Kermit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 30.6.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Milla, tunne on tuttu. Kahden epäonnistumisen jälkeen tulee tosiaan vääyyden tunne, että tämä ei voi olla totta. Jos asiasta pitää etsiä hyviä puolia niin sinä tulet ainakin raskaaksi, loppu on tosiaan huonoa tuuria. Minulla oli viime vuonna peräkkäin kaksi tuulimunaraskautta ja syytin itseäni, että mikä minussa on vikana?? Lääkärin mukaan se on vain huonoa tuuria...
Nyt olen mielettömän onnellisesti raskaana ja viikkoja on 14+5. Vauvamme on normaalit kromosomit omaava tyttö, josta sain eilen tietää. Kohdallani sanonta kolams kerta toen sanoo pitää siis paikkaansa. Tsemppiä Milla, kyllä se vauva teillekin tulee vaikka tuntuu varmasti siltä ettei se tule. Perässä tulet aivan takuulla!
 
Kiitos kaikille kauniista sanoista.

Ei tämä keskenmeno ollut henkisesti niin rankka kuin ensimmäinen, mutta fyysisesti todella paljon rankempi.

Oikeastaan osasin jo odottaa näin käyvän.
Oireet loppuivat, vaikka ei niitä alussakaan kovin paljoa ollut, vain vatsan nipistelyä ja nännien arkuutta. Oireettomuus siis jo antoi aihetta epäilyyn. Oli niin samankaltainen raskaus, kuin ensimmäinen keskenmenoon johtanutkin oli.
Mies taas sanoi olleensa varma, että kaikki olisi mennyt hyvin.
Varmistus asiasta tuli heti kun pääsin lääkärin pöydälle ja sikiö saatiin näkyviin. Sanoin heti että taitaa olla kuollut ja lääkäri hetken tutkittuaan päätyi samaan johtopäätökseen.

Eilen siis piti mennä Ekks:aan 7.30, mutta jo sunnuntai yönä heräsin vatsakipuun joskus ennen kolmea ja vähän aikaa sitä kuulostelin ja kun tuntui vaan kovenevan, niin herätin miehen ja sanoin että nyt pitää lähteä. Onneksi olin laittanut yöksi yösiteen, nimittäin se loraus kun tuli niin ei auttanut muu kuin mennä vessaan ja samantien vaihtaa uusi side.
Voisin kuvitella että synnyttämään lähteminen tuntuu juuri tuolta. Supistuksia ja loraus. Puolen neljän maissa oltiin jo menossa ja autossa oli jo niin kovat kivut, että itkin.
Sairaalassa ultrattiin ja vielä oli jääny kohtuun tavaraa, vaikka siteeseen olikin tullut suurin osa. Lääkäri meinasi, että ehkä selvitään lääkkeellisellä, koska suurin osa oli jo tullut ulos. Osastolle pötköttämään, supistuksia aiheuttavaa lääkettä ja kipulääkettä. Aamuun asti odottelin ja sitten taas ultrattiin. Ei ollut kohtu tyhjä eli piti taas kerran kaapia. Lisää lääkettä ja odottelemaan nukutuslääkäriä. Sitten kaavinta ja muutaman tunnin päästä pääsinkin jo pois.

On aika ironista, että keskenmenon saaneet ovat samalla osastolla synnyttäneiden/synnyttävien kanssa...
Kun vauvat alkoivat aamulla heräillä ja itkeskellä, niin silloin tuli paha olo ja mieli. Eikä ollut mukava käytävällä kävellä viimeisillään olevien ja vauvoja kantelevien kanssa.
Mutta eipä siinä mitään, jossainhan kaikkien on mahduttava olemaan ; )

Yhtään en itkenyt, muuta kuin kipua. Voi kuullostaa typerälle, mutta minusta vain tuntui hyvälle saada ""paikat puhtaaksi ja tyhjäksi"". Oli ikävä olla kun tiesi masussa olevan kuollut sikiö.

Ne yhdet menkat kait odotellaan... en tiedä vielä. Nyt vielä on paikat niin hellinä, etten voi kuvitellakkaan mitään sellaista, vaikka mieli onkin aika hyvä. Katsotaan sitten, mikä on tilanne, kun fysiikkakin on kunnossa.

