Jumalaton pelko toisesta lapsesta

[Kumikameli]

jaa,mulla oli vaan yksi kätilö,lopussa kaksi ja viisi lasta synnyttänyt.Tuttu tapaus kättärillä

No onnea sulle, että sulla on ollut helppoa ja kätilö on ollut vain ottamassa lasta vastaan. Luulisi kuitenkin ihmisen tajuavan ettei kaikki synnytyksen mene samalla tavalla ja jotkut oikeasti saavat traumoja synnytyksestä. Itsellä ei ole traumoja ja olen valmis siihen hommaan uudestaan, mutta toivottavasti jatkossa se homma hoituu vähän nopeammin.

Joo, meillä tuli ponnistaa mun mukana lääkäri, lastenlääkäri ja 5 kätilöä, joista 4 repi mun jokaista raajaa ja yks paino mahaa.

Oot tainnut synnyttää VKS:ssa? Toivottovasti sullakin ei ollut kätilöna se sama Stina..., kuin mulla; on meinaan vähän vastaavia kokemuksia. Toka meni onneks hätäsektioon.

 

[Kumikameli]

Pelkopolille...ja jos se ei auta, saat varmaan sektion :hug: .

Täh?!? 'Saat' sektion??Tämä kuulostaa nyt ihan joltain palkinnolta tai muuten mahtavalta jutulta. Sulle ei varmaan oo tehty sektiota?

Heh... Mulla on vähän vastaavat kokemukset, kuin ap:llä ja mä tosiaan olin tyytyväinen, kun pääsin tokan kanssa hätäsektioon! Revi siitä...

 

[Eemiskä]

No en mä oikeen osaa sanoa muutakun että se pelko on ja se ei auta vaan itse täytyy ottaa se rohkeus. MIeti haluatko sä lisää lapsia ja kummalle annat periks pelolle vai sille halulle että haluat lisää lapsia? Ja jos pelolle ni mahtaisko se laittaa sit myöhemmin kadutuksen aikaiseksi. Sen sanon vielä että jokainen synnytys on yleensä erilainen!

 

[Kumikameli]

Hups! Kone jumitti ja viesti tuli muutaman kerran :ashamed:

 

[Vieras]

missä te oikein synnytätte kun ei muka saa epiduraalia? Tyksissä saa kun vähän vihjaa siihen suuntaan.

Minä synnytin EKKS:ssa molemmat lapset ja esikon kohdalla en saanut epiduraalia, koska en sitä nimenomaan sanonut. Sekaisin kivusta ja väsymyksestä itkin vaan että antakaa jotain että tää kipu loppuu. Koska en tajunnut/kyennyt sanomaan sanaa epiduraali, en sitä saanut.

Kuopuksen kohdalla sanoin jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä, että sitten haluun sen epiduraalin ehdottomasti, tämän myös merkitsin isolla esitietolomakkeeseen ja varmistin, kun synnytys käynnistettiin, että saanhan sen epiduraalin. Sitten kun tuli sen antamisen aika, narkkari olikin leikkaussalissa onnettomuuden uhreja hoitamassa, joten se siitä. Oli yöaika, eikä paikalla ollut ketään muuta nukutuslääkäriä.

Kyllä se ihan mahdollista on, ettei epiduraalia saa. Isot yliopistosairaalat on asia erikseen, kun on enemmän henkilökuntaa paikalla. Meillä on kaksi lasta, enempää ei tule kuuna päivänä! Kolmatta kertaa en sitä tuskaa ja kipua suostu kokemaan!

 

[Aaban]

Ei kyllä aina epiduraalikaan onnen tae... :/

 

[Eemiskä]

täällä oli kyselyt neuvolan lapuissa jo mitä toivoo puudutus jutuiks sitten ja mä laitoin siihen etten missään tapauksessa tota ebiduraalia. Mutta mulla oli siihen omat syynsä ei sen takia että se ois huono. Sain kuopuksesta vajaa tunti ennenkuin synty kohdunkaulanpuudutuksen ja se autto ainakin mulle.

