Heippa Kaikille,pitkästä aikaa!
Onnea uusille tuplaplussanneille ja
ONNEA etenkin vaavinsa viereen saaneille
OMPPUFille ja NURKKAJUSSIINALLE!! :flower: Aivan ihania uutisia on saanut täältä lukea.
Itse luonnollisesti haaveilee että saisi alateitse synnytellä, ihan sen toipumisenkin kannalta mutta Nurkkajussiinan kuulumiset toi uskoa ja luottamusta siihen että leikkauksestakin voi lähteä hyvin sujumaan vaaviarki
. Kiitos kun jaksatte jakaa näitä asioita kaiken vauvantuoksuhuuman keskellä.
Omassa raskaudessa ollaan menossa vko 16+6. Pahoinvoinnit ja päänsäryt ovat onneksi jääneet taa. Henkinen jaksaminen onkin sitten ollut vähän koetuksella.. Väsytin itseni alkuraskauden aikana, pikkuhiljaa huomaamattani, todella lahjakkaasti. Kärsin siis todella väsymyksestä, mutta töissä yritin kuitenkin painaa niinkuin aina ennenkin. Väsy eikun lisääntyi, eikä työvuorojen välissä kerennyt enää palautua, vaan pää painoi jo työvuoroon mennessä. Siinä sitten kivasti unohtelee asioita ja huolia kertyy kun pää sumussa menee..ressiähän se sitte pukkas. Ja vajaa parivkoa sitten maanantaina isäntä jo sano kun itkun kanssa ähisin iltavuoroon lähtöä että elä lähe, hae saikkua,..vaan ei,kun väkisin töihin. No puolitoista tuntia jaksoin ja sitten itkien,supistellen ja ihan raunioina kotiin. Onneksi ihana neuvolatätini sanoi heti puhelimessa että tuleppa käymään, kurkataan vauvojen vointi ja sitten kotiin leppäämään. No nyt kaikki hyvin, kun saanut kunnolla levähtää. Vieläkin supistukset tulee muutaman tunnin touhuamisen jälkeen mutta eivät ole kipeitä.
Maanantaina sitten äippäpolille ekakäynti, jännittää mitä sieltä kertoillaan. Mutta jospa sitä uskaltaisi huoleta ainakin palailla töihin jos kaikki on masussa hyvin
Jännä miten noiden pelkojen kanssa menee sellasta aaltoliikettä. Välillä on ihan luottavainen olo, etenkin neuvola/lääkärikäyntien jälkeen. Sitten taas kun polin aika lähestyy tai huomaa miten älyttömän pitkämatka on vielä siihen että saa pienoisensa syliin, niin pelot alkaa kolkutella pintaan. Puhuminen on kyllä tosiaan auttanut siinäkin asiassa. Ja toisten positiiviset kokemukset, täällä esimerkiksi
Mulla on jotenkin ihan pallo-olo jo nyt. En tajua miten tuo maha voi olla näin järjettömän kokoinen jo. Ja painoa tulee vaikka en muka ees syö kun ihan tavallisesti.Höh. En ole itse huomannut edes turvotusta tms. mikä tätä painon nousua selittäisi. Varmaan osansa antaa tietenniin se että ennen raskautta tupakoin ja tein ruumiillista työtä. Nyt,sauhuttelun loputtua kuin seinään sekä fyysisen työn vaihduttua kevyempään on varmaan elimistö ihmeissään jo näistä. Siihen sitten raskaus päälle. Liikuntaakin saan harrastaa rajallisesti nuiden supistusten takia...
No niin, nyt kun sain naukua nuo huoleni pois niiin jo helpotti. En yleensä tykkää valittaa etenkin kun olen tästä tilastani yli kaiken kiitollinen. En muualla kehtais nuita asioita kiktistäkkään, mutta teille uskallan sanoa. Te, paremmin kuin kukaan muu, tiedätte että vaikka kolottaa ja huolet pakottaa, niin se ei tarkoita sitä etteikö olisi onnellinen.
Nautin jokaisesta päivästä mahani kanssa ja toivon yli kaiken että saisin vielä syliini nuo koputtelijat tuolta masusta :heart:
Juu, ja nyt kun tämän asian paljouden taas näen niin taidan suosiolla kirjoitella vähän useammin niin jos yhelle sivulle mahtuisi nämä tarinat.
Hyvää vointia ja reipasta mieltä kaikille :kiss:
Chili masukkeineen