Kaikki kävi niin äkkiä...

[Turkilmas]

Me asutaan metsässä, merelle matkaa n.400m. Meidän poitsut, 10-vuotias ja vajaa 3-vuotias, touhusivat pihassa. Mä katselin heidän leikkejään keittiön ikkunasta samalla kun kokkailin.

Miehelle soitettiin ja pyydettiin palvelusta, joten hän lähti aika nopeasti kävellen liikkeelle (ja myöhemmin risteyksestä veljensä auton kyytiin). Jatkoin kokkaamista, olin pilkkomassa just sipulia. Pilkkomisen päätteeksi kurkkasin ulos ja huomasin että koiramme katselee intensiivisesti tielle päin. Jotenkin tuli tunne, että pitää mennä katsomaan pihaan lapsia. Silti, vaikka mieheni oli just vasta lähtenyt ja lapset olivat olleet keskenään max. 2-3 minuuttia.

Menin pihaan ja vanhempi pojista leikki pallollaan. Kysyin missä nuorempi on ja poika vastasi että "tossa jossain" ja katsoi taakseen. Ei näkynyt poikaa. Soitin nopeasti miehelle että ottiko hän pojan mukaansa. Ei ottanut. Esikoinen lähti juoksemaan rantaan, komensin koiran hakemaan kuopusta, kävin sisällä sammuttamassa hellanlevyt ja lähdin kovalla kiireellä autolla rantaan. Alas rantaan päästyäni molemmat pojat olikin jo siellä.

Kuopus luuli, että iskä oli menossa kalastamaan. Kovana kalamiehenä hän halusi mukaan. Ja oli sitten mennyt ihan rantaan asti. Luojan kiitos poika oli kääntynyt takaisin ja oli kaiketi tulossa jo kotiin. Ja luojan kiitos myös sitä, että mulle tuli tunne että täytyy tarkastaa onko pojilla kaikki hyvin.

Muutama minuutti, siis ihan oikeasti muutama hassu minuutti, ja olis voinut käydä TODELLA huonosti .

 

[plm]

Yhdessä ketjussa joku aika sitten kommentoit jotain mikä liittyi asuinpaikkaanne, jotain sellaista että pojat tietää että rantaan ei ole keskenään asiaa tai jotain vastaavaa, mulle tuli sellainen fiilis että olet liian luottavainen. En tarkkaan muista mikä keskustelu se oli.

 

["vieras"]

MIKSI 10-vuotias vahtii 3-vuotiasta??!!!

 

["sanna"]

nuo on sydämen pysäyttäviä tilanteita, onneksi mitään ei käynyt!

 

[PP harmaana]

Huh. : / Vakavaksi heittää. Taisi enkeli olla tänään kuitenkin matkassa, onneksi ei käynyt mitään.

 

[Miili]

[QUOTE="vieras";23823380]MIKSI 10-vuotias vahtii 3-vuotiasta??!!![/QUOTE]

Ei kai se sitä vahdi? Vai vahtiiko mun kuus vuotias viisvuotiasta pikkusiskoaan kun leikkivät yhdessä pihalla? Mäkin usein kysyn että missä Liisa on tai missä Matti on jos en heti jompaa kumpaa näe.
Puistoon kun lähtevät kaksin niin sanon aina Matille että pidä hyvää huolta Liisasta =).

 

[Molleri]

Onneksi kaikki päättyi hyvin! Vastedes on hyvä muistaa, ettei 10-vuotias ole välttämättä sopiva kaitsemaan pienempää vaikka ihan vain kotipihalla oltaiski.

Muoks. Ja tuolla kaitsemisella en toki tarkoita sitä, että pienempi olis ainoastaan isomman vastuulla. Sen vanhemmankin täytyy olla siinä tilanteessa mukana, eikä sisällä ikkunan takana.

 

["hmm"]

Se on elämää. Väliin saa säikähtää ja joskus voi tapahtua pahempaakin.
Onneksi selvisitte säikähdyksellä! :hug:

 

[Opitko mitään?]

Jätätkö jatkossakin noin pienen ilman valvontaasi ulos?

 

[Waahtera]

Hyi.. Onneksi ei mitään kauheaa tapahtunut..

Onneksi oma lapsi on vielä niin pieni, ettei voi livahtaa.. Mun veli lähti pari kertaa kaupungilla mun vanhemmilta karkuun, kun oli vahtimatta ihan pari sekuntia..
Ekalla kerralla äiti kumartu auttamaan mua kengännauhojen kanssa ja saman tien oli veli häipyny ja lähtenyt yksin kaupasta ulos juoksentelemaan vilkasliikenteisille kaduille.. Onneksi joku mummeli oli napannut kädestä kiinni eikä mennyt hämilleen, vaikka lapsi tietenki huusi ku syötävä, kun vieras ihminen käy käsiksi.. Veli löyty sit kaupan infosta..
Tokalla kerralla katos kirjastossa ihan yhtä äkkiä.. Joku tampio teinipoika oli vielä avannut veljelleni painavan ulko-oven, kun ei pieni ollut itse jaksanut sitä avata..:O Ei vissiin ollut tämä teini paljon miettiny asiaa, kun oli auttanu n.3- vuotiaan, ilman ulkovaatteita olevan lapsen yksin ulos keskellä talvea..