 

[Vieras]

Sain kuopuksesta vajaa tunti ennenkuin synty kohdunkaulanpuudutuksen ja se autto ainakin mulle.

Mä sain sen kaksi kertaa eikä auttanut yhtään. Hauskin kivunlievitysvaihtoehto oli semmoinen stressipallo, minkä kätilö antoi käteen ja käski puristella sitä supistuksen tullessa! Hyvin auttoi juu...

 

[jybis]

mulla samat filikset kun haluisin joskus toisen lapsen.
synnytyksessä repesin todella pahoin ja hirvittää vieläkin vaikka olen parantunut niinkin hyvin ettei satu mihinkään.
semmonen on tullu mieleen että miten hyvin arpikudos voi venyä?mulla jouduttiin ompelemaan "reikä" (näin suoraan sanottuna) uudestaan,eli on arpikudosta..koko emättimen matkalta2sormen levynen arpikudos ylhäältä alas.
maalaisjärjellä ajateltuna alatie synntys luulisi olevan riski..
onkohan se sitten vaan pelkopoli keikka?
sori ap kun meni vähän sun jutun ohi,mutta tiedän sun fiilikset täysin!!ja toivon että saat sektion jos niin haluat :hug:

 

[Kowalski]

missä te oikein synnytätte kun ei muka saa epiduraalia? Tyksissä saa kun vähän vihjaa siihen suuntaan. Tai siis itse marssin sisään ja ilmoitin, että alkakaa piipata nukkumattia, minä en synnytä ilman lääkitystä. Ja hyvä niin, koko homma kesti 28 tuntia, ponnistus 1h40 min ja sitten imukuppi. Repesin pahasti mutta onneksi en suoleen päin.
EIkä jäänyt traumoja. Kakkosen tekoon läksin ihan turvallisin mielin, taas sain epiduraalin, joka tehosi jopa paremmin kuin ekalla kereralla, synnytys 14h ja ponnistus 14 min. Nelikiloisia jötkäleita molemmat.

Mulla kaksi synnytystä Tyksissä, ja molemmissa sain epiduraalin heti halutessani: ekassa jo kun olin 3 cm auki, tokassa kätilö tuli tyrkyttämään epiduraalia jossain 5 cm kohdalla kun olin täysin cool, kävelin käytävällä kavereiden kanssa tekstaillen ja jammailin huoneessa poppiradion biisien tahtiin. Olin ihan että täh, nyt jo, mutta otin sen silti kun ehdottivat :xmas: . Ja siksi, että arvasin ettei tokakaan lapsi tule ulos ellei supistuksia vahvisteta oksitosiinilla (mun kohtu tekee lakon siinä 8 cm kohdalla).

 

[Kowalski]

Pelkopolille...ja jos se ei auta, saat varmaan sektion :hug: .

Täh?!? 'Saat' sektion??Tämä kuulostaa nyt ihan joltain palkinnolta tai muuten mahtavalta jutulta. Sulle ei varmaan oo tehty sektiota?

Ei ole tehty sektiota, ei. Mutta jos haluaa lisää lapsia, ja pelkää yli kaiken alatiesynnytystä aikaisempien kokemusten takia, niin sektio on usein hyvä vaihtoehto. Siinä vauva tulee kivutta maailmaan, mutta kivut on toki kovemmat kuin (yleensä ) alatiesynnytyksen jälkeen.
Kenenkään lapsiluvun ei pitäisi mun mielestä jäädä yhteen vain siksi, että ajatuskin alatiesynnytyksestä saa itkemään. Kaksi tuttua SAIVAT pelkosektion ekoissa synnytyksissä kokemiensa asioiden ja valtavan suuren synnytyspelon takia, ja he ovat molemmat tosi tyytyväisiä. Lisäksi on pari tuttua äitiä, jotka eivät ole edes halunneet kokeilla alatiesynnytystä vaan valitsivat sektion, eivätkä ole kokeneet sitä kamalana koska tekivät saman uudestaan, yksi vielä kolmannenkin kerran

 

[never,never again :(]

Entäpä jos on kokenut molemmat, sekä alatiesynnytyksen että hätäsektion, ja ajatus kummasta tahansa saa itkemään. Mitäs kautta sitten suosittelisit..?

