Kadehdin uskovaisia

Eriarvoinen kohtelu yhteiskunnassa - rakenteellinen syrjintä. Nuivat asenteet, vihapuhe ja rakenteellisen syrjinnän kannattaminen - henkilökohtaisen tason syrjintä.

Toteuttaako se siis rakkauden kaksoiskäskyä?

Jos mä kertoisin miten tulisi uskovana kohdella vaikka naapurin homoparia. Siis mun mielestä raamatullinen malli:

-pitää niitä tavallisina ihmisinä ja tavissyntisinä
-pitää itseään myös syntisenä (tosin armahdettuna sellaisena) eli on tarkkana omasta vaelluksesta
-tervehtii heitä, juttelee heille iloisesti, pyytää kylään, harrastuksiin jne.
-auttaa heitä arkijutuissa
-sitten joskus kun tulisi syvemmästä asioista ja seurakunnasta puhe, mä kertoisin olevani uskossa
-> jos ja vain jos homopari tunnustelisi mun kantaani homoasiaan, niin kertoisin sen että homouden harjoittaminen on syntiä, eli Jumala rakastaa syntistä mutta vihaa syntiä
-mä en jatkaisi enää asiasta, jatkaisin ystävyyttä samaan malliin

...ja sen jälkeen vaadittaisiinkin siltä homoparilta oikeaa suvaitsevaisuutta että jatkaisi ystävyyttä tämmöisen kanssa joka ei hyväksy homouden harjoittamista. Mun puolelta ei olisi ongelmaa jatkaa ystävyyttä ja rakkauden toteuttamista käytännössä.

Rakastaminen ei ole sama asia kuin toisen ihmisen kaikkien juttujen hyväksyminen.

 

Ei, mutta se että vastustaa homoseksuaalisuutta ei ole homoseksuaalisten ihmisten syrjintää. Kaikki ihmiset ovat yhtä rakkaita Jumalalle ja kaikkia ihmisiä tulee uskovankin rakastaa. Rakkaus ei tarkoita sitä että hyväksyy sen että toinen ihminen tekee syntiä (esim.homous) joka johtaa kadotukseen, vaan päinvastoin tulee kehoittaa heitä kääntymään Jeesuksen puoleen ja tekemään parannus. Vertauksena voisi olla lapsi joka syö myrkyllisiä marjoja, ei ole syrjintää sanoa lapselle että myrkyllisiä marjoja ei saa syödä, sen sijaan rakkautta on kehottaa lasta olemaan syömättä niitä marjoja.

Nyt täytyy toivoa, että jumalaa ei ole olemassa, koska muuten olen todella pettynyt häneen. Että tällaista scheissea kirjoitellaan hänen nimissään ja hän antaisi sen tapahtua, sen sijaan että sinkoisi koko maapallon epäonnistuneena laboratoriona johonkin avaruuden mustaan aukkoon. Häiriintynyttä.

 

Jos mä kertoisin miten tulisi uskovana kohdella vaikka naapurin homoparia. Siis mun mielestä raamatullinen malli:

-pitää niitä tavallisina ihmisinä ja tavissyntisinä
-pitää itseään myös syntisenä (tosin armahdettuna sellaisena) eli on tarkkana omasta vaelluksesta
-tervehtii heitä, juttelee heille iloisesti, pyytää kylään, harrastuksiin jne.
-auttaa heitä arkijutuissa
-sitten joskus kun tulisi syvemmästä asioista ja seurakunnasta puhe, mä kertoisin olevani uskossa
-> jos ja vain jos homopari tunnustelisi mun kantaani homoasiaan, niin kertoisin sen että homouden harjoittaminen on syntiä, eli Jumala rakastaa syntistä mutta vihaa syntiä
-mä en jatkaisi enää asiasta, jatkaisin ystävyyttä samaan malliin

...ja sen jälkeen vaadittaisiinkin siltä homoparilta oikeaa suvaitsevaisuutta että jatkaisi ystävyyttä tämmöisen kanssa joka ei hyväksy homouden harjoittamista. Mun puolelta ei olisi ongelmaa jatkaa ystävyyttä.

