Te, joiden lapsella oli koliikki

[Tsirppa]

Oletteko huomanneet että koliikki olisi vaikuttanut stressinsietokykyynne jollain tavalla? Siis myöhemmässä vaiheessa,vuosia koliikin jälkeen?

Mieheni kanssa huomasimme eilen sellaista jota emme tienneet itsessämme olevan... Tuttavapariskunta tuli käymään, ja heillä kuukauden ikäinen vauva. Söimme siinä sitten yhdessä, mieheni oli ensimmäisenä valmis ja tarjoutui pitämään tätä vauvaa sylissä että isä ja äiti saavat syödä rauhassa. No, vauva alkoi heti itkeä, ensin pientä itkua, vähitellen voimistuen... Vauvan äiti sanoi että jos ihan hetken vielä voi pitää ja hyssytellä, että hän saa syötyä loppuun. Muutama minuutti siinä kesti ja vauvan itku yltyi, sitten äiti otti vauvan syliin ja lähti syöttämään.

Meillä stressitaso nousi ainakin 100%:n, olimme aivan hiilenä, hotkimme ruokaa ja hiki valui Tuoreet vanhemmat taas ottivat asian kylmän rauhallisesti, hoitovat tilanteen hyvin ja vauva rauhottui heti.

Niin, meillä siis 4-vuotias lapsi jolla oli koliikki.

 

[Tsirppa]

Uuu-uppista. Anyone? :wave:

 

[Valon kantaja]

Todellakin.

En kestäisi yhtään kuunnella vauvan paniikki itkua. Alkaa itteäki itkettään ja ahdistaan.

 

[Hei!]

Kyllä olen huomannut! Vaikka luulis että menisi justiinsa päinvastoin, ettei pienet itkeskelyt tuntuisi enää missään sen jälkeen kun 3kk kuunneltiin ja kanniskeltiin joka ilta 4-5tuntia huutavaa vauvaa. Sitten kun se lakkas tuossa 3kk iässä niin meni pitkän aikaa vielä niin, että aina kun vauva itkahti olin ite paskajäykkänä että taasko se alkaa ja mikä sillä nyt sitten on...Nyt oma vauva on jo 10kk ja enää vähään aikaan mua ei ole ahistanut vauvojen itku ollenkaan, niinkauan kun se itkijä ei ole oma vauva!

 

[pienen äiti]

Kyllä olen huomannut! Vaikka luulis että menisi justiinsa päinvastoin, ettei pienet itkeskelyt tuntuisi enää missään sen jälkeen kun 3kk kuunneltiin ja kanniskeltiin joka ilta 4-5tuntia huutavaa vauvaa. Sitten kun se lakkas tuossa 3kk iässä niin meni pitkän aikaa vielä niin, että aina kun vauva itkahti olin ite paskajäykkänä että taasko se alkaa ja mikä sillä nyt sitten on...Nyt oma vauva on jo 10kk ja enää vähään aikaan mua ei ole ahistanut vauvojen itku ollenkaan, niinkauan kun se itkijä ei ole oma vauva!

Mä en pysty juurikaan katsomaan vierestä, jos jonkun lapsi itkee ja sen annetaan vain itkeä sillä syyllä, että äiti saa nyt rauhassa tehdä sitä ja tätä. Siis jos kuuluu itkusta, että lapsella on hätä tai tosiaan HALUAA syliin, on nälkä tms. Itsellä tulee oman taaperno ja muiden vauvojen/taaperoiden itkusta heti reaktio: mikä sillä on, mikä nyt, mihin sattuu, onko nälkä, mikä?? Ei vaan pysty ottamaan sillai rauhallisesti ja antaa itkeä.

Ihmettelin neuvolassa, että kun sitä itkua ei kestäkään juuri yhtään, vaikka luulisi, että pikemminkin ei tuntuisi enää missään. Lähinnä kyllä se itkuasiassa on homman nimi ns. se, että ei haluaisi lapsen itkevän kun tietää, että on jotenkin paha/kurja olla, sattuu tms. ja haluaisi auttaa HETI. Kyse ei siis ole (harvemmin vain) siitä, että ei itse jaksaisi kuunnella itkua.

