Jumalan olemassaolo!

[Blume]

Tän juttuni pointti oli siis se, miksi ateisti ei ole innokas keskustelemaan tuosta lähtökohdasta lähtien. Koetaan siis jokseenkin samanlaiseksi ajanhukaksi keskustella kotitontun ilmenemismuodoista kuin jumalan olemassaoloksi. Jotta tuota keskustelua haluaisi käydä, pitäisi olla jonkinlainen mielenkiinto aihetta kohtaan. Kun ei ole minkäänlaista innostusta lähteä keskustelemaan jostain täysin imaginaariseksi koetusta, ei sitä keskustelua halua edes aloittaa. Haluaisitko esimerkiksi viettää tunnin keskustellen lähtökohdasta "Kotitonttu on olemassa"?

En luultavasti voisi olla enempää samaa mieltä. Veit jalat suustani tässä asiassa.

 

[toinen vieras]

Sää vieras olet asian ytimessä. Jos kysymys on, että mistä Jumala sitten syntyy joutuu väkisinkin ajattelemaan, että se Jumala sitten on. Eihän tuosta voi keskustella, jos ateisti heti vääntää, ettei voi sanoa mitään, koska Jumalaa ei ole.

Sen sijaan taas monet uskovat pystyvät keskustelemaan sillain, että Jumalaa ei olisi ja maailma olisikin syntynyt muuten kuten esim. räjähdyksellä. Minusta he ovat paljon fiksumpia tässä asiassa ja heidän kanssaan on helpompi keskustella kuin täysin tuollainsen "puhtaalta pöydältä väittelevän", joka jää aina alkumetriin väittelemään. Blume on hyvä esimerkki tästä

Ahaa, jakaudutaan siis kahteen leiriin. Huihui, huono vastakkainasettelu. Ehkä on aavistuksen aiheen vierestä riipaistua spekuloida sitä, kuinka moni uskova kykenee rakentavasti keskustelemaan ateisteja viisaammin omasta kannastaan huolimatta. Kokemuspohjaisia väitteitä.

Kiva olla hyvä esimerkki edes jostakin. :/

Onhan täällä palstallakin moni uskova tullut keskusteluihin alkuräjähdyksestä. Moni osaa hyvinkin laajan ajattelukannan, otetaanpa esimerkkinä nyt Koodi. Hän uskoo, mutta silti osaa ajatella hyvinkin moninaisesti ja osaa ottaa erilaisia oletuksia. Muitakin kyllä löytyy, tuo nyt yhtenä esimerkkinä.

Selvä, hyvä homma Ja anteeksi jos turhan tulisesti näytin väittävän kaikkien uskovien olevan "sokeita" muille ajatuksille jne. Se ei ollut tarkoitukseni, mutta kuten sanoin, tämä on kokemusperäistä ja voitte mielipiteistäni uskovia kohtaan päätellä millaisia jumalallisia olentojan olenkaan tavannut.

Ok. Ei se mua haittaa, itse menetät paljon vaan kun et edes yritä ajatella toisen kannalta.

 

[uskova]

Tän juttuni pointti oli siis se, miksi ateisti ei ole innokas keskustelemaan tuosta lähtökohdasta lähtien. Koetaan siis jokseenkin samanlaiseksi ajanhukaksi keskustella kotitontun ilmenemismuodoista kuin jumalan olemassaoloksi. Jotta tuota keskustelua haluaisi käydä, pitäisi olla jonkinlainen mielenkiinto aihetta kohtaan. Kun ei ole minkäänlaista innostusta lähteä keskustelemaan jostain täysin imaginaariseksi koetusta, ei sitä keskustelua halua edes aloittaa. Haluaisitko esimerkiksi viettää tunnin keskustellen lähtökohdasta "Kotitonttu on olemassa"?

En luultavasti voisi olla enempää samaa mieltä. Veit jalat suustani tässä asiassa.

Jos ajattelet noin, niin MIKSI sitten lyttäät sen joka vastaa kysymykseen, mistä Jumala sitten on syntynyt? Eikö olisi fiksumpaa jättää koko vastaus ja kysymys toiseen arvoon, koska itseä ei huvita pätkääkään keskustella aiheesta?

 

[uskova]

Tän juttuni pointti oli siis se, miksi ateisti ei ole innokas keskustelemaan tuosta lähtökohdasta lähtien. Koetaan siis jokseenkin samanlaiseksi ajanhukaksi keskustella kotitontun ilmenemismuodoista kuin jumalan olemassaoloksi. Jotta tuota keskustelua haluaisi käydä, pitäisi olla jonkinlainen mielenkiinto aihetta kohtaan. Kun ei ole minkäänlaista innostusta lähteä keskustelemaan jostain täysin imaginaariseksi koetusta, ei sitä keskustelua halua edes aloittaa. Haluaisitko esimerkiksi viettää tunnin keskustellen lähtökohdasta "Kotitonttu on olemassa"?