Tajuatko miten sairaalta tuollainen kuulostaa? Vitsinä sä toki sen (toivottavasti!!!) heitit, mutta kuitenkin.

Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että suvaitaan mitä tahansa - huonoa käytöstä, epäkohteliaisuutta, syrjintää, vihapuhetta, jne. Tuossa sinun esimerkissäsi tuollainen "kertoisin että homouden harjoittaminen on syntiä" on todella epäkohteliasta. Kai sen oman uskonnon voisi niiltä osin pitää omana tietonaan, kun se ulottuu toisen henkilökohtaiseen elämään? En usko, että kukaan itseään kunnioittava homoseksuaali jatkaisi ystävyyttä ihmisen kanssa, joka on noin tahditon, epäkohtelias ja tökerösti käyttäytyvä - ja tietysti, jos sinusta toisen rakkaus, halu ja parisuhde ovat lähtökohtaisesti väärin, niin miksi hän haluaisi olla sinun ystäväsi?

 

echo taas vauhdissa...

Mulla alkaa kone hyytyä, ei ole samaa nuoruuden vimmaa kuin menneinä vuosina. :| :'(

 

Nyt täytyy toivoa, että jumalaa ei ole olemassa, koska muuten olen todella pettynyt häneen. Että tällaista scheissea kirjoitellaan hänen nimissään ja hän antaisi sen tapahtua, sen sijaan että sinkoisi koko maapallon epäonnistuneena laboratoriona johonkin avaruuden mustaan aukkoon. Häiriintynyttä.

YUP

Mitä Luoja Teki Ennen Kuin Loi Maailman?
Aivan kaiken alussa,
alkuhämärän valossa
ei nähty paljoakaan.
Kiertävillä kivillään
varjopari pimeään
vaiti katosi vaan...

Toisilla eessään taljoja.
Taljoilla puisia maljoja.
Maljoissa mitä niis?
Kysymys kuuluu siis:

Mitä luoja teki ennenkuin loi maailman?
Sanoi "Lusifer, kuoma, 'maapalloa' katsohan,
olen muovaillut nyt tällaista ja suunnitellut niin,
että pian törmäiltäisiin tuolla meidän kaltaisiin,
ylleen taivaankatot, alleen matot maatilkuista teen,
annan aiheet elon iloon, lääkkeet sielun murheeseen..."
niin soljui suunnitelmat kunnes vaivihkaa vaan
muuttuivat sorinaksi kaikkeuden kohinaan...

Lusifer katsoi maata,
sanoi: "ehket edes sinä saata
ohjailla kaikkea sitä...
Mutta älä masennu,
ajatus oli hyvä,
mitä?

Älä sure sitä,
moni meistä pitää
yhtä päätä mutta montaa mieltä:
anna lapsesi mennä,
päästä pallosi kellumaan galaksiin sieltä!
Avaruuden aallokkoon
se mennä saakoon."

Mitä luoja teki ennekuin loi maailman?
Kuuli porstuasta isoisän hiljaa huokaavan:
"Luoja poukkoilee vaan sinne tänne, ei kiinnostu mistään,
- mahtaakohan aikaan saada koskaan mitään hyödyllistä?

Sitten mutisi: "taata,
ehket edes sinä saata
ohjailla kaikkea sitä...
Mutta älä masennu,
ajatus oli hyvä,
mitä?

Älä sure sitä,
moni meistä pitää
yhtä päätä mutta montaa mieltä,
anna lapsesi mennä,
päästä pallosi kellumaan galaksiin sieltä!
Älä sure sitä,
moni meistä pitää
yhtä päätä mutta montaa mieltä,
anna lapsesi mennä,
päästä pallosi kellumaan galaksiin, kauas pois..."


Vähän vierestä, mutta soi nyt päässä.

 

Mä oon kasvanut uskovaisessa perheessä/yhteisössä, oli läheisiäkin kavereita muista uskonnoista ja yhteisöistä, enkä ole ikinä kaivannut uskoa tai jotain uskonnollista yhteisöä mun elämään.
Päinvastoin vaan.

