Kellään mitään neuvoa tai sanottavaa mun tilanteeseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja helpless
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

helpless

Vieras
Asun pienen lapseni kanssa mun vanhempien luona. He auttavat ja tukevat mutta samalla tunnen olevani jotenkin alistettu. Olisin halunnut ja toivonut että he olisivat hyväksyneet lapsen isän mutta näin ei käynyt. Lapsen isä olisi halunnut ja haluaisi edelleen yhteisen elämän meille mutta en voi ottaa sitä riskiä että lähtisin, koska hyvin on tullut selväksi ettei mulla ole vanhempieni tukea enää koskaan jos lähden hänen mukaansa. Hän ei saa tulla meille tapaamaan lastaan ja kaikki puhelut ja viestit pitää tehdä salassa vanhemmiltani. Ystäviä ei ole yhtäkään. Me ollaan tapailtu välillä salaa tämän miehen kanssa ja kumpikin rakastetaan toisiamme. En vaan tiedä mitä tehdä.
 
Mikä siinä lapsen isässä sitten on niin hirveää, ettei sun vanhemmat hyväksy sitä?

Mutta jotenkin outoo, että sun vanhemmat ei hyväksy sitä, että isä pitäisi yhteyttä lapseen.
 
No mun mielestä oot tehny ihan kamalan teon kun oot vieny isältään lapset ja lapsiltaan isän vaan että voisit saada vanhemmiltasi (ilmeisesti taloudellista) tukea.

Nyt äkkiä hommaan omaa kämppää ja muuttamaan sinne. Mitä ihmeen järkeä on asua vanhempiensa luona ja joutua tapaamaan lastensa isää salaa?
 
Mä en ymmärrä että vanhemmat määrää aikuista ihmistä ( oletan että olet aikuinen )ja alistaa tuolla tavalla.Itse en moiseen suostuisi.Tosin mun vanhemmat ei olis koskaan noin edes toimineet.
Jos mies on kunnollinen ja hyvä isä, niin mikä sua estää?Varmaan pärjäät ilman vanhempies apuakin.Sanot, että rakastat myös heitä edelleen, mutta sun on elettävä omaa elämääs ja haluat jakaa sen lapsesi ja lapsen isän kanssa.
 
minkähän ikänen olet? Kuulostat nuorelta. Eiköhän ne vanhemmat tukensa (ainakin muun kuin rahallisen) anna vaikka pois muuttaisitkin. Tuskin he haluaa yhden epämieluisan ihmisen takia luopua omasta tytöstään ja lapsenlapsestaan. Tai jos haluaa niin millasta se tuki nyt sitten on...?
 
Ihan aikuinen olen mutta tämä raskaus oli yllätys tai ns. vahinko miehen kanssa jota mun vanhemmat on aina vihanneet, oltiin oltu baarituttuja jonkun aikaa. Asuin heidän luona jo silloin, kun mun edellinen suhde päättyi ja tänne olen nyt jämähtänyt. Osaavat olla rakastavia mutta myös hallitsevia. Mulle tuli masennustakin raskausaikana mutta kaikesta huolimatta terve ihana lapsi syntyi. Mielialat vaihtelee edelleenkin. Enimmäkseen olen yksinäinen ja surullinen.
 
Jos olet jo aikuinen, niin muuta ihmeessä omillesi. Vanhempasi ovat aikuisia myös ja kyllä heidän pitäisi ymmärtää, ettet ole enää lapsi vaan itsenäinen ihminen.

Just luin jostain lehdestä siitä miten erityisesti naisten ongelmana on se, että ei uskalleta katkaista napanuoraa vanhempiin vaan vanhemmat hallitsee aikuisen lapsen elämää. Ei sen niin pidä olla, vanhempien täytyy ymmärtää, että lapset itsenäistyy ja elää omaa elämäänsä.