 

[ok]

Huh, kamalaa! Onneksi ei käynyt mitään.

Onko teidän Peikkiskin jo melkein kolme.. Huh, aika rientää.

 

["vieras"]

Olen aina ollut sitä mieltä, että täälä mennään tuurilla kuitenkin. Vaikka vahtii, seuraa ja on tarkka, voi sattua. Syyllistäminen ei auta tai opeta yhtään. Joka sekunti ei voi vahtia, vieressä ei voi kulkea. Kukaan ei voi sanoa, että meille ei tapahdu, koska olemme varovaisia.

Pitää vaan tehdä parhaansa, uskaltaa elää ja vähän luottaakin (en nyt tarkoita ihan taaperoita). Mietin itsekin yks päivä, että minä opetn nuo lapset liikenteeseen, minä luotan siihen, että pysähtyvät odottavat, taluttavat, ajavat reunassa yms.

10-v voi aivan hyvin katsoa perään 3-vuotiasta. Kunhan se ei ole jatkuvaa tai liian vastuullista.

Onneakin tarvitaan, että kaikki sujuu.

 

[Turkilmas]

Hmm.. ensinnäkään mä en muista kirjoittaneeni että pojat tietää ettei saa mennä rantaan tms., mutta eipä tuo ihme ole kun muutenkin olen lahopää. Toisekseen: pakko myöntää että ihan oikeasti olen uskonut että 10-vuotias voi katsoa 3-vuotiaan perään tossa pihalla. Johtuu varmaan siitäkin, että itse olen 8-vuotiaana ollut usein 1-vuotiaan veljeni lapsenvahtina kun vanhempani olivat milloin missäkin. Toki tiedän että se oli väärin, enkä kyllä vanhempaa poikaani ole lapsenvahtina käyttänyt, mutta noin niinkuin teoriassa en ole pitänyt 10-vuotiasta liian pienenä.

Meillä on iso ikkuna keittiössä, mistä näkee hyvin pihalle. Nyt pilkoin sivummalla 2 sipulia ja 2 valkosipulinkynttä. Niissä ei mene montaa minuuttia. Tuo aika on tasan tarkkaan se, minkä olin vahtimatta lapsia. Se riitti.

Tottakai otin opiksi virheestäni ja niin me kaikki tehtiin. Miehen olis pitänyt ilmoittaa mulle että hän lähtee nyt. Ja ilmoittaa myös pojille että lähtee kauppaan eikä kalastamaan kuten yleensä. Mun olis pitänyt käydä pyytämässä esikoista vahtimaan kuopusta sen aikaa että saan sipulit pilkotuksi ja siirtää vielä leikkuulauta ikkunan eteen jotta olisin nähnyt pojat siitä.

Olis pitänyt ja olis pitänyt. Edelleen päälimmäisenä tunteena on kuitenkin järkytys miten pienestä kaikki voi olla kiinni ja huojennus ettei sitten kuitenkaan käynyt pahasti.

 

[Luminella]

Ai kamala!! Onneksi jokin käski sua tsekkaamaan (äidinvaisto?) ja mitään peruuttamatonta ei sattunut. Taisi olla enkeleitä matkassa. :hug: on varmasti säikäyttänyt. Ihan sydämestä kääntää, kun edes ajattelen sitä hetkeä, kun lasta ei heti löydy. Siinä on ollut pitkät minuutit. :hug:

 

["niin"]

10-vuotias on itsekin niin pieni vielä, että syventyy leikkeihinsä eikä hän ole lapsenvahti. Mahdoitko ap ajatella, että hän katsoo pienempänsä perään? Vai olisktko jättänyt 3-vuotiaan joka tapauksessa yksin ulos ja vain katsellut ikkunasta?

Mielestäni lapsenvahdin pitää olla sen ikäinen, ettei hän itse enää leiki. Esim. 16-vuotias yleensä on jo ohittanut leikkivaiheen ja osaa katsoa pienen lapsen perään, mutta 10-vuotias itsekin vielä haluaa leikkiä eikä siksi ole sovelias lapsenvahti. Ja sanomattakin on selvää, ettei 3-vuotias voi olla yksin pihalla.