 

Eli jos minä naisena rakastan naista, elämme parisuhteessa, meillä on lapsia eli olemme perhe ja parisuhteeseemme kuuluu luonnollisesti myös seksi. Mitä kehoitat meitä nyt tekemään? Miten se parannus tehdään? Jätetään naisystävä ja lapset ja lähdetään Jeesuksen luo?

Kehoittaisin lopettamaan parisuhteen naiseen ja kehoittaisin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua, menemään ev.lut messuun ehtoolliselle ja esim. papin kanssa juttelemaan, kaikintavoin siis etsimään Jeesusta. Lasten suhteen täytyisi eroavien sitten toimia kuten muutkin toimivat erotilanteissa.

 

Ei, mutta se että vastustaa homoseksuaalisuutta ei ole homoseksuaalisten ihmisten syrjintää. Kaikki ihmiset ovat yhtä rakkaita Jumalalle ja kaikkia ihmisiä tulee uskovankin rakastaa. Rakkaus ei tarkoita sitä että hyväksyy sen että toinen ihminen tekee syntiä (esim.homous) joka johtaa kadotukseen, vaan päinvastoin tulee kehoittaa heitä kääntymään Jeesuksen puoleen ja tekemään parannus. Vertauksena voisi olla lapsi joka syö myrkyllisiä marjoja, ei ole syrjintää sanoa lapselle että myrkyllisiä marjoja ei saa syödä, sen sijaan rakkautta on kehottaa lasta olemaan syömättä niitä marjoja.

Tässä vertauksessa ne lapset kuitenkin tietäisivät - siis tietäisivät, ei luulisi - ihan satavarmasti että ne marjat eivät ole myrkyllisiä. Yhtä suurella varmuudella kuin sinä tiedät että ne ovat.
Siksi sinun ei niitä marjoja tarvitsekaan syödä, mutta ei myöskään ole sinun (tai yhteiskunnan!) asia kieltää niiden syömistä. Itse voit sitten vaikka pohtia menetkö niiden marjansyöjien viereen selittämään kuinka niitä ei voi syödä...

 

Mulla alkaa kone hyytyä, ei ole samaa nuoruuden vimmaa kuin menneinä vuosina. :| :'(

Kyllä se fundamentalistin kimmellys vielä erottuu, ei huolta

 

[QUOTE="rrr";30092667]Keskustelu on lähtenyt rönsyilemään mikä ei yllätä kun ollaan uskontoaiheessa, mutta vastaan nyt ihan ketjun alkuperäiseen juttuun.

Joo, mäkin joskus kadehdin uskovaisia. Lähinnä sitä lohdun ja toivon tunnetta mitä heidän uskonsa heille usein tuntuu tuovan. Oma elämä ei ole mennyt ihan huippuhyvin ja toisinaan tuntuu siltä että voisi olla hienoa uskoa johonkin yläpuolella olevaan johon voisin turvautua. Ja suruprosessi läheisen kuollessa on varmaan hiukan helpompi jos uskoo taivaaseen tms?

Toki paljon näkee niitäkin uskovaisia jotka joutuvat jatkuvasti taistelemaan itsensä kanssa kaiken tuon suhteen; jos uskonto sanoo että Hyvä Elämä sisältää asian X mutta itselle mielihyvää toisikin asia Y, jne. Itseni tuntien päätyisin juuri tuollaiseksi kärsiväksi uskovaiseksi ja siinähän olisi sitten vain yksi risti lisää kannettavaksi - pun intended. [/QUOTE]

Ei sun itse sitä ristiä tarvitsisi kantaa, Jeesus kantoi sen sun puolesta. Siitä se lohtu ja ilo tuleekin

 

Kehoittaisin lopettamaan parisuhteen naiseen ja kehoittaisin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua, menemään ev.lut messuun ehtoolliselle ja esim. papin kanssa juttelemaan, kaikintavoin siis etsimään Jeesusta. Lasten suhteen täytyisi eroavien sitten toimia kuten muutkin toimivat erotilanteissa.

