Kadehdin uskovaisia

Mä en oleta että noudattaisivat, mutta toivon että noudattaisivat. Koen velvollisuudeksi lähimmäisenä olla hyväksymättä asiaa joka Jumala on ilmoittanut olevan syntiä ja joka siten johtaa kadotukseen ellei siitä tee parannusta. Sinä ajattelet eri tavoin ja puolustat omaa näkemystäsi tässäkin asiassa, ja minä teen samoin, molemmilla on tähän oikeus.

Kyllä kyllä, mutta nyt et ymmärtänyt kysymystä. Saathan sinä olla mitä tahansa mieltä asioista - mutta miksi se mielipide pitäisi esim. sanoa suoraa homoparille ja jopa kehottamaan heitä eroamaan? (Vertailun vuoksi: eihän kaikki muitakaan mielipiteitä ole tapana laukoa ihmisille, vaan kohteliaisuussyistä ne pidetään omana tietona.) Ja saatte toki toivoa, ettei yksikään homoseksuaali ryhtyisi parisuhteeseen, mutta miksi sotkette teidän uskontonne tähän tasa-arvoisesta avioliittolaista käytyyn keskusteluun, koska eihän teidän uskontonne kuulu liittyä sellaisten ihmisten elämään, jotka eivät sen uskonnon käsitystä jaa?

Tasa-arvoinen avioliittolaki ei liity millään lailla kirkkoon ja kirkon toimintaan. Päätöstä siitä ei kuulu tehdä Raamatun ja uskovaisten mukaan. Uskovaisten käsitykset eivät saa häiritä muiden ihmisten elämää.

 

Perustan näkemykseni rakkaudesta siihen mitä Jumala on Sanassaan ja Pojassaan ilmoittanut, eli kyse ei ole minun määritelmästäni. Tietenkin haluaisin että jokainen tulisi uskoon Jeesukseen ja ottaisi Hänessä vastaan Jumalan armon ja iankaikkisen elämän. Ja tietenkin toivon että mahdollisimman moni ymmärtäisi kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen ja ottaisi vastaan pelastuksen.

Eli rakastat puolisoasi kuin jumalaa? Selvä.

Koska tämähän se määrittelysi on rakkaudesta.

 

Miten ihmeessä te jaksatte jankata noiden uskiksien kanssa? Eihän uskovaisten kanssa voi käydä keskustelua normaalissa rekisterissä, koska jumala ja koska usko. Uskisten kanssa keskustelu on kuin pelaisi sian kanssa shakkia.

 

Mutta mä joskus haaveilen semmoisesta ketjusta jossa ateistit pistetään koville. Kyseenalaistetaan heidän maailmankuvansa ihan lyhyillä kysymyksillä ja lisäkysymyksillä, ja silloin he joutuvat selittelemään miljoona sivua.

Jos minä uskon lentävään spagettihirviöön ja sinä et, niin kumpi meistä mielestäsi on vahvemmin selityksen velkaa?

Lentävä spagettihirviö – Wikipedia

 

Jumala on tarkoittanu avioliiton vain miehen ja naisen välille, siksi naisparien tapauksessa ei ole kyse pyhästä sakramentista.

Varmastikaan kenellekään ei ollut epäselvää, että teidän jumalanne on tarkoittanut avioliiton miehen ja naisen välille, nyt oli kyse siitä, että itse annat ohjeita toimia, kuten muutkin eroamassa olevat. Eiväthän uskovaiset voi erota, ethän tunne ketään uskovaa, joka on eronnut? Ei uskovat riko sakramentteja..

Niin ja niinkuin Mörköäiti on yrittänyt monasti tuoda esille, avioliitto Suomessa on siviiliavioliitto, joku tosin voi halutessaan luvata rakastaa myös seurakunnan edessä..

 

Perustan näkemykseni rakkaudesta siihen mitä Jumala on Sanassaan ja Pojassaan ilmoittanut, eli kyse ei ole minun määritelmästäni. Tietenkin haluaisin että jokainen tulisi uskoon Jeesukseen ja ottaisi Hänessä vastaan Jumalan armon ja iankaikkisen elämän. Ja tietenkin toivon että mahdollisimman moni ymmärtäisi kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen ja ottaisi vastaan pelastuksen.

