Onnea vaan niille, joilla on tärpännyt.
Anteeksi, huutelin alkukesästä vertaistoiminnan aloittamisesta, mutta asia jäi. Keskenmenon ja koko lapsettomuuden työstäminen ottikin sitten aika koville useamman kuukauden ajan ja yritin keskittyä ihan muihin asioihin (vaikka eihän noiden ajattelua koskaan kokonaan karkuun pääse....)
Me mennään vastoinkäymisestä toiseen. Viimeisimpänä nyt oli tarkoitus tehdä passi luonnolliseen kiertoon, lopultakin. No, viime viikolla kp 10 ei saatu toista munasarjaa näkyviin ja limis oli ohuehko, pari päivää myöhemmin uusintaultrassa tuli sitten hyviä uutisia, ovis tulossa ja limakalvo ok, eli siirrolle vihreää valoa. Juuri kun ehdin antaa itseni ilostua asiasta niin hups - fertinovahan onkin kuulemma kiinni perjantain, ylläriylläri! Eli jos tikutan ovisplussan ke-aamuna, ei siirtoon päästä. Arvannette jo varmaan, että tämän aamun vietin parkuen sitä "#(/¤%*" ovisplussaa joka tuli juuri sinä vääränä päivänä..... Eli ei siirtoa vieläkään. No, tuskimpa yksikään kolmesta alkiosta hengissä selviää sulattaessa, mutta oltaisiin päästy pykälä eteenpäin edes...
Koko elämä on kuin roikkuisi löysässä hirressä. Kaikki riippuu hoidoista ja niiden etenemisestä. Joka kerran kun uskallan antaa toivon edes hieman nousta, tipun korkealta. Vihaan "sitten kun" - elämää mutta minkäänlaista muuta ei hoitojen aikana voi elää.
Spirit, mikäs tilanne teillä on? Toivottavasti parempi kuin meillä....
Anteeksi, huutelin alkukesästä vertaistoiminnan aloittamisesta, mutta asia jäi. Keskenmenon ja koko lapsettomuuden työstäminen ottikin sitten aika koville useamman kuukauden ajan ja yritin keskittyä ihan muihin asioihin (vaikka eihän noiden ajattelua koskaan kokonaan karkuun pääse....)
Me mennään vastoinkäymisestä toiseen. Viimeisimpänä nyt oli tarkoitus tehdä passi luonnolliseen kiertoon, lopultakin. No, viime viikolla kp 10 ei saatu toista munasarjaa näkyviin ja limis oli ohuehko, pari päivää myöhemmin uusintaultrassa tuli sitten hyviä uutisia, ovis tulossa ja limakalvo ok, eli siirrolle vihreää valoa. Juuri kun ehdin antaa itseni ilostua asiasta niin hups - fertinovahan onkin kuulemma kiinni perjantain, ylläriylläri! Eli jos tikutan ovisplussan ke-aamuna, ei siirtoon päästä. Arvannette jo varmaan, että tämän aamun vietin parkuen sitä "#(/¤%*" ovisplussaa joka tuli juuri sinä vääränä päivänä..... Eli ei siirtoa vieläkään. No, tuskimpa yksikään kolmesta alkiosta hengissä selviää sulattaessa, mutta oltaisiin päästy pykälä eteenpäin edes...
Koko elämä on kuin roikkuisi löysässä hirressä. Kaikki riippuu hoidoista ja niiden etenemisestä. Joka kerran kun uskallan antaa toivon edes hieman nousta, tipun korkealta. Vihaan "sitten kun" - elämää mutta minkäänlaista muuta ei hoitojen aikana voi elää.
Spirit, mikäs tilanne teillä on? Toivottavasti parempi kuin meillä....