En luultavasti voisi olla enempää samaa mieltä. Veit jalat suustani tässä asiassa.

Jos ajattelet noin, niin MIKSI sitten lyttäät sen joka vastaa kysymykseen, mistä Jumala sitten on syntynyt? Eikö olisi fiksumpaa jättää koko vastaus ja kysymys toiseen arvoon, koska itseä ei huvita pätkääkään keskustella aiheesta?

Elli yhteenvetona, se mistä syytit toista (eli mua) että toinen ei kykene ajattelmaan pätkääkään toisesta kontektista, olikin totuudessa se, että SÄÄ et kykene ajattelemaan yhtään toisen kontektista.

 

[vieras]

Tän juttuni pointti oli siis se, miksi ateisti ei ole innokas keskustelemaan tuosta lähtökohdasta lähtien. Koetaan siis jokseenkin samanlaiseksi ajanhukaksi keskustella kotitontun ilmenemismuodoista kuin jumalan olemassaoloksi. Jotta tuota keskustelua haluaisi käydä, pitäisi olla jonkinlainen mielenkiinto aihetta kohtaan. Kun ei ole minkäänlaista innostusta lähteä keskustelemaan jostain täysin imaginaariseksi koetusta, ei sitä keskustelua halua edes aloittaa. Haluaisitko esimerkiksi viettää tunnin keskustellen lähtökohdasta "Kotitonttu on olemassa"?

En luultavasti voisi olla enempää samaa mieltä. Veit jalat suustani tässä asiassa.

Luulisi, että on sitten myös perusteluja sille, MIKSI on asiasta sitä mieltä, MIKSI ei pysty keskustelemaan. Kyllä mä voin keskustella ihmisen kanssa, joka vakaasti uskoo kotitontun olevan olemassa, ja itse en usko. Mutta mulla on myös läjä omia syitä ja perusteluja siihen, miksi kotitonttua ei ole.

 

[mie]

Voisin keskustella aivan hyvin siitä aiheesta tunnin, jos on mielekäs keskustelkaveri asialle, joka oikeasti ajattelee sen olevan olemassa. Haluaisin ymmärtää toisen kannan ja varsinkin JOS TEEN KYSYMYKSEN SILLE, että mistä kotitonttu sitten syntyy. Minusta on naurettavaa tehdä kysymys, jos ei kestä vastausta, eikä varsinkaan voi pitää minkäänlaista vastausta oikeana, koska kotitonttua ei ole olemassakaan. Ymmärräthän tätä?

Keskustelukumppanista siis riippuu. Voisin hyvin keskustella aiheesta maailman synty (jossa ei ole osallisena Jumala) vaikka itse uskon Jumalan luoneen maailman. Kun oppii ymmärtämään toisen kannan, vaikka itse ajattelee täysin erilailla, voi oppia itse paljon. Ei sillain, että itse muuttaisi ajatusmaailmaa vaan sillain, että voi oppia toisen ajatusmaailmasta ja se tuo kokemusta yleisesti elämään ja toisinajattelijoihin. Kannattaisi sun ja blumenkin opetella.

Kauhea kun sä olet ylimielinen ja koet olevasi muita parempi - keskustelijanakin. No, tähän voisi yhtä ilkeästi todeta, että se on uskovaisten keskuudessa aika yleistä.

 

[uskova]

Voisin keskustella aivan hyvin siitä aiheesta tunnin, jos on mielekäs keskustelkaveri asialle, joka oikeasti ajattelee sen olevan olemassa. Haluaisin ymmärtää toisen kannan ja varsinkin JOS TEEN KYSYMYKSEN SILLE, että mistä kotitonttu sitten syntyy. Minusta on naurettavaa tehdä kysymys, jos ei kestä vastausta, eikä varsinkaan voi pitää minkäänlaista vastausta oikeana, koska kotitonttua ei ole olemassakaan. Ymmärräthän tätä?

Keskustelukumppanista siis riippuu. Voisin hyvin keskustella aiheesta maailman synty (jossa ei ole osallisena Jumala) vaikka itse uskon Jumalan luoneen maailman. Kun oppii ymmärtämään toisen kannan, vaikka itse ajattelee täysin erilailla, voi oppia itse paljon. Ei sillain, että itse muuttaisi ajatusmaailmaa vaan sillain, että voi oppia toisen ajatusmaailmasta ja se tuo kokemusta yleisesti elämään ja toisinajattelijoihin. Kannattaisi sun ja blumenkin opetella.

Kauhea kun sä olet ylimielinen ja koet olevasi muita parempi - keskustelijanakin. No, tähän voisi yhtä ilkeästi todeta, että se on uskovaisten keskuudessa aika yleistä.

Taas tätä, tehdään kysymys, mutta ei kestetä vastausta. Ehkä vastaus oli mielestäsi "väärä"? Olisi varmaan pitänyt sanoa, että joo, en jaksaisi keskustella asiasta.

