Kertokaa miksi yh-äiti ei kelpaa...

nyxäni oli pitkään yh, kunnes omat lapsensa kasvoivat aikuisiksi. Nyt rakastaa minun vkl-lapsia kuin omiaan.
Voiko ihanammin päivän enää alkaa...

 

Kertokaa miehet miksi äiti jolla on neljä lasta ei kelpaa kenellekkään? Onko syy naisessa vai lapsissa?

En viitsi kahlata koko ketjua läpi. Joten omat ajatukset ja mitä keskustellut.

4 lapsen isänä ja yhden 4 lapsen yh-äidin ystävänä voisin sanoa, että ei se mahdotonta ole. Ainakaan minulle olisi.
Kumminkin tiivissä perheessä olleena tiedän, että se ulkopuolisena olon vaara on hyvin suuri. Olo on kuin olisit vieraassa paikassa vaikka kuinka rakastaisitte toisianne. En väitä, että aina on näin. Se riippuu juuri siitä miten lapset hyväksyvät toisen. Olkoon mies tai nainen. ns kotiutuminen vieraiden ihmisten keskelle yhtäkkiä loppuelämäksi ja kenties haudata ahaaveet omasta lapsestakin.
Silti perheessä on omat tapansa ja kulttuurinsa ja niiden opettelu vie aina aikansa. Uusi tulokas kokee myös ulkopuolisuutta, sillä tunteet vieraisiin lapsiin eivät syty hetkessä ja hyvin vaikeaa ja aikaa vievää, että ne sitten lopulta ovat intessiivisiä tunteita puolin ja toisin. Oln joskus kuvitellut toisen naisen vaimoni asemaan, kun on mennyt huonosti, ja vaikeaa sekin oli, kiukusta huolimatta. No ehkä tuo kuvittelu oli se jokaavioliiton pelasti.
Näin miehenä, olisin tavallaan toisen miehen reviirillä, sillä olisihan tällä lapset ja oikeus heihin, tiiviit suhteet( toivoaksen) jne. Eli olisin aina kumminkin kakkonen. Se ei jotenkin riitä monelle miehelle elämäntehtäväksi. Jo primitiivistä ajoista se suvunjatkaminen on se perusasia miksi elämä taistelee täällä. Se on elämän ainoa perusajatus ja vaisto.

Lapsettomalle 4 lapsen perheeseen tulo voi olla yksinkertaisesti liikaa ja se vaatii jo aikamoisen persoonan ja luontaisen suhtautumiskyvyn.
lasta kun ei huijata tunneasioissa.
Kyse ei ole miehistä, vaan sama pätee naiseen.
Jos joutuisin yksinhuoltaja isäksi, en edes yrittäisi saada naista perheeseen. Liikaa vaadittu. Tosin kotona enää kaksi teinipoikaa ja muksut toivottavat vaikka poron tervetulleeksi. Silti ymmärrän vaivautuneisuuden.
Kenties, jos voisi pitää suhdetta uuteen niin, että toinen halutessaan osallistuu perheeseen ja asiat tapahtuvat ajan kanssa automaattisesti jos ovat tapahtuakseen. Ilman painetta.
Päätöksenä se on usein liikaa vaadittu toiselta. Ota tai jätä.

 

Itse olen 23 kahden lapsen äiti ja elän onnellisesti parisuhteessa mutta olen varma että jos olisin sinkku yh niin ei olisi ongelmia miehen löytämisessä mutta ei mulle kyllä mukatahansa todellakaan kelpais.Enkä usko sen vaikuttavan kuikamonta lasta minulla olisi jos vaan löytää sen oikean jota ja joka rakastaa sinua sellaisena kun olet ja silloin lapsesi ovat osana sinua ja kuuluvat perheeseesi ikuisesti.

Kuinkahan usein tällasia kuplia onnistuu kantamaan hautaan asti.

 

Miehistä sen verran tiedän (kaveripiirin) että kun vaimot pyytää vapaa-aikaa niin miehet lähtee baariin etsiskellee naikkosia ja oon itsekin tätä ollut todistamassa. Siinäkö sitten jätät kahden lapsen äidin yh:ksi vasikoimalla vai murehdit omassa päässä näkemisiäsi?!