Käsi sydämelle...voisitko seurustella "duunarin" kanssa?

mun sisko kuuluu noihin ryhmiin, jotka EI voi seukata ihan duunarin kans, pitää olla korkeastikoulutettu...

mulle on ihan lysti onko yo insinööri taksikuski paskakuski tai ihan mikä vaan. ei koulutus tee ihmistä vaan ihminen ite!!! sitä tekee mistä tykkää...

meilläkin mies inssi ja mä ihan duunari ja hyvin ollaan pärjätty.
ps. kun tavattiin en tienny mikä se on miehiään, enkä kyl heti kysynykkään, vasta kuukaisien päästä tuli ammateista juttua ja hän sano olevansa inssi jne etc...

 

Mulla on ainakin maailman ihanin, hyväpalkkainen duunari

 

No voin toki.

 

TIETENKIN. Dunarihan tuo mies oli silloin kun tavattiin. voihan duunarista tulla "valkokaulusmies"

 

En ole ikinä ajatellut, että jotenkin tuo voisi vaikuttaa valintoihini... Olen seurustellut sekä duunareitten, että korkeakoulutettujen kanssa. Kyllähän ihmisessä on monia kerroksia, ei pelkästään ammatti/koulutus, niinkuin moni muukin on täällä jo jutellut. Mun tuttavapiirissä on molempia enkä voi erotella tai niputella ammatin mukaan heistä ketään.

Nykyinen mies on kyllä duunari, ja kunnon mies onkin, hellä isä ja huomaavainen puoliso Tosin muunlaista en kattelisikaan, olkoon sitten duunari tai akateemikko

 

No joo, kyllä voisin (ja ihan käsi sydämellä)! Samapa tuo, mikä ihminen koulutukseltaan on...muut asiathan ne miehessäkin ratkaisevat sen, voiko hänen kanssaan loppu elämän kuljeksia...

 

samallaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä.......

 

Kumpaakin kokeilleena ottaisin sen kirvesmies-duunarin takaisin, mutta en sitä lirkuti-lirkuti toimitusjohtajaa.Ei sen väliä vaikkei mies jatkuvasti rakkaudesta visertelekkään jos on rehellinen, uskollinen ja huolehtii perheensä hyvinvoinnista tekemällä töitä ja rakentamalla kotia.

 

En, aviomieheni ei tykkäisi jos seurustelisin jonkun kanssa

Niin, aviomieheni on duunari

 

Itselläni on hyvä koulutus ja mielestäni miehen pitää olla "samalla tasolla".Rahasta ei ollut nyt kyse vaan ihan muista asioista .Nuorempana tapailin erilaisia miehiä ja kyllä se koulutus (tai sen puute) näkyy.....

 

Aapee on vielä varmaan melko nuori (en sano tätä pahalla). Nuorena tuppaa ajattelemaan vielä noin.

Itse elin sinkkuelämää vajaa kolmekymppisestä kolmevitoseksi. Alussa valikoin seurustelukummania esim. ammatin perusteella. Akateemisesti koulutettu kuulosti niin paljon paremmalta. Sitten tajusin, että remonttireiskasta on eniten iloa itselleni oikeassa, arkisessa elämässä. Ajatukseni rehellisesti sanottuna muuttuivat ihan päälaelleen. Näin kävi myös parin muun ystäväni kohdalla. Nykyinen mieheni on valkokaulustyöläinen, mikä on mulle ihan sama nykyisin. Harmittaa vaan, kun hän ei kauheasti osaa tehdä remonttihommia. Olen sitä mieltä, että miehen hohdokkain ammatti on kirvesmies!

Arvaus meni pieleen.Ap on kolkyt ja risat
Mieheni on DI ja osaa tehdä remonttihommia,on älykäs,empaattinen,touhuaa paljon lasten kanssa,tekee taivaallista ruokaa ja muutenkin on lähes täydellinen

Ai niin ja työaika on liukuva noin 8-16.Ei tee ylitöitä,eikä matkusta.