No jopas on uutta, että palstalla kehotetaan rikkomaan lapsilta perhe, vaikka on ihan toimiva parisuhde :O Aika pahaa jälkeä tuollainen uskonto saa aikaiseksi...

 

Tajuatko miten sairaalta tuollainen kuulostaa? Vitsinä sä toki sen heitit, mutta kuitenkin.

Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että suvaitaan mitä tahansa - huonoa käytöstä, epäkohteliaisuutta, syrjintää, vihapuhetta, jne. Tuossa sinun esimerkissäsi tuollainen "kertoisin että homouden harjoittaminen on syntiä" on todella epäkohteliasta. Kai sen oman uskonnon voisi niiltä osin pitää omana tietonaan, kun se ulottuu toisen henkilökohtaiseen elämään? En usko, että kukaan itseään kunnioittava homoseksuaali jatkaisi ystävyyttä ihmisen kanssa, joka on noin tahditon, epäkohtelias ja tökerösti käyttäytyvä - ja tietysti, jos sinusta toisen rakkaus, halu ja aprisuhde ovat lähtökohtaisesti väärin, niin miksi hän haluaisi olla sinun ystäväsi?

Kuka on sanonut että uskonto on yksityisasia? Katsoitko MM-jalkapalloa ja sitä kuinka argentiinalaiset tekivät ristinmerkkejä eikä kukaan vetänyt hernettä nenään?

Mutta siis: jos ajattelee jotain keskustelukulttuuria ja ystävyyttä, niin jos pääsee tarpeeksi lähelle toista ihmistä niin voi sanoa siitä mitä on mieltä -nätisti. Ei aina, ehkä pari kertaa vuosien aikana, sen verran mitä ystävät sanovat.

Mulle voi sanoa suoraan että "mulle usko ei ole fundamnetalistisuutta", alkoholistille voi sanoa "heitä pullo pois", jollekin homeopatiasta intoilevalle voi sanoa että "kyllä mä luotan edelleen koululääketieteeseen." Siitä käydään keskustelua että onko aina silitettävä myötäkarvaan semmoista kaveria jonka tietää pettävän ukkoaan.
Muslimin kanssa voisin käydä vaikka nauraen keskustelua ja molemmat sanovat "vedä uskosi vaikka hanuriisi",jos se muslimi on huumorintajuinen (mitä en usko).

 

Kyllä se fundamentalistin kimmellys vielä erottuu, ei huolta

No hyvä. *järjestelee kukkamekkokaappiaan, kukkahattukokoelmaansa ja hiussolkiaan piirongin päällä*

 

[QUOTE="rrr";30092764]Tässä vertauksessa ne lapset kuitenkin tietäisivät - siis tietäisivät, ei luulisi - ihan satavarmasti että ne marjat eivät ole myrkyllisiä. Yhtä suurella varmuudella kuin sinä tiedät että ne ovat.
Siksi sinun ei niitä marjoja tarvitsekaan syödä, mutta ei myöskään ole sinun (tai yhteiskunnan!) asia kieltää niiden syömistä. Itse voit sitten vaikka pohtia menetkö niiden marjansyöjien viereen selittämään kuinka niitä ei voi syödä...[/QUOTE]

Onhan se nyt mun asia, kun en halua että kukaan myrkyttyy niistä marjoista, vaan pysyisi terveenä. Niin oonkin pohtinut ja näin aionkin toimia, koska minusta näin toimiminen sitä lähimmäisenrakkautta tässä tilanteessa on.

 

Nyt livahdan katalasti tästä keskustelusta -nukkumaan, niin kuin uskovat aina jossain vaiheessa väittelyä menevät.

Öitä pallerot.

 

Kehoittaisin lopettamaan parisuhteen naiseen ja kehoittaisin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua, menemään ev.lut messuun ehtoolliselle ja esim. papin kanssa juttelemaan, kaikintavoin siis etsimään Jeesusta. Lasten suhteen täytyisi eroavien sitten toimia kuten muutkin toimivat erotilanteissa.

