Kertokaa nyt REHELLISESTI kuukausittaiset tukiverkkonne!

Meillä on omasta mielestäni ihan uskomattoman hyvä tukiverkko ja sitä voi käyttää aina.
Tyttäreni isomummo tulee koska tahansa. Jäi eläkkeelle etuajassa, pari vuotta sitten, kun tyttö syntyi että voi auttaa tarvittaessa hoitamaan. Hakee tytön päiväkodista jos soitan esim. aamulla, että pääsisitkö ettei tytölle tule pitkä päivä.

Mun oma äiti ja isä ottaa tytön jos pyytää. Yleensä tyttö on pari tuntia siellä innoissaan leikimässä vaarin ja mummin kanssa mun vanhoilla legoilla

Viereisessä talossa asuu tytön kummitäti (sattuma) ja esim eilen tyttö oli hetken siellä kun kävin lukkoliikkeessä.

Mun sisko on täällä pari, kolme kertaa viikossa. Myös mun isotätini käy pari kertaa kuukaudessa. Ja veli käy tyttöystävänsä kanssa n. kerran viikossa.

Käydään myös säännöllisesti miehen vanhempien luona ja haluavat pitää tyttöä myös.

Harvoin käydään yhdessä oikeastaan missään, mutta nyt ollaan vähän tehostettu parisuhteeseen aikaa. Oltiin pari vkoa sitten syömässä ulkona ja siitä aikasemmin vkonloppu hotellissa. Sitä ennen varmaan mennyt yli puoli vuotta, kun oltiin yhdessä missään.

Kummatkin joudutaan työmme puolesta käymään iltaisin kokouksissa, syömässä yms.. joten vuorotellaan iltoja. Siksi niinä päivinä, kun ei ole kokouksia niin haen tytön tosi aikaisin päiväkodista ja pidän aika paljon ns. etä/vapaapäiviä.

 

Me muutettiin tänne 500km:n päähän meidän lapsuuden perheistä toukokuussa. Ei tunnettu täältä uudelta paikkakunnalta ketään.
Nyt mulla on täällä sellainen hyvä kaveri, ehkä jopa ystävä, jolla saman tyylinen elämäntilanne, joten nyt syksy on jelpattu toisiamme. Olen hakenut heidän vanhempaa lasta meidän muksun kans puistoon, jotta on voinut vauvan kanssa vain olla ja meidän tenava on ollut siellä noin tunnin-puolitoista leikkimässä, jotta käyn yksin kaupassa tai vaik siivoan. Meidän molempien miehet tekee kausittaisesti pitkiäkin reissutöitä, joten tiedetään mitä se arki on välillä...
Muuta apua täällä ei meille ole, kunta tarjoaa jotain maksullisia kodinhoitopalveluita, mut niitä en ole vielä käyttänyt.

Oltiin perjantaina ekaa kertaa miehen kanssa ulkona sitten maaliskuun, kun miehen sisko tuli muksun unta katsomaan, reilun 90kilometrin päästä. Oli muuten melko virkistävää! Seuraavaa kertaa ei sit olekaan tiedossa =)

 

Meillä semmoinen tilanne että säännöllisesti ei käy kukaan kylässä/hoitamassa lapsia, mutta se tieto että voin viedä ihan milloin vain lapset hoitoon sisarelleni tai äidilleni tuntuu rauhoittavalta.

Isommat lapset 8koululaiset) olen vienyt joskus leikkimään serkkujen kanssa kun käyn asioilla, mutta pienin (8kk) kulkee koko ajan mukana.

Joskus mies hoitaa vauvaa kun käyn kaupassa tms. sekin tuntuu jo omalta ajalta

Miehen kanssa emme ole käyneet missään kahdestaan sitten vauvan syntymän... pötkötämme iltasella sohvalla vierekkäin, jutustelemme niitä näitä.

 

Mulla on mun vanhemmat näin joulun alla ja sitten kesällä ja muuten talvella tätini, jotka ovat paljon tekemisissä lasten kanssa ja sitten myös exän äiti.
Mutta eivät he yöksi lapsia ota, hoitavat että pystyn käymään välillä töissä ja jos mulla on jotain tärkeää tekemistä.

 

Meillä ei ole ketään joka hoitaisi lasta, eli ollaan oltu kahdestaan jossain ennen lapsen syntymää. Ja poika täyttää alkuvuodesta 3 vuotta. No, elämä on.