Miksihän sun vanhemmat vihaa miestä? Onko se oikeasti jotenkin paha (juoppo, hullu tai jotain?) vai onko niillä vaan joskus ollut jotain kinaa miehen vanhempien tai sukulaisten kanssa tms.? Tietääkö ne oikeasti millainen mies on? Vai eikö ne vaan halua päästää susta irti ja antaa sun elää omaa elämääsi? Oletko vanhempien ainoa lapsi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No ne vetoaa siihen, etten saa viedä lasta mukanani eikä mulla ole ystäviä.

SIis se lapsihan on sun eikä sun vanhempien. Onko teilläpäin turvakotia tms. josta saisit ammattiapua tilanteeseen ja tukea omillaan elämiseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis että olen huono ja epävakaa äiti. Ja lapsi kuulemma rakastaa isovanhempiaan enemmän kuin minua koska heitä ei masenna.

No höpö höpö!! :hug: Aikamoiset vanhemmat sulla..jos mulla olis tommoset niin voisin olla jopa ihan tyytyväinen että välit katkeis.
 
Olen ainoa lapsi. Jos yritän puhua asioista, se päättyy siihen että minä itken vuolaasti kun saan haukut niskaani, kuinka olen epäonnistunut kaikessa, opiskelussa, ihmissuhteissa ym. Mut on kasvatettu toimimaan vanhempien tahdon mukaan ja tiedän että pitäisi olla itsekkäämpi ja vahvempi.
 
Ota oma elämä käsiisi, nyt jos milloinkaan. Hommaatte oman asunnon ja oman elannon. Mitä hemmettiä edes teet enää siellä vanhempien nurkissa? Ainoa selitys jonka hyväksyn on se, että olet alaikäinen. Jos et, ota ittees niskasta kiinni.
 
muutat nyt ekana omilles, voithan muuttaa lähelle vanhempiasi ilman miestäsi jos itseäsi pelottaa liian iso muutos kerralla. Mikään ihme jos sua ahdistaa jos vanhemmat on tuommosia. Etköhänsäkin kavereita löydä, käytkö lapsen kanssaesim puistossa tai kerhossa tai jossain missä tapaa ihmisiä? Varmaan vanhemmatkin haluaa vaan sun parasta, mutta nyt menee holhous vähän överiksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olen ainoa lapsi. Jos yritän puhua asioista, se päättyy siihen että minä itken vuolaasti kun saan haukut niskaani, kuinka olen epäonnistunut kaikessa, opiskelussa, ihmissuhteissa ym. Mut on kasvatettu toimimaan vanhempien tahdon mukaan ja tiedän että pitäisi olla itsekkäämpi ja vahvempi.

Nyt haet äkkiä jotain ammattiapua ja lähdet itsenäiseen elämään!
Sulla on suoraan sanottuna ihan kamalat vanhemmat. Tuo jos jatkuu niin saat koko loppuelämäs olla niiden talutusnarussa.

Parempi lähteä vielä kun lapsikin on niin pieni, että saatte kahdestaan (tai kolmestaan, jos lapsen isä on mukana) perustaa oman perheenne, eikä isovanhemmat sotke sitä ja tunge sinun ja lapsesi väliin.

Tottakai vanhemmat haukkuu ja pelottelee sua ties millä seurauksilla, koska pelkäävät, että oikeasti lähdet ja alat elää ihan omaa elämääsi. Mutta sulla on todellakin oikeus siihen!
 
Mistä mä saan voimia lähteä? Kun rupeaa miettimään tilannetta "uhmaan koko maailmaa" eikä jää ketään läheistä jäljelle, pakko myöntää että pelottaa. Rahallisesti pärjään, olen maksanut omat menoni koko ajan.
 
Mieti vanhempiesi sanoja?? Oma lapsesi ja hänen isänsä on sulle tärkeempiä kuin pahasti sanovat vanhemmat. KUKAAN, siis KUKAAN äiti ei voi sanoa lapselleen että tämän lapsi rakastaa enemmän isoäitiään kuin omaa äitiään

nyt meet ekaks sossuun hakemaan rahaa ja omaa asuntoa. He kyllä auttavat sut alkuun
 

Yhteistyössä