Ja tämä on sitä lähimmäisenrakkautta, "Hylkää puolisosi ja lapsesi. Minä itse tietysti saan nauttia perheestäni, mutta sinulle se ei kuulu"? Juu, kiitos ei, pidä "rakkautesi".

 

Onko jumala siis kumonnut myös naispappeuskiellon? Vai ihmisetkö sen tekivät? Muistaakseni yhteiskunta on sanellut tältä osin aika tiukasti luterilaiselle kirkolle. Mutta ok, tuo vastaus selvensi asiaa sikäli, että noudatatte siis Raamattua niin kauan, kunnes yhteiskunta tai muu inhimillinen taho päättää toisin. No sittenhän on ihan jees, että se tasa-arvoinen avioliittolaki tulee, eikä teidän tarvitse sitten enää harmitella asiaa

Varmasti aidosti uskovaiset on vastustaneet naispappeuttakin, mutta sille ei voi mitään jos yhteiskunta on jotenkin saanut sen väenvängellä poistettua. Ei voi silti sanoa että on uskovaisilta tekopyhyyttä yrittää pitää enää muista Raamatun säännöistä kiinni, kun kerta naispappeuden suhteenkin on jo jouduttu antamaan periksi. En ymmärrä miksi tahallaan muka ymmärrät väärin. Sun logiikka on sellainen että "kun sain sulta nyt yhden karkin varastettua, niin sun pitää antaa mulle koko pussi"

 

Kuka on sanonut että uskonto on yksityisasia? Katsoitko MM-jalkapalloa ja sitä kuinka argentiinalaiset tekivät ristinmerkkejä eikä kukaan vetänyt hernettä nenään?

Ei siitä pidäkään vetää hernettä nenään. Mutta jos he olisivat tulleet pyytämättä tekemään niitä ristinmerkkejä kaikkien muidenkin päälle, siitä olisi voinut ihan oikeutetusti vetää herneen nenään.

Uskonnon kuuluu kyllä olla yksityisasia siinä mielessä, että ei sitä kenellekään kuulu ruveta tuputtamaan eikä mitään Raamatun ohjeita. Sen yhteisöllisen uskon voi sitten saada niissä uskovaisten omissa porukoissa.

Mutta siis: jos ajattelee jotain keskustelukulttuuria ja ystävyyttä, niin jos pääsee tarpeeksi lähelle toista ihmistä niin voi sanoa siitä mitä on mieltä -nätisti. Ei aina, ehkä pari kertaa vuosien aikana, sen verran mitä ystävät sanovat.

Paitsi että ei ole tapaa sanoa nätisti, että "sinun rakkautesi ja parisuhteesi on väärin", jos kyseessä on vain se, että kumpikin on samaa sukupuolta.

Mulle voi sanoa suoraan että "mulle usko ei ole fundamnetalistisuutta", alkoholistille voi sanoa "heitä pullo pois", jollekin homeopatiasta intoilevalle voi sanoa että "kyllä mä luotan edelleen koululääketieteeseen." Siitä käydään keskustelua että onko aina selitettävä myötäkarvaan semmoista kaveria jonka tietää pettävän ukkoaan.
Muslimin kanssa voisin käydä vaikka nauraen keskustelua ja molemmat sanovat "vedä uskosi vaikka hanuriisi",jos se muslimi on huumorintajuinen (mitä en usko).

Tuo homeopatia- ja alkoholiesimerkki ovat ihan eri asia. Homoseksuaalisuus on ihmisen oma ominaisuus, tärkeä osa identiteettiä ja persoonaa, ihan toisin kuin kiinnostus homeopatiaan. Ja rakkaus ja parisuhde on (yleensä) ihmiselle ihan toisella tavalla tärkeä kuin se homeopatia.

Miksi niitä omia näkemyksiä pitäisi alkaa laukoa? Miksi sille homoparille pitäisi alkaa selittää jotain synnistä tai jopa - kuten joku toinen ehdotti - kehottaisi jopa eroamaan? Voisiko sitä joskus olla ihan vaan hiljaa ja jutella ne ajatukset myöhemmin vaikka uskovaisten kanssa - mitä se homopari tuollaisilla synti-horinoilla tekee?

