Jumalan olemassaolo!

[mie]

Kyllä elämällä on joku tarkoitus. Miksipä olisimme täällä muuten. Mitä vastaa ateisti kysymykseen miksi?

Lähtökohtainen olettamuksesi siitä, että elämällä on jokin ihmeellisempi tarkoitus, on väärä. Uskon, että elämä syntyy spontaanisti jokaisella planeetalla, jossa on elämän syntymiselle otolliset olosuhteet.

Kuka muuten loi jumalan? Täytyihän hänet joku luoda, eihän hän muuten voisi olla olemassa. Mitä vastaa kristitty tähän?

 

[uskova]

Mistä se jumala on sitten tullut? Tyhjästäkö? Jos jumala voi syntyä tyhjästä, niin miksei sitten maailmankaikkeuskin?

BLUME, vastaa tähän ja lopeta turha bulsshittien puhuminen.

Ja heitänpä toisen kysymyksen. Jos maailmankaikkeus on syntynyt tyhjästä, niin miksei myöskään Jumala voisi syntyä tyhjästä? (jos siis ajatellaa, että Jumala olisi syntynyt tyhjästä).

Mutta kuten sanoin, jos Jumalaan uskoo, niin yleensä uskoo myös, että Jumala on ollut aina ja iankaikkisesti.

 

[Blume]

No jos oletetaan, että Jumala on, niin sitten kyllä toi, että Jumala on ollut aina pätee. Jos taas oletetaan, että Jumalaa ei edes ole, niin tarviiko sitä ees miettiä mistä se on tullut, kun sitä ei olekaan?

Eli jos Jumala on niin se on ollut aina ja iankaikkisesti. Ei taida kukaan Jumaliin uskova ajatella toisin.


Miksi se sua niin ärsyttää?

Jumalaan uskova ei kykene kritiikkiin omaa katsantokantaansa kohtaan vaan, kuten sanottiin, esittää sen absoluuttisena totuutena. Mahdollisuus keskustelun etenemiseen katkeaa jo tässä. Toisin sanoen hänellä ei ole mahdollisuus avartaa mieltänsä tai antaa hyvää kuvaa itsestään uskovana. : )

En epäile Jumalaan uskomattomien avarakatseisuuta noin yleensä, mutta siis miten on, pystyisitkö jatkamaan keskustelua uskovan kanssa jos lähtökohdaksi otetaan että Jumala on?

Toki. En viitsi vastata tätä pidemmästi. Toisaalta keskustelulle ei voi ottaa tässä tapauksessa lähtökohtaa "jumala on". Lähtökohta olisi "jumala on, vai onko sittenkään". En suosittelisi kummankaan osapuolen mielipidettä lähtökannaksi. Liikkeelle tyhjältä paperilta : )

 

[mamma]

Itse lukion fysiikkaa vähän lukeneena yritän ymmärtää asian yksinkertaisesti. Kun on ääretön tyhjyys missä ei ole mitään, ei edes pimeää niin kuinka siitä voi syntyä mitään KUN ei kerran ole mitään.

Tätä ei alkuräjähdys tai mikään kerro.

Lukion fysiikan SEKÄ yliopiston fysiikkaa lukeneena voin sanoa, ettei tuota selitä fysiikka. Uskon asiahan toi on.

Loppujen lopuksi kaikki on kiinni uskosta. Sillä maailma on riippuvainen sen kokemisesta, sitä mitä ei koeta, ei ole. Yksinkertaista. Fysiikka selittää, siinä missä jumala ja paremminkin, miksi ja miten tietyt asiat tapahtuvat. Mutta totta, täytyyhän minunkin nyt uskoa istuvani tässä.

Yrittääkö blume väittää, että fysiikka edes jonkinasteisena edes yrittää selittää mistä kaikki tuli? Alkuräjähdysteoriahan ei sitä selitä.

En väittänyt fysiikan yrittäneen tai yrittävän todistaa tai selittää mistä ja miten maailma syntyi. Tarkoitin lähinnä fysiikan selittävän jo olemassa olevien aineiden, materian syntyä ja kasassa pysymistä sekä fysiikkaa eräänlaisena välineenä ymmärtää maailmaa paremmin. En siis kuitenkaan väitä sen olevan kaikkitietävä ja oikeassa, toisin kuin jumala.

mutta eikö ole lohduttavaa että on joku joka on kaikkitietävä ja oikeassa niinkuin jumala : ) ? kaikkea ei tarvi kantaa yksin tai tietää yksin ja miksi pitäisikään kun on oikeamielisyys mukana matkassa.