Haluaisin kuulla sinun mielipiteesi omaan tilanteeseeni. Olen naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Viimeaikoina uskon asiat ovat alkaneet kiinnostaa. Toisaalta haluaisin antaa uskoontulolle mahdolisuuden, mutta pelkään, että menettäisin mieheni, jos nin tekisin. Mieheni on aikoinaan ollut osa uskonnollista yhteisöä ja sai siitä tarpeekseen. Hänelle on tärkeää, että puolisonsa ei ole uskossa eikä kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Käytännössä siis joudun valitsemaan, lähdenkö tutustumaan uskoon paremmin vai pidänkö ehjän perheen. Perhe-elämämme on onnellista ja hyvää. Tällä hetkellä tuntuu, että on pakko antaa uskonasioiden vain olla, koska en halua menettää miestäni enkä rikkoa ehjää, hyvää kotia lapsilta.

 

Usko yksilölle voi olla hyvin edullinen asia yhteiskunnankin kannalta, saatika oman itsensä.

Uskontokunnat/ryhmät on poikkeuksetta valtaan ja vaikuttamiseen perustuvia.

Mä olen jokseenkin samaa mieltä tuosta. Minä uskon, mutten huutele sitä turuilla ja toreilla. Se on mun henkilökohtainen juttuni. Kirkossa sen sijaan käyn vain pari kertaa vuodessa, mikä joidenkin mielestä tarkoittaa sitä, että uskon "väärällä tavalla". En tunne tarvitsevani välikäsiä.

 

 

Haluaisin kuulla sinun mielipiteesi omaan tilanteeseeni. Olen naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Viimeaikoina uskon asiat ovat alkaneet kiinnostaa. Toisaalta haluaisin antaa uskoontulolle mahdolisuuden, mutta pelkään, että menettäisin mieheni, jos nin tekisin. Mieheni on aikoinaan ollut osa uskonnollista yhteisöä ja sai siitä tarpeekseen. Hänelle on tärkeää, että puolisonsa ei ole uskossa eikä kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Käytännössä siis joudun valitsemaan, lähdenkö tutustumaan uskoon paremmin vai pidänkö ehjän perheen. Perhe-elämämme on onnellista ja hyvää. Tällä hetkellä tuntuu, että on pakko antaa uskonasioiden vain olla, koska en halua menettää miestäni enkä rikkoa ehjää, hyvää kotia lapsilta.

Harmi kun miehelläsi on huonoja kokemuksia uskovaisista. Uskon kuitenkin että todellinen usko rakastavaan ja lempeään Jumalaan tuo ainoastaan hyviä asioita elämään, myös sille joka on ehkä kasvanut hengellisesti epäterveessä perheessä. Hänen uskontiensä voi olla vaikeampi kuin niillä keillä ei tuota taustaa ole, mutta hän voi siinä missä muutkin löytää sen terveen eheyttävän uskon.

Hienoa kun on alkanut uskonasiat kiinnostamaan Tietenkin kehoitan tutustumaan Raamattuun ja rukoilemaan, etsimään Jeesusta, sillä Hän on se joka tuo ikuisen elämän. Voithan ensin etsiä Jeesusta itseksesi ja kun olet Hänet elämääsi löytänyt, niin varovaisesti tuoda esille tämän miehellesi. Voit myös rukoilla Jumalaa että johdattaisi myös miehesi saamaan turvaa ja eheyttä Hänessä. Hengelliset traumat voivat tosiaan johtaa pelkoon kaikkia uskonasioita kohtaan, mutta kuten muistakin traumoista, tästäkin voi parantua.

