Kaksosten odottajia v.2009

On taasen tovi vierähtänyt viime kerrasta kun tänne on kirjoiteltu, mutta kovasti olen päivittäin foorumia seuraillut ja teidän kaikkien raskauden ja arjen kiulkua "seuraillut"..:)

Meillä arki rullaa oikein kivasti täällä...pojat täyttivät toissapäivänä 3kk ja onneksi tämä viimeisin kuukausi ei hurahtanut silmien ohi ihan niin nopeasti kuin 2 ensimmäistä...Imetyksen lopetin joulukuun alussa kokonaan..eipä minulta hirveesti maitoa tullut joten ei se ollut enää kovin aktiivista se imetys niin sitten päätin kokonaan lopettaa sen ja olen ratkaisuun erittäin tyytyväinen. Ennen kuin lopetin imetystä, pojat söivät lisänä korviketta NAN 1...tuolloin arkemme koostui lähinnä siitä että koko ajan sai olla jompaa kumpaa syöttäässä ja päivistä ei hirveesti ehtinyt "nauttia" kun ne hurahtivat vallan ohi..nyt imetyksen lopettamisn jälkeen on ollut ihana huomata siirtyessämme NAN2:een että enää ei tarvitse olla koko ajan syöttämässä vaan pojat syövät noin 4 tunnin välein ja ehdimme tehdä paljon muitakin juttuja kun vain istua syömässä (ravinteikkaampaa kun tuo nro 2 korvike on..:) myös joulukuun alussa aloimme antamaan iltaisin pojille maissivelliä, koska yöt olivat todella levottomia ja pojat heräilivät koko ajan syömään..iltavellin myötä yötkin nukutaan meillä oikein hienosti..viimeistään 23.00 pojat yleensä nukahtavat ja heräävät aamusta noin 9-9.30 välillä...

Poikien kehitystä on ollut aivan ihanaa seurata..nykyään meillä jutellaan jo kovasti ja hymyillään..pikku hiljaa alkaa jo nauruakin irrota... :) pojat ovat jo noin 1kk kääntyneet mahalta-selälleen, toisinaan jäädään puoliväliin jumiin ja sekös vasta on raivostuttavaa ja sillon huudetaan mammaa kovaan ääneen apuun..

Nukkumisjärjestelyt meillä on hoidettu niin että alkuun toinen pinnasänky oli makkarissamme, mutta eivät pojat siinä kauaa yhdessä mahtuneet nukkumaan..alkuun nukkuivat selät vastatusten ja sitten jalat, mutta häiritsivät toistensa unta sen verran että sitten otettiin toisenkin pinnasänky meidän makkariin ja molemmat nukkuivat sitten omissa sängyissään. Kyllä se kovasti helpotti sitä yöheräämistä,kun lapset ovat samassa huoneessa kuin itse..kun monesti on kyse vain siitä että tutti on tippunut ja se halutaan vaan takas, niin se on paljon "mukavampi" ollut kun ei tarvi kovin kauas omalta sängyltä kävellä...mutta nyt kun kuun vaihteessa muutetaan niin laitamme pojat omaan huoneeseen, koska nukkuvat jo yötkin niin hienosti...toivottavasti myös jatkossakin.. :D

kinder- mullakin kohdunsuu oli pehmeää mutta kiinni viikolta 30, ja siinä se tilanne pysyikin aina tuonne viikolle 36 asti..ja lenkkeilin ja siivoilin ym kaikki tein ihan normaalisti..luulisin että lääkäri olisi sinulle sanonut jos jonkin tekemistä tulisi välttää..tosin jos haluaa asiasta varmistua täysin, niin voithan soittaa lääkärillle tai neuvolaan?? tuosta synnytyksestä sen verran, että koskaanhan ei voida olla varmoja mitä synnytyksen aikana tapahtuu että jos sitten jouduttaisiinkin toinen leikkaamaan, jos siis yht äkkiä tapahtuisikin jotakin...mutta uskon että menee kaikki hyvin, itse mieitn kanssa tuota että jos toinen tulisi alakautta ja toinen jouduttaisiin leikkaamaan niin se olisi kaikista pahinta..onko sulla vielä lantiota kuvattu??mulla se kuvattiin viikolla 36 ja sillä totesivat että myös perätilavauva mahtuu hyvin alakautta tulemaan...mullakin oli ensimmäinen synnytys ja pelkäsin sitä kovasti moooonta kuukautta etukäteen ja vielä kun toinen oli perätilassa loppuun asti, mutta kun synntys sitten käynnistyi niin se kaikki "pelko" hävisi ja kaikki meni sitten oikein hienosti eikä mitään kauhukokemusta jäänyt, eikä se nyt niin hirveesti sitten sattunutkaan, vaikka sitä pelkäsin kaikista eniten..toki meidän kaikkien kokemukset on varmasti erilaiset, mutta näin minulla.. :) Sinulla on jo paljon viikkoja kasassa ja ajattele että enää ei ole kovinkaan pitkä aika että saat nyytit kainaloon... :)

Meidän pojilla on huomenna 3 kuukautis neuvola, jännityksellä odotan että minkähän kokosia poijaat on..ainakin 56 vaatteet on jo hinnoiteltu kirpparia varten laatikkoon ja voi miten paljon sitä vaatetta ja muuta tavaraa sitten onkin. 62 on nyt otettu täällä käyttöön...ja kyllä siinä on jotenkin niin haikee fiilis ollut kun noita pieniä 50 ja 56 senttisiä vaatteita on viikkaillut laatikkoon ja tajunnut taas kerran et kyllä ne kasvaa niin kovaa vauhtia..

tällasta mulla tällä kertaa, paljon jaksamisia teille odottaville ja jo kaksosensa syliin saaneille ja kirjotelkaahan taas kuulumisianne. :)

Jdath ja Pikku-Ukot 3kk
 
Moi!