Nyt lopetan löpinän ja lähden kaverin kanssa ulos.
Onneksi on ystäviä : )

Kyllä me milla täältä vielä noustaan, vaikka meitä koetellaankin. Ei anneta periksi.
 
SIVULLISELLE: täällä ei tyhmiä kysymyksiä olekaan joten kysele pois vaan. Koitan vastailla jotain ""viisasta"" kysymyksiisi. Eli mulla huhtikuun lopussa todettiin niskapoimu-ultrassa rv 12+2 että molemmat sikiöt olivat menehtyneet jo vkolla 8-9 (koosta päätelty). Rv 7+2 olin ekassa ultrassa mm. diabetekseni ja verenpaineeni vuoksi, jossa löytyi sitten nämä kaksi sikiötä ja molemmilta löytyi normaalilta kuulostavat sydänäänet. Mulla ei tosiaan ollut minkäänlaisia oireita tai aavistuksia siitä että jotain voisi olla pielessä. Ei vuotoa, selkä- tai vatsakipuja eikä muutakaan. Päinvastoin, klassisia raskausoireita löytyi loppuun asti. Rv 10 alkoi vielä rinnatkin kipeytymään ja joskus 10-11 alkoi paha olo helpottamaan jonka luulin johtuvan siitä että se ns. ""3kk:n alkupahoinvointi"" alkaa helpottamaan. Mutta vielä 2 pv ennen tuota niskapoimu-ultraakin jouduin aamulla yökkäämäään. Tällainen ei kovinkaan yleistä ole, että keskenmeno on tapahtunut mutta raskausoireet jatkuvat eikä mitään viitteitä pahimmasta ole. Tapahtuu ns. keskeytynyt keskenmeno. Eli sikiöt eivät poistu itsestään, vaan minunkin tapauksessa oli siis mennyt jo 3-4vkoa sikiöiden menehtymisestä ja lopulta turvauduttiin kaavintaan. Sydänäänet siis kuuluivat ultrassa jo rv 7 mutta neuvolassa niitä ei sen jälkeen kuunneltu, koska neuvolan laitteilla saa vasta n. 12-14vkolla sydänäänet kuuluviin. Joissakin neuvoloissahan on jo nykyään oikein ultraäänilaitteetkin. Mutta näin sitten kävi, ekaks luulin olevani onnellisesti raskaana ja selvinneeni ns. 3 ekasta kriittisestä kuukaudesta kunnes sitten totuus osoittautuikin aivan toiseksi. Jos nyt vielä joskus onnistun raskautumaan, niin toivon että jos onni potkii toistamiseen päähän keskenmenolla niin ainakin kroppa osaisi jotain viestittää siitä että kaikki ei ole ihan kunnossa. Ja vaikka sinne ekaan normaaliultraan selviääkin ja kaikki on ok, niin koskaanhan ei voi olla lopputuloksesta varma ennen kuin sen pikkuisen käärön on syliinsä saanut. Jokainen raskaus on niin oma juttunsa, ettei etukäteen kannata hirveästi alkaa näitä asioita suremaan. Toivottavasti sait jotain tolkkua tästä sepustuksestani. :/ Paljon plussatuulia sinullekin projektissasi! :)
 
Kiitos Gekko vastauksestasi. Aina näemmä oppii uutta. Raskaus ja raskautuminen kuulostaa niin helpolta ja yksinkertaiselta, mutta onkin täynnä pieniä ja suuria salaisuuksia. Eikä aina hyviä. Toivottavasti sen aina muistaa ja jos joskus sen oman käärön saa niin osaa olla aina siitä kiitollinen! Tämä oli lähinnä minulle ja muille, jotka eivät ole keskenmenoa kokeneet. Te osaatte varmasti olla kiitollisia vauvoistanne!

Plussien täyteisiä syskytuulia teille =)
 
Kiitos Gekko vastauksestasi. Aina näemmä oppii uutta. Raskaus ja raskautuminen kuulostaa niin helpolta ja yksinkertaiselta, mutta onkin täynnä pieniä ja suuria salaisuuksia. Eikä aina hyviä. Toivottavasti sen aina muistaa ja jos joskus sen oman käärön saa niin osaa olla aina siitä kiitollinen! Tämä oli lähinnä minulle ja muille, jotka eivät ole keskenmenoa kokeneet. Te osaatte varmasti olla kiitollisia vauvoistanne!