 

Tukiverkostoa on 2-3 henkilöä, joista oikeastaan yksi on sellainen jota aidosti kehtaa pyytää aina silloin kun tarvitsee. Kohta on kolme alle kaksivuotiasta, joten verkosto saisi kyllä olla vähän parempikin. Kahdenkeskistä aikaa on silloin kun lapset ovat nukkumassa ja ehkä kerran vuodessa tulee lähdettyä kahdestaan leffaan tms.

 

ei kovinkaan hääppöistä tukiverkkoa. Sukulaiset+isovanhemmat 500km päässä.
Käy meillä joskus vieraita, mut ei ne lasten kanssa käy olemassa. No mummo käy pari kertaa vuodessa viikon kerrallaan, mut ei sekään lasten kassa keskenään ole.
Ei olla käyty missää miehen kanssa kahdestaan lasten synnyttyä eli neljään vuoteen. Kauheesti ei olla sitä kaivattukaan, mut ehkä se olis joskus ihan kivaa.
Miehen sisko ottais lapset kuulemma yökylään joskus, mut eivät ole olleet kovinkaan paljon tekemisissä, joten en halua viedä sinne. On myös muita syitä miksi en vie.
Olis ihana jos lapsilla olis mummola lähellä

 

Hätätilanteessa on pari joille voisimme soittaa, esikoisen kummit. Heillä on kuitenkin omat ongelmansa emmekä ole joutuneet heidän apuunsa turvautumaan. Heidän lapsensa ovat kyllä usein meillä ja luotan, että jos olisi oikeasti jokin kriisi, saisimme vastapalveluksen. Arkeen ei heistä kuitenkaan ole auttamaan.

Äitini tulee kerran vuoteen tänne, 350km. Ja me ajelemme sinne joitain kertoja, silloin saan käydä yksin kaupungilla tms. Hei, ja toinen siskoni käy lomillaan usein

Siinäpä ne? Mieheni äiti on liian huonokuntoinen kahden vilkkaan lapsen kanssa ollakseen, minun isäni asuu kaukana eikä ole kiinnostunut. Varsinaisesti en kaipaa enempää, plussaahan se tietty olisi! Joskus arkea helpottaisi jos voisi jossain käydä ilman lapsia miehen kanssa kaksin, mutta näinkin sujuu.

 

Keskimäärin yhden yön viikossa saamme olla kahdestaan.
Sen lisäksi reissaamme pari kertaa vuodessa vähän pidemmäksikin aikaa kaksin.

Lisäksi osa lasten harrastekuskauksista yms. aktiviteeteista hoituu tukiverkon avulla.

Vastaavasti jokainen lapsenlapsistani on luonamme vähintään yhden yön viikossa ja sisarusteni ja parhaan ystäväni lapset muutaman kerran vuodessa muutaman päivän - muutaman viikon jaksoja.
Käytän myös lapsenlapsia uimassa ja mies muskarissa.

Kuulostaa todella hyvältä!

 

Oma äitini ottaa lapset 2x vuodessa yökylään. Anoppi asuu lähellä ja sinne viedään hetkeksi muutaman kerran vuodessa jos joku tosi tarve. Sanoo että käy, mutta kun tullaan takaisin saa kuunnella kuinka oli pahin mahdollinen hetki kun on ruuanlaitto tai siivous tai joku muu vastaava kesken. Lapset kuitenkin isoja jo 6 ja 5v. Tädit, enot ja sedät käy sillointällöin kylässä.

 

Vieraita ei usein käy, mutta hoitaja löytyy tarvittaessa vaikka 10 minuutin varotusajalla. On 2 siskoa, 3 täysikästä serkkua, 3 isotätiä, mummo joista varmasti joku ehtii jos on tarvetta.

 

Isovanhemmat asuvat muutaman kilometrin päässä ja toiset ihan naapurissa.
'Varamummo' naapurissa (ei siis oikea mummo mutta koska on pikkuserkkujen mummo, niin on sitten mummo myös näille meidän tenaville )

Siskoni asuvat myös paikakkunnalla.

Kahdestaan päästään kerran parissa kuukaudessa, käydään elokuvissa tai syömässä.

Ei meillä yleensä kukaan varsinaisesti käy hoitamassa lapsia........ tai leikittämässä. Keskenään leikkivät tai sitten isommalla pikkuserkusporukalla.

 

Lapset ovat 4 v ja 2 v, hoidan heitä kotona.

Ainut hoitoapu on mummi, joka tulee keskimäärin 4 kertaa kuukaudessa noin 2-5 tunniksi per kerta.