 

[uskova=hehee]

En väittänyt fysiikan yrittäneen tai yrittävän todistaa tai selittää mistä ja miten maailma syntyi. Tarkoitin lähinnä fysiikan selittävän jo olemassa olevien aineiden, materian syntyä ja kasassa pysymistä sekä fysiikkaa eräänlaisena välineenä ymmärtää maailmaa paremmin. En siis kuitenkaan väitä sen olevan kaikkitietävä ja oikeassa, toisin kuin jumala.

Ok, no tuon ymmärrän. Mutta se, että me ymmärrettäisiin tai edes oletetaan ymmärtävän atomien/hiukkasten yms. syntymistä/kasassa olemista ei poista sitä, että onko Jumalaa vai ei.

 

[uskova]

No jos oletetaan, että Jumala on, niin sitten kyllä toi, että Jumala on ollut aina pätee. Jos taas oletetaan, että Jumalaa ei edes ole, niin tarviiko sitä ees miettiä mistä se on tullut, kun sitä ei olekaan?

Eli jos Jumala on niin se on ollut aina ja iankaikkisesti. Ei taida kukaan Jumaliin uskova ajatella toisin.


Miksi se sua niin ärsyttää?

Jumalaan uskova ei kykene kritiikkiin omaa katsantokantaansa kohtaan vaan, kuten sanottiin, esittää sen absoluuttisena totuutena. Mahdollisuus keskustelun etenemiseen katkeaa jo tässä. Toisin sanoen hänellä ei ole mahdollisuus avartaa mieltänsä tai antaa hyvää kuvaa itsestään uskovana. : )

En epäile Jumalaan uskomattomien avarakatseisuuta noin yleensä, mutta siis miten on, pystyisitkö jatkamaan keskustelua uskovan kanssa jos lähtökohdaksi otetaan että Jumala on?

Toki. En viitsi vastata tätä pidemmästi. Toisaalta keskustelulle ei voi ottaa tässä tapauksessa lähtökohtaa "jumala on". Lähtökohta olisi "jumala on, vai onko sittenkään". En suosittelisi kummankaan osapuolen mielipidettä lähtökannaksi. Liikkeelle tyhjältä paperilta : )

Et tietenkään "jaksa" vastata pidemmälle. Kunhan vain yrität lytätä ainutta joka vastasi. Muutenhan voisit joutua olettamaan, että jospa se Jumala olisikin olemassa, mitä et vaan kykene, et edes ihan teoriassa.

 

[vieras]

No jos oletetaan, että Jumala on, niin sitten kyllä toi, että Jumala on ollut aina pätee. Jos taas oletetaan, että Jumalaa ei edes ole, niin tarviiko sitä ees miettiä mistä se on tullut, kun sitä ei olekaan?

Eli jos Jumala on niin se on ollut aina ja iankaikkisesti. Ei taida kukaan Jumaliin uskova ajatella toisin.


Miksi se sua niin ärsyttää?

Jumalaan uskova ei kykene kritiikkiin omaa katsantokantaansa kohtaan vaan, kuten sanottiin, esittää sen absoluuttisena totuutena. Mahdollisuus keskustelun etenemiseen katkeaa jo tässä. Toisin sanoen hänellä ei ole mahdollisuus avartaa mieltänsä tai antaa hyvää kuvaa itsestään uskovana. : )

En epäile Jumalaan uskomattomien avarakatseisuuta noin yleensä, mutta siis miten on, pystyisitkö jatkamaan keskustelua uskovan kanssa jos lähtökohdaksi otetaan että Jumala on?

Toki. En viitsi vastata tätä pidemmästi. Toisaalta keskustelulle ei voi ottaa tässä tapauksessa lähtökohtaa "jumala on". Lähtökohta olisi "jumala on, vai onko sittenkään". En suosittelisi kummankaan osapuolen mielipidettä lähtökannaksi. Liikkeelle tyhjältä paperilta : )

Minusta tuo viimeisin ei voi oikein olla lähtökohta. Menee juu-ei-väittelyksi kun lähtökohdat ajatusmaailmoihin ihan erit. Ne pitää minusta käsitellä erikseen, molempien näkökulmien kautta erikseen ja pohtimalla avoimesti vailla käännytystarkoitusta.

 

[Blume]

Kaikista ärsyttävintä on tuollainen. Joku luo kysymyksen johon vastaa. Sitä ei "hyväksytä" ja väännetään tuollaista bulsshittiä. Tietääkseni mitään vaihtoehto ajatusta kukaan muu ei ole luonut, on vain yritetty lytätä sitä mitä toinen sanoo.
Mää näen tämän nyt sillain, että te ette kestä keskustelua. Jos kestäisitte toisitte omat ajatuksenne esille, ettekä yritä ensimmäisenä päätellä, että se mitä toinen sanoo on automaattisesti väärin. Ota kantaa, kerro omat ajatuksesi niin keskustelu menee eteenpäin.