 

Mieheni on DI ja osaa tehdä remonttihommia,on älykäs,empaattinen,touhuaa paljon lasten kanssa,tekee taivaallista ruokaa ja muutenkin on lähes täydellinen

Ai niin ja työaika on liukuva noin 8-16.Ei tee ylitöitä,eikä matkusta.

Kyllä ihan duunarimies voi olla tuollainen, kuin sinun miehesi.

 

Itselläni on hyvä koulutus ja mielestäni miehen pitää olla "samalla tasolla".Rahasta ei ollut nyt kyse vaan ihan muista asioista .Nuorempana tapailin erilaisia miehiä ja kyllä se koulutus (tai sen puute) näkyy.....

Jännä ajatuksenjuoksu sulla. Minun duunarimieheni on ainakin "samalla tasolla" kuin, koulutettu, minäkin. Väittäisin jopa, että on "fiksumpi" (mitä se ikinä tarkoittaakaan) kuin moni koulutetumpi. Häntä vain ehkä kiinnostaa tehdä töitä enemmän käsillään.
Eli eikö kuitenkin se luonne ja muu fiksuus (ei koulusta saatu) vaikuta enmmän.

 

Itselläni on hyvä koulutus ja mielestäni miehen pitää olla "samalla tasolla".Rahasta ei ollut nyt kyse vaan ihan muista asioista .Nuorempana tapailin erilaisia miehiä ja kyllä se koulutus (tai sen puute) näkyy.....

Jännä ajatuksenjuoksu sulla. Minun duunarimieheni on ainakin "samalla tasolla" kuin, koulutettu, minäkin. Väittäisin jopa, että on "fiksumpi" (mitä se ikinä tarkoittaakaan) kuin moni koulutetumpi. Häntä vain ehkä kiinnostaa tehdä töitä enemmän käsillään.
Eli eikö kuitenkin se luonne ja muu fiksuus (ei koulusta saatu) vaikuta enmmän.

Juu kai niitä poikkeuksiakin löytyy

 

Tosi vaikeaa on, kun pitää aina pitää silmiä kiinni kun ukko on kotosalla B)

 

Tosi vaikeaa on, kun pitää aina pitää silmiä kiinni kun ukko on kotosalla B)

 

Aapee on vielä varmaan melko nuori (en sano tätä pahalla). Nuorena tuppaa ajattelemaan vielä noin.

Itse elin sinkkuelämää vajaa kolmekymppisestä kolmevitoseksi. Alussa valikoin seurustelukummania esim. ammatin perusteella. Akateemisesti koulutettu kuulosti niin paljon paremmalta. Sitten tajusin, että remonttireiskasta on eniten iloa itselleni oikeassa, arkisessa elämässä. Ajatukseni rehellisesti sanottuna muuttuivat ihan päälaelleen. Näin kävi myös parin muun ystäväni kohdalla. Nykyinen mieheni on valkokaulustyöläinen, mikä on mulle ihan sama nykyisin. Harmittaa vaan, kun hän ei kauheasti osaa tehdä remonttihommia. Olen sitä mieltä, että miehen hohdokkain ammatti on kirvesmies!

Arvaus meni pieleen.Ap on kolkyt ja risat
Mieheni on DI ja osaa tehdä remonttihommia,on älykäs,empaattinen,touhuaa paljon lasten kanssa,tekee taivaallista ruokaa ja muutenkin on lähes täydellinen

Ai niin ja työaika on liukuva noin 8-16.Ei tee ylitöitä,eikä matkusta.

Ei millään pahalla, mutta kysymyksen asettelu kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin duunareista tai toimitusjohtajista. Eihän ihmisten erilaisuus lähde pohjimmiltaan ammatista vaan ihan muista jutuista...

 

Minua ei sais varmaan sellasen sliipatun geelitukan ja pukupellen vaimoks.
Toki eihän sillä ammatilla mitään väliä oo mut sillee...

 

Itselläni on hyvä koulutus ja mielestäni miehen pitää olla "samalla tasolla".Rahasta ei ollut nyt kyse vaan ihan muista asioista .Nuorempana tapailin erilaisia miehiä ja kyllä se koulutus (tai sen puute) näkyy.....