Miehen kanssa päästään keskimäärin kerran tai kaksi kertaa kuussa pariksi tunniksi keskenämme johonkin.

Siinä meidän hoitoavut.

Ja tosiaan, lapset eivät ole päiväkodissa. Hoidan heitä koko ajna.

 

Ei ole ollut lapsia leikittäviä sukulaisia...pari kertaa käyty risteilyllä miehen kanssa. Vanhin lapsista 23v. Nyt kun nuorin on 8v pääsen jo yksin auppaan yms.
Äitini joskus tullut "avuksi" mutta hänestä on lähinnä vaivaa, yksi passattava lisää

 

Ei koskaan.

 

Ehkä 2-3 kertaa kuussa käy vieraita (enimmäkseen kavereita) ja kaikki vieraat khyl lapsen kanssa juttelee, jos lapsi sattuu olemaan hereillä... Meillä siis kaikki sukulaiset asuu eri paikkakunnalla kuin me, joten eivät kamalan usein pääse piipahtamaan...

About kerran kahteen kuukauteen käy lapsenvahti ja lähetään ukon kanssa kaksistaan kupungille... nii, ja noin kerran kuussa anoppilassa päästään kahdestaan käymään saunassa, kun mummu on lapsen kanssa...

Ja varmaan tukiverkostoksi vois laskea myös nuo kerhot, joissa käydään pojan kanssa kerran-pari viikossa.. Ainaki mun arkea keventävät kummasti

 

Tarvittaessa saadaan apua, mutta harvemmin me pyydetään. Kun lapset on jo päivät koulussa, niin ihan kiva olla viikonloppuna ihan koko perhe yhdessä . Miehen vanhemmat asuvat n. 50 min ajomatkan päässä ja isoisä on jo eläkkeellä, joten häneltä on saatu hoitoapua myös lasten sairastaessa. Nyt jää isoäitikin eläkkeelle, joten on ehkä jopa vielä helpompi saada apua, jos siihen tarve tulee.

 

Siis kuinka usein teillä käy vieraita jotka samalla on lasten kanssa (leikkii, juttelee), kuinka usein saatte hoitoapua?? Kuinka usein pääsette miehen kanssa kaksistaan jonnekin??

No vieraita meillä kyllä käy jotka leikkii lastenkin kanssa (ja me käydään heillä) viikoittain mutta lastenhoitoapua ei todellakaan ole viikoittain eikä me todellakaan sitä ees tarvita viikoittain. Jos hätä tulee niin toki löytyy aina joku joka hoitaa lapsia mutta ei me niitä kellekään laiteta hoitoon "muuten vaan". Järkätään menot niin että on joko lapset mukana tai jompikumpi meistä lasten kanssa ja toinen menoillaan. Kaksistaan käydään pari kertaa vuodessa syömässä, muu kahdenkeskinen aika vietetään kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen. Ei meillä kummallakaan oo tarvetta päästä kodin ulkopuolelle vaan tykätään olla kotona.

Mutta mikä oli tämän aloituksen pointti?

 

Jos kaveri tulee lapsen kanssa kylään, on siitäkin iso ilo kun oma tenava on ainokainen ja keskittyy kaverin kanssa leikkeihin vaikka tuntikausiksi.
Lapsi on yleensä isällään joka viikonloppu 2yötä, tämä muuttuu keväällä kun menen töihin. Todennäköisesti niin, että lapsi on yhden illan viikolla ja yhden yön viikonloppuisin isällään. Isän äiti hoitaisi vaikka kuinka, milloin vaan voin soittaa ottaako vaikka iltahoitoon tms, itsekin soittelee ja kertoo milloin on lomat ja kysyy voinko tuoda lapsen hänelle yöksi silloin.
Oma äitini ei hoida ollenkaan, hän asuu niin kaukana ja on niin kiireinen, vaikka molemmat isoäidit ovat töissä ja asuvat omakotitaloissa.
Siskoni voin pyytää hoitoavuksi milloin vain työaikansa ulkopuolella jos minulla on jotain menoa, vaikka kosmetologille haluaisin.

 

En laske hoitoavuksi jos joku tulee meille ja leikkii lasten kanssa,silloin olen itse mukana enkä tee esim kotitöitä vaan otan tarjottavat esille. Hoitoapua ei ole. Kahdestaan olen kodin ulkopuolella mieheni kanssa ollut viisi vuotta sitten. Onneksi lapset menevät ajoissa nukkumaan ja "omaa aikaa" on silloin.
Vanhempani ovat eläkeläisiä eivätkä ole edes ajatelleet että voisi ottaa lapsia yökylään. Veljeni lapset käyvät usein ja imevät mehut vanhuksista.