Nukkumisesta
Mä luulin et vauvat mahtuisivat nukkumaan ainakin 6 kuukautta samassa sängyssä, eipä taida mahtua kun sängyn näin. Jossain vaiheessa pakko hankkia toinenkin sänky ja sitten ei makuuhuoneessa pahemmin liikuta. Tää kämppä on niin ahdas, mut en enään suostu muuttamaan näin loppuvaiheessa.
3h+k+s, kerrosta 79m ja kolme asukasta jo nyt.

Marylene ja pikkuiset 28+1
 
Jdath: Ei oo lantiota kuvattu ikuna, esikoisen odotuksen aikana ei keretty ees synnytystapa-arviointiin joten sekin jännittää et keretäänkö nytkään. Voikohan se olla syynä että kun esikoinen oli syntymässä jalat eellä niin päättivät et mennään leikkaussaliin ja tehään sektio(?) kun jollainhan yritetään kääntää vauvaa jotenkuten että pääsis alakautta syntymään... Mut jos mul ei oo keretty synnytystapa-arvioo tekee ni ehkä siks... en tiiä mut nyt jännään että ehitäänkö nyt 36viikolle ja synnytystapa-arvioon...

Nimittäin eihän ne voi tosta noin vaan vaikka vauvat oiskin päät alaspäin ni joo koklataan nyt alakautta, sit jääkin jumiin jos ei mahdu jne? Kaikenlaisia kauhukuvia nousee taas päähän.........
Enhän ees liikkuisi mihinkään pitkään aikaan jos kahdesta paikasta "räjähdän"... ei ei, ja tiedän jo nyt että ukkoni ei pääse koko päiväksi tai koko ajan auttamaan sairaalaan vauvojen kanssa kun on esikoinenkin hoidettavana, ei oo paljon tota tuki/hoitoverkostoa meillä... Ja sekin että ukko ei tasan pärjää yksin yhden kohta 5v villiviikarin ja kahden vastasyntyneen kanssa kun minä voivottelen ja yritän toipua alatiesynnytyksestä sekä sektiosta
Itse pelkään repeämistä yli kaiken. Juuri ystäväni hihitti ja kertoi että hänen ystävänsä kertoi että synnytyksessä hänen paikat repesivät melkein peräpäähän asti ja sattui hitosti tikkien laittaminen vaikka olikin puudutteen aiemmin saanut jne. Ja muutenkin ne kaikki kivut alatiesynnytyksessä... Oon aika monelta kuullut pelkkää huonoa siitä, että niillä oli kamalaa jne jne

Eipä helpota yhtään tilannetta tuollaisetkaan kertomukset.
Joten siksipä juuri haluan edes varmuuden että mahtuisivatko edes alakautta ja just se että en ikimaailmassa haluaisi että käy niin et jos nyt uskallankin alakautta synnyttää niin toisen kanssa joutuukin sektiolle, se olisi niin paha pettymys ja trauma kyllä.
Tietenkin vauvojen parhaaksi suostun kaikkeen mitä pitää mutta olisi se kyllä niin paha pettymys jos noin käy... :eek: Kauheeta jo ajatella. Nyt lopetankin tuommoiset ajattelut, toivon vaan että ehdin sinne synnytystapa-arviointiin....

Varmaan kuulostaa kamalalta tää mun valitus ja paniikki mutta kun pelottaa niin pelottaa...
Joka kerralla naistenklinikallakin oon puhunut sektiosta ja että haluan sektion mutta viime aikoina on tuntunut etteivät ne noteeraa yhtään mitenkään siihen, ei edes kirjoita tietoihin että toivoisin sektiota tms. Outoa, sekin ärsyttää ja aiheuttaa paniikkia et kun h-hetki tulee ja lähetään sairaalaan ja en haluakkaan missään nimessä alakautta ja sit ne pakottais? Tai toitottais vaan että juu kyllä nyt mennään alatiesynnytykseen ... :eek:
 
Käyn päivittäin lukemassa täällä foorumilla, mutta itse en meinaa ehtiä kirjoittaa.. mutta nyt sitten! Jdath, kirjoittamasi kuulostaa miltei kopiolta meidän arjesta :D Meidän pojat täyttivät vuoden vaihteen tienoilla 3kk ja kuinka paljon lapset ovatkaan kehittyneet ja kasvaneet tässä ajassa! Jokellusta ja naurua tulee hereillä ollessa kovasti, masulta selälleen eivät vielä käänny, mutta elkeitä jo löytyy. Käytiin neuvolassa nyt maanantaina ja pojat ovat ihan saman kokoiset, vajaa 6kg/60cm :) Saivat nyt ekat pistosrokotteet ja rotarokotteesta toiset annokset (2kk iässä eka annos). Ainakaan vielä ei ole tullut mitään rokotteista, kuume noussut tms... muutenkin ollaan oltu koko perhe terveinä. Vaatekoko on nyt 62, niistä pienistä ollaan jo jouduttu luopuun, yhyy...