Toi mitä teet nyt on tosi lapsellista.

Dialektiikan perusteet. Jos tässä keskustelua kestettäisiin ja haluttaisiin, niin ketjuun ei postattaisi "Jumala on ja on aina ollut". Lapsellinen kiittää häränkakasta, huomenna puutarhan lannoitustöihin : ) Uskokaa, että yritän keskustella nyt ihan asiallisesti ja mukavastikin. Taitaa olla uskonto ja uskomattomuus arka asia niin minulle kuin muillekin. Ei vedellä hernettä nokkaan.

 

[mamma]

No jos oletetaan, että Jumala on, niin sitten kyllä toi, että Jumala on ollut aina pätee. Jos taas oletetaan, että Jumalaa ei edes ole, niin tarviiko sitä ees miettiä mistä se on tullut, kun sitä ei olekaan?

Eli jos Jumala on niin se on ollut aina ja iankaikkisesti. Ei taida kukaan Jumaliin uskova ajatella toisin.


Miksi se sua niin ärsyttää?

Jumalaan uskova ei kykene kritiikkiin omaa katsantokantaansa kohtaan vaan, kuten sanottiin, esittää sen absoluuttisena totuutena. Mahdollisuus keskustelun etenemiseen katkeaa jo tässä. Toisin sanoen hänellä ei ole mahdollisuus avartaa mieltänsä tai antaa hyvää kuvaa itsestään uskovana. : )

En epäile Jumalaan uskomattomien avarakatseisuuta noin yleensä, mutta siis miten on, pystyisitkö jatkamaan keskustelua uskovan kanssa jos lähtökohdaksi otetaan että Jumala on?

Toki. En viitsi vastata tätä pidemmästi. Toisaalta keskustelulle ei voi ottaa tässä tapauksessa lähtökohtaa "jumala on". Lähtökohta olisi "jumala on, vai onko sittenkään". En suosittelisi kummankaan osapuolen mielipidettä lähtökannaksi. Liikkeelle tyhjältä paperilta : )

Et tietenkään "jaksa" vastata pidemmälle. Kunhan vain yrität lytätä ainutta joka vastasi. Muutenhan voisit joutua olettamaan, että jospa se Jumala olisikin olemassa, mitä et vaan kykene, et edes ihan teoriassa.

heippaus mihinkä kirkkoon kuulut ? : )

 

[vieras]

Uskontojen takia muuten ihmiset tekee äärettömästi pahoja asioita. Miksi? Miksi se lopulta kenenkään napaa kaivelee mihin se naapuri uskoo vai uskooko?

Ilman uskontoakin ihmiset tekee äärettömän pahoja asioita! ei kaiva napaa : ) kunhan keskustellaan : )

Nimenomaan, keskustelu onkin mukavaa. Mutta ilman uskonsotia ym kevyempää käännytystä ja tuputusta olisi paljon mukavampaa itse kullakin.

Ihmiset jotka uskonsa takia sotii ovatkin "hukassa". Ei heillä ole ymmärrystä elämänsä tarkoituksesta. Tuskin kenenkään tarkoitus on tulla itsemurhapommittajaksi.

Ei tietenkään. Mutta jokatapauksessa siihen puuhaan ryhtymisen taustalla on usko, jonkun toisen tai pommittajan oma, tai molempien.

 

[Blume]

En väittänyt fysiikan yrittäneen tai yrittävän todistaa tai selittää mistä ja miten maailma syntyi. Tarkoitin lähinnä fysiikan selittävän jo olemassa olevien aineiden, materian syntyä ja kasassa pysymistä sekä fysiikkaa eräänlaisena välineenä ymmärtää maailmaa paremmin. En siis kuitenkaan väitä sen olevan kaikkitietävä ja oikeassa, toisin kuin jumala.

Ok, no tuon ymmärrän. Mutta se, että me ymmärrettäisiin tai edes oletetaan ymmärtävän atomien/hiukkasten yms. syntymistä/kasassa olemista ei poista sitä, että onko Jumalaa vai ei.

Onneksi tiede ja jumala eivät sulje toisiaan pois, tästä ollaan näemmä yhtämieltä! (Malja sille )

 

[vieras]

En puhu nyt mistään raamatun Jumalasta vaan yleensäkin jostain luojasta joka on tämän maailman luonut. Mikä on ateistien käsitys maailman luomisteoriasta?Alkuräjähdyskö? Jos elämällä ei ole kummempaa tarkoitusta niin miksi koko räjähdystä olisi tapahtunut?