Voit luottaa siihen että kun teet Jumalan tahdon mukaan, eli etsit Hänen tahtoaan, niin Hän pitää kyllä sinusta ja perheestäsi huolen. Kaikkea hyvää ja siunausta perheellenne <3

 

Echo ja jotkut muut tässäkin keskustelussa, sivusta seuratessa tulee olo, että se verkko on jo niin solmussa, että pitää selitellä ja todistella oman itsensä takia. Raamatusta löytyy totuus, mutta se ei ole sanatarkasti painettu. Ihminen on jättänyt siihen sormenjälkensä, mutta siellä se on.

Tärkein juttu: Jeesus käytti elämänsä opettaakseen, että lain henki on tärkeämpi kuin sen kirjain. Ja "lain" henki on rakkaus.

Ihmettelen, että sitä ei sellainen ymmärtäisi, joka aidosti Raamattua lukee ja ajatuksissaan tutkii. Se, joka poimii sieltä ne rakkauskohdat on ehkä sittenkin lähempänä totuutta. Miksi se pelottaa teitä? Valtavaa rakkautta on ehkä vaikea hyväksyä, kun ei ihan oikeasti voisi enää tuomita. Jokaisen pitäisi huolehtia vain omista synneistään, kaikki muu on tuomitsemista. Kannattaa miettiä.

Eikä uskovia kannata kadehtia, kuten ei muitakaan ihmisiä. Kannattaa mieluummin käyttää kapasiteettinsa tavoittelemalla sitä mitä haluaa, eikä keskittyä muiden oloon/saavutuksiin/elämään.

 

Harmi kun miehelläsi on huonoja kokemuksia uskovaisista. Uskon kuitenkin että todellinen usko rakastavaan ja lempeään Jumalaan tuo ainoastaan hyviä asioita elämään, myös sille joka on ehkä kasvanut hengellisesti epäterveessä perheessä. Hänen uskontiensä voi olla vaikeampi kuin niillä keillä ei tuota taustaa ole, mutta hän voi siinä missä muutkin löytää sen terveen eheyttävän uskon.

Hienoa kun on alkanut uskonasiat kiinnostamaan Tietenkin kehoitan tutustumaan Raamattuun ja rukoilemaan, etsimään Jeesusta, sillä Hän on se joka tuo ikuisen elämän. Voithan ensin etsiä Jeesusta itseksesi ja kun olet Hänet elämääsi löytänyt, niin varovaisesti tuoda esille tämän miehellesi. Voit myös rukoilla Jumalaa että johdattaisi myös miehesi saamaan turvaa ja eheyttä Hänessä. Hengelliset traumat voivat tosiaan johtaa pelkoon kaikkia uskonasioita kohtaan, mutta kuten muistakin traumoista, tästäkin voi parantua.

Voit luottaa siihen että kun teet Jumalan tahdon mukaan, eli etsit Hänen tahtoaan, niin Hän pitää kyllä sinusta ja perheestäsi huolen. Kaikkea hyvää ja siunausta perheellenne <3

Kiitos vastauksestasi. Mieheni ei ole ollut ymmärtääkseni mukana missään erityisen epäterveessä ryhmässä, vaan aika tavallisessa. Hän on erittäin älykäs, sivistynyt, kouluttautunut ja oppinut ja onkin käynyt läpi ajatusprosessina uskonasiat ja tuli siihen tulokseen, että ne eivät ole totta eikä häntä varten. Hänellä on omat ajatuksensa, miten asiat ovat ja mieheni tuntien, on täysin mahdotonta, että hän enää uskon tulisi. Kuten sanottu, hänelle on tosi tärkeää, että vaimo ei ole uskossa, koska ei halua ihmisen, joka on häntä kaikista lähimpänä, ajattelevan eri tavalla näin perustavanlaatuisesta asiasta. Uskovista ihmisistä hän ei ajattele pahasti sinänsä, mutta ei halua vaimonsa olevan uskossa. Jotenkin tuntuu, että petän mieheni luottamuksen, jos edes tutustun lisää omin päin asiaan. Vaikeaa.

 

Se että saat synnit anteeksi on aika kova juttu.

Se että joudut jatkuvasti kuolemaan itsellesi (syntiselle puolellesi joka sussa edelleen asuu) on vähän kelju juttu. Jokapäiväistä hioutumista ja nöyrtymistä tämä on eikä suinkaan joka hetki mitään ruusuilla pomppimista.