Pojat syövät noin 4h välein, ihan alussa saivat pumpattua rintamaitoa korvikkeen ohella mutta sitten oma maitoni loppui ja pelkällä korvikkeella ollaan menty. Meil on Nutrilon comfortia (synnärin suosittelemaa), jauhetta joka sekoitetaan veteen. Jdath, teillä on kuukauden verran jo syöty maissivelliä.. oliko neuvolan suositus vai aloititteko itse? Juuri neuvolassa puhuttiin siitä että 4kk iässä aloitetaan pikkuhiljaa kiinteiden maistelu perunalla, sit porkkanaa jne. mutta että ei aikaisemmin, ei edes vellejä. Meillä on edelleen yksi yösyöttö noin klo 4 aikoihin. Joskus kun pojat haluaa tankata illalla oikein kunnon annoksen niin heräävät seuraavan kerran vasta.. noin klo 5.30 ja se onkin luksusta :) Nukkumaan menevät yleensä puolilta öin, "maitotokkurassa" :) Pojat ovat aikamoisia iltakukkujia, yhdeksän kymmenen maissa alkaa metakka jos ei ole seurustelua ja kyytipoikana maitoa :D
Lapset ovat nukkuneet omissa pinnasängyissään nyt kuukauden verran koska eivät enää mahtuneet samaan sänkyyn, ollaan koko perhe samassa makkarissa. Ja tosiaan tuttia pitää välillä käydä laittamassa takas suuhun, tai jos selällään ei ole mukava olla pitää kääntää masulleen. Kyllä meillä jo odotellaan niitä aikoja että yösyöttö jäisi pois, joskus sitten kun kiinteitä syödään.. :)
Marylene, me 2 aikuista ja 2 vauvaa asutaan kerrostalossa 46,5 neliön kaksiossa.. ahdasta siis on :D 4 huoneen rivareita ollaan katseltu tai ok-talo on toinen vaihtoehto. Näin vauva-arjessa on mielestäni hyvä asia että ollaan tiiviisti, kaikki on lähellä käden ulottuvilla melkeinpä eikä ole suurta asuntoa siivottavana, mutta lasten kasvaessa ja samalla tavaramäärän lisääntyessä alkaa kyllä iskeä ahdistus! Tämän vuoden puolella muutto tuleekin eteen.

Lisäksi hirmu paljon onnea uusille kaksosten saaneille ja tsemppiä odottajille :flower:

tupsuliini79 ja pikkumiehet
 
tupsuliini79: aloitettiin itse se maissivellin anto..monet kaverit on alkanut antaa kiinteitä jo vähän ennen 3kk ikää kun neuvolasta on sanottu niille että voi alkaa maistelemaan..niin mietittiin sit ukon kanssa kun öisin herräilivät koko ajan syömään, että jos nyt kokeillaan sitä maissivelliä ja kerran siitä tuli suuri herkku ja yöt nukuttiin kokonaan pitkälle aamun asti vellin ansiosta niin siitä tuli ihan jokailtainen juttu..ja voi pojat, kyllä kannatti!!!:)

Ohjeita neuvoloissa ja suosituksia on yhtä monta erilaista kun neuvolantätejäkin..niin kaikilla on omat suosituksensa..mut ajattelin asiaa siltäkin kantilta, että joskus varmaan on pikkuvauvoille juotettu appelsiinimehuakin ja vielä silloin kun itse on ollut vauva niin vettäkin "sai" antaa ja nykyään sit kaikki on niin tarkkaa ja varovaista..varsinkin monilla tuttujen neuvolantädeillä, mitä kuullut...meillä ei niinkään...ja vaikka sitä itse on pikku vauvana vettä juonu, niin ihan hyvin pyyhkii.. :D ja ei siitä nyt hirveenkään pitkää aikaa ole kun vielä kiinteiden ja vellien suositus oli 3kk..kyllä varmasti itse tietää mikä on omalle vauvalle parasta ja miten itse näkee asian parhaaksi....:) mutta ei tuo yksi yösyöttö pahalta kuulosta..meillä kun heräili pojat eri aikaan vähän väliä, mutta oon kyllä nykyään erittäin tyytyväinen siihen että ei ole sitä yhtäkään yösyöttöä..aamulla on sitten aivan ihana herätä hyvin yön nukkuneena uuteen ihanaan päivään poikien kanssa..:)
Mutta maissivelli on sitten ainoa velli mitä oon antanut...en ennen 4kk ikää uskalla antaa mitään peruna-porkkana velliä tai muuta, mutta tuo maissivelli on ainakin meidän muksuille ollut erittäin vatsaystävällistäkin..:)

Kinder-: täällä Lahdessa ainakin on tapana niin että jos lapsi on perätilassa, niin silloin leikataan, paitsi jos äiti haluaa itse kokeilla alakautta synnyttää, kaksosissa taas mikäli A-vauva on pää alaspäin niin alakautta lähdetään synnyttämään mikäli lantio on sopiva siihen...voisithan sä kysyä et onnistuuko niiden kuvata sun lantio jo aikasemmin mahdollisesti?? itseä tosiaan pelotti se kaikki vielä erityisen paljon kun toinen oli perätilassa, mutta erittäin hienosti kaikki sit meni ja olin jo seuraavana päivänä ihan valmis vaikka maratoonille...ei tullut repeämiä eikä muuta sellasta et olis ollut mitenkään kipeenä....en tietty ekaan viikkoon istunu kun toisella kankulla ja hienosti paikat parani ja tikit suli....:) Toki jokainen synnytys on omanlaisensa ja meillä jokaisella omat pelkomme..Tsemppiä sulle ja kerrohan sitten taas kuulumisia et mihin synnytystapaan päädyttiin ja sen sellasta!!:)

Jdath
 
^^ Kysäisin tos yks kerta joltain lääkäriltä, se lääkäri joka ei myöskään noteerannut yhtään mun sektiotoivetta, että eikö sitä arviointia tai kuvausta voida tehdä yhtään aiemmin niin vastauksena ei , se tehdään aina 36 viikolla. Jotenkin tiuskasin siihen että "jos tää raskaus kestää ees sille viikolle!"
Sit se vaan mutisi jotain. Huoh. Miksi odottavaa äitiä ei kuunnella missään asiassa mitenkään :'( Entä jos oikeasti joudun jopa niin kovaan paniikkiin et taju lähtee tms?
Ihan outo juttu että synnytyskokemusta ei edes millään tavoin yritetä tehä odottavalle äidille positiivikseksi jutuksi !
Aivan syvältä sieltä... koko juttu.
Kyllä mun mielestä odottavaa äitiäkin pitäisi huomioida :eek: Mut ei näköjään.

