Olen miehelle tehnyt selväksi, että en hyväksy yhteydenpitoa tähän toiseen naiseen. Mutta... kuten joku tuolla totesi, minä annan miehelle nyt aikaa. En voi vaatia kaikkea nyt ja heti, ei asiat muutu napin painalluksella. Me teemme kokoajan töitä parisuhteemme eteen, mutta ei se tarkoita vielä sitä, että kaikki on lopullisesti hyvin. Tottakai toivon, että niin tapahtuu.
Miehen yhteydenpito tähän naiseen ei ole ilmeisesti kovin vilkasta tällähetkellä. Ihan varmahan en voi olla.. Tavannut ei ole, ohimennen nähnyt. Puhelimitse, lähinnä kai tekstiviestein, tämä nainen on huomattavasti aloitteellisempi. Mies sanoo lähinnä vastailevansa ja eilenkin sanoi, että pariin viikkoon ei olisi mitään yhteyttä pitänyt.
Kyllä mies ymmärtää minun kantani yhteydenpitoon tai sen lopettamiseen, mutta ei ole valmis sitä vielä tekemään. Hän ei edelleenkään näe naista "pahana" eikä usko naisella olevan niin vahvat motiivit saada hänet, kuin mitä minä olen kertonut. Rakkaus ja ihastuminenhan ovat sokeita... eli ei ihmisestä, jossa näkee vain hyviä puolia, pysty ajattelemaan huonoa.
Ei (hyvä)suhde yhteen ihastumiseen kaadu. Kyllähän ihminen elämänsä aikana kokee ihastumisia, mutta on eriasia miten sen antaa elämäänsä vaikuttaa.
Minä olen siis tavallaan tällähetkellä tosi onnellinen; olen uudelleen löytänyt sen miehen, johon joskus rakastuin ja meillä oikeasti menee hyvin nyt. Vaikka niitä peikkoja on...
Mutta on niitä päiviä, jolloin tämä kaikki sotku kaatuu päälle ja sitä kelaa asioita ja tuntee itsensä niin loukatuksi ja petetyksi, ettei jaksa uskoa mihinkään. Ja näin kävi taas eilen, kun tämän naisen näin..
Kyllä elämä on vaikeeta!!