 

[vieras]

Voisin keskustella aivan hyvin siitä aiheesta tunnin, jos on mielekäs keskustelkaveri asialle, joka oikeasti ajattelee sen olevan olemassa. Haluaisin ymmärtää toisen kannan ja varsinkin JOS TEEN KYSYMYKSEN SILLE, että mistä kotitonttu sitten syntyy. Minusta on naurettavaa tehdä kysymys, jos ei kestä vastausta, eikä varsinkaan voi pitää minkäänlaista vastausta oikeana, koska kotitonttua ei ole olemassakaan. Ymmärräthän tätä?

Keskustelukumppanista siis riippuu. Voisin hyvin keskustella aiheesta maailman synty (jossa ei ole osallisena Jumala) vaikka itse uskon Jumalan luoneen maailman. Kun oppii ymmärtämään toisen kannan, vaikka itse ajattelee täysin erilailla, voi oppia itse paljon. Ei sillain, että itse muuttaisi ajatusmaailmaa vaan sillain, että voi oppia toisen ajatusmaailmasta ja se tuo kokemusta yleisesti elämään ja toisinajattelijoihin. Kannattaisi sun ja blumenkin opetella.

Kauhea kun sä olet ylimielinen ja koet olevasi muita parempi - keskustelijanakin. No, tähän voisi yhtä ilkeästi todeta, että se on uskovaisten keskuudessa aika yleistä.

Kun ei enää muuta keksitä, niin isketään vyön alle. SE on juuri merkki siitä keskustelutaidottomuudesta.

 

[mie]

Tän juttuni pointti oli siis se, miksi ateisti ei ole innokas keskustelemaan tuosta lähtökohdasta lähtien. Koetaan siis jokseenkin samanlaiseksi ajanhukaksi keskustella kotitontun ilmenemismuodoista kuin jumalan olemassaoloksi. Jotta tuota keskustelua haluaisi käydä, pitäisi olla jonkinlainen mielenkiinto aihetta kohtaan. Kun ei ole minkäänlaista innostusta lähteä keskustelemaan jostain täysin imaginaariseksi koetusta, ei sitä keskustelua halua edes aloittaa. Haluaisitko esimerkiksi viettää tunnin keskustellen lähtökohdasta "Kotitonttu on olemassa"?

En luultavasti voisi olla enempää samaa mieltä. Veit jalat suustani tässä asiassa.

Jos ajattelet noin, niin MIKSI sitten lyttäät sen joka vastaa kysymykseen, mistä Jumala sitten on syntynyt? Eikö olisi fiksumpaa jättää koko vastaus ja kysymys toiseen arvoon, koska itseä ei huvita pätkääkään keskustella aiheesta?

En nyt kyllä ymmärtänyt, missä kohdin olen lytännyt tähän kysymykseen vastaajaa. Olisikohan tässä ketjussa esiintynyt useampi henkilö tällä todella persoonallisella nimimerkilläni? Henkilökohtaisesti noudatan amerikkalaista näkemystä: "Mielestäni mielipiteesi on täysin typerä. Olen kuitenkin valmis puolustamaan henkeen ja vereen perustuslaillista oikeuttasi typeriin mielipiteisiisi."

 

[Blume]

Tän juttuni pointti oli siis se, miksi ateisti ei ole innokas keskustelemaan tuosta lähtökohdasta lähtien. Koetaan siis jokseenkin samanlaiseksi ajanhukaksi keskustella kotitontun ilmenemismuodoista kuin jumalan olemassaoloksi. Jotta tuota keskustelua haluaisi käydä, pitäisi olla jonkinlainen mielenkiinto aihetta kohtaan. Kun ei ole minkäänlaista innostusta lähteä keskustelemaan jostain täysin imaginaariseksi koetusta, ei sitä keskustelua halua edes aloittaa. Haluaisitko esimerkiksi viettää tunnin keskustellen lähtökohdasta "Kotitonttu on olemassa"?

En luultavasti voisi olla enempää samaa mieltä. Veit jalat suustani tässä asiassa.

Jos ajattelet noin, niin MIKSI sitten lyttäät sen joka vastaa kysymykseen, mistä Jumala sitten on syntynyt? Eikö olisi fiksumpaa jättää koko vastaus ja kysymys toiseen arvoon, koska itseä ei huvita pätkääkään keskustella aiheesta?

En tiedä kumpaa tarkoitettiin (mie:tä vai minua) mutta just in case: Eli minun pitäisi nyt pitää suuni kiinni? En koe lyttääväni muita, voin keskustella ja niin edelleen. Miksi esitetään vastaus/mielipideä, joka ei jätä varaa kysymyksille tai muille ajatukselle. Jos tässä jossain vedetään jyrällä, niin toteamuksessa "jumala on ja on aina ollutkin". Pyydän anteeksi jos käsitin väärin ja aiheutin mielipahaa :/

 

[uskova]

Tän juttuni pointti oli siis se, miksi ateisti ei ole innokas keskustelemaan tuosta lähtökohdasta lähtien. Koetaan siis jokseenkin samanlaiseksi ajanhukaksi keskustella kotitontun ilmenemismuodoista kuin jumalan olemassaoloksi. Jotta tuota keskustelua haluaisi käydä, pitäisi olla jonkinlainen mielenkiinto aihetta kohtaan. Kun ei ole minkäänlaista innostusta lähteä keskustelemaan jostain täysin imaginaariseksi koetusta, ei sitä keskustelua halua edes aloittaa. Haluaisitko esimerkiksi viettää tunnin keskustellen lähtökohdasta "Kotitonttu on olemassa"?