 

[Turkilmas]

Niin siis meillä 10-vuotias ei vahdi 3-vuotiasta. He leikkivät yhdessä ja me vanhemmat katsotaan perään. Tuo sama olis voinut tapahtua vaikka mä olisin ollut pihalla istuttamassa samalla kukkia kukkapenkkiin. Niin nopeasti se kävi. En tiedä uskallanko enää tehdä MITÄÄN muuta kuin vahtia haukkana lasta. Haravoidessa vahtiminen herpaantuu ja roskia viedessänikin saatan keskittyä hetkeksi kannen avaamiseen.

Mies oli poikien kanssa ulkona kun tein ruokaa. Ja sitten tosiaan hälle soitettiin. Mä jatkoin nopeasti niiden penteleen sipuleiden pilkkomista. Tarkoitus oli heittää sen jälkeen tomaattimurskat perään, jättää ruoka muhimaan ja mennä poikien kanssa pihaan.

 

[Turkilmas]

Ai kamala!! Onneksi jokin käski sua tsekkaamaan (äidinvaisto?) ja mitään peruuttamatonta ei sattunut. Taisi olla enkeleitä matkassa. :hug: on varmasti säikäyttänyt. Ihan sydämestä kääntää, kun edes ajattelen sitä hetkeä, kun lasta ei heti löydy. Siinä on ollut pitkät minuutit. :hug:

Oli se, aivan karmeeta. Toisaalta aika järkevästi pystyin toimimaan. Varmistin mieheltä onko poika hänen matkassaan, kävin sisällä sammuttamassa hellan, puntaroin lähdenkö metsään vai rantaan ja päädyin jälkimmäiseen koska ajattelin että se on suurempi paha kuin metsä.

Vasta jälkeenpäin iski pahin paniikki ja poikaa oli pakko rutistaa sylissä pitkään ja hartaasti. Kyllä mä tulen tämän päivän muistamaan, se on varma.

 

["niin"]

En minä tee mitään, kun olen pienempien lasten kanssa ulkona. Tai siis vahdin heitä, mutta en voi tehdä mitään muuta, koska ei sitä tartte kuin katsoa muualle ja joku lapsista on jo kirmaamassa johonkin.

Alle viisvuotiaita en uskalla jättää hetkeksikään vahtimatta, heillä kun ei tuo järki vielä niin hyvin pelaa.

 

[Luminella]

Tämä palsta on kyllä syyllistämisen mekka. :headwall:

Turkilmas, oot kyllä tosi loogisesti toiminut etkä antanut hädälle valtaa. Halaa poikaasi munkin puolesta. :hug:

 

["pii"]

Kukaan ei pysty pitämään lasta silmissään tai valvonnan alla koko ajan kunnes tämä kasvaa aikuiseksi. Väistämättä on ainakin lyhyitä hetkiä jolloin voi tapahtua mitä vain. Siltikin vaikka olisi aikuisten seurassa. Nyt oli onni matkassa.

 

["jojo"]

Mulla oli onnea yhtenä päivänä, kun satuin kohdalle huomatakseni, että 1v10kk ikäinen sai omin neuvoin oven auki ja oli lähdössä ulos. Jos olisin vaikka imuroinut, ollut ripustamassa pyykkiä tai istunut vessassa, ties mihin asti pieni olisi ehtinyt? Milloin mä edes olisin tajunnut, ettei lapsi ole piilosilla sisällä vaan olisi mennyt ulos?

Vahinkoja voi sattua, vaikka miten vannoisi vahtivansa lapsiaan joka sekunti, niin se vain on, vaikka moni väittää, että mitään ei voisi osua omalle kohdalle.


Ihanaa ap, että selvisitte säikähdyksellä!

 

[???]

Miten on mahdollista että pieni poika ehtii muutamassa minuutissa pois pihapiiristä ja meren rannalle 400 metrin päähän? Taisi sulla mennä vähän pidempään kokkaillessa...

 

[hmph]

Hui kun säihkädin. TUota lukiessa alkoi sydän takoa, pelkäsin, että tuossa tarinasa ei ollutkaan hyvä loppu.
Mutta onneksi kaikki hyvin ja Turkilmaksen lasten isäkin muistaa huolehtia pikkuisista paremmin.

 

["vieras"]

Oon kyllä sitä mieltä, että itseäsi voit syyttää. Sanoit, että et uskalla enää tehdä mitään vaan haukkana vahdit lastasi. Eikös se ole ihan normaalia alle 3-vuotiaan lapsen kohdalla? Minä vahdin haukkana lapsiani vaikka nuorin on jo yli 5v.

 

["vieras"]

Miten on mahdollista että pieni poika ehtii muutamassa minuutissa pois pihapiiristä ja meren rannalle 400 metrin päähän? Taisi sulla mennä vähän pidempään kokkaillessa...

Pojasta taitaa tulla 400 metrin olympiavottaja.