Sä ajattelet just niin kuin mä pari yötä sitten. Aivan samoin ajatuksin... Ja musta on tyhmää, kun ihmiset porskuttaa eivätkä pätkän vertaa ajattele mistä me tullaan ja minne me ollaan menossa.

Joskus joltakin kysellyt tätä, niin saanut vaan vastauksen, että ei jaksa ajatella. Haluan elää ja olla vaan. Mitä noita tarvii ajatella. No, itse ajattelen enkä ymmärrä miksi joku ei tajua sitä, että pakkohan tässä on olla jotain muutakin kuin tämä elämä. Mistä muutoin nuo lapset tulee? Minne mummo meni? Ei voi olla, että tyhjästä nousee ja tyhjään menee... Ei vain voi olla...

 

[rider]

Minä tieteen alttarillekin vihkiytyneenä uskon että on olemassa jokin suurempi voima, jonka eri ilmenemismuotoja jumala, shiva, vishnu, ukko etc. ovat ja ovat olleet. En usko tämän voiman puuttuvan maailman kulkuun enkä usko helvttiin. Raamattu, Jeesus, on mielestäni vain ohjaaja, jonka ''tarinat'' ohjaavat meitä lähimmäisenrakkauteen.

Uskon kuitenkin myös tieteeseen, alkuräjähdykseen (siitä on ihan todisteitakin), valon taittumiseen, tulevaisuuteen ja siihen että avaruus on sekä ääretön, että laajenee koko ajan. Me emme herneaivoillamme vain ymmärrä sitä.

Elämän tarkoitus? En usko että on olemassa jotain suurta tarkoitusta. Uskon että tarkoituksemme on olla hyvä lähimmäisillemme. Naiivia, kyllä, mutta niin minä uskon

Olisi hienoa kyetä todella uskomaan ja luottamaan Jumalaan, kadehdin joskus himo-uskis ystäviäni siitä kuinka suuresti he kykenevät luottamaan ja turvaamaan johonkin suurempaan.

 

[Blume]

Et tietenkään "jaksa" vastata pidemmälle. Kunhan vain yrität lytätä ainutta joka vastasi. Muutenhan voisit joutua olettamaan, että jospa se Jumala olisikin olemassa, mitä et vaan kykene, et edes ihan teoriassa.

Sitä vaaraa tuskin on, vaan voihan tuota harkita. Mutta hehei, olenhan jo toki aikaisemmin todennut pitäväni panteismia varteenotettavana vaihtoehtona monoteismille, joka ah niin verisesti näytän vastustavan.

Tässä lyttää toinen toistaan, jo eriävän mielipiteen sanominen on kuin kylkiluiden poikki polkemista. Tästäpä ei juuri eteenpäin päästä. Vaan kiitos kun täällä jaksetaan aktiivisesti väitellä! : )

 

[mie]

No jos oletetaan, että Jumala on, niin sitten kyllä toi, että Jumala on ollut aina pätee. Jos taas oletetaan, että Jumalaa ei edes ole, niin tarviiko sitä ees miettiä mistä se on tullut, kun sitä ei olekaan?

Eli jos Jumala on niin se on ollut aina ja iankaikkisesti. Ei taida kukaan Jumaliin uskova ajatella toisin.


Miksi se sua niin ärsyttää?

Jumalaan uskova ei kykene kritiikkiin omaa katsantokantaansa kohtaan vaan, kuten sanottiin, esittää sen absoluuttisena totuutena. Mahdollisuus keskustelun etenemiseen katkeaa jo tässä. Toisin sanoen hänellä ei ole mahdollisuus avartaa mieltänsä tai antaa hyvää kuvaa itsestään uskovana. : )

En epäile Jumalaan uskomattomien avarakatseisuuta noin yleensä, mutta siis miten on, pystyisitkö jatkamaan keskustelua uskovan kanssa jos lähtökohdaksi otetaan että Jumala on?

Toki. En viitsi vastata tätä pidemmästi. Toisaalta keskustelulle ei voi ottaa tässä tapauksessa lähtökohtaa "jumala on". Lähtökohta olisi "jumala on, vai onko sittenkään". En suosittelisi kummankaan osapuolen mielipidettä lähtökannaksi. Liikkeelle tyhjältä paperilta : )

Et tietenkään "jaksa" vastata pidemmälle. Kunhan vain yrität lytätä ainutta joka vastasi. Muutenhan voisit joutua olettamaan, että jospa se Jumala olisikin olemassa, mitä et vaan kykene, et edes ihan teoriassa.