En luultavasti voisi olla enempää samaa mieltä. Veit jalat suustani tässä asiassa.

Jos ajattelet noin, niin MIKSI sitten lyttäät sen joka vastaa kysymykseen, mistä Jumala sitten on syntynyt? Eikö olisi fiksumpaa jättää koko vastaus ja kysymys toiseen arvoon, koska itseä ei huvita pätkääkään keskustella aiheesta?

En nyt kyllä ymmärtänyt, missä kohdin olen lytännyt tähän kysymykseen vastaajaa. Olisikohan tässä ketjussa esiintynyt useampi henkilö tällä todella persoonallisella nimimerkilläni? Henkilökohtaisesti noudatan amerikkalaista näkemystä: "Mielestäni mielipiteesi on täysin typerä. Olen kuitenkin valmis puolustamaan henkeen ja vereen perustuslaillista oikeuttasi typeriin mielipiteisiisi."

Toi kommentti oli Blumelle, ei sulle.

 

[mie]

Voisin keskustella aivan hyvin siitä aiheesta tunnin, jos on mielekäs keskustelkaveri asialle, joka oikeasti ajattelee sen olevan olemassa. Haluaisin ymmärtää toisen kannan ja varsinkin JOS TEEN KYSYMYKSEN SILLE, että mistä kotitonttu sitten syntyy. Minusta on naurettavaa tehdä kysymys, jos ei kestä vastausta, eikä varsinkaan voi pitää minkäänlaista vastausta oikeana, koska kotitonttua ei ole olemassakaan. Ymmärräthän tätä?

Keskustelukumppanista siis riippuu. Voisin hyvin keskustella aiheesta maailman synty (jossa ei ole osallisena Jumala) vaikka itse uskon Jumalan luoneen maailman. Kun oppii ymmärtämään toisen kannan, vaikka itse ajattelee täysin erilailla, voi oppia itse paljon. Ei sillain, että itse muuttaisi ajatusmaailmaa vaan sillain, että voi oppia toisen ajatusmaailmasta ja se tuo kokemusta yleisesti elämään ja toisinajattelijoihin. Kannattaisi sun ja blumenkin opetella.

Kauhea kun sä olet ylimielinen ja koet olevasi muita parempi - keskustelijanakin. No, tähän voisi yhtä ilkeästi todeta, että se on uskovaisten keskuudessa aika yleistä.

Kun ei enää muuta keksitä, niin isketään vyön alle. SE on juuri merkki siitä keskustelutaidottomuudesta.

Keskustelukumppanin nimeäminen huonoksi keskustelijaksi tai keskustelutaidottomaksi on mielestäni aika selkeä merkki siitä, ettei ko. keskustelija edes halua ymmärtää tai keskustella. Mutta jos nätisti jutellaan, niin jutellaan toki. Mulla on tässä illan päälle vielä aikaa ennen iltatoimia.

 

[mie]

Tän juttuni pointti oli siis se, miksi ateisti ei ole innokas keskustelemaan tuosta lähtökohdasta lähtien. Koetaan siis jokseenkin samanlaiseksi ajanhukaksi keskustella kotitontun ilmenemismuodoista kuin jumalan olemassaoloksi. Jotta tuota keskustelua haluaisi käydä, pitäisi olla jonkinlainen mielenkiinto aihetta kohtaan. Kun ei ole minkäänlaista innostusta lähteä keskustelemaan jostain täysin imaginaariseksi koetusta, ei sitä keskustelua halua edes aloittaa. Haluaisitko esimerkiksi viettää tunnin keskustellen lähtökohdasta "Kotitonttu on olemassa"?

En luultavasti voisi olla enempää samaa mieltä. Veit jalat suustani tässä asiassa.

Jos ajattelet noin, niin MIKSI sitten lyttäät sen joka vastaa kysymykseen, mistä Jumala sitten on syntynyt? Eikö olisi fiksumpaa jättää koko vastaus ja kysymys toiseen arvoon, koska itseä ei huvita pätkääkään keskustella aiheesta?

En nyt kyllä ymmärtänyt, missä kohdin olen lytännyt tähän kysymykseen vastaajaa. Olisikohan tässä ketjussa esiintynyt useampi henkilö tällä todella persoonallisella nimimerkilläni? Henkilökohtaisesti noudatan amerikkalaista näkemystä: "Mielestäni mielipiteesi on täysin typerä. Olen kuitenkin valmis puolustamaan henkeen ja vereen perustuslaillista oikeuttasi typeriin mielipiteisiisi."