Eli vastaus kysymykseen. Tukiverkkoja ei ole. Vuorotellen miehen kanssa käymme omissa menoissa,minä tanssin ja mies ajaa kilpa-autoa.

 

Meillä on eksän kanssa yhteishuoltajuus, joten jo sen puolesta on sitä omaakin aikaa. Ehkä kerran kuussa tai kahdessa tyttö on isovanhemmillaan yötä. Vieraita jos meillä käy niin yleensä ne tulee kyllä mulle seuraks

Mutta siis, yleensä jos hoitajaa tarvii niin semmoinen löytyy. Eipä vaan ole ollut tarvetta laittaa tyttöä hoitoon

 

meillä käy vieraita,ne on semmosia joilla on monta omaakin lasta ja se menee yleensä niin päin että mä leikitän niitä lapsia samalla kun omia
molemmat mummot ja lasteni isä asuvat parin kilometrin päässä.toinen mummo ottaa lapsia n. 1-3 krt vuodessa,4 tuntia kerrallaan.(yleensä ottaa arkena joten mies töissä,siivoan ja lenkkeilen kun oon yksin)lasten isä ottaa yhden lapsista kerran kuussa muutamaksi tunniksi.(tällä aikaa teen jotain pienemmän lapsen kanssa kaksistaan)lisäksi mun äitini on eläkkeellä ja ottaa vaihtelevasti 1-3krt kuussa lapsia hoitoon,joskus vaan yhden ja joskus kaikki.aika on yleensä melkeen koko päivä,tällä ajalla käydään miehen kanssa syömässä tms.jos siis kaikki lapset hoidossa.

yökylässä eivät ole ikinä.olen kiitollinen omalle äidilleni joka auttaa todella paljon mielestäni.voin pyytää apua kun tarvitsen.

 

Kerran tai 2 / kk mummo viihdyttää esikoista, käyn silloin vauvan kanssa hoitamassa suurimmat ruokaostokset. Miehen kanssa voisimme päästä kaksin vaikka leffaan tai ravintolaan milloin vain, mutta ei ole tarvetta.

 

2 kertaa kuussa tai hyvinä kuukausina 4 kertaa kuussa jos on paljon paljon aikaisemmin niin sovittu, niin äitini katsoo lapsiamme. muita ei ole meidän tukiverkostossamme, jotka katsoisivat meijän lapsia. muut sanovat että sitten kun he pyyhkivät itse pyllysä niin sitten otamme useimmin hoitoon.

 

Jatkan vielä:
Tätini on kyllä luvannut hoitaa mutta hän on jo aika vanha. Jaksaisi kyllä varmasti parikin tuntia tuon tehopakkauksen kanssa ja keksisi tekemistä ja saisi pidettyä poissa pahanteosta mutta en ole koskaan jättänyt lasta hänen hoitoon. Pelkään että hän olisi ihan loppu ja rättipoikki sen jälkeen. Mummi asuu kuitenkin myös ihan tuossa lähellä joten olen hänelle vienyt.
Unohdin mainita myös lapsen toisen tädin, hän tykkää myös hoitaa. Hakee joskus viikonloppuna aikaisin lapsen että saa olla muutaman tunnin lapsen kanssa ennen kuin vie lapsen isälle.
Äitini kyllä hoitaisi jos ajelen sinne asti ja haluan käydä kaupassa. Hän on hoitanutkin joskus yönkin yli. Mutta kun hoito on aika suurpiirteistä, syödään mitä sattuu, samalla lusikalla, annetaan juosta vaarallisella pihalla valtoimenaan yms niin nyt olen jättänyt hoitoonviemiset väliin kun lapsella on vielä enemmän vauhtia kuin järkeä.
Miesystäväni äitikin on tarjoutunut hoitamaan ja pyytänytkin että olisin jättänyt lapsen hänelle jonkun pikkuasian ajaksi hoitoon mutta mutta. hän on kyllä mukava, ja tykkää lapsista mutta ei oikein ole penaalin terävin kynä ja vähän arveluttaa.
Miesystävänikin voi olla lapsen kanssa jos jossakin käyn mutta en ole halunnut häntä oikein "rasittaa" vai miten se pitäisi sanoa, kun emme kuitenkaan asu vielä yhdessäkään, vaikka paljon aikaa yhdessä vietämmekin.