 

Varmasti aidosti uskovaiset on vastustaneet naispappeuttakin, mutta sille ei voi mitään jos yhteiskunta on jotenkin saanut sen väenvängellä poistettua. Ei voi silti sanoa että on uskovaisilta tekopyhyyttä yrittää pitää enää muista Raamatun säännöistä kiinni, kun kerta naispappeuden suhteenkin on jo jouduttu antamaan periksi. En ymmärrä miksi tahallaan muka ymmärrät väärin. Sun logiikka on sellainen että "kun sain sulta nyt yhden karkin varastettua, niin sun pitää antaa mulle koko pussi"

Mutta siis jos kirkko - ja muutkin uskonnoliset yhteisöt ovat itse sen hylänneet, niin mikä logiikka siinä sitten on, että tämä tasa-arvoinen avioliittolaki on sitten joku ongelma? Ja edelleen - mikä logiikka on tuollaisessa, että poimitaan vain halutut kohdat sieltä Raamatusta ja esitetään, että niistä ei voi joustaa, koska "ei me ihmiset voida sieltä valikoida", jos kuitenkin niin tehdään?

 

Niin, onhan se tosi luonnotonta että ihmiset rakastaa toisiaan.

Silloinhan se ei ole outoa kun muut saa määritellä sen mihin kaksi suostuvaista aikuista ryhtyy.

 

Mutta siis jos kirkko - ja muutkin uskonnoliset yhteisöt ovat itse sen hylänneet, niin mikä logiikka siinä sitten on, että tämä tasa-arvoinen avioliittolaki on sitten joku ongelma? Ja edelleen - mikä logiikka on tuollaisessa, että poimitaan vain halutut kohdat sieltä Raamatusta ja esitetään, että niistä ei voi joustaa, koska "ei me ihmiset voida sieltä valikoida", jos kuitenkin niin tehdään?

Täältä vällyjen välistä vielä huutelen että älä tuijota kirkkoja, niiden oppeja ja niiden tekemiä kompromisseja vaan sitä mitä UT sanoo. Uskovaiset tekee vaikka mitä pöljää mutta se ei ole Jumalan vika.

 

Rakkaus on eri asia kuin rakastuminen tai seksi. Varmasti homoparien välillä voi olla myös rakkautta, mutta homoseksuaalisuus ei sitä rakkautta ole.

 

Täältä vällyjen välistä vielä huutelen että älä tuijota kirkkoja, niiden oppeja ja niiden tekemiä kompromisseja vaan sitä mitä UT sanoo. Uskovaiset tekee vaikka mitä pöljää mutta se ei ole Jumalan vika.

Etkö sä nyt tajua, mitä tarkoitin - aiemmin väitit, että te ette poimi paloja sieltä täältä, vaan noudatatte yksiselitteisesti Raamatun ohjeita, mutta ettehän te noudata. Tuo naispappeus on yksi esimerkki siitä.

 

Rakkaus on eri asia kuin rakastuminen tai seksi. Varmasti homoparien välillä voi olla myös rakkautta, mutta homoseksuaalisuus ei sitä rakkautta ole.

Kaikesta kirjoittamastasi päätellen sinulla ei ole mitään käsitystä oikeasta rakkaudesta, joten vaikene jo.

 

Rakkaus on eri asia kuin rakastuminen tai seksi. Varmasti homoparien välillä voi olla myös rakkautta, mutta homoseksuaalisuus ei sitä rakkautta ole.

Tämä nyt on tällaista sanoilla saivartelua. Kyllähän sä oikeasti tajusit, että kyse on siitä, että mies- tai naispari elää yhdessä ja rakastaa toisiaan. Ja mitä tarkoitat sillä, että on eri asia kuin seksi - se "homoseksuaalisuuden harjoittaminen" tarkoittaa paitsi seksiä, myös homoseksuaalina olemista ja samaan sukupuoleen rakastumista. Eihän heterouskaan tarkoita pelkkää heteroseksiä.