Kyllä huomaa kun viikot vähenee ja paniikki nousee niin alan jopa raivoamaan asioista. Kun ei kuunnella, se raivostuttaa, jos koko synnytys muuttuu katastrofaaliseksi alatiesynnytys-kokeilun takia niin haukun kyllä ne lääkärit alimpaan h......... :kieh:

(Haukuin lääkäreitä jo kun makasin sairaalassa esikoinen vielä masussa, silloinkaan ne ei mitenkään millään tavoin minua kuunnellut....)
 
Kinder- toi on kyl tosi ikävää jos ei mitenkään noterata...mä suosittelisin et puhut viel neuvolassa asiasta..vai ootkos jo puhunut...yhdessä vaiheessa raskautta kun olin aikas paniikissa synnytyksestä, niin äippäpolilla sanoivat et puhu neuvolassa pelostasi, niin sieltä voidaan "ohjata" jotenkin pelkopolille, jossa pääsee sit paremmin juttusille pelkopotilaisiin "erikoistuneen" kätilön kanssa...itsellä se vaihe jotenkin meni sit ohi tai sit en vaan ikinä osannut silleen puhua neuvolassa sen enempää siitä pelosta, et tavallaan jo se neuvolatädin kanssa asiasta keskustelu helpotti omaa oloa..mut kuulemma neuvolasta voivat auttaa tarkemmin asiaa...näin siis Lahdessa ainakin... :hug:
 
Heippa!

Mukavaa, että tänne tullut enemmän kirjoittelua :)
Niin se raskauskin sitten päättyi ja ihan on outo olo vieläkin, että
tuossako ne kaksi ihanaa ja rakasta tyttöä ovatkin.. vielähän niiden kuuluisi
olla mahassa köllöttelemässä. Näin oli sitten varmaan parempi, että syntyivät 36+1
Oltiin sairaalassa alle viikko ja päästiin kaikki kotiin 26.12
Kotona on mennyt hyvin! Jos en sanoisi ERITTÄIN HYVIN!

Pumppaan omaa maitoa, jota tulee reilu 1 l.
sitten koitan imettää aina välillä.. peräkkäin imetän 5-10min ja sitten annan pullosta lypsettyä maitoa ja/tai korviketta. syötetään yhtä aikaa pulloista molemmat tai peräkkäin, riippuen syötetäänkö miehen kaa yksin vai yhdessä.
Jaksavat imeä tissiä paremmin, kuin ensimmäisellä viikolla..
Ruokamäärä aloitettiin 10millistä ja nyt B-tyttö vetäsett jopa 120ml kerralla ja a-tyttö 100ml.. kuta kuinkin syövät n. 100ml 3-4 tunnin välein..
kauhistuttaa kuinka paljon syövät, mutta ollaan annettu kun ovat syöneet eivätkä pulauttele..eikä ole vatsavaivoja.
Aloitettiin rautalääkitys lääkärin määräyksestä ( keskosille annetaan sitä ) ja d-vitamiineja ollaan tällä viikolla aloiteltu..
Vatsavaivoja ei ole ollut vielä ainakaan.

Meillä on yksi pinnis josa nukkuvat vierekkäin. Saapa nähä kauanko nukkuvat, varmasti
aika kauan kun ovat niin pikkusia ja pinnis on isoa kokoa.
Päivärytmit menee niin, että nukkuvat 3-4 h ja sitten syötetään ja kuivitetaan ja kohta taas jatketaan unosia.. Seurailevat elämän menoa ja ovat erittäin tyytyväisiä ja kilttejä.

Meille lääkäri sanoi,että kasvis ja hedelmäsoseita aloitetaan JO 3KK iässä!?

Miten teillä on imettäminen onnistunut?
Mä LUULIN, että onnistuu tosta vaan imettää kahta kerrallaan ja että pulloja en tarvitse juuri ollenkaan, mutta väärässähän mä olin. Pulloja todellakin tarvii ja korvikettakin täytyy antaa, koska oma maito ei aivan riitä.. Haluisin edes pumpata ja antaa omaa maitoa pitkäänkin, mutta eihän se välttis riitä :/

Jaksamisia raskaana oleville ja mukavaa tupla onni vauva-aikaa kaikille
jo vauvat saaneille :)
Esikoinen on kova auttamaan lasten hoidossa ja tykkä pikkusiskoista.
Saa nähdä tykkääkö vielä sitten, kun mimmit on isompia ja vaativat enemmän huomiota.

Sektiosta vielä sen verran, että oli positiivinen kokemus!
Oon henkisest ja fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin esikoisen synnytyksen jälkeen, joka tapahtui normaalisti alakautta.
Virtaa on vaikka muille jakaa! johtunee siitäkin, että synnytyksen jälkeen on tippunut
13.5kg painoa,,,,


:heart:
 
ihanaa lukea teidän vauvakuulumisia!

