Hei, mahtuuko yksi samojen asioiden kanssa painiva mukaan..?
Otetaan alkuun tällanen awkward avauspuheenvuoro: Hei, olen Piina86 ja olemme avopuolisoni kanssa aloittaneet lapsettomuushoidot!
Oon aika kova höpöttämään, mutta yritän kertoa meidän tarinan niin tiivistetysti kun osaan...
Ollaan molemmat 28-vuotiaita ja yhdessä taivallettu 5 vuotta.
Oon vauvakuumeillu lähestulkoon koko ikäni, ja oikean miehen löydyttyä aina vaan entistä enemmän. Ja kaksi vuotta sitten se hetki koitti kun mies nappas pillerit mun kourasta ja ehdotti josko olisin halukas ne pois jättämään. Ja olinhan minä!!!!
Ajatus alkuunsa oli sellainen, että nyt se käärö saa tulla jos on tullakseen, eli ei mitään paineita. Sitten meni vuosi, ja sitten vähän ylikin. Hakeuduttiin tk-lääkärille jonka kautta päästiin yllättävänkin nopeasti tarkempiin tutkimuksiin, joissa selvisi että simpathan ne siellä laittelee kapuloita meidän haaveiden rattaisiin...
Meille suositeltiin heti icsiä ja toisinaan hyvinkin pitkältä tuntuvien kuukausien haahuilun ja haaveilun jälkeen tässä sitä nyt ollaan; ensimmäistä icsiä yrittämässä!!!!! :heart:
Tänään mennään Gonalin kanssa päivää 11 ja Cetrotiden kanssa päivää 7.
Takana kaksi seurantaultraa, joista viimeinen oli tänään ja päädyttiin siihen, että maanantaille on nyt sitten varattuna punktioaika!!!! Hurjaa. En voi vielä käsittää että ollaan viimein päästy näinkin pitkälle, vaikka edelleen on mahdollista että miljoona ja kaksisataatuhatta asiaa voi mennä mönkään...
Ja punktion saalis ei tällä hetkellä näytä päätä huimaavalta, mutta lääkäri suositteli kuitenkin kokeilemaan ja jotenkin meillä molemmilla oli sellanen fiilis, että nyt mennään eikä meinata!!!!
Huh. Kaaaaauan kauan olen ajatellu, että vielä joskus tulen tänne kirjottamaan ja nyt viimein se on tehty!