Minäkin nukkuisin pienet päikkärit silloin kun mies on ulkona lasten kanssa. Tekisin sitten niitä kotihommia kun lapsetkin on paikalla, voihan hekin osallistua niihin. Mieskin silloin olisi näkemässä sen että tosiaan teet jotain. Ja kyllä sinullakin on oikeus päikkäreihin, jos miehelläkin on.
Meillä on toistaiseksi vasta yksi lapsi, alle vuoden ikäinen ja olen hänen kanssaan kotona. Nukkuu vielä parin tunnin päikkärit keskellä päivää ja en tosiaan sitä koko aikaa käytä kotitöihin. Syön siinä jotain välipalaa kaikessa rauhassa ja teen ehkä jotain pientä kotihommaa mitä ei lapsen hereillä ollessa saa tehtyä. Loppuajan sitten vaan lepäilen, joskus menen itsekin nukkumaan. Lapsen hereillä ollessa teen sitten jotain sellaista mitä ehtii tehdä, nyt se ei enää niin onnistu, kun on vilkas liikkeissään ja ihan vahdittava kuitenkin. Ruuat meillä tekee sitten se kumpi ehtii, mies ei aina tule just tasan samaan aikaan ja en sitä ruokaa kovin valmiiksi ehdi saamaan ja joskus en ehdi vaan vauvan hoidolta. Joten joskus mies tekee ruuan töistä tullessa, yleensä minä. Mies sitten on vauvan kanssa, ihan mielellään onneksi viettää aikaansa lapsen kanssa ja minä saan sitten tehtyä muuta. En ymmärrä miten jotkut saa tuntikaupalla aikaa kulumaan johonkin kotitöihin, monesti kun koitan miettiä mitä täällä nyt voisi tehdä, niin ei vaan keksi mitään tekemistä. Toki jos on useampi lapsi niin useammin pitää pyykkiä pestä ja astioita. Nyt meillä riittää suunnilleen kerta viikkoon pyykin pesu, samoin tiskikoneen käyttö. Mutta käytetään kyllä samoja laseja useampi kerta jne. Iltapuuhat menee niin että minä yleensä annan lapselle sen iltapuuron. Mies sitten vielä ennen nukkumaan menoa antaa vellin/maidon vauvalle ja vauva nukahtaa yleensä siihen. Ja mies käy siinä samalla usein itsekin nukkumaan. Minä käyn joskus samaan aikaan, joskus valvon vielä hetken, riippuen miten paljon kello on. Arkisin minä tietenkin hoidan aamut, kun kotona olen, viikonloppuisin joko mies tai sitten yhdessä. Koska vauva nukkuu 8-9 asti kuitenkin, niin saadaan kyllä nukuttua tarpeeksi molemmat. Joskus jään vielä sänkyyn loikoilemaan ja torkkumaan hetkeksi, pidän sitä omana aikana. Kyllähän minäkin voisin herätä sen lapsen kanssa, mutta joskus jos niin teen, niin mies nousee kuitenkin samaan aikaan ylös.
Jossain vaiheessa meilläkin mies narisi minun laiskottelevan, hiljaiseksi meni kuitenkin kun kysyin että kukahan meillä on tähän asti joka kerta nuo vessat ja kylppärin siivonnut ja pessyt. Ja ei nuo vauvan vaatteet itsekseen myöskään peseydy. Hän itse on vaan joistain hommista niin pilkuntarkka, että saa kyllä itse tehdä, esim. vaatteensa saa itse laittaa kaappiin just niinkuin itse haluaa. Tai täyttää sen astianpesukoneen mieleisellään tavalla. Minä kyllä voin tyhjentää sen tai laittaa ne pyykit koneeseen ja kuivumaan. Imuroinnin saa hoitaa myös, kun en jaksa kuunnella sitä urputusta jos jostain sen jälkeen löytyy pölyhiukkanen. On siis joissain asioissa vähän liiankin tarkka. Mutta noin yleisesti olen kyllä tyytyväinen tuohon mieheen, kun tekee enemmän kotihommia kuin moni muu mies ja viettää aikaansa tuon lapsenkin kanssa. Ja päikkäritkin saan ottaa jos siltä tuntuu. Tosin minulla on vähän sama tilanne kuin ap:lla, se väsymys on mennyt jo yli ja en useinkaan osaa nukkua sitten jos se on mahdollista. Vauvan ollessa parikuinen, oli hänen unirytmi ihan sekaisin ja yöt meni valvoessa. Ei sitä kestänyt onneksi kuin noin kuukausi, mutta siinä ehti itsensä väsyttää totaalisesti ja sen jälkeen onkin kärsinyt univaikeuksista. Vieläkään en saa nukuttua sitä 8 tuntia yössä kovinkaan usein, mutta onneksi tilanne paranee kokoajan pikkuhiljaa. Ja mieskin aika hyvin ymmärtää ja kysyykin usein haluanko mennä päikkäreille. Itsekin hän ottaa pienet unet, jos vauva nukkuu toiset päikkärit. Hän kun saa nopeammin unen päästä kiinni, niin nukkuu sitten vauvan kanssa ja minä koitan nukkua muualla. Monesti se menee niin, että vähiten saan nukuttua minä, mutta saapahan edes sitten lepäillä, vaikka uni ei tulisikaan.
Eli en siis pidä pientä sängyllä pomppimista mitenkään kamalana asiana.