Jaksamista synnytystä jännittäville!

itse jännitän taas tän päivän neuvolaa, nyt 18+1 ja en oo oikein mitään liikkeitä tuntenu, jotain pientä, mut voi olla kuviteltuakin. Toivottavasti pikkusilla olisi kaikki hyvin.... Itse olen voinut kohtuullisesti. Joulun olin lomalla, nyt töihin paluun myötä issias tms vaivannut tällä viikolla ja tiistai iltana kävelyllä (ja myös eilen) mahaa vähän kovisteli... pitäskö olla huolissaan? pitänee tänään neuvolassa kysyä. Mennään miehen kanssa yhdessä neuvolaan, kun molempia niin jännittää että onhan kaikki hyvin. Maha on kyllä kasvanu ja paino noussu jo melkein 6kg :D että siinä mielessä kaikki hyvin :LOL: Kauheesti on taas kaikkea mietittävää... mitenkähän pitkään jaksan töissä??? No, onneks on huomenna vapaapäivä ja synttärikemut :flower:

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille, kirjotellaan taas kuulumisia!

soja ja nappulat 18+1
 
Moi!
Tänään olin sitten Tyksissä
Kohdunsuu on pehmentynyt ja pitää kuulemman ottaa rauhallisesti. Koskaan ei tiedä milloin alkaa supistelee vaikka ei oo vielä niitä ollu.
Kun kysyin voinko rv 35 lähtee matkalle niin totesi siihen "voi olla et oot jo synnyttäny silloin".

Synnytyspelosta
Kertoi miten synnytys etenee ja miksi kannattaa. Tällä hetkellä oon sitä mieltä et voin synnyttää.

Nuha jatkuu, alapäähän sattuu, kylkiluut kipeinä, hengitys ahistavaa ja ruoka pyrkii ylös

Marylene ja pikkuiset 28+2 :(
 
Hei, onpas täällä paljon luettavaa, kivaa!

Marylene, jaksatko referoida mitä sanoi synnytyksestä? Muakaan ei niin pelota, toivon alatiesynnytystä mutta molemmat oli alkuviikosta perätilassa ja sanoivat että jos synnytys nyt käynnistyisi, joutuisin sektioon - menee kuulemma jalat sekaisin vauvoilla nykyisellään. :) Toivottavasti kääntyvät vielä.

Mukavaa iltaa kaikille :)

 
Ihanaa, että tänne oli ilmestynyt vauva-arjestakin kuulumisia! :heart:
Jospas minäkin sitten kerron omastamme. Eli meidän pojat on nyt vähän vajaa 4,5 kk, korjattua ikää vähän alle 2 kk. Mitat nyt (suluissa syntymämitat)
3,9 (0,9) kg/52 (37,5) cm ja
5,6 (1,2) kg/57 (38) cm.

Kotona ollaan oltu nyt kaksi kuukautta koko porukka. Pojat on tosi kilttejä ja hyväunisia, joten itsekin olen pysynyt virkeänä eikä univelkaa ole kertynyt. Nyt yöt nukutaan 21-07 yhdellä syötöllä. Päivällä nukutaan yhdet pitkät päiväunet. Yleisin syöttöväli päivällä on 3-4 tuntia, tosin illalla tankkaillaan aika reippaasti.

Imettäminen meillä jäi kokonaan. Pojat oppivat sairaalassa pullolapsiksi eivätkä yrityksistä huolimatta oppineet rinnalle. En herunut kovin hyvin pumpulle ja tuskastuin koko hommaan ensimmäisen pojista päästyä sairaalasta. Ajattelin menettäväni hermoni totaalisesti molempien poikien kotiinpääsyn jälkeen, jos joutuisin syöttämään kaksi kiljuvaa kitaa, sen jälkeen lypsämään ja kaiken kukkuraksi pesemään ja keittämään tuttipullojen lisäksi vielä rintapumpun osiakin. Eli siis lypsäminenkin jäi ja olen varsin tyytyväinen tekemääni ratkaisuun.

Meillä alkaa myös yksi pinnis käydä pieneksi, kun isompi pojista alkaa olla melkoinen pyörijä ja herättää sitten mellastuksellaan veljensäkin. Meidän makkariin ei kyllä kahta pinnasänkyä saa hyvällä tahdollakaan ängettyä, joten pian on pojille luvassa muutto omaan makuuhuoneeseen.

Pojat vetelee soseita kahdesti päivässä (aloitettiin 4 kk) ja velliä myös pariin otteeseen (aloitettiin 3,5 kk). Isommalla pojalla nuo kiinteät on hyvin hillinneet ihan kamalaksi äitynyttä maidon menekkiä. Vähän haastavaa tuo soseen syöttäminen toki on, kun ei tuota kehitysikää kuitenkaan ole vielä tuon enempää. Tänäänkin oltiin koko porukka porkkanasoseessa, kun pojat rupesivat höpöttämään toisilleen kesken syötön. :D Mutta ehkä tähän sekasotkuun on syytäkin ruveta totuttelemaan. ;)
Ja kyllä täälläkin odotellaan tuota yösyöttöjen loppumista, mutta siihen taitaa vaikuttaa paljolti myös tuo kehitysikä eikä pelkästään kiinteiden aloitus. :)

soja, supistelut kannattaa aina ottaa kaksosraskaudessa vakavasti, koska ne voi herkästi kypsyttää paikkoja. Mulla seurattiin kohdunsuuta säännöllisesti rv 16 eteenpäin, koska supisteli aika paljon napakastikin. Mitään tuhoa supparit ei onneksi mulla saaneet aikaan. Mainitse ihmeessä asiasta neuvolassa. Toivottavasti neuvolassa oli kaikki hyvin! :flower:

Mitähän muuta pitikään kommentoida? Pää on nykyään laho kuin mikä... Kaikki lapsiin liittyvät asiat muistan tarkasti, mutta jos lähden ostamaan maitoa, unohdan autuaasti kauppaan päästyäni, mitä pitikään ostaa. :whistle:

:heart: Oikein onnellista odotusta vielä odottaville ja nauttikaa, vaikka varmaan varsinkin lopussa tuskatuttaa! (Täällä puhuu yksi, jonka odotus jäi pahasti kesken rv 28 ja siitä jäi varmaan ikuiset traumat...) Kaikille muille monikkomammoille ihanaa talvea! :heart:
 
tuplur

No kertoi kuinka paljon on lääkäreitä ja laitteita. Sitten kertoi et saan puudutuksia yms. ja sitten kertoi miten B- vauva saatetaan maailmaan.
Siinä vaiheessa kun kertoi miksi vauvan ja äitinkin kannalta on hyvä synnyttää alateitse ja mainitsi et vähemmän allergioita, niin aloin tosissaan miettimään.