Toi kommentti oli Blumelle, ei sulle.

Ok, sori.

 

[Blume]

Ok. Ei se mua haittaa, itse menetät paljon vaan kun et edes yritä ajatella toisen kannalta.

Lupaan etten menetä. Otan sen takaisin jossain muussa

 

[uskova]

En tiedä kumpaa tarkoitettiin (mie:tä vai minua) mutta just in case: Eli minun pitäisi nyt pitää suuni kiinni? En koe lyttääväni muita, voin keskustella ja niin edelleen. Miksi esitetään vastaus/mielipideä, joka ei jätä varaa kysymyksille tai muille ajatukselle. Jos tässä jossain vedetään jyrällä, niin toteamuksessa "jumala on ja on aina ollutkin". Pyydän anteeksi jos käsitin väärin ja aiheutin mielipahaa :/

Sua tarkoitin.

Kysymys oli: Mistä Jumala sitten on syntynyt.
Mun vastaus: jos oletetaan, että Jumala on, niin Jumala on ollut aina ja iankaikkisesti.

Mikäs sun vastaus tuohon kysymykseen on?

 

[uskova]

Voisin keskustella aivan hyvin siitä aiheesta tunnin, jos on mielekäs keskustelkaveri asialle, joka oikeasti ajattelee sen olevan olemassa. Haluaisin ymmärtää toisen kannan ja varsinkin JOS TEEN KYSYMYKSEN SILLE, että mistä kotitonttu sitten syntyy. Minusta on naurettavaa tehdä kysymys, jos ei kestä vastausta, eikä varsinkaan voi pitää minkäänlaista vastausta oikeana, koska kotitonttua ei ole olemassakaan. Ymmärräthän tätä?

Keskustelukumppanista siis riippuu. Voisin hyvin keskustella aiheesta maailman synty (jossa ei ole osallisena Jumala) vaikka itse uskon Jumalan luoneen maailman. Kun oppii ymmärtämään toisen kannan, vaikka itse ajattelee täysin erilailla, voi oppia itse paljon. Ei sillain, että itse muuttaisi ajatusmaailmaa vaan sillain, että voi oppia toisen ajatusmaailmasta ja se tuo kokemusta yleisesti elämään ja toisinajattelijoihin. Kannattaisi sun ja blumenkin opetella.

Kauhea kun sä olet ylimielinen ja koet olevasi muita parempi - keskustelijanakin. No, tähän voisi yhtä ilkeästi todeta, että se on uskovaisten keskuudessa aika yleistä.

Kun ei enää muuta keksitä, niin isketään vyön alle. SE on juuri merkki siitä keskustelutaidottomuudesta.

Keskustelukumppanin nimeäminen huonoksi keskustelijaksi tai keskustelutaidottomaksi on mielestäni aika selkeä merkki siitä, ettei ko. keskustelija edes halua ymmärtää tai keskustella. Mutta jos nätisti jutellaan, niin jutellaan toki. Mulla on tässä illan päälle vielä aikaa ennen iltatoimia.

Öö, missä vaiheessa mää olen ollut se, joka on haukkunut toista huonoksi keskustelukumppaniksi?

Tietääkseni Blumehan se haukkui mua, ettei mun kanssa voi ees keskustella, kun vastasin noin, vaikkei hän edes halua yrittää keskustella asiasta.

 

[Blume]

En tiedä kumpaa tarkoitettiin (mie:tä vai minua) mutta just in case: Eli minun pitäisi nyt pitää suuni kiinni? En koe lyttääväni muita, voin keskustella ja niin edelleen. Miksi esitetään vastaus/mielipideä, joka ei jätä varaa kysymyksille tai muille ajatukselle. Jos tässä jossain vedetään jyrällä, niin toteamuksessa "jumala on ja on aina ollutkin". Pyydän anteeksi jos käsitin väärin ja aiheutin mielipahaa :/

Sua tarkoitin.

Kysymys oli: Mistä Jumala sitten on syntynyt.
Mun vastaus: jos oletetaan, että Jumala on, niin Jumala on ollut aina ja iankaikkisesti.

Mikäs sun vastaus tuohon kysymykseen on?

Jos pohja olisi tämä, vastaisin ihmisen luoneen jumalan. Mutta sitten palataan siihen, että ettei se ole mahdollista, sillä jumala loi ensin ihmisen jne. Joten arvelisin jumalan koostuneen jonkinmoisesta tahdosta. Määrittelisin jumalan siksi, mitä maanpäällä nimitetään tahdoksi. Luulisin, että se on tahdon "kasauma". Kuulostaa idiootilta, ehkä siksi en kykenekään uskomaan jumalaan :/ Paras mihin pystyn tällä saralla eikä siinä ole mitään järkeä, valitan.