Plussien täyteisiä syskytuulia teille =)
 
Sivulliselle vielä. Yleensä ensimmäinen ultra on noin viikolla 12 (niskapoimu). Sydänäänet kuuluu Dopplerilla (neuvolan laite) noin viikosta 10 eteenpäin. Eli sitä aiemmin ei ole muuta keinoa kuin ultra, mutta kuten täällä on nähty niin se viikoilla 7-8 nähty syke ei vielä takaa onnellista loppua... Ja tämä varhaisultra on yleensä maksettava itse, jos sen haluaa.

Itse sain olla gynekologisella osastolla lääkkeellisen keskeytyksen ja siellä oli lähinnä mummoikäistä porukkaa. Onneksi samassa huoneessa samassa tilanteessa oleva nainen, saatiin vaihtaa ajatuksia kivuista ja muusta. Synnytysosastokaan ei kaukana ollut, vauvojen itku kuului silloin tällöin käytävällä.

Kauriille ja Millalle voimia toipumiseen :)
 
Mulla piti eilen alkaa menkat mutta eipä oo tietoakaan. Epäilen että joko oon onnellisesti raskaana tai Primolutit tekee kepposiaan kun söin niitä nyt niikun pitää.. voi voi kun nyt tärppäis se olis kesän paras tuotanto... ;D ( olipas huono vertaus)

Heh tein tossa eilen 10ltran kattilan hernesoppaa että onhan meillä nyt sit miehenkanssa syömistä.. tulkeehan tekin syömään.. ;D mutta katsellaan taas..
 
kiitos ihan kauheesti kaikille välittämisestä! Ihan itku tuli kun tajus, että täällä ainakin tiedetään miltä se tuntuu.

Hullunkurista on, että raskausoireet sen kus jatkuu. Pahoinvointia on edelleen ja rinnat turposivat vasta viime päivinä. Elimistö se yrittää huijata viimeiseen asti. Ilmeisesti tuulimunaraskauksissa näin on asiat kunnes kohtu tyhjennetään.

No ensiviikkoon pitäisi odottaa, että tarkistetaan vielä tilanne. Mutta kyllä mä tiedän että tuulimuna/keskenmeno se oli. Vuosin jo ihan kunnolla verta viiem päivinä ja seassa oli klönttejä (eli ilmeisesti kudosta). Mutta lääkärist haluaa vielä tarkistaa asian uudestaan. Eli ensiviikolla tarkastukseen.... Sitten yrittämään uudelleen. Ehkä se kolmas kerta toden sanoo!

Kysymys:
Oletteko yrittäneet uutta raskautta ennen ensimmäisiä kuukautisia keskenmenon jälkeen? Mitäs lääkärit ovat sanoneet puolesta ja vastaan tästä HETI yrittämisestä?

-milla-
 
Milla: Mulla km huhtikuun lopulla ja lääkäri kehoitti unohtamaan koko vauvaprojektin kesän ajaksi. Mutta lisäsi kuitenkin, että jos mulla on kauhea kiire (ja mullahan tietty on:) ) niin voin jo km:n jälkeisten ekojen menkkojen jälkeen aloittaa yrittämisen. Ja vielä näin sovittiin, että jos en kesän aikana tule raskaaksi niin elokuussa taas vastaanotolle. Ja nyt sitten 2vkon päästä siis menen taas lääkärille ja luulenpa, että taas saan clomit peliin mukaan. Joten, me siis aloitettiin uusi yritys heti ekojen menkkojen jälkeen, mutta ainakaan nämä 2 ekaa yrityskiertoa eivät ole tuoneet tulosta (ovulatorisia häiriöitä).
 
Moro!

Ajattelimpa taas kirjoitella...

Mitäs mieltä olette, kun lääkäri sanoi että yhden kuukautiset pitäisi odottaa ennen uutta yritystä, mutta me tuossa viikonloppuna miehen kanssa innostuttiin olemaan ilman kortsua. Kaavinnasta nyt siis viikko, tuhrua oli vain neljä päivää kaavinnan jälkeen, kunnon vuoto jäi onneksi sairaalaan. Jälkitarkastukseenkin pitäisi mennä vasta noin kuukauden kuluttua.
Eli miten tästä eteenpäin, jatketaanko kumilla vai ilman?