Esikoisella on atooppinen ihottuma ja hän on syntynyt sektiolla. Operaation aikana tunsin kaiken melko kivuliaasti ja toipuminenkin kovien särkyjen kanssa vei ainakin viikon.

Sektiossa siis puudutetaan., mut silti kaikki tuntuu ikävältä. Sen jälkeen ymmärtä mihin vatsalihaksia oikeen tarvitaan. Turhaan sitä on pelätä, koska on nopeasti ohi ja itse ei tarvitse tehdä mitään. Tietty vuodepotilasaika sen jälkeen ei ole mukava :(
 
En oo kuuluutkaan, että sektio lapsilla olisi allergioita enemmän?
Kyllähän se toipuminen alakauttakin synnyttäessä kestää.
Mielestäni kauemmin on kestänyt alakautta synnyttämisestä toipuminen kuin sektiosta!
Kummatkin tavat oon nyt kokenut. ensin esikon kaa 07 ja nyt kaksoset siis leikattiin.
Onhan tuo maha tuosta vähän puutunut, mutta oon kyllä voinut hyvin..
alapää oli 07 synnytyksen jälkeen melko kipee ja vessassa käyminen oli järkyttävää..
vaikka mulla ei revennyt ollenkaan eikä laitettu yhtäkään tikkiä..

Jotenkin jäi PALJON parempi fiilis leikkaamisesta ku tavis synnytyksestä..
Ponnistaminen oli niin kamalaa, kun kesti yli tunnin..

Kaikilla toki omat kokemukset ja mielipiteet asioista.
nämä mun mielipiteitä ja kokemuksia..

Ootteko muuten seurannett telkkarista synnytysohjelmia?
Mies just totes toissa päivänä ku katoin yhtä ohjelmaa, että
etkö tuota oo jo tarpeeksi noitaki katsonut ja jo synnytyksen suorittanut
joten.. :)
vihjas, että sais jo riittää nuo synnytys hommelit tästä perheestä ;)

 
paljonko teille on tullut painoa viikossa 17 raskausviikon jälkeen eka olin tarkkailussa kun paino ei nouse nyt niitä kiinnostaa kun painoa oli tullut yli 700g viikossa?

Mä niin inhoan noita neuvoloiden käyriä minkä mukaan muka kaikkien täytyisi mennä. Milloin lapsilla oli tullut pienenä liikaa painoa tai milloin ei kasvanut käyrien mukaan milloin mitäkin ja nyt kun se kaivattu paino nousi yli sen mitä olin raskauden alussa niin nyt sitä on tullut sitte liikaa vaikka aluksi sanottiin että tavoita on se että pääsee lähtöpainoon :( soitti ryökäle vielä perään
 
Mulla paino putos alkuraskaudessa, kun olin pitkään flunssassa. Viikolla 18+6 painoin saman verran kuin ekassa punnituksessa. 21+4 oli painoa tullut 800g/viikko ja nyt 25+4 825g/viikko. Ei huomauteltu että olis tullut liikaa, mutta kyllä ne joulusuklaat on syöty hyvällä halulla ja kiloja ajattelematta :D Muuten kaikki hyvin.
 
Kommentoin noihin syömisasioihin joista Jdath ja tupsuliini ainakin ovat jutelleet.. :) Meillä aloitettiin perunan syönti kun pojille tuli 3kk ikää, ei olisi kasvun kannalta välttämättä ollut tarpeen mutta aloin olla aika väsynyt yösyöttöihin ja alkoi olla aika raskasta kaikenkaikkiaan kun piti nousta vähintään neljästi yöllä kun kumpikin söi ainakin kahdesti ja tietty eri aikaan. Kysyin asiaa neuvolasta ja täti sanoi että antaa mennä vaan, toki ei olisi annettu jos olisi kieltänyt. Siitä sitten lisäiltiin yksi uusi ruoka-aine viikossa ja pikkuhiljaa loppui se öisin syöpöttelykin :) Meille oli erittäin hyvä ratkaisu vaikka joku ehkä voipi tuota kritisoida. Ja mitään ongelmia ei ole ollut vatsan toiminnan tai allergioiden kanssa, kaikki menee ja hyvällä ruokahalulla :) Kaksosten kanssa jos jotain on oppinut niin suhtautumaan maalaisjärjellä kaikkiin suosituksiin ja soveltamaan niitä siten kun omille lapsille ja perheelle sopii :D

pikiselle terveisiä että mulla kyllä nousi paino ainakin viimeisen kolmanneksen aikana tasaisesti suunnilleen kilon viikossa eikä kukaa sanonu mitää :D Ekalla kolmanneksella ei tainnu nousta yhtään kun jatkuvan kuvotuksen takia jäi syöminen aika kevyelle linjalle..
 
Ei se neuvola hoitaja kyllä saanut tuota mahaakaan mitattua kun kuulemma sai liian isoja mittoja. No purin asiaa illalla miehlleni joka on taas keikalla niin se vaan nauro että anna sen neuvolan olla kun tuntuu ettei se tiedä mitään kaksosraskauksista.
 
