Hei kaikille! Ajattelin nyt sitten minäkin liittyä tähän ketjuun mukaan. Alusta saakka tätä ketjua olen seurannut ja elänyt mukana teidän vaiheissa. Aiemmin olen väliin kirjoitellut muissa pinoissa, mutta tämä tuntuu itselle kaikkein omimmalta paikalta/täällä on samanlaisessa tilanteessa olevia ja vertaistukea.
Taustoja. Meillä on 2014 syntynyt tyttö, joka tärppäsi viimein reilun vuoden yrityksen jälkeen yk16. Tuolloin oli tutkittu jo simpat, multa verikokeet otettu ja lähete lapsettomuustutkimuksiin saatu. Aika ensikäynnille tuli samoihin aikoihin, kun sitten vihdoin sen kaivatun plussan testiin sain. Niinpä tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin ei tuolloin jouduttu. Noissa kokeissa, mitä kerättiin ottaa, ei ollut lääkäreiden mukaan mitään hälyttävää...
Nyt tätä toista lasta kuumeilu ja yritetty 1/2016 lähtien. Eikä mitään tulosta. Kyllähän sitä uskoi ja toivoi, että tää toinen olisi tullut helpommin, mutta ei se vaan niin mennyt. Mun kierto on tasainen 24-27 päivää, parilla päivällä lyhentynyt ensimmäisen raskauden jälkeen. Ovulaation tunnistan limoista, kivuista ja testeilläkin. Hyödynnetty aina, mutta ei vaan nappaa. Mulla varattuna ensiviikolle lääkäri, joka määrää verikokeet ja kirjoittaa sitten lähetteen tutkimuksiin. Mies kävi eilen antamassa simppanäytteen, tulokset tulee parin viikon päästä. On ristiriitainen ja pelokaskin fiilis. Jotenkin toivoo, että nyt tälläkin kertaa plussa tulisi ennen kuin hoitoihin mennään, mutta mitä jos ei? Pelottaa missä se vika piilee, onko minusta käymään hoidot läpi ja pelottaa ajatus, että entä jos ei koskaan saadakaan sitä kaivattua toista lasta...
Näissä tunnelmissa tällähetkellä ja kuitenkin taas toiveet korkealla, koska ovis oli viime keskiviikkona ja se on taas hyvin hyödynnetty. Mitenhän sitä aina jaksaakin odottaa ja toivoa, vaikka niin monta pettymystä on takana?
Tällainen "lyhyt" esittäytyminen tähän alkuun. Toivottavasti tänne mahtuu porukkaan mukaan.
Minut voisi myös lisätä listoille:
Nanna-87 kp 18/24-27 yk15 ja dpo6