Edellisen kerranhan odotettiin kiltisti ne yhden menkat, mutta nyt ei enää oikein huvittaisi.
Onko siitä ehkäisyn käytöstä enää mitään hyötyä, kun kerran oltiin jo ilman?

Mitä mieltä olette?
 
Suuri myötätuntohalaus täältäkin suunnalta, kauris ja milla! Todella kosketti kun luin teistä. Ei oikein osaa mitään lohduttavaa sanoa, kuin taas sitä samaa, että aika parantaa... Ei itsekään olisi siihen uskonut, mutta kyllä se aika tehtävänsä teki.

Mulla ei lääkäri toppuutellut uuden yrityksen kanssa. Vuoto loppui aika pian, tai ainakin niukkeni tosi vähäiseksi, ja ei kyllä maltettu käytellä kumeja. Lekuri oli sitä mieltä, että jos pystyn jo tulemaan raskaaksi ennen ekoja menkkoja, on elimistö siihen valmis. Yhdet menkat kuitenkin meni ennen kuin tämä raskaus alkoi.

Ollaan jo 16. viikolla, mutta kyllä keskenmenokokemus on mielessä hyvin. Löysin juuri vanhoja ultrakuvia edellisestä pienestä, ja alkoi ihan hillittömästi surettaa ja pelottaa. Tuli hullu ajatus, että onkohan tämä sikiö nyt vaan joku korvaava sille ensimmäiselle. Ja nyt kun on nähnyt vauvan viuhtovan kuvissa ja sydämen sykkivän, olis entistä vaikeampaa jos taas tapahtuis jotakin. Ja unissa saan kyllä keskenmenoja...

No, tällaisia jorinoita täältä, päivänjatkoa!
 
Liityn nyt tähänkin viestiketjuun, vaikka laitoin jo viestiä tuonne vkon 32 jännääjiinkin.

Meidän perheessä koettiin yllättävä keskenmeno kesäkuun alussa, kun sikiöltä ei löytynyt sykettä. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että masuasukki oli menehtynyt jo muutama viikko aiemmin. Kaavintaan jouduin, ja olisin toivonut kaiken menevän hyvin, mutta viikko ensimmäisestä kaavinnasta jouduin samaan toimenpiteeseen uudestaan, koska kohtuun oli jäänyt istukanpalasia.

Nyt sitten surutyö on tehty, ja uusi vauva saa tulla...toivottavasti seuraavaa vuotoa ei tulekaan. Tietenkin taka-alalla on pieni pelko, mutta sen ei anneta hallita tilannetta. Joten kuulumisiin, ja onnea kaikille yrittäjille!
 
Satu-täti! Ihan ensiksi pahoittelut! Mulla oli sama juttu. Kesäkuussa keskeytynyt km rv 11+6, sikiö vastasi 9+3. Kaavintaan jouduin, viikon päästä uusi ja siltikin jäi kohtuun jotain. Paljonko sulla oli viikkoja?
 
Terve,
pitkästä aikaa. Kesäloma on takana ja ""nettiriippuvuus"" voi taas nostaa päätään. Ihan tuli kuitenkin tippalinssiin, kun näitä kesän juttuja luki. Ei täällä oikein mitään positiivista ole tapahtunut ja kesän pitäisi olla juuri sitä hedelmällistä aikaa (niin itsekin uskoin, mutta kahdesti ehti kuukautiset loman aikana alkaa). Kaikkein surullisinta ovat kuitenkin milla-kaimani ja kauriksen tarinat. Miten voikin, vaikka toki täälläkin on kahdesti km:n kokeneita ja myös sen jälkeen plussanneita, niin tuntuu todella pahalta teidän puolestanne. Todella suuri voimahali kummallekin ja kaikkea hyvää jatkoon. Jännäystä jatketaan yhdessä yhä!

Näitä luettuani tuntuu edes tyhmältä voivotella omien kuukautisteni alkamista. Erityisesti edellisen kierron osalta olin erityisen positiivinen ja tunnistin kaikki edellisen (km) raskauteni oireet ja ostin jo testinkin varastoon. Päivää ennen kuukautisia alkoivat kuitenkin perinteisemmat kuukautisoireet ja sitten ne kuukautisetkin kivuliaina, vaikkakin hivenen myöhässä. Voi olla (haluan uskoa niin) tai voi olla olematta, että tapahtui erittäin aikainen km (jos se nyt sitä edes silloin on). No, kuitenkin todellisen km:n jälkeen siis 3 kiertoa mennyt (ja 4 kk). Toiveet ovat taas seuraavassa :-) Mutta pikku hiljaa alan ymmärtää, miten raskasta olisi kuukausi toisensa jälkeen todeta kuukautisten alkaneen.