Mutta eipähän tarvii mennä hvettiin.

Mielestäni tämä teksti kertoo uskonelämästä aika hyvin: http://vapaasana.swedishforum.net/t485-armo-ja-jumalan-pelko

 

Jeesus käytti elämänsä opettaakseen, että lain henki on tärkeämpi kuin sen kirjain. Ja "lain" henki on rakkaus.

"Ihmettelen, että sitä ei sellainen ymmärtäisi, joka aidosti Raamattua lukee ja ajatuksissaan tutkii. Se, joka poimii sieltä ne rakkauskohdat on ehkä sittenkin lähempänä totuutta. Miksi se pelottaa teitä? Valtavaa rakkautta on ehkä vaikea hyväksyä, kun ei ihan oikeasti voisi enää tuomita. Jokaisen pitäisi huolehtia vain omista synneistään, kaikki muu on tuomitsemista. Kannattaa miettiä."

Mulle on tuo ajatus tullut useasti mieleen: että tulisi huolehtia vain omista synneistään. Välillä se on vaikeaa, mulla erityisesti sen takia että välillä se oma syntisyys tuntuu niin raskaalta.

Jumalan ääretön rakkaus pelottaa mua vieläkin, ehkä samasta syystä, ei tunnu siltä että sitä ansaitsisi. Tosin ei sitä voikaan ansaita, kun se on ansaitsematon rakkaus, se on vaan niin suuri asia.

Jeesuksen ristintyö on niin suuri asia, etten ole sitä täysin kyennyt ymmärtämään vielä. Pitäisi keskittyä Ilosanoman julistukseen, eikä erilaisten syntien käsittelemiseen, sen verran ymmärrän.

Tuo lain henki asia auttoi mua ymmärtämään tuota lakiasiaa paremmin, Jeesus sanoi tulleensa täyttämään lain, eli tuomaan ilmi Jumalan rakkauden kaikille, ja niinhän se on.

 

Kiitos vastauksestasi. Mieheni ei ole ollut ymmärtääkseni mukana missään erityisen epäterveessä ryhmässä, vaan aika tavallisessa. Hän on erittäin älykäs, sivistynyt, kouluttautunut ja oppinut ja onkin käynyt läpi ajatusprosessina uskonasiat ja tuli siihen tulokseen, että ne eivät ole totta eikä häntä varten. Hänellä on omat ajatuksensa, miten asiat ovat ja mieheni tuntien, on täysin mahdotonta, että hän enää uskon tulisi. Kuten sanottu, hänelle on tosi tärkeää, että vaimo ei ole uskossa, koska ei halua ihmisen, joka on häntä kaikista lähimpänä, ajattelevan eri tavalla näin perustavanlaatuisesta asiasta. Uskovista ihmisistä hän ei ajattele pahasti sinänsä, mutta ei halua vaimonsa olevan uskossa. Jotenkin tuntuu, että petän mieheni luottamuksen, jos edes tutustun lisää omin päin asiaan. Vaikeaa.

Usko on kuitenkin sun henkilökohtainen asia, ja hyvin tärkeä sellainen. Mun mielestä sun tulisi tässä asiassa kuunnella omaatuntoa siinä mikä on oikein, tuntuu että Jumala kutsuu sinua. Miehesi rakastaa sinua, joten kyllä hän varmasti suo sinulle asian joka tuo sun elämään hyvää, niinkuin usko Jeesukseen tuo. Vaikka hän ensin olisikin asiaa vastaan. Eikä uskoontulo ole kellekään mahdotonta. Tuo on vaikea tilanne, mutta itse kuitenkin pitäisin tärkeimpänä sitä että etsii ennenkaikkea Jumalan tahtoa, ei kenenkään ihmisen. Ja Jumala pitää kyllä sinusta ja perheestäsi huolen, Jumala on hyvä, rakastava ja oikeudenmukainen. Siunausta sinulle ja perheellesi <3