 

[no]

En tiedä kumpaa tarkoitettiin (mie:tä vai minua) mutta just in case: Eli minun pitäisi nyt pitää suuni kiinni? En koe lyttääväni muita, voin keskustella ja niin edelleen. Miksi esitetään vastaus/mielipideä, joka ei jätä varaa kysymyksille tai muille ajatukselle. Jos tässä jossain vedetään jyrällä, niin toteamuksessa "jumala on ja on aina ollutkin". Pyydän anteeksi jos käsitin väärin ja aiheutin mielipahaa :/

Sua tarkoitin.

Kysymys oli: Mistä Jumala sitten on syntynyt.
Mun vastaus: jos oletetaan, että Jumala on, niin Jumala on ollut aina ja iankaikkisesti.

Mikäs sun vastaus tuohon kysymykseen on?

jumala on syntynyt ihmisen mielikuvituksessa.

 

[mie]

Voisin keskustella aivan hyvin siitä aiheesta tunnin, jos on mielekäs keskustelkaveri asialle, joka oikeasti ajattelee sen olevan olemassa. Haluaisin ymmärtää toisen kannan ja varsinkin JOS TEEN KYSYMYKSEN SILLE, että mistä kotitonttu sitten syntyy. Minusta on naurettavaa tehdä kysymys, jos ei kestä vastausta, eikä varsinkaan voi pitää minkäänlaista vastausta oikeana, koska kotitonttua ei ole olemassakaan. Ymmärräthän tätä?

Keskustelukumppanista siis riippuu. Voisin hyvin keskustella aiheesta maailman synty (jossa ei ole osallisena Jumala) vaikka itse uskon Jumalan luoneen maailman. Kun oppii ymmärtämään toisen kannan, vaikka itse ajattelee täysin erilailla, voi oppia itse paljon. Ei sillain, että itse muuttaisi ajatusmaailmaa vaan sillain, että voi oppia toisen ajatusmaailmasta ja se tuo kokemusta yleisesti elämään ja toisinajattelijoihin. Kannattaisi sun ja blumenkin opetella.

Kauhea kun sä olet ylimielinen ja koet olevasi muita parempi - keskustelijanakin. No, tähän voisi yhtä ilkeästi todeta, että se on uskovaisten keskuudessa aika yleistä.

Taas tätä, tehdään kysymys, mutta ei kestetä vastausta. Ehkä vastaus oli mielestäsi "väärä"? Olisi varmaan pitänyt sanoa, että joo, en jaksaisi keskustella asiasta.

Yritän nyt jatkaa nätisti aiheesta. Minusta näitä pitkiä lainauksia on muuten vaikea seurata, pitäisikö yrittää lainata vain sitä mihin viittaa?

Ateistina olen myös aika vahvasti luonnontieteellisesti suuntautunut. Minun on vaikea ymmärtää tuota maailmankuvaa, jossa jostain isosta asiasta (esim. jumalan olemassaolo) hyvän keskustelukumppanin kanssa keskusteleminen voisi olla ainakin yhtä tärkeää kuin esim. vallitseva tieteellinen paradigma. Tätä samaa esiintyy ja ihmettelen ihan pienemmissäkin asioissa. Jos lapsella on vaikka jokin pieni lääketieteellinen ongelma, joidenkin vanhempien mielestä toisten äitien mielipiteet tuohon ongelmaan ovat vähintäänkin yhtä oleellisia kuin ns. kovat lääketieteelliset faktat. Uskon, että osa ihmisistä on vähän taipuvaisempia ajattelemaan tieteellisesti ja toiset taipuvaisempia mystiikkaan ja vaikkapa vaihtoehtolääketieteeseen.

Tästä näkökannastani lähtien mun on vaikea ymmärtää, miksi pitäisi viettää tunti pohtien kotitontun tai jumalan olemassaoloa. Ja edelleen mun on vielä vaikeampi ymmärtää, miksi muuttaisin mielipidettäni tällaisesta asiasta toisen ihmisen ("hyvän keskustelijan") mielipiteen vuoksi. Hyvän keskustelun kanssa voisin esim. tulla ymmärtäneeksi, miksi joku boordi sopii tai ei sovi tapetteihin, mutta en voisi tulla vakuuttuneeksi jumalan olemassaolosta tai homeopatian hyödyllisyydestä.

 

[uskova]

En tiedä kumpaa tarkoitettiin (mie:tä vai minua) mutta just in case: Eli minun pitäisi nyt pitää suuni kiinni? En koe lyttääväni muita, voin keskustella ja niin edelleen. Miksi esitetään vastaus/mielipideä, joka ei jätä varaa kysymyksille tai muille ajatukselle. Jos tässä jossain vedetään jyrällä, niin toteamuksessa "jumala on ja on aina ollutkin". Pyydän anteeksi jos käsitin väärin ja aiheutin mielipahaa :/

Sua tarkoitin.

Kysymys oli: Mistä Jumala sitten on syntynyt.
Mun vastaus: jos oletetaan, että Jumala on, niin Jumala on ollut aina ja iankaikkisesti.