Voimia kaikille teille. Aurinko lämmittää ja aika parantaa :-)

-milla(2)
 
Minulla viikkoja oli 9+3, sikiö oli menehtynyt viikolla 7. Joten tosi aikaisessa vaiheessahan se tapahtui, mikä sinällään oli hyvä asia, mutta totaalinen tyrmäys se meille oli. Eikä sitä osannut edes pelätä, kun kuitenkin kaksi edellistä raskautta ovat sujuneet hyvin.

Ensimmäiset päivät huonon uutisen jälkeen olivat yhtä painajaista, jouduin odottamaan muutaman päivän ennnekuin pääsin kaavintaan. Ensimmäisestä vuorokaudesta en muista mitään, se oli yhtä itkua, ja Miksi meille kävi näin lauseen toistamista. Luulin silloin, etten selväjärkisenä pääse asian yli.

Lohduttajia oli paljon ympärillä, mutta oli myös niitä, jotka toistivat vanhoja kliseitä tyyliin, olet vielä nuori, lapsessa oli jotain vikana jne...jotka vain pahensivat oloani. Kuulimpa yhdeltäkin tuoreelta äidiltä, että mitä tuota suret, mene baariin ja vedä viinaa, kyllä se siitä helpottaa, yrität sitten vuoden päästä uudestaan.
Mutta oli myös niitä, jotka ymmärsivät oikeasti tuskani, jaksoivat kuunnella tunteenpurkauksiani ja tarjosivat olkapään mitä vasten itkeä eivätkä tyrkyttäneet neuvojaan jos en niitä kysynyt.

Toipuminen tapahtuneesta on sujunut kuitenkin hyvin, mikä lienee avoimuuteni ansiota. Olen kertonut asiasta töissä, lasten hoitopaikassa ja tietysti ystävät ja sukulaiset tietävät. On helpottanut kummasti, kun on saanut purkaa tuntojaan muidenkin kuin miehen kanssa, ja kun oma olo on helpottunut, on voinut myös auttaa miestä ja vanhinta lasta ymmärtämään tapahtuneen.

Mutta nyt avoimin mielin odotetaan, josko uusi elämänalku ilmoittaisi tulostaan.
 
kiitos vaan kaimalle :)

huomenna on sitten se tärkeä päivä mitä on odotettu. Vuoto on nyt ollut taas pari päivää poissa eli toivon kovasti kohdun tyhjentyneen itsetään. Kuinka paljon verta ja tavaraa on muilla tuulimuna raskauden kokeneilla ulos tullut?

huomenna siis tarkastetaan josko raskaus olisi saanut myöhemmin alkuunsa. mutta minulle huominen on vaan en tosiasian toteamus että tuulimuna on vatsassa ja päätetään että miten ja milloin se sieltä poistetaan.

Me päätimme miheni kanssa että tyhjennyksen jälkeen emme odottele mitään kuukautisia vaan heti hommiin :) niin paljon olemme kuulleet ilosia tarinoita siitä, että ihmiset ovat tulleet heti raskaaksi uudestaan ja synnyttäneet turvallisesti terveitä lapsia.

huomiseen
 
milla,
tsemppiä huomiselle. Vaikka tietääkin mielestään, mitä odottaa, niin on se kuitenkin pienoinen pettymys. Sammuu se pienikin piilossa oleva toivonkipinä. Itselläni oli aikanaan viikko km:n toteamisen jälkeen varmistustsekkaus, että jos kuitenkin kyseessä olisi ollut myöhäisempi raskaus (aikaisen testin tekemisen ja aikalailla selkeän ovulaatioajan takia en kuitenkaan voinut tuohon enää uskoa). Vaikka sitä onkin varautunut ja valmistautunut pahimpaan, niin kuitenkin se pikkaisen riipaisee.

Mutta onneksi olette valmiita yrittämään uudelleen. Sinänsä km (onnistunut alkuraskaus) ja tuulimuna (munasolusta johtuva epäonni) voivat olla vain huonoa onnea, kun eivät sinänsä suoraan liity toisiinsa. Kuulemma toinen km on yhtä todennäköinen kuin ensimmäinen. Vaikka ei se tietysti tuossa tilanteessa kauheasti lämmitä - voin vain pelon sekaisin tuntein kuvitella, miltä toinen km tuntuisi.