 

[Ford Prefect]

Mä synnytin molemmat KOKSis ja sanon vaan, että sieltä löytää TOOOOODELLA ihania ja empaattisia ja eettisiä ja ja ja ja kätilöitä ja hoitajia!!! |O |O |O :'( :x

Onkohan juomavedessä vikaa, kun osataan vaan alistaa potilasta ja v.ittuilla??? :headwall: |O

 

[iipa]

No mä tässä aika raadollisen synnytyskokemuksen jälkeen vartoan nyt toista lasta... Rv vasta 16+2 ja nyt jo kelaan että entä jos se kaikki toistuu :ashamed: Todella tuskallinen avautumisvaihe ja pitkittynyt ponnistusvaihe (yli tunnin ahkeroin ja lopulta tyttö avitettiin imukupilla maailmaan). Verta meni reilun litran verran ja pyörtyilin salissa moneen otteeseen... Kokemus oli aika hirvittävä. Ja välillä sitä saa kuulla että jonkun synnytys on ollut suorastaan eteerinen, mitä pirua se sellainen on? :xmas:
Mutta niin vaan sitä uskaltautui siihen leikkiin uudelleen, ehkä tuudittaudun siihen todennäköisyyteen, että toinen synnytys on yleensä helpompi.

Esikoista ähelsin 21h lopulta autettiin imukupilla repesin välilihaleikauksesta huolimatta pahasti. Lekurilta kun kysyin tikkien määrä vastasi paljon ei näitä jaksa laskea.
Vannoin ettei ikinä enään ja siitäkin huolimatta salissa oltiin 1v5kk1pv myöhemmin tällä kerralaa kesti 3,5h ja ponnistusvaihe oli ohi ennen kuin hhuomasinkaan

Oikeassa olet jokainen synnytys on erilainen.

 

[Valaja]

Entäpä jos on kokenut molemmat, sekä alatiesynnytyksen että hätäsektion, ja ajatus kummasta tahansa saa itkemään. Mitäs kautta sitten suosittelisit..?

No mun kokemuksen mukaan hätäsektio on aika ronskia ja kiireistä puuhaa. Suunniteltu sektio on rauhallinen tapahtuma. Levollinen. Mulla on noita suunniteltuja tehty kaksi. Leikkaussalissa on kiva tunnelma, henkilökunta jutustelee niitä näitä, kiirettä ja hätää ei ole. Koko ajan vieressä on joku, joka pitää huolta, vaikka mies ei mukana olisikaan.

Hätäsektio oli mulla ainakin täysin eri tilanne ja melkeempä puhuisin eri asiasta. :/

Suunniteltuun sektioon valmistaudutaan huolella ja mun luona kävi jo edellisenä päivänä osastolla anestesiahoitaja, joka kävi läpi leikkauksen vaiheet etukäteen ja kyseli tunnelmia yms. Mää olen noihin kokemuksiini tyytyväinen, vaikka ensimmäinen kokemus oli aivan kamala.

 

[vieras]

missä te oikein synnytätte kun ei muka saa epiduraalia? Tyksissä saa kun vähän vihjaa siihen suuntaan.

Minä synnytin EKKS:ssa molemmat lapset ja esikon kohdalla en saanut epiduraalia, koska en sitä nimenomaan sanonut. Sekaisin kivusta ja väsymyksestä itkin vaan että antakaa jotain että tää kipu loppuu. Koska en tajunnut/kyennyt sanomaan sanaa epiduraali, en sitä saanut.