Kiva lukea kuulumisia vauva-arjestakin, kun hieman jo hirvittää. Mutta hyvinhän siitä näköjään selviää kirjoitusten perusteella =) Moni kaksosten äiti on maininnut, että kiinteitä on alettu maistelemaan tuossa 3 kk iässä, nukuttaa öisin paremmin - kaikkia :)

Pikisellä sattunut aika tietämätön neuvolantäti :/ Soja: Täällä sama homma, issias vaivaa. Kamalaa nousta sängystä ja lääkärinpöydältä ylös. Kinder: Kyllä lääkäreiden ja hoitajien neuvolassa tms pitäisi ottaa vakavasti sun synnytyspelko. Toivottavasti pääset pelkopolille käymään pian. Ainakin mun ystävä (Lahdessa) sai yksösestä sektion synnytyspelon perusteella.

(.) Kävin viikolla neuvolassa että rakenneultrassa. Painoa oli tullut +400g/vko. Oli kuulema normaali kaksosodotuksessa. Sanoi vielä että kyllä sitä painoa tulee vielä hurjasti lisää. Kuinka mukavaa.... Rakenneultrassa ei saatu selville sukupuolia :/ Mutta onneksi ovat terveitä kaikin puolin.
 
heissan!

neuvolassa torstaina painoa oli tullu 600gr/vko, ja sf-mitta 23 cm. Arveli täti, että tulee miusta aika juhlava vielä :LOL:

Muuten miustakin on alkanu tuntua, että ei toi neuvolantäti mitään tiedä, vaikka herttanen onkin. ei se mitään kommentoinu kun kerroin kovisteluista. ja eilen taas niitä kävellessä tuli. (missään muussa liikunnassa, esim salilla tai uidessa ei tuu....). Pitäsköhän soittaa huomenna äippäpolille... vai onko se vähän ylireagointia...?

 
Hope: niinhän sitä luulis et ne ottais mun pelot tosissaan ja neuvolatäti varsinkin kun mähän menin oikein paniikkiin, änkytin ja tärisin melkein ja yritin kysellä kaikenlaista ja olin kaikkeen että entä jos mitä jos jne.. Huoh. Ei se neukkatätikään muuta ku paasas alatiesynnytyksen paremmuudesta.
Ei mua varmaan auttas mikään pelkopolikaan koska ainoo mikä auttas pelkoon ois et mulle tehtäis sektio :eek: :D

Noh oon mä jo tähän mennessä aika sinut ajatuksen kanssa et nää tulis alakautta,nyt vaan mietin suurimmaks osaks mitä kivunlievitystä ottaisin jos alatiesynnytys eessä...?
Mä haluan siis kaiken kivun pois, selkä, vatsa, kohdunsuun avautumis ym. kivut veks kaikki pois
Ja mahdollinen repeämäkin jos tulee niin en tunne sitä enkä ompelua yhtään...
Että nää olis toiveet :kieh:
 
Mulla toi synnytyspelko on vähän toisin päin. Alatiesynnytyksen läpikäyneenä mä tiedän, että se sattuu. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kuitenkin se on se luonnollinen tapa ja siitä jää henkiin. Eka synnytys ei todellakaan ollut helppo ja mä olin ihan valmis kuolemaan kun lapsi oli ulkona. Mulla oli jotain synnytyksen jälkeisiä ongelmia (ilm. istukasta jäänyt jotain kalvoja kohtuun) ja jouduin kaavintaan pian synnytyksen jälkeen ja olin vain kiitollinen kun pistivät hetkeksi tajun kankaalle. Kuitenkin olin pian valmis uuteen koitokseen ja se meni todella hyvin, eikä ollut kuin kohdunkaulan puudutus. Eli itse toivoisin alatiesynnytystä.

Sen sijaan minua kammottaa ajatus, että mun vatsa viilletään auki minun ollessa hereillä. Ja että mä tunnen kuinka lääkäri työntää kädet mun sisään ja ottaa vauvat ulos. Mä varmaan saan paniikkikohtauksen ja onnellisessa tilanteessa pyörryn siihen pöydälle. Silloin en ainakaan lähde karkuun tai rupea oksentamaan kesken operaation.
Anteeksi, ei todellakaan ole tarkoitus lisätä kenenkään pelkoja. Varmasti kaikilla viikkojen karttuessa ajatukset ja pelot synnytyksestä tulevat yhä useammin mieleen.

Itse kaipaisin vähän kokemuksia sektion läpikäyneiltä. Millaista se on?

Nalu 26+0
 
Sektio

Annettiin puudutus ja hetken päästä ei pystynyt liikuttamaan jalkoja.
Sitten tuli porukkaa mahani ympärille. Luulin aluksi että tökkivät mahaa etsiäkseen mistä kohtaa leikataan kunnes puolessa välissä tajusin et se on veitsi joka leikkaa.

Itse leikkaus tuntui siltä kuin olisi vetänyt mahan sisältä napanuoraa joka ei lopu koskaan. Hieman valui vetä silmistä, koska kipu oli kuitenkin todella ilkeää.

Näin huonosti vauvani sen takia kun oli vetiset silmät. Hänet vietiin heti pois ja minut ommeltiin kiinni.

Heräämössä vietin muutaman tunnin ja nälkä oli kova. Kun puudutus alkoi hiipua niin en pystynyt kunnolla nousemaan.

Muutaman päivän ajan leikkaushaavaa särki ja siihen sain Buranaa.
Nouseminen, käveleminen, yskiminen ja nauraminen oli melko mahdotonta.

Viisi-vuotta jälkikäteen on navan alapuolelta tunto heikentynyt todella paljon. Kuuklemma joitakin hermoja vaurioitunut :(
 
Heips kaikille.

