A
ap
Vieras
Anoppilassa oltiin pääsiäinen. Meillä on kaksi lasta, koululainen ja taapero. Taapero on ainoastaan biologisesti anopin lapsenlapsi. Ja tämä onkin ollut ongelma aina siitä lähtien kun taapero syntyi.
Hieman taustaa että jouluna viimeksi anoppilassa oltiin vierailulla pitempi aika ja silloin taaperon suosimisesta tuli tosi iso ongelma. Se on sitä luokkaa että esim. taaperolle ostetaan hieno hame ja kouluikäinen jää tyhjin käsin tai jos koululaisella on leikissä joku lelu ja taapero haluaisi sen itselleen niin anoppi tulee vänkäämään koululaiselle että pitää antaa pienemmälle kun se noin kovasti tahtoo. Tälläistä se on ollut. Pienen perässä juoksee ja hössöttää - isompi unohtuu.
En ole paljon etes vaatinut, ihan perus käytöstapoja että jos toiselle ostetaan jotain, niin toisellekkin pitäisi olla vastaavasti jotain. Anoppi on taitava piikittelemään kouluikäistä ja niitä en ole saanut kitkettyä pois.
No pääsiäinen oltiin piiitkän tauon jälkeen anoppilassa. Kun kotiuduttiin eilen, koululainen purskahti itkuun ja alkoi tilittää kuinka anoppi katsoi välillä häntä ilkeästi ja sanoi toisinaan pahasti mm. kun lapsi ei löytänyt housujaan, jotka minä käskin etsiä, anoppi meni lapselle motkottamaan siitä miten huono muisti hänellä on ym. Lapseni selitti mm. "Kuinka tyhmä olo tulee kun aina jostain valitetaan" jne. Tottahan se oli, jos koululaiselle anoppi jotain puhui se oli yleensö negatiivista sanottavaa.
Mulla tuli mitta täyteen. Jouluna ongelma oli niin suuri että mieskin ärähti äidilleen tästä aiheesta - nyt meno ei ollut yhtä pahaa, mutta jatkui kuitenkin. Kaikkea en minäkään kuullut ja nähnyt, anoppi osasi kyllä käyttää sellaiset tilanteet hyväksi kun en ollut kuulo etäisyydellä.
Laitoin anopille viestin jossa kerroin lapsen harmistuneen todella pahasti ja että jotain tälle asialle on tapahduttava. Puhuin miehelle vasta tänään jälkikäteen ja mies suuttui minulle - mun pitäis olla kuulemma tyytyväinen kun saadaan täyshoito siellä jne. Etten olis saanut laittaa viestiä (johon ei muuten ole vastannut). Mies huuti mulle tämän aamun, minä häivyin ajelulle ja olo on ihan puulla päähän lyöty. Mies ei ollut yhtään samaa mieltä noista tapahtumista, kun ei ollut eilen kuulemassa lapsen kertomaa.
V*ttu suoraan sanottuna - itkusta ei tuu loppua.. Olisin halunnut miehen olevan samalla puolella ja ymmärtävän tilanteen. Mutta hän ei nähnyt tai kuullut mitään tuollaista mistä lapsikin puhui.
Ihanaa tää uusperheellisyys.........
Hieman taustaa että jouluna viimeksi anoppilassa oltiin vierailulla pitempi aika ja silloin taaperon suosimisesta tuli tosi iso ongelma. Se on sitä luokkaa että esim. taaperolle ostetaan hieno hame ja kouluikäinen jää tyhjin käsin tai jos koululaisella on leikissä joku lelu ja taapero haluaisi sen itselleen niin anoppi tulee vänkäämään koululaiselle että pitää antaa pienemmälle kun se noin kovasti tahtoo. Tälläistä se on ollut. Pienen perässä juoksee ja hössöttää - isompi unohtuu.
En ole paljon etes vaatinut, ihan perus käytöstapoja että jos toiselle ostetaan jotain, niin toisellekkin pitäisi olla vastaavasti jotain. Anoppi on taitava piikittelemään kouluikäistä ja niitä en ole saanut kitkettyä pois.
No pääsiäinen oltiin piiitkän tauon jälkeen anoppilassa. Kun kotiuduttiin eilen, koululainen purskahti itkuun ja alkoi tilittää kuinka anoppi katsoi välillä häntä ilkeästi ja sanoi toisinaan pahasti mm. kun lapsi ei löytänyt housujaan, jotka minä käskin etsiä, anoppi meni lapselle motkottamaan siitä miten huono muisti hänellä on ym. Lapseni selitti mm. "Kuinka tyhmä olo tulee kun aina jostain valitetaan" jne. Tottahan se oli, jos koululaiselle anoppi jotain puhui se oli yleensö negatiivista sanottavaa.
Mulla tuli mitta täyteen. Jouluna ongelma oli niin suuri että mieskin ärähti äidilleen tästä aiheesta - nyt meno ei ollut yhtä pahaa, mutta jatkui kuitenkin. Kaikkea en minäkään kuullut ja nähnyt, anoppi osasi kyllä käyttää sellaiset tilanteet hyväksi kun en ollut kuulo etäisyydellä.
Laitoin anopille viestin jossa kerroin lapsen harmistuneen todella pahasti ja että jotain tälle asialle on tapahduttava. Puhuin miehelle vasta tänään jälkikäteen ja mies suuttui minulle - mun pitäis olla kuulemma tyytyväinen kun saadaan täyshoito siellä jne. Etten olis saanut laittaa viestiä (johon ei muuten ole vastannut). Mies huuti mulle tämän aamun, minä häivyin ajelulle ja olo on ihan puulla päähän lyöty. Mies ei ollut yhtään samaa mieltä noista tapahtumista, kun ei ollut eilen kuulemassa lapsen kertomaa.
V*ttu suoraan sanottuna - itkusta ei tuu loppua.. Olisin halunnut miehen olevan samalla puolella ja ymmärtävän tilanteen. Mutta hän ei nähnyt tai kuullut mitään tuollaista mistä lapsikin puhui.
Ihanaa tää uusperheellisyys.........