Kuopuksen kohdalla sanoin jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä, että sitten haluun sen epiduraalin ehdottomasti, tämän myös merkitsin isolla esitietolomakkeeseen ja varmistin, kun synnytys käynnistettiin, että saanhan sen epiduraalin. Sitten kun tuli sen antamisen aika, narkkari olikin leikkaussalissa onnettomuuden uhreja hoitamassa, joten se siitä. Oli yöaika, eikä paikalla ollut ketään muuta nukutuslääkäriä.

Kyllä se ihan mahdollista on, ettei epiduraalia saa. Isot yliopistosairaalat on asia erikseen, kun on enemmän henkilökuntaa paikalla. Meillä on kaksi lasta, enempää ei tule kuuna päivänä! Kolmatta kertaa en sitä tuskaa ja kipua suostu kokemaan!

Tuntuu että EKKS:llä on melkein enemmän näitä tapauksia jotka eivät saa epiduraalia tai spinaalia kuin niitä jotka saavat. Johtuu lähinnä siitä, että anestesia lääkäreitä on vain yksi. Mulle sanottiin että tälläisiä tapauksia on vain muutama vuodessa, mutta itse kyllä tiedän tosi monta jotka puudutteita eivät saaneet. Silloin kun synnytin kuopuksen anestesialääkäriä ei saanut koko päivänä, kun oli iso leikkaus menossa.

 

[chef]

Mä mietin tän jutun niin, että samanlaisia synnytyksiähän ei ole olemassa. Joten seuraavan on apkko olla helpompi...tai sitten meikäläinen kuolee.

Mulla oli 4 kätilöä, joista yhtä ihan aidosti pelkäsin. Uskon ja toivon, ettei hän hoida seuraavaa synnytystäni.

 

[Kowalski]

Entäpä jos on kokenut molemmat, sekä alatiesynnytyksen että hätäsektion, ja ajatus kummasta tahansa saa itkemään. Mitäs kautta sitten suosittelisit..?

Suunniteltua sektiota, jos haluaa vielä lapsia, ja jos pelkopolikäynneistä ei ole apua.

 

[hmmm]

Mikä on EKKS?

 

[vieras]

No, mun synnytyksen kivuliain ja kauhein juttu oli se epiduraalin laitto. Synnytän kyllä uudelleen mutta epiduraalia; never again!

 

[vieras]

Mikä on EKKS?

Etelä-Karjalan keskussairaala

 

[cothis]

No en mä oikeen osaa sanoa muutakun että se pelko on ja se ei auta vaan itse täytyy ottaa se rohkeus. MIeti haluatko sä lisää lapsia ja kummalle annat periks pelolle vai sille halulle että haluat lisää lapsia? Ja jos pelolle ni mahtaisko se laittaa sit myöhemmin kadutuksen aikaiseksi. Sen sanon vielä että jokainen synnytys on yleensä erilainen!

Kyllä mä tiedän että haluan vähintäänkin sen toisen vielä, mutta mun täytyy alkaa jo nyt työstämään sitä ajatusta että joskus vielä uskallan siihen ryhtyä.

 

[IhanaValo]

Minukaan eka synnytys ei menny niinku piti, olin tosi pettynyt itteenikin..käynnistys, oksitosiini, yli tunnin mittainen ponnistusvaihe ja imukuppi ei ollut toiveissa, eikä eppari tai lähes vuoden kestäneet kivut sänkyhommien aikana :/ Epiduraalin sain, kun toivoin "kaikkea mitä vaan voi saada" kun kysyivät kivunlievitystoiveista.

