustelun lyhkäisyydestä ja siitä että kyllä ne huonot ajat vielä eteen tulee...siis näin ei lukenutmutta saa sen käsityksen niinkuin pitäisi kokoajan odottaa että tulee komplikaatioita suhteessa tai muuten,eikä voi elää ihan normaalisti ja onnellisesti.
ja ihmeellistä on näissä "varoittelijoissa" se että niitä ilmestyy aina sen aiheen sivulle missä käsitellään juuri tällaista aihetta.
voisitteko mennä vähän itseenne ja ajatella että me onnellisetkin tiedetään nuo asiat muutenkin kuin että niistä pitää aina muistuttaa.
me emme katsos ole tyhmiä.ja kyllä tiedän millaista paskassa suhteessa on olla.mutta en silti ala pelkäämään ongelmia tässä onnellisessa suhteessa.vie paljon voimia pelätä tulevaisuutta tai olla varuillaan kokoajan.

miksi ette voi vilpittömästi iloita siitä että joillakin suhde on onnellinen oli oltu yhdessä 3v /30v.jos luottaisitte ihan siihen että tässä osataan kyllä ajatella omillakin aivoilla.pliis...

 

[Tanja]

Täälä myös yksi onnellinen!
Yhdessä oltu 10 vuotta ja naimisissa kohta 4 vuotta. Esikoinen on nyt 5,5 vuotta ja kakkonn syntyy aivan näinä viikkoina. Joka päivä huomaa että rakastaa toista aina vain enemmän, vaikka joka päivä tuntuu ettei toista voi rakastaa enempää. Mulla ikää 25 vuotta ja miehellä 35 vuotta.

 

[taustalla]

:wave: Minä myös onnellinen!

Joskus mulla on sellainen olo, että ahdistaa ja kaikki huonot asiat tuntuu suurilta (esim. raha-asiat...). Sillon mä yksinkertaisesti pysähdyn ja katson itseeni, ja tajuan olevani väärässä. Tulee uskomattoman hyvä olo, kun huomaa sittenkin olevansa onnellinen, että se paha olo olikin ikään kuin pahaa unta. Tiedättekö?

Olen kohta 22v, mieheni 27v. Olemme seurustelleet 3½v ja meillä on 8kk:n ikäinen poika. Meidän suhde on alusta lähtien ollut myrskyisä, suuria tunteita. Mutta edelleen se avoimuus ja rehellisyys, toisen kunnioitus ovat hyvän suhteen suola.

Mä en myöskään aio pelätä tulevaisuutta. Joillekin 3½v on lyhyt aika, musta taas tuntuu, että näinhän se on aina ollut.

Malja meille onnellisille !

 

[Anniliina]

\

KIva kuulla onnellisuus tarinoita, mutta täytyy sanoa että kyllä sitä tossa kohtaa onkin onnellisimmillaan. 3 vuotta yhdessä on todella lyhyt aika. Elämä tuo tullessaan kaikenlaisia asioita eteen. Vaikka kuinka kommunikois keskenään, kyllä se elämä opettaa, valitettavasti. Olettekohan samaa mieltä vielä 10 vuoden päästäkin? Toki voitte rakastuneita silloinkin olla, mutta silti siihen aikaan mahtuu monenlaisia asioita niin hyviä kuin huonojakin. Ihmiset voi muuttua ja siinä kohtaa tulee vastaan useimmiten pientä konfliktia, mutta niistä voi selvitä. Ei ole tarkoitus lannistaa teidän onnellisuutta, mutta elämä on yllätyksiä täynnä.

Hohhoijaa...Tämä on siis ONNELLISUUS-ketju. Niin kuin joku jo edellä totesi, niin kyllä mekin jotka ollaan vielä nuoria ja oltu yhdessä vasta vaivaiset kolme vuotta jne. tiedetään tasan tarkkaan, mitä elämä voi vielä eteen tuoda. Pointti onkin se, että ei mieti sitä liikaa eikä murehdi etukäteen kaikkea sitä, mikä voi olla edessä, vaan on onnellinen tästä hetkestä, mikä juuri nyt on. Sitähän se onnellisuus on, että tyytyy siihen, mitä on ja millainen on elämäntilanne juuri nyt. Kyllä jokaiselle päivälle on varattu omat murheet, murehditaan nyt vain niitä tämän päivän asioita tai ollaan murehtimatta. Anna sinä Väritön, meidän olla onnellisia ja rakastaa ja leijua vaikka siellä pilvilinnoissa, nyt on sen aika, myöhemmin se onnellisuus ehkä löytyy jostain muista asioista. Ole sinäkin omalla tahollasi onnellinen, siihen on aina syytä! On täysin ihmisestä itsestään kiinni, onko hän onnellinen vai ei.

 

[simputtaja]

minä olen onnellinen edelleen aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Avioliittoa jo 11 vuotta, neljä ihanaa lasta ja yhdessäoloa jo kohta 16 vuotta. Ei se onnellisuus mihinkään välttämättä vuosien kuluessa katoa jos kaikki on kohdallaan. Ja on meillä tottakai vastoinkäymisiä ollut mutta kaikista selviää jos vain jaksaa yrittää.:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

 

[väritön harmaana]

ketään kirjoituksellani ja niinkuin kirjoitin että kiva että on onnellisia ihmisiä ja siitäkin puhutaan täälä.Useimmiten tämmöisellä palstalla vaan tulee niitä toisenlaisia kirjoituksia. Kiitos kysymästä olen myös itse onnellinen, mutta se nyt vaan oli mielestäni elämän realiteettia ettei aina mene niin hyvin kuin ehkä juuri tänään, mutta ei se kyllä tarkoita että pitäisi ruveta pelkäämään koska lähtee meneen huonosti. Ja huonoista ajoista voi aina selvitä entistä onnellisempana. Ehkä käsititte väärin kirjoitukseni.

Ja vielä lopuksi eikö se ole yleensäkin tämmöisen keskustelupalstan idea että on monenlaisia vastauksia ja kirjoituksia. Vai tarviiko kaikkien samaa mieltä olevien kirjoittaa samasta aiheesta vastauksia. Sehän tästä rikkaan tekeekin että saa monenlaisia vastauksia asioihin. Toiveeni olisi että kaikki olisi onnellisia, mutta valitettavasti en voi asialle mitään jos asiat ovatkin joillain toisin.