Kaikki parisuhteessa olevat!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämän kolhima pessimisti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

elämän kolhima pessimisti

Vieras
Kuinka kauan olette olleet yhdessä, ennenkuin arki on alkanut iskeä päälle oikeasti (siis niin että toinen oikeasti ärsyttää välillä jne)? Kuinka moni myöntää toisinaan miettivänsä, että onko tämä sittenkään hyvä parisuhde? Entä onko teitä, jotka olette vuosia olleet saman kumppanin kanssa, ja edelleen hyvinkin tyytyväisiä?
 
:wave: 9v yhdessä ja olen tyytyväinen. Tottakai on alamäkiä, mutta sitten on enempi ylämäkea ja autuutta.
Arki tais iskeä ekan vuoden jälkeen, jonka jälkeen on menty vaan eteenpäin. Opittu toisistamme ja "siedetään" toistemme vikojakin :laugh:
 
Välillä menee paremmin, välillä huonommin, mutta yhdessä pysyminen onkin päätös, joka pitää tehdä oikeastaan joka päivä uudelleen. 8 vuotta ollaan oltu yhdessä, niistä 7 asuttu yhdessä. Arki alkoi silloin.
 
11 vuotta on kohta täynnä. Arkea on ollut minun mielestäni alusta asti.
Ihmettelen ja kyseenalaistan suhteen monta kertaa ja usein, hyvin usein. Mutta.
Olen huomannut yhden asian mikä auttaa elämään tässä ja näin. Mieheni on se ainoa ihminen jolle haluan puhua asioitani, jopa niitä mitä hänelle ei pitäisi puhua.
 
Mietin useinkin, että onko tää hyvä suhde! Ja aina olen päätynyt siihen tulokseen, että hyvä on ja tyytyväinen olen. Suurimmat tökkimiset johtuu tyytymättömyydestä itseen ja muuten elämään. Arki alkoi puolen vuoden päästä, taisi iskeä silloin muhun ikäkriisi ja mietin pitäiskö oikeesti vaihtaa (onneksi en vaihtanut). Nyt on yli 7 vuotta takana ja vaikka hermo menee välillä toiseen, niin en vaihtais sitä ainakaan kenenkään tutun puolisoon.
 
hmm.... en muista koska arki olisi alkanut kunnolla mutta nyt on viimenen vuosi varsinkin ollut tosi rankka! Ehkä yhteisen ajan vähyys ja nuorimman rankka elämän alku sekä muutamat muut asiat on tehneet meistä vähän omien polkujen kulkijoita. Nyt syyskuussa tuli 7v naimisissa oloa. Useampi lapsi on ja elämä on hyvin hektistä. Pitää toivoa että vielä tämä tästä onneksi taas muuttuu.
 
Heti kun mentiin naimisiin ja muutettiin yhteen, tajusin, ettei ehkä tule niin helppoa olemaan sittenkään, kun hänenkin tavarat piti mahduttaa ja tuli heti erimielisyyksiä siitä, mihin mikäkin kuuluu.

10 vuoden aikana ollaan opittu niin, ettei arki olekaan mitään kamalaa, vaan ihan mukava juttu.
 
arki alkoi myrskyisästi jo ihan alusta asti.. joku auttoi jaksamaan ja nyt on menty jo parempaan suuntaan.. miehen koulutus on onnistunut :D

uskon että parempaan menee edelleen kunhan mies aikuistuu entisestään..

olen miettinyt todella todella paljon että kannattaako tässä suhteessa olla.. toistaiseksi on löytynyt syitä.. :D
 
Mulla takana yhteisen katon alla asumista vuodesta 2002 ja esim. tänään kävelimme vauvan ja miehen kanssa n. 20km lenkin ja juttelimme koko ajan. Tuntuu ettemme saa tarpeeksemme toisistamme positiivisessa mielessä. Analysoimme asioita, suhteita, omee elämäämme, haaveilemme, suunnittelemme, leikitämme vauvaa jne. parannamme maailmaa. Muutenkin tosi kivaa arki miehen kanssa.

