Isosti onnea ennalle ja niccille! Ihanaa kun kaikki menny loppujen lopuks niinkin hyvin!
Täällä yksi niistä hiljaa olleista, oon sivusta seurannu kun muut tuntunu olevan niin eri päässä koko hommaa. Mutta kiva jos vähän varhasemmassakin vaiheessa olevia mukana, eiköhän saada juttua kasaan mekin =)
Itse oon ehtiny viikolle 26 (virallisesti 24+5 tänään, oikeesti 25+2), ja viimesimmät viikot on kerääntyny ihan huomaamatta. Rakenneultran jälkeen pahimmat pelkotilat alko heltpottamaan ja sitä myötä ajan matelukin lieventy.
Mulle on tähän saakka siunaantunu helppoakin helpompi raskaus, ei pahoinvointeja,närästyksiä tai juuri muitakaan kremppoja. Välillä tuntuu että tää olotila on ihan epäreilu, että mun pitäis edes fyysisellä pahoinvoinnilla "ansaita" tulevat lapset, mutta en voi kun nauttia tästä hetkestä.
Jalkapohjat on ne jotka on ottanu eniten hittiä, mulle tärähti muutaman viikon aikana useampi kilo painoa kerralla ja siinä menossajalkapöytä madaltu kasvattaen kengän kokoa puolikkaalla. Ei siis turvotusta vaan mitä luultavimmin pysyvä muutos. Ei muuta kun kengät uusiks.. plääh inhoan shoppailua.
Meillä identtiset tulossa joten ultria on ollu kahden viikon välein. Nyt TTTS:n riski alkaa olla pienempi niin seuraavaan lääkäriaikaan on edellisestä jopa kolme viikkoa =) Painoarviot alkuviikolta 675 ja 745g (24+1). Kun seuranta on ollu niin tiuhaa ja painoarvioita on saanu niin onnettoman pienistä olennoista, noi viimesimmät arviot tuntu ihan valtavilta. Joku muu vois olla eri mieltä
Miten te muut ootte jaksanu liikkua? Mulle kävely mitä niin kovin suositellaan on melkolailla toimimaton vaihtoehto, heltken normaalitahtinen kävely aikaansaa alavatsan kiristämistä niin että vauhtia saa hidastaa pitkäks aikaa ihan etanaks. Kun muuten oon ihan kunnossa niin se lyllerrys ei mulle maistu liikunnalta. Salilla pystyn sen sijaan käymään tosi hyvin, ja joogaa oon jatkanu -toki modifioiden (sisäänpäin kiertävät liikkeet ja puhtaat vatsalihasliikkeet pois). Kunhan tästä heinäkuussa mökkiydytään niin pitänee keksiä omia harjotteita kun nornaali lenkkeily ei tod. käy laatuunsa. Jos hankkis vesijuoksuvyön ja hyppäis sen kanssa järveen? Kävin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa uimassa raskaana olleessani, ja täytyy sanoa että oli kyllä omituinen kokemus. Tuli ihan paha olo siitä yhtäkkisestä painottomuuden tunteesta, niin tottunu tähän vatsaan ja sen painoon jo ilmeisesti on.
Ootteko muut käyny vesijumpissa tms? Ideoita kaivataan
idealisti +pikkutyypit 24+5