Mikäs sun vastaus tuohon kysymykseen on?

Jos pohja olisi tämä, vastaisin ihmisen luoneen jumalan. Mutta sitten palataan siihen, että ettei se ole mahdollista, sillä jumala loi ensin ihmisen jne. Joten arvelisin jumalan koostuneen jonkinmoisesta tahdosta. Määrittelisin jumalan siksi, mitä maanpäällä nimitetään tahdoksi. Luulisin, että se on tahdon "kasauma". Kuulostaa idiootilta, ehkä siksi en kykenekään uskomaan jumalaan :/ Paras mihin pystyn tällä saralla eikä siinä ole mitään järkeä, valitan.

Ok, vasta nyt 4 sivun jälkeen sanoit oman ajatuksesi asiasta. Sitä ennen näit vaivaa lyttääksesi toisen ajatuksen, että Jumala on ollut aina ja iankaikkisesti, jos siis jumala on.

En ymmärrä, miksi kulutit aikaasi toisen lyttäämiseen, koska vasta nyt kun kerroit oman kantasi, voisi keskustelu lähteä eteenpäin tuostakin?

 

[mie]

Voisin keskustella aivan hyvin siitä aiheesta tunnin, jos on mielekäs keskustelkaveri asialle, joka oikeasti ajattelee sen olevan olemassa. Haluaisin ymmärtää toisen kannan ja varsinkin JOS TEEN KYSYMYKSEN SILLE, että mistä kotitonttu sitten syntyy. Minusta on naurettavaa tehdä kysymys, jos ei kestä vastausta, eikä varsinkaan voi pitää minkäänlaista vastausta oikeana, koska kotitonttua ei ole olemassakaan. Ymmärräthän tätä?

Keskustelukumppanista siis riippuu. Voisin hyvin keskustella aiheesta maailman synty (jossa ei ole osallisena Jumala) vaikka itse uskon Jumalan luoneen maailman. Kun oppii ymmärtämään toisen kannan, vaikka itse ajattelee täysin erilailla, voi oppia itse paljon. Ei sillain, että itse muuttaisi ajatusmaailmaa vaan sillain, että voi oppia toisen ajatusmaailmasta ja se tuo kokemusta yleisesti elämään ja toisinajattelijoihin. Kannattaisi sun ja blumenkin opetella.

Kauhea kun sä olet ylimielinen ja koet olevasi muita parempi - keskustelijanakin. No, tähän voisi yhtä ilkeästi todeta, että se on uskovaisten keskuudessa aika yleistä.

Kun ei enää muuta keksitä, niin isketään vyön alle. SE on juuri merkki siitä keskustelutaidottomuudesta.

Keskustelukumppanin nimeäminen huonoksi keskustelijaksi tai keskustelutaidottomaksi on mielestäni aika selkeä merkki siitä, ettei ko. keskustelija edes halua ymmärtää tai keskustella. Mutta jos nätisti jutellaan, niin jutellaan toki. Mulla on tässä illan päälle vielä aikaa ennen iltatoimia.

Öö, missä vaiheessa mää olen ollut se, joka on haukkunut toista huonoksi keskustelukumppaniksi?

Tietääkseni Blumehan se haukkui mua, ettei mun kanssa voi ees keskustella, kun vastasin noin, vaikkei hän edes halua yrittää keskustella asiasta.

Ok, sori. Mä menin sekaisin näiden pitkien lainausten kanssa kun piti tässä ohessa paimentaa koiraa ja tenavaa. Ihmettelinkin tuota kommenttia ja vedän tässä omani aiheettomana takaisin.

 

[Blume]

Voisin keskustella aivan hyvin siitä aiheesta tunnin, jos on mielekäs keskustelkaveri asialle, joka oikeasti ajattelee sen olevan olemassa. Haluaisin ymmärtää toisen kannan ja varsinkin JOS TEEN KYSYMYKSEN SILLE, että mistä kotitonttu sitten syntyy. Minusta on naurettavaa tehdä kysymys, jos ei kestä vastausta, eikä varsinkaan voi pitää minkäänlaista vastausta oikeana, koska kotitonttua ei ole olemassakaan. Ymmärräthän tätä?

Keskustelukumppanista siis riippuu. Voisin hyvin keskustella aiheesta maailman synty (jossa ei ole osallisena Jumala) vaikka itse uskon Jumalan luoneen maailman. Kun oppii ymmärtämään toisen kannan, vaikka itse ajattelee täysin erilailla, voi oppia itse paljon. Ei sillain, että itse muuttaisi ajatusmaailmaa vaan sillain, että voi oppia toisen ajatusmaailmasta ja se tuo kokemusta yleisesti elämään ja toisinajattelijoihin. Kannattaisi sun ja blumenkin opetella.

Kauhea kun sä olet ylimielinen ja koet olevasi muita parempi - keskustelijanakin. No, tähän voisi yhtä ilkeästi todeta, että se on uskovaisten keskuudessa aika yleistä.