Meidän lapsi itki n. 10 h/vrk ensimmäiset 3 kuukautta. Nukkui ainoastaan sylissä (lue: rinnalla) tai turvakaukalossa. Itketti, pulautteli paljon, pieretti, masu piti meteliä kuin peltirumpu, päiväunet oli mitä oli ts. mitään unirytmiä ei ollut. Sitten saatiin lyötyä sitä nyrkkiä pöytään (välillä kyllä teki mieli lyödä sitä nla:n tätiä ja lääkäriäkin), että mitäs jos on maitoallergia, kun kaikki oireet viittaa siihen. Ja maitoallergiahan se oli.

 

[Hei!]

Kyllä olen huomannut! Vaikka luulis että menisi justiinsa päinvastoin, ettei pienet itkeskelyt tuntuisi enää missään sen jälkeen kun 3kk kuunneltiin ja kanniskeltiin joka ilta 4-5tuntia huutavaa vauvaa. Sitten kun se lakkas tuossa 3kk iässä niin meni pitkän aikaa vielä niin, että aina kun vauva itkahti olin ite paskajäykkänä että taasko se alkaa ja mikä sillä nyt sitten on...Nyt oma vauva on jo 10kk ja enää vähään aikaan mua ei ole ahistanut vauvojen itku ollenkaan, niinkauan kun se itkijä ei ole oma vauva!

Mä en pysty juurikaan katsomaan vierestä, jos jonkun lapsi itkee ja sen annetaan vain itkeä sillä syyllä, että äiti saa nyt rauhassa tehdä sitä ja tätä. Siis jos kuuluu itkusta, että lapsella on hätä tai tosiaan HALUAA syliin, on nälkä tms. Itsellä tulee oman taaperno ja muiden vauvojen/taaperoiden itkusta heti reaktio: mikä sillä on, mikä nyt, mihin sattuu, onko nälkä, mikä?? Ei vaan pysty ottamaan sillai rauhallisesti ja antaa itkeä.

Ihmettelin neuvolassa, että kun sitä itkua ei kestäkään juuri yhtään, vaikka luulisi, että pikemminkin ei tuntuisi enää missään. Lähinnä kyllä se itkuasiassa on homman nimi ns. se, että ei haluaisi lapsen itkevän kun tietää, että on jotenkin paha/kurja olla, sattuu tms. ja haluaisi auttaa HETI. Kyse ei siis ole (harvemmin vain) siitä, että ei itse jaksaisi kuunnella itkua.

Meidän lapsi itki n. 10 h/vrk ensimmäiset 3 kuukautta. Nukkui ainoastaan sylissä (lue: rinnalla) tai turvakaukalossa. Itketti, pulautteli paljon, pieretti, masu piti meteliä kuin peltirumpu, päiväunet oli mitä oli ts. mitään unirytmiä ei ollut. Sitten saatiin lyötyä sitä nyrkkiä pöytään (välillä kyllä teki mieli lyödä sitä nla:n tätiä ja lääkäriäkin), että mitäs jos on maitoallergia, kun kaikki oireet viittaa siihen. Ja maitoallergiahan se oli.

Juu en minäkään sitä ymmärrä että vauvaa huudatetaan jos jotain on asialle tehtävissä.
Ehkä se koliikki/allergia itku herkistää juuri sen takia ettei siihen auttanut mikään eikä oikein tiennyt mistä on kysymys ja mitä olisi parasta tehdä siinä tilanteessa. Minä ainakin monena iltana itkin kilpaa vauvan kanssa, väsymystä ja ahdistusta kun ei tiennyt mitä tehdä oloa helpottaakseen. Se paniikki jää päälle ja itse ehdollistuu reagoimaan vauvan itkuun aina sillä että stressitaso nousee huippuunsa. Äh, keittiöpsykologiaa, mutta niinkuin Pavlovin koirilla että tietty ääni (ruokakello) laukaisee tietyn reaktion (kuolan eritys) eikä sille ehdollistuttuaan mahda sille enää mitään. Meillä vauva itki aina 19-24 välisen ajan ja vielä kauan itkujen loputtua oltiin miehen kanssa hirveän levottomia kun kello tuli illalla 19.

 

[pienen äiti]

Se paniikki jää päälle ja itse ehdollistuu reagoimaan vauvan itkuun aina sillä että stressitaso nousee huippuunsa. Äh, keittiöpsykologiaa, mutta niinkuin Pavlovin koirilla että tietty ääni (ruokakello) laukaisee tietyn reaktion (kuolan eritys) eikä sille ehdollistuttuaan mahda sille enää mitään. Meillä vauva itki aina 19-24 välisen ajan ja vielä kauan itkujen loputtua oltiin miehen kanssa hirveän levottomia kun kello tuli illalla 19.