Tiedätkö, ei se koulutus kulje käsikädessä sen järjenjuoksun kanssa.
Varmasti on tässäkin maassa pilvin pimein ihmisiä, jotka ei syystä tai toisesta "jaksa" kouluttautua ja opiskella, ja silti ovat fiksumpia kuin monet lukeneet.

 

Totta hitossa!

 

Minä olen yhdessä maailman ihanimman miehen kanssa, joka töihin lähtiessään vetää työhaalarin päälle. Kyseessä on mies jolla on muitakin arvoja kuin raha ja päteminen. Duunarimiehillä yleensä myös ei mene käytännön hommissa sormi suuhun, vaan heiltä onnistuu monenlaiset työt hitsauksista tapetointiin tai koneiden korjaamiseen. Sellaista minä arvostan.
Ja on turha luulo että duunareilla ei olisi ihan tarpeeksi suuri palkka elämiseen ja säästöönkin jää oikein mukavasti.
Aloittajalta kysyisinkin nyt että mikä siinä duunarissa on vikana, sellaista että se olisi este seurustelulle?

Enpä ole ap, mutta vähän sinun kommentissasi tuntuu taas siltä, että sinä et akateemisiä miehiä oikein arvosta. Mikä niissä sitten on sinun mielestäsi vikana, kun noin kyyniseltä kuulostat?

Kyyniseltä? Olenko sanallakaan moittinut akateemisia ihmisiä? AP:llä on ilmeisesti vain raha ja päteminen tärkeitä, tittelillä ratsastaminen. En suinkaan itse akateemisia ihmisiä sellaisiksi väitä.

Ahaa, tulkitsin että sinä sanoit akateemisia tuollaisiksi. Eipä sitten mitään

 

Hmm. No miksikäs ei, jos sellaiseen sattuisin rakastumaan. Epäilen vaan, että monen duunarimiehen kanssa saattaisi loppua puheenaiheet kesken, kun ei niitä yhteisiä kiinnostuksenkohteita välttämättä kamalasti löytyisi. Tai mistäpä sen tietää, ehkäpä on olemassa paljonkin ihania duunarimiehiä, jotka rakastavat kirjallisuutta ja museoissa hyppäämistä Sellaisia tapauksia tunnen tasan yhden, ja tämä tapaus on jo onnellisesti naimisissa.

Ai kaamee mikä vastaus! Kaiken maailman pellejä sitä tääläkin kohtaa. Minä tunnen montakon tällaista ihmistä. En ymmärrä miten duunari, kirjallisuus ja museot ei muka kuuluis yhteen.

No pitääpä olla samaa mieltä, kaikenlaisia pellejä, jotka naureskelee ja pilkkaa toisia. Napasaara katsoo nyt ihan vaan peiliin.

Ja minä olen 30 vuoden aikana tavannut tasan yhden duunarin, jota kiinnostaa kirjallisuus ja museot, jos et usko, niin ole uskomatta. Sen sijaan hyvinkin monta akateemisesti koulutettua miestä, joita nuo asiat kiinnostaa... On se maailma ihmeellinen.

 

Siis tää oli mulle kyllä ihan ylltätys, mutta mun mieheni ei olekaan duunari??

Mä olen pettynyt....

 

ja silti olen ylpeä siitä, että mieheni on jaksanut lukea ja istua istua ja lukea, ja hänellä arvostettu yliopistokoulutus. Ja ilman mitään vanhempien tukea, täysin omin voimin ja rahoin molemmat olemme eläneet opiskeluajan.

Mutta jotain hyötyä siitäkin. Pärjää nyt hyvin nällä korkeakoulutettujen alhaisilla palkoilla, kun on opiskelijana pärjännyt 250 euron tuloilla.

Mutta jos aivanhyvin voisin olla myös duunarin kanssa,jos hän olisi k uitenkin ihan fiksu ja lukisi lehtiä ja kirjoja ja tietäisi asioita.

 

En seurustella enää, kun jo avoliitossa asutaan.