[QUOTE="aapee";28908071]Minä en siis kaipaa lisää omaa aikaa. Paitsi nukkua joskus aamulla, esim. kerran viikossa, kunnes lapset kasvavat ja alkavat myös nukkua vähän pidempään. Jonakin päivänä sekin kuitenkin tapahtuu
Enkä siis halua palkata meille lastenhoitajaa (kuten moni on neuvonut), koska haluan olla itse lasteni kanssa. Minusta olisi kivaa tehdä arki-iltaisin jotain yhdessä koko perhe, mies tosiaan haluaa että mennään vuorovetona, jotta jompikumpi saa levätä.
Ongelma ei siis ole se, että haluaisin "lapsista eroon". Haluan nukkua välillä pitkään, ja että mieheni ei pitäisi minua niin laiskana vastuunväistelijänä, että hän alkaa tuntea ettei esim. halua olla seurassani.
Tuossa joku ehdotti, että onkohan mies masentunut tmv., kun vaan väsyttää vaikka saa nukkua. Olen välillä miettinyt samaa, ja myös fyysisen sairauden mahdollisuutta. Siksi aloituksessakin kysyin, nukkuuko muiden puolisot yhtä paljon kuin minun.
Olen yhtä aikaa huolissani sekä miehestä että avioliitosta. Jotenkin meidän/minun täytyy tämä tilanne korjata, mutta en osaa. Ihan mielipiteitä ja neuvoja kyselin.[/QUOTE]
No täällä ehkä yritettiin herätellä sinua siihen, että arkenne kuulostaa kovin ikävältä, kun se on jaettu niin tarkkaan siihen mikä TYÖ kuuluu kummallekkin. Koska sellainen ajatusmalli selvästi istuu päässänne, jaatte töitä ikään kuin olisitte töissä vaikka olette kotona.
Sitä veikkaisin miehen väsymisen syyksi, enemmän kuin mitään varsinaista sairautta. Väsyyhän siihen, että elämä on tylsää päivästä toiseen.
Ja vastaus kysymykseen, ei mun mies ainakaan tarvitse noin paljoa unta. Arkisin menee nukkumaan puolen yön aikaan ja herää 7-8 aikaan, viikonloppusin menee ehkä vieläkin myöhemmin nukkumaan ja herää 9 mennessä. Sama juttu minulla. Mitään päiväunia ei kukaan meistä harrasta. Mutta unentarvehan on kovin yksilöllistä.