On se kyllä kumma, kuinka minäkin tervejärkinen ei-vauvakuumeinen ihminen nykyään suhtaudun tähän kuukautisten odottamiseen ja asia on mielessä tosi usein. (nyt siis kp 3, joten eipä tässä juuri nyt ole muuta odottamista kuin pikkuhiljaa taas pettymys alkaa väistyä). Mutta kiitos kun olette kaikki olemassa!!

- milla 2

P.S Pitäisi varmaan keksiä joku omaperäisempi nimimerkki, mutten viitsisi kesken ketjun vaihtaa...
 
oh hoh,
ihmeitäkin voi tapahtua. Kävin tänään siellä lääkärissä tarkistuksessa ja ultrassa näkyin elävä sikiö sekä sydän äänet. Olin ihan puulla päähän lyöty, enkä tajua sitä oikein vieläkään, sillä olin jo henkisesti hyvästellyt tämänkin raskauden.
Aivan mieletön fiilis ja tekisi mieli vain olla onnellinen, mutta koska veristä vuotoa on raskauden aikana ollut, niin en oikein uskalla iloita. Kaikesta huolimatta jatkan pelkäämistä.
Mutta siis tämä raskaus on 6+6 ja saanut siis alkuunsa huomattavasti myöhemmin kuin luulimme. Todella outoa, sillä minulla oli jo jonkin aikaa säännöllinen kierto ja nyt siiis ovulaatio on heittänyt melkein kahdella viikolla? Vielä oudompaa on, että sain haalean plussan testistä tasan viikko hedelmöityksen jälkeen ja ihan halvimmalla apteekin testillä. Käsittämätöntä kuinka tarkkoja ne ovat?
No nyt sitten poistun taas kerran täältä haaveilijoista odottajiin ja toivon, että en palaa tänne enää pitkään pitkään aikaan.

Tsemppiä myös muille kermittärille ja tavataan toisella puolella toivottavasti mahdollisimman pian :)

-milla-
 
Hienoa milla! Mahtavaa!

On kyllä todella outo juttu. Tosin ihanaa, että kerrankin näin päin. Olen tosin kuullut, että joskus ovulaatioita voi tapahtua ilmeisesti useampiakin (mistä syystä pidättäytyminen seksistä ovulaatioaikana ei ole 100% luotettava ehkäisy) muulloinkin kuin ko aikana.

Mutta onpahan ihme juttu. Voihan kai teoriassa olla mahdollista, että kyseessä oli kaksosraskaus, josta toinen poistui. Tai voiko olla, että tapahtui kahdesti ovulaatio, joista jälkimmäinen säilyi.... en tiedä, voiko se olla edes mahdollista.

Mutta onnea ja tsemppiä ja pysyhän yhdessä kasassa!
 
Onnea milla!

Ja nyt pysykin siellä odottajissa ; )

Itselleni ei kuulu mitään kovinkaan uutta.
Pientä vuotoa on aina seksin jälkeen ollut... onkohan huono juttu? Olen jo miettinyt, että soittaisinko lääkäriin... Mitään kipuja ei kuitenkaan ole.
Mies haluaa, että kuitenkin käytämme ehkäisyä varmuuden vuoksi, pelkää tulehdusta, eikä halua minulle sellaista. Mutta kaitpa se olisi jo tullut, kun kerran touhuiltiin jo ilman kumia...

Hankalaa, kun järki sanoo toista ja sydän toista...
 
Pakko käydä välillä kurkkimassa teitä. Tämä on ihana juttu tämä kermit, täällä saa ihan joka asiaan tietoa, neuvoja ja lohtua. Eikä varmasti ketään moitita.

millan uutinen on suorastaan pökerryttävä! Mahtavaa.

Kaikille kermiteille lähetän hurjasti tsemppiä ja plussasäteitä!!

Ex-kermit Tilla rv 31+2
 

Similar threads

2
Viestiä
102
Luettu
2K
K
2
Viestiä
101
Luettu
2K
M
0
Viestiä
101
Luettu
4K
T
E
Viestiä
130
Luettu
3K
H

Yhteistyössä