Meillä on ihan hyvin asiat. Mun äiti asuu muutaman kilsan päässä ja on puoliksi eläkkeellä ja aivan hullaantunut vauvaan. Hän viettää eläkeviikoillaan paljon aikaa meidän kanssa. Lähinnä ollaan yhdessä, mutta hoitaakin, jos mulla on jotain asioita. Oon esim. käyny kerran kampaajalla ja muutaman kerran hierojalla. Lisäksi ollaan käyty miehen kanssa kerran syömässä ja kerran leffassa kaksin. Enemmänkin mummu hoitais, mutta ei raaskita vielä jättää. Vauva on nyt 6kk.
Miehen kanssa vuorotellaankin, esim. viikonloppuaamuina jos on ollu huonoja öitä, niin toinen saa levätä. Ihan pientä hoitoapua saan teiniltänikin, esim. leikkii vauvan kanssa kun käyn rauhassa suihkussa tms. pientä. En halua hoidattaa siskolla liikaa, ettei tuu sellainen tunne, että vauvan tulon jälkeen hän oli vaan "kotiorja"
Miehen vanhemmat asuu kaukana, hoitaisivat varmaan, jos asuisivat lähempänä. Vauvan syntymän jälkeen on 3 kertaa nähty ja ovat hoitaneet esim. saunareissun ja kauppakäynnin ajan.
Kummit asuu osa lähellä ja osa kaukana. Eivät ole vielä hoitaneet, ei ole pyydettykään. Kylässä on käyty puolin ja toisin ja mielellään pitävät sylissä ym. Varmaan sitten isompana haluavat vähän hoitaakin, ainakin yksi kummeista. Eri asia on, kuinka paljon halutaan/viitsitään pyytää.
Me ollaan mielellään itse vauvan kanssa eikä ees kauaa raaskita olla erossa, äitini olis jo ottanu yökyläänkin, mutta ei oo vielä haluttu antaa. Mielellään silloin tällöin kuitenkin tehään juttuja kahestaan, itsekseen tai kavereittenkin kanssa. Helmikuussa on seuraava sovittu hoitokerta äidin kanssa. Silloin mennään kahden ystäväpariskunnan (lapsen kummeja) kanssa syömään ja teatteriin.
Olen tyytyväinen tähän. =)