Tämähän on ateistin mielestä ihan yhtä järkevä kysymyksenasettelu kuin se, asuuko ruokakaapissa näkymätön kotitonttu, joka aina mystisesti hävitttää sieltä herkut. Moniko jumalaan uskova suostuisi keskustelemaan ateistin kanssa siitä lähtökohdasta lähtien, että oletamme kotitontun olevan totta. Tässä tilanteessa todennäköisesti uskova suuttuisi siitä, että ateisti pilkkaa "oikeaa" jumalaa vertaamalla häntä maahiseen tai kotitonttuun. Jos taas ateisti ei suostu keskustelemaan siitä lähtökohdasta, että jumala on olemassa, ateisti on rajoittunut ja suppeakatseinen.

 

[Blume]

Minä tieteen alttarillekin vihkiytyneenä uskon että on olemassa jokin suurempi voima, jonka eri ilmenemismuotoja jumala, shiva, vishnu, ukko etc. ovat ja ovat olleet. En usko tämän voiman puuttuvan maailman kulkuun enkä usko helvttiin. Raamattu, Jeesus, on mielestäni vain ohjaaja, jonka ''tarinat'' ohjaavat meitä lähimmäisenrakkauteen.

Uskon kuitenkin myös tieteeseen, alkuräjähdykseen (siitä on ihan todisteitakin), valon taittumiseen, tulevaisuuteen ja siihen että avaruus on sekä ääretön, että laajenee koko ajan. Me emme herneaivoillamme vain ymmärrä sitä.

Elämän tarkoitus? En usko että on olemassa jotain suurta tarkoitusta. Uskon että tarkoituksemme on olla hyvä lähimmäisillemme. Naiivia, kyllä, mutta niin minä uskon

Olisi hienoa kyetä todella uskomaan ja luottamaan Jumalaan, kadehdin joskus himo-uskis ystäviäni siitä kuinka suuresti he kykenevät luottamaan ja turvaamaan johonkin suurempaan.

Kiitän, kumarran ja nostan fiktiivistä hattua. Osaisimpa itse esittää kantani joskus yhtä loukkaamattomasti, viisaasti ja ystävällisesti. Vaan kiivas kun olen :S

 

[toinen vieras]

No jos oletetaan, että Jumala on, niin sitten kyllä toi, että Jumala on ollut aina pätee. Jos taas oletetaan, että Jumalaa ei edes ole, niin tarviiko sitä ees miettiä mistä se on tullut, kun sitä ei olekaan?

Eli jos Jumala on niin se on ollut aina ja iankaikkisesti. Ei taida kukaan Jumaliin uskova ajatella toisin.


Miksi se sua niin ärsyttää?

Jumalaan uskova ei kykene kritiikkiin omaa katsantokantaansa kohtaan vaan, kuten sanottiin, esittää sen absoluuttisena totuutena. Mahdollisuus keskustelun etenemiseen katkeaa jo tässä. Toisin sanoen hänellä ei ole mahdollisuus avartaa mieltänsä tai antaa hyvää kuvaa itsestään uskovana. : )

En epäile Jumalaan uskomattomien avarakatseisuuta noin yleensä, mutta siis miten on, pystyisitkö jatkamaan keskustelua uskovan kanssa jos lähtökohdaksi otetaan että Jumala on?

Toki. En viitsi vastata tätä pidemmästi. Toisaalta keskustelulle ei voi ottaa tässä tapauksessa lähtökohtaa "jumala on". Lähtökohta olisi "jumala on, vai onko sittenkään". En suosittelisi kummankaan osapuolen mielipidettä lähtökannaksi. Liikkeelle tyhjältä paperilta : )

Minusta tuo viimeisin ei voi oikein olla lähtökohta. Menee juu-ei-väittelyksi kun lähtökohdat ajatusmaailmoihin ihan erit. Ne pitää minusta käsitellä erikseen, molempien näkökulmien kautta erikseen ja pohtimalla avoimesti vailla käännytystarkoitusta.

Sää vieras olet asian ytimessä. Jos kysymys on, että mistä Jumala sitten syntyy joutuu väkisinkin ajattelemaan, että se Jumala sitten on. Eihän tuosta voi keskustella, jos ateisti heti vääntää, ettei voi sanoa mitään, koska Jumalaa ei ole.

Sen sijaan taas monet uskovat pystyvät keskustelemaan sillain, että Jumalaa ei olisi ja maailma olisikin syntynyt muuten kuten esim. räjähdyksellä. Minusta he ovat paljon fiksumpia tässä asiassa ja heidän kanssaan on helpompi keskustella kuin täysin tuollainsen "puhtaalta pöydältä väittelevän", joka jää aina alkumetriin väittelemään. Blume on hyvä esimerkki tästä

 

[toinen vieras]

Minä tieteen alttarillekin vihkiytyneenä uskon että on olemassa jokin suurempi voima, jonka eri ilmenemismuotoja jumala, shiva, vishnu, ukko etc. ovat ja ovat olleet. En usko tämän voiman puuttuvan maailman kulkuun enkä usko helvttiin. Raamattu, Jeesus, on mielestäni vain ohjaaja, jonka ''tarinat'' ohjaavat meitä lähimmäisenrakkauteen.