Toinen meni sitten paremmin; vain 2 päivää yliaikainen, kohdunkaulapuudute, mikä toimi aikas hyvin. Oksitosiinia piti käyttää toisellakin kertaa, kun meinas supparit loppua kesken. Pääsin tällä kertaa jakkaralle asti eikä ponnistusvaihekaan ollut kuin n.vartin.
Ekalla kertaa tosin synnytyksen jälkeen olin hyvävointinen (jos ei lasketa sitä kipua alapäässä), nousin sängyltä suoraan suihkuun ja siitä kahvien jälkeen kävelin osastolle vauvan kans.
Toisella kertaa, kun jälkeiset ja parin nirhauman ompelut oli sängyllä maaten hoidettu, nousin suihkuun ja meinasin pyörtyä. Olo oli ihan kamala, kylkiluiden väliin sattui ihan jumalattomasti ja silmissä sumeni.

No, pikasuihkun jälkeen makoilin vielä salissa ja sain ruuankin siihen, syömisen ja kahvittelun jälkeen olo sitten paranikin. Kätilökin ihmetteli että taisi lepäily ja ruoka tehdä tehtävänsä, olin ihan eri ihmisen näköinen kuulemma.

Voi siis ainakin toivoa, Cothai, että seuraava synnytys ois helpompi
Minä ainakin toivoin..

 

[Eemiskä]

No en mä oikeen osaa sanoa muutakun että se pelko on ja se ei auta vaan itse täytyy ottaa se rohkeus. MIeti haluatko sä lisää lapsia ja kummalle annat periks pelolle vai sille halulle että haluat lisää lapsia? Ja jos pelolle ni mahtaisko se laittaa sit myöhemmin kadutuksen aikaiseksi. Sen sanon vielä että jokainen synnytys on yleensä erilainen!

Kyllä mä tiedän että haluan vähintäänkin sen toisen vielä, mutta mun täytyy alkaa jo nyt työstämään sitä ajatusta että joskus vielä uskallan siihen ryhtyä.

Mä voin tulla sun tueksi! Se syntyvä lapsi sen kivun kuitenkon korvaa. Mä ehkä oon huono sanomaan kun mun kipu kynnys on korkea mutta ei kannata kuunnella muitten synnytyksiä kun ne on aina erilaisia omalla kohdalla!!! Laita yytä!

 

[Eemiskä]

Minukaan eka synnytys ei menny niinku piti, olin tosi pettynyt itteenikin..käynnistys, oksitosiini, yli tunnin mittainen ponnistusvaihe ja imukuppi ei ollut toiveissa, eikä eppari tai lähes vuoden kestäneet kivut sänkyhommien aikana :/ Epiduraalin sain, kun toivoin "kaikkea mitä vaan voi saada" kun kysyivät kivunlievitystoiveista.

Toinen meni sitten paremmin; vain 2 päivää yliaikainen, kohdunkaulapuudute, mikä toimi aikas hyvin. Oksitosiinia piti käyttää toisellakin kertaa, kun meinas supparit loppua kesken. Pääsin tällä kertaa jakkaralle asti eikä ponnistusvaihekaan ollut kuin n.vartin.
Ekalla kertaa tosin synnytyksen jälkeen olin hyvävointinen (jos ei lasketa sitä kipua alapäässä), nousin sängyltä suoraan suihkuun ja siitä kahvien jälkeen kävelin osastolle vauvan kans.
Toisella kertaa, kun jälkeiset ja parin nirhauman ompelut oli sängyllä maaten hoidettu, nousin suihkuun ja meinasin pyörtyä. Olo oli ihan kamala, kylkiluiden väliin sattui ihan jumalattomasti ja silmissä sumeni.

No, pikasuihkun jälkeen makoilin vielä salissa ja sain ruuankin siihen, syömisen ja kahvittelun jälkeen olo sitten paranikin. Kätilökin ihmetteli että taisi lepäily ja ruoka tehdä tehtävänsä, olin ihan eri ihmisen näköinen kuulemma.

Voi siis ainakin toivoa, Cothai, että seuraava synnytys ois helpompi
Minä ainakin toivoin..

Eihän nuo synnytykset koskaan mene niinkuin toivoo!? Mä en saanut ruokaa kuopuksesta kun menin synnyttään naureskeli vaan että ei voi saada että koita jaksaa että sit saat heti kun lapsi on syntynyt!