Kun ei enää muuta keksitä, niin isketään vyön alle. SE on juuri merkki siitä keskustelutaidottomuudesta.

Keskustelukumppanin nimeäminen huonoksi keskustelijaksi tai keskustelutaidottomaksi on mielestäni aika selkeä merkki siitä, ettei ko. keskustelija edes halua ymmärtää tai keskustella. Mutta jos nätisti jutellaan, niin jutellaan toki. Mulla on tässä illan päälle vielä aikaa ennen iltatoimia.

Öö, missä vaiheessa mää olen ollut se, joka on haukkunut toista huonoksi keskustelukumppaniksi?

Tietääkseni Blumehan se haukkui mua, ettei mun kanssa voi ees keskustella, kun vastasin noin, vaikkei hän edes halua yrittää keskustella asiasta.

Hieman kärkkäästi nimitin yleisesti jumalaan uskovia itsekritiikkiin kykenemättöminä. Myönnän. En kuitenkaan henkilökohtaisesti sinua uskova, ellet määrittele itseäsi kokonaan uskontosi perusteella. Sitten ymmärtäisin loukanneeni sinua perinpohjin. Ilmoitan, jos ryhdyn henkilökohtaiseen haukkumiseen.

Mutta tosiaan, myönnän yleistäneeni. Siitä anteeksi.

 

[Blume]

Ok, vasta nyt 4 sivun jälkeen sanoit oman ajatuksesi asiasta. Sitä ennen näit vaivaa lyttääksesi toisen ajatuksen, että Jumala on ollut aina ja iankaikkisesti, jos siis jumala on.

En ymmärrä, miksi kulutit aikaasi toisen lyttäämiseen, koska vasta nyt kun kerroit oman kantasi, voisi keskustelu lähteä eteenpäin tuostakin?

Samasta syystä, kun sinä kulutat aikaasi sen spekuloimiseen, miksen minä pysty etenemään keskustelussa vaan näytän lyttäävän ja pilaavan kaiken alkumetreillä.

En koe lytänneeni, siksi en voi vastata. Mutta nyt meillä on pohja keskustelulle !

 

[uskova]

mielle:

Okei. Nähdään siis erilailla sen, miksi keskustella ja mitä keskustelulla haetaan takaa.

Itse näen keskustelun sillain, että sillä valoitetaan omaa ajatusmaailmaa toisen kantaan. Syy miksi halutaan valottaa omaa ajatusmaailmaa ei ole se, että yritettäisiin uskoa sitä mitä toinen sanoo, vaan nimenomaa siksi, että ymmärtää miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee.

En hae keskustelulla takaa sitä, että toisenkin on sitten uskottava tämä, jos onnistun voittamaan "väittelyn". Ei, ei uskominen samaan asiaan väittelyn voittamisesta tule, se on turha luulo.

Mutta koska aihe on sinusta turha, koska et usko Jumalaan ja siispä kaikki keskustelu Jumalan olemassa olosta on turhaa, niin tätä on ihan turha jatkaa. Jos teet Jumala kysymyksiä toiselle, niin turhaan vastaan, jos et halua asiasta keskustella. Toisaalta tuskin niitä edes teet, jos asia ei sua kiinnosta.

Mutta hyvät illanjatkot

 

[uskova]

Hieman kärkkäästi nimitin yleisesti jumalaan uskovia itsekritiikkiin kykenemättöminä. Myönnän. En kuitenkaan henkilökohtaisesti sinua uskova, ellet määrittele itseäsi kokonaan uskontosi perusteella. Sitten ymmärtäisin loukanneeni sinua perinpohjin. Ilmoitan, jos ryhdyn henkilökohtaiseen haukkumiseen.

Mutta tosiaan, myönnän yleistäneeni. Siitä anteeksi.

Olisi pitänyt pitää tuo hehee nickki, jolla aluksi olin. Ehkä vastaanotto olisi ollut erilainen, kun ei tiedä uskooko toinen vai ei. Toisaalta en ole kertonut mihin uskon. Uskonko evvluttien Jumalaan vai kenties johonkin toiseen. Ehkäpä luontojumalaan...

Mutta en valitettavasti halua enää jatkaa keskustelua kanssasi. JO tuo, että ilmoitat, kun alat henkilökohtaisesti haukkumaan tarkoittaa sitä, että olet sellainen keskustelukumppani, joka alkaa tosissaan haukkumaan, kun toinen ei ajattele samanlailla. Ja niinhän jo teit, vaikka et sitä edes myönnä. Luulet, että yleisesti heitettynä haukkuminen on jees, kunhan ei myönnä, että se olisi kohdistetu johonkin. En viitsi ilta aikaani tuhlata sellaiseen suotta, koska se ei ole mielekästä.

Mutta ethän loukkaannu, mää tästä jatkan toisissa ketjuissa tai mien kanssa. Hyvät illat!