Uskon kuitenkin myös tieteeseen, alkuräjähdykseen (siitä on ihan todisteitakin), valon taittumiseen, tulevaisuuteen ja siihen että avaruus on sekä ääretön, että laajenee koko ajan. Me emme herneaivoillamme vain ymmärrä sitä.

Elämän tarkoitus? En usko että on olemassa jotain suurta tarkoitusta. Uskon että tarkoituksemme on olla hyvä lähimmäisillemme. Naiivia, kyllä, mutta niin minä uskon

Olisi hienoa kyetä todella uskomaan ja luottamaan Jumalaan, kadehdin joskus himo-uskis ystäviäni siitä kuinka suuresti he kykenevät luottamaan ja turvaamaan johonkin suurempaan.

Kiitän, kumarran ja nostan fiktiivistä hattua. Osaisimpa itse esittää kantani joskus yhtä loukkaamattomasti, viisaasti ja ystävällisesti. Vaan kiivas kun olen :S

Ei kiivas vaan keskustelutaidoton.

 

[uskova]

Tämähän on ateistin mielestä ihan yhtä järkevä kysymyksenasettelu kuin se, asuuko ruokakaapissa näkymätön kotitonttu, joka aina mystisesti hävitttää sieltä herkut. Moniko jumalaan uskova suostuisi keskustelemaan ateistin kanssa siitä lähtökohdasta lähtien, että oletamme kotitontun olevan totta. Tässä tilanteessa todennäköisesti uskova suuttuisi siitä, että ateisti pilkkaa "oikeaa" jumalaa vertaamalla häntä maahiseen tai kotitonttuun. Jos taas ateisti ei suostu keskustelemaan siitä lähtökohdasta, että jumala on olemassa, ateisti on rajoittunut ja suppeakatseinen.

He eivät siis osaa keskustella. Kyllä mää kykenisin keskustelemaan kotitontusta, miksi en pystyisi edes?

Pystyn myös alkuräjähdyksestä ja pystyn myös tutkimaan tätä. Miksen kykenisi keskustelemaan?

Ei keskusteleminen tarkoita sitä, että niin myös ajattelisi. Voi puhua teoreettisesti vaikka kuinka paljon, ja silti ajatella toisin omissa ajatuksissaan. Se, että osaa ajatella myös toiseltakannalta tuo juuri tuon keskustelutaidon. Jos vain ja ainoastaan inttää sitä omaansa, ei a) voi ymmärtää toisen kantaa b) ei voi ees kuulla ja c) keskustelu ei etene ollenkaan _molemmille_ tyydyttävästi.

Onnesta on paljon myös ei-uskovia, jotka osaavat ajatella toisenkin kannalta ja osaa ajatella teoreettisesti, että JOS onkin. Harvapa osaa tuota taitoa normaalissa elämässäkään. Nähdään vain oma ajatuskanta, eikä mitään muuta.

 

[Blume]

Sää vieras olet asian ytimessä. Jos kysymys on, että mistä Jumala sitten syntyy joutuu väkisinkin ajattelemaan, että se Jumala sitten on. Eihän tuosta voi keskustella, jos ateisti heti vääntää, ettei voi sanoa mitään, koska Jumalaa ei ole.

Sen sijaan taas monet uskovat pystyvät keskustelemaan sillain, että Jumalaa ei olisi ja maailma olisikin syntynyt muuten kuten esim. räjähdyksellä. Minusta he ovat paljon fiksumpia tässä asiassa ja heidän kanssaan on helpompi keskustella kuin täysin tuollainsen "puhtaalta pöydältä väittelevän", joka jää aina alkumetriin väittelemään. Blume on hyvä esimerkki tästä

Ahaa, jakaudutaan siis kahteen leiriin. Huihui, huono vastakkainasettelu. Ehkä on aavistuksen aiheen vierestä riipaistua spekuloida sitä, kuinka moni uskova kykenee rakentavasti keskustelemaan ateisteja viisaammin omasta kannastaan huolimatta. Kokemuspohjaisia väitteitä.

Kiva olla hyvä esimerkki edes jostakin. :/

 

[toinen vieras]

Sää vieras olet asian ytimessä. Jos kysymys on, että mistä Jumala sitten syntyy joutuu väkisinkin ajattelemaan, että se Jumala sitten on. Eihän tuosta voi keskustella, jos ateisti heti vääntää, ettei voi sanoa mitään, koska Jumalaa ei ole.