Enpä taida olla tänne kirjoitellutkaan aiemmin.
Meille odotetaan kaksosia, ilmeisesti tyttöä ja poikaa, nyt rv tasan 33 :)

Tulin vain tuohon sektio-asiaan kommentoimaan, itsellä on leikattu sekä esikoinen 03 että kuopus 05. Kumpikin viihtynyt perätilassa loppuun asti. Suunniteltu sektio siis kyseessä kummaankin kanssa. Olihan se alkuun pettymys että en alatiesynnytystä tulisi kokemaan, mutta jotenkin asian kanssa olin kuitenkin pian sujut sekä perätilassa vauvalle turvallisin synnytystapa on kuitenkin sektio.

Itsellä jäänyt todella hyvät kokemukset kummastakin leikkauksesta. Kättärille menty aamu seiskalta, kumpikin vauva ollut aamun ensimmäinen suunniteltu sektio, ovat syntyneet heti yhdeksän aikaan aamusta. Itse en ole todellakaan tuntenut mitään kipua leikkauksen aikana, ainoastaan pientä heilumista kun vatsaa kaivetaan, vauvathan otetaan pienestä aukosta pois. Olen noussut jalkeille samana iltana, kivuista huolimatta se on parasta vaan lähteä liikkeelle. Nauraminen ja yskiminen on sattunut, tyynyä joutunut pitämään haavan päällä, se kyllä auttaa. Kipulääkitystä olen syönyt ehkä kolme päivää, ihan jollain parasetamolipohjaisella olen pärjännyt. Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin, maito noussut kolmantena ja tokana päivänä, kotiinkin ollaan päästy kolmen ja kahden yön jälkeen. Allergioita ei lapsilla myöskään ole.

Itse kyllä puhun sektion puolesta, itse en saa synnyttää muulla tavoin enään, joten kaksosetkin tulevat syntymään niin. Kaikin puolin positiivinen kokemus, vaikka alatiesynnytys olisi ollutkin ihana kokea.

Kinder sinuna vaan sanoisin tiukasti että et aio synnyttää alakautta, jos siltä tuntuu. Sitä paitsi minulle ainakin sanottiin ekan sektion jälkeen että en perätilaista vauvaa saisi edes alakautta synnyttää, eli jos toinen kaksosista on esim. perätilassa, luulisi olevan sektion paikka? Niitä kääntöyrityksiähän tehdään, mutta en tiedä miten kaksosten kanssa.
Pelkopoli voisi olla kuitenkin ihan hyvä paikka käydä, sitä kautta meinaan sitten ottavat mielipiteesi ja ajatuksesi ylös, ja voivat ilmeisesti sieltäkin myöntää/puoltaa sektiota. Kälyni koki ikävän alatiesynnytyksen esikoisensa kanssa, ja ilmoitti vaan että kuopusta EI synnytä alakautta, sai ns. pelkosektion. Kaksossynnytksen ollessa kyseessä niin pitäähän äidin olla henkisesti hommassa 110% mukana, pelot pitää olla käsitelty jne.

Tsemppiä sinulle ja vaadit vaan tiukasti sen sektion, kälylleni sanottiin että ketään ei voida pakottaa synnyttämään alakautta. Itse uskon vahvasti intuitioon, ja itsensä kuuntelemiseen, myös näissä synnytysasioissa pitää kuunnella itseään.

Ihana kuulla synnyttäneiden vauva-arjesta. Täällähän pitää alkaa vierailla useamminkin. Joskus kesällä lueskelin palstaa, mutta kovin oli hiljaista.

Jaksamista kaikille vatsankasvatteluun, onnea ja ihanaa vauva-arkea synnyttäneille.
 
Se on vähän niin että ei kaikilla sektio oo kamala kokemus. Mulla meni erittäin hyvin, ennenkuin edes tajusin niin vaavi oli jo ulkona masusta ja sain jopa rinnan päälle, siinä pieni nyytti hetken minua tapitti kunnes lähti isin mukana toiselle osastolle.
Siksi varmaankin nimenomaan haluan sektion koska se meni todella hyvin, en edes pelännyt kun leikkaussaliin jouduin.
Mulla itse sektioarpikin on niin alhaalla että sitä ei tosissaan huomaa, vaaleakin on jo.
Minulle tehtiin siis sektio silloin joskus sunnuntai-iltana 22.00 aikaan ja pääsin jo tiistai-aamuna kotio.
Vaavihan jäi vielä sinne koska synnytys tapahtui 34+0 rv.
Lääkärit ja hoitajat muistuttivat heti maanantaina että mitä nopeammin pystyn liikkumaan vaikka väkisin, sitä nopeammin toivun. Ja niin tein. Yritin heti kun mahd. päästä jalkeille, tottakai aluksi teki hieman kipeää mutta kivut ym. laantui sitten :)

Ja tiedän että jos nyt tulisi sektio, se ei välttämättä menisi yhtä hyvin. Mutta "hyvän sektion" kokeneena sitä ei kammoksu (ainakaan minä en kammoksu) ja sen haluaa uudestaan.
Enemmän kammoksun jos alapääni repeää tms. siihen liittyvää :ashamed:

Mutta eniten olen sitä vastaan että toinen tulee alakautta ja toinen sektiolla koska kahdesta paikkaa en missään nimessä haluaisi "räjähtää", voin kuvitella toipumisajankin...... |O

Niin joo ja itse tilanteessa en tuntenut melkein yhtään mitään kun vaavi otettiin vatsasta. Epiduraali taisi tehota hyvin.

Että näin, minulla oli todella "nopea" sektio ja toipumisaika ja se että vaavinkin sain rinnalle sen jälkeen, ilahdutti =) Se oli kaunein ja ihanin hetki maailmassani.

Nyt olenkin jo varautunut että jos sektio tulee, en välttämättä heti näe vauvoja kunnolla mutta senkin aika tulee nopeammin kuin tajuaakaan.
 

Yhteistyössä