Mulla takana yhteisen katon alla asumista vuodesta 2002 ja esim. tänään kävelimme vauvan ja miehen kanssa n. 20km lenkin ja juttelimme koko ajan. Tuntuu ettemme saa tarpeeksemme toisistamme positiivisessa mielessä. Analysoimme asioita, suhteita, omee elämäämme, haaveilemme, suunnittelemme, leikitämme vauvaa jne. parannamme maailmaa. Muutenkin tosi kivaa arki miehen kanssa.
Mitkään aikaisemmat suhteeni eivät ole onnistuneet ja ovat päättyneet yleensä erittäin huonosti ja kaikessa kyllästyminen jne tullut tavalla tai toisella esille.
Mutta nykytilanteen mieheni on muihin verrattuna erilainen. Hän on empaattisempi, huumorintajuisempi, meillä on yhteisiä harrastuksia, arvomaailmamme kohtaa isoilta osin ja viehätämme toisiamme fyysisesti ja heh.. myös älyllisesti vaikka itse tässä sanonkin :/ !
Pitää vain olla oikea mies niin suhde toimii. Tosin kaikkeen en ihan usko. Jos nainen on esim. vahvasti temperamentinen, häiriintynyt tai masentunut jatkuvasti niin en usko että sitä oikeaa voi löytää jonka kanssa arki olisi aina tai edes riittävän usein juhlaa.