Sen sijaan taas monet uskovat pystyvät keskustelemaan sillain, että Jumalaa ei olisi ja maailma olisikin syntynyt muuten kuten esim. räjähdyksellä. Minusta he ovat paljon fiksumpia tässä asiassa ja heidän kanssaan on helpompi keskustella kuin täysin tuollainsen "puhtaalta pöydältä väittelevän", joka jää aina alkumetriin väittelemään. Blume on hyvä esimerkki tästä

Ahaa, jakaudutaan siis kahteen leiriin. Huihui, huono vastakkainasettelu. Ehkä on aavistuksen aiheen vierestä riipaistua spekuloida sitä, kuinka moni uskova kykenee rakentavasti keskustelemaan ateisteja viisaammin omasta kannastaan huolimatta. Kokemuspohjaisia väitteitä.

Kiva olla hyvä esimerkki edes jostakin. :/

Onhan täällä palstallakin moni uskova tullut keskusteluihin alkuräjähdyksestä. Moni osaa hyvinkin laajan ajattelukannan, otetaanpa esimerkkinä nyt Koodi. Hän uskoo, mutta silti osaa ajatella hyvinkin moninaisesti ja osaa ottaa erilaisia oletuksia. Muitakin kyllä löytyy, tuo nyt yhtenä esimerkkinä.

 

[Blume]

Tämähän on ateistin mielestä ihan yhtä järkevä kysymyksenasettelu kuin se, asuuko ruokakaapissa näkymätön kotitonttu, joka aina mystisesti hävitttää sieltä herkut. Moniko jumalaan uskova suostuisi keskustelemaan ateistin kanssa siitä lähtökohdasta lähtien, että oletamme kotitontun olevan totta. Tässä tilanteessa todennäköisesti uskova suuttuisi siitä, että ateisti pilkkaa "oikeaa" jumalaa vertaamalla häntä maahiseen tai kotitonttuun. Jos taas ateisti ei suostu keskustelemaan siitä lähtökohdasta, että jumala on olemassa, ateisti on rajoittunut ja suppeakatseinen.

He eivät siis osaa keskustella. Kyllä mää kykenisin keskustelemaan kotitontusta, miksi en pystyisi edes?

Pystyn myös alkuräjähdyksestä ja pystyn myös tutkimaan tätä. Miksen kykenisi keskustelemaan?

Ei keskusteleminen tarkoita sitä, että niin myös ajattelisi. Voi puhua teoreettisesti vaikka kuinka paljon, ja silti ajatella toisin omissa ajatuksissaan. Se, että osaa ajatella myös toiseltakannalta tuo juuri tuon keskustelutaidon. Jos vain ja ainoastaan inttää sitä omaansa, ei a) voi ymmärtää toisen kantaa b) ei voi ees kuulla ja c) keskustelu ei etene ollenkaan _molemmille_ tyydyttävästi.

Onnesta on paljon myös ei-uskovia, jotka osaavat ajatella toisenkin kannalta ja osaa ajatella teoreettisesti, että JOS onkin. Harvapa osaa tuota taitoa normaalissa elämässäkään. Nähdään vain oma ajatuskanta, eikä mitään muuta.

Tässä maailmassa elettäessä minä voin vannoa, että kirjaimellisestikin nähdää toinenkin kanta. Jos ei nähdä, niin pistetään näkemään. Ei tässä puhuta kenestäkään yksilönä, kuinka minä tai sinä kykenemme asiasta keskustelemaan (gallupit kertovat, että minä huonosti) vaan astetta yleisemmistä asenteista. Jokaisesta uskonnosta ja uskonnottomuudestahan löytyy omat yhtä ihanat ja kamalat edustajansa.

 

[mie]

Tämähän on ateistin mielestä ihan yhtä järkevä kysymyksenasettelu kuin se, asuuko ruokakaapissa näkymätön kotitonttu, joka aina mystisesti hävitttää sieltä herkut. Moniko jumalaan uskova suostuisi keskustelemaan ateistin kanssa siitä lähtökohdasta lähtien, että oletamme kotitontun olevan totta. Tässä tilanteessa todennäköisesti uskova suuttuisi siitä, että ateisti pilkkaa "oikeaa" jumalaa vertaamalla häntä maahiseen tai kotitonttuun. Jos taas ateisti ei suostu keskustelemaan siitä lähtökohdasta, että jumala on olemassa, ateisti on rajoittunut ja suppeakatseinen.

He eivät siis osaa keskustella. Kyllä mää kykenisin keskustelemaan kotitontusta, miksi en pystyisi edes?

Pystyn myös alkuräjähdyksestä ja pystyn myös tutkimaan tätä. Miksen kykenisi keskustelemaan?