TOTTA!

 

[tähdenlento09]

Neljän koliikkivauvan jälkeen ihan normaalikin vauvan itku käy kieltämättä vähän "hermoille" :/ :snotty: :ashamed:

 

[vieras]

Olenkohan mä sitten jotenkin outo, mutta kun kuuntelin useamman kuukauden kellon ympäri kestävää koliikki-itkua, niin musta tuntuu etten mä nykyisin kestä yhtään kuunnella etenkään oman lapsen itkua.

 

[pienen äiti]

Olenkohan mä sitten jotenkin outo, mutta kun kuuntelin useamman kuukauden kellon ympäri kestävää koliikki-itkua, niin musta tuntuu etten mä nykyisin kestä yhtään kuunnella etenkään oman lapsen itkua.

et ole outo. Omassa aiemmassa viestissäni yritin kertoa, että myös oma lapsen itku käy hermoille ja vähemmästäkin itkusta tulee se stressireaktio ja jos itku on sellaista, että on tätä mä en halua, mua harmittaa, niin siihen on joskus kovin vaikea suhtautua, niin, että mikä sulla pieni on, mikä harmittaa, tulee vaan sellainen fiilis, että mikä nyt taas! Ja tästä olisi kiva päästä eroon.

 

[Hei!]

Olenkohan mä sitten jotenkin outo, mutta kun kuuntelin useamman kuukauden kellon ympäri kestävää koliikki-itkua, niin musta tuntuu etten mä nykyisin kestä yhtään kuunnella etenkään oman lapsen itkua.

et ole outo. Omassa aiemmassa viestissäni yritin kertoa, että myös oma lapsen itku käy hermoille ja vähemmästäkin itkusta tulee se stressireaktio ja jos itku on sellaista, että on tätä mä en halua, mua harmittaa, niin siihen on joskus kovin vaikea suhtautua, niin, että mikä sulla pieni on, mikä harmittaa, tulee vaan sellainen fiilis, että mikä nyt taas! Ja tästä olisi kiva päästä eroon.

Tästä nimenomaan oli minunkin viesteissä kysymys, että se vauvan itku nostaa sen ärsytyksen ja stressin aina päälle uudestaan ja sitä on vaikea sietää sen takia. Mutta hyvä että tästäkin nyt puhutaan, itse olen ainakin syyllistänyt itseäni kun en tosiaan aina jaksa suhtautua niin empaattisesti vauvan itkuun kuin haluaisin.

 

[vieras]

Ei, päinvastoin. Ekan allergisen kanssa oli ihan hiessä pienestäkin itkusta, nykyään ei vauvan itku aiheuta vastaavaa reaktiota vaan osaa olla rauhallinen, vaikka vauva kuinka huutaisi. En tiedä vaikuttaako kesto, meillä sitä huutoa jatkui parisen vuotta yötä päivää.

 

[Tsirppa]

Arvasin, että tulee myös sen tapaista kommenttia että "miksi vauvan annetaan itkeä, miksei heti mennä..." Toistan, tämä vauva oli siis aivan äitinsä vieressä, kitisi (loppua kohti itki kovempaa) noin 2 minuttia että äiti sai makkaransa syötyä

Niin, helpotus minullekin että toisia löytyy. Tämä pienen vauvan itkun herättämä totaalinen stressireaktio oli minulle täysi yllätys. Tuli ISO ahdistus, teki mieli tunkea se makkara sen äidin suuhun ÄKKIÄ :snotty: Tuo ääni herätti jotain tunteita niistä kamalista ajoista, kun tyttö huusi yöt (klo 21-04/05...) ja oma olo oli silloin täysin epätoivoinen ja pelottavakin... Nyt jäin miettimään myös oman, siis nyt 4vuotiaan tytön kiukkuja... Huomaan että kauaa en sitä huutoa jaksa vaan yritän mahdollisimman pikaisesti saada tilanteen loppumaan. Ja kiukkukohtauksen jälkeen olen itse niin vihainen että rauhoittumiseen menee joskus pidempi aika kuin lapsella... :ashamed: Hammasta purren usein lasta rahoittelen...

Lieneekö sitten koliikin seurausta :/