Mitkään aikaisemmat suhteeni eivät ole onnistuneet ja ovat päättyneet yleensä erittäin huonosti ja kaikessa kyllästyminen jne tullut tavalla tai toisella esille.

Mutta nykytilanteen mieheni on muihin verrattuna erilainen. Hän on empaattisempi, huumorintajuisempi, meillä on yhteisiä harrastuksia, arvomaailmamme kohtaa isoilta osin ja viehätämme toisiamme fyysisesti ja heh.. myös älyllisesti vaikka itse tässä sanonkin :/ !

Pitää vain olla oikea mies niin suhde toimii. Tosin kaikkeen en ihan usko. Jos nainen on esim. vahvasti temperamentinen, häiriintynyt tai masentunut jatkuvasti niin en usko että sitä oikeaa voi löytää jonka kanssa arki olisi aina tai edes riittävän usein juhlaa.
 
7,5 vuotta takana ja asiat on aina olleet hyvin. Kaikesta ollaan saatu puhuttua :). Ero ei oo koskaan ollut vaihtoehto.

Ainoa mikä mua joskus mietitytti, oli se, että oon 27v. ja ollut koko aikuisen ikäni (15-vuotiaasta saakka) parisuhteessa, ensin exän kanssa viisi vuotta ja nyt nykyisen kanssa vielä pidempään, vaihdoin suhdetta "lennossa". Mietitytti siis, että tuleekohan joskus aivan kauhea menovaihe ja ahdistus. No, vielä ei oo tullut ;). Johtuu varmaan siitäkin että ekat 5 vuotta elimme kaukosuhteessa ja itselle oli aikaa, ja muutenkin oon voinut käydä baarissa just niin paljon kuin oon halunnut.
 
12 vuotta ollaan oltu yhdessä, siitä viimiset 10 asuttu saman katon alla. Kyllä niit mäkiä ja mutkia on ollu, tällä hetkellä just vähän kivikkoisempaa, mutta saapa nähdä...

Mä olen hankala. En tasan tarkkaan ole se helpoin elämän kumppani, mutta toisaalta myös valmis uhraamaan toisen puolesta aika paljon.
 
Yhdessä oltu pian 19v, arjen astumista kuvioihin en edes muista :) Tasaista arkea ylä- ja alamäkineen kai tämä on aika alusta saakka ollut, ihan positiivisessa mielessä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja elämän kolhima pessimisti:
Kuinka kauan olette olleet yhdessä, ennenkuin arki on alkanut iskeä päälle oikeasti (siis niin että toinen oikeasti ärsyttää välillä jne)? Kuinka moni myöntää toisinaan miettivänsä, että onko tämä sittenkään hyvä parisuhde? Entä onko teitä, jotka olette vuosia olleet saman kumppanin kanssa, ja edelleen hyvinkin tyytyväisiä?

jaa-a eka 10.v välillä tälläisiä tulikin mietittyä ja joskus ärsytti, nyt seuraavat 11.v on vähemmän ärsyttänyt, noh joka kuukausi päivä ennen menkkoja ärsyttää koko maailma mutt pois en vaihtais ja erinomaisena parisuhteena meitä pidän, tykkään ja viihdyn. 3 lasta ja siis 21.v yhdessä, ja kun työpaikkakin on yhteinen niin meillä on tosi pienet ympyrät
 
7 vuotta ollaan oltu yhdessä, niistä 5v naimisissa. Kertakaan en ole vielä miettinyt että onkohan tuo mies mulle oikea sittenkään ;) Asioista puhutaan (tai yritetään ainakin) ja ero ei ole edes vaihtoehto :)
 
Yhdessa 12 v, ja siinä 7 v kohdalla oli hetki jolloin toisen naama vähä ärsytti, mut en ole päivääkään katunut valintojani (hyppäsin avoliitosta avoliittoon). Kyllä mulla on Se Oikea.
 

Yhteistyössä