Ei keskusteleminen tarkoita sitä, että niin myös ajattelisi. Voi puhua teoreettisesti vaikka kuinka paljon, ja silti ajatella toisin omissa ajatuksissaan. Se, että osaa ajatella myös toiseltakannalta tuo juuri tuon keskustelutaidon. Jos vain ja ainoastaan inttää sitä omaansa, ei a) voi ymmärtää toisen kantaa b) ei voi ees kuulla ja c) keskustelu ei etene ollenkaan _molemmille_ tyydyttävästi.

Onnesta on paljon myös ei-uskovia, jotka osaavat ajatella toisenkin kannalta ja osaa ajatella teoreettisesti, että JOS onkin. Harvapa osaa tuota taitoa normaalissa elämässäkään. Nähdään vain oma ajatuskanta, eikä mitään muuta.

Tän juttuni pointti oli siis se, miksi ateisti ei ole innokas keskustelemaan tuosta lähtökohdasta lähtien. Koetaan siis jokseenkin samanlaiseksi ajanhukaksi keskustella kotitontun ilmenemismuodoista kuin jumalan olemassaoloksi. Jotta tuota keskustelua haluaisi käydä, pitäisi olla jonkinlainen mielenkiinto aihetta kohtaan. Kun ei ole minkäänlaista innostusta lähteä keskustelemaan jostain täysin imaginaariseksi koetusta, ei sitä keskustelua halua edes aloittaa. Haluaisitko esimerkiksi viettää tunnin keskustellen lähtökohdasta "Kotitonttu on olemassa"?

 

[Blume]

Sää vieras olet asian ytimessä. Jos kysymys on, että mistä Jumala sitten syntyy joutuu väkisinkin ajattelemaan, että se Jumala sitten on. Eihän tuosta voi keskustella, jos ateisti heti vääntää, ettei voi sanoa mitään, koska Jumalaa ei ole.

Sen sijaan taas monet uskovat pystyvät keskustelemaan sillain, että Jumalaa ei olisi ja maailma olisikin syntynyt muuten kuten esim. räjähdyksellä. Minusta he ovat paljon fiksumpia tässä asiassa ja heidän kanssaan on helpompi keskustella kuin täysin tuollainsen "puhtaalta pöydältä väittelevän", joka jää aina alkumetriin väittelemään. Blume on hyvä esimerkki tästä

Ahaa, jakaudutaan siis kahteen leiriin. Huihui, huono vastakkainasettelu. Ehkä on aavistuksen aiheen vierestä riipaistua spekuloida sitä, kuinka moni uskova kykenee rakentavasti keskustelemaan ateisteja viisaammin omasta kannastaan huolimatta. Kokemuspohjaisia väitteitä.

Kiva olla hyvä esimerkki edes jostakin. :/

Onhan täällä palstallakin moni uskova tullut keskusteluihin alkuräjähdyksestä. Moni osaa hyvinkin laajan ajattelukannan, otetaanpa esimerkkinä nyt Koodi. Hän uskoo, mutta silti osaa ajatella hyvinkin moninaisesti ja osaa ottaa erilaisia oletuksia. Muitakin kyllä löytyy, tuo nyt yhtenä esimerkkinä.

Selvä, hyvä homma Ja anteeksi jos turhan tulisesti näytin väittävän kaikkien uskovien olevan "sokeita" muille ajatuksille jne. Se ei ollut tarkoitukseni, mutta kuten sanoin, tämä on kokemusperäistä ja voitte mielipiteistäni uskovia kohtaan päätellä millaisia jumalallisia olentojan olenkaan tavannut.

 

[uskova]

Tämähän on ateistin mielestä ihan yhtä järkevä kysymyksenasettelu kuin se, asuuko ruokakaapissa näkymätön kotitonttu, joka aina mystisesti hävitttää sieltä herkut. Moniko jumalaan uskova suostuisi keskustelemaan ateistin kanssa siitä lähtökohdasta lähtien, että oletamme kotitontun olevan totta. Tässä tilanteessa todennäköisesti uskova suuttuisi siitä, että ateisti pilkkaa "oikeaa" jumalaa vertaamalla häntä maahiseen tai kotitonttuun. Jos taas ateisti ei suostu keskustelemaan siitä lähtökohdasta, että jumala on olemassa, ateisti on rajoittunut ja suppeakatseinen.

He eivät siis osaa keskustella. Kyllä mää kykenisin keskustelemaan kotitontusta, miksi en pystyisi edes?

Pystyn myös alkuräjähdyksestä ja pystyn myös tutkimaan tätä. Miksen kykenisi keskustelemaan?

Ei keskusteleminen tarkoita sitä, että niin myös ajattelisi. Voi puhua teoreettisesti vaikka kuinka paljon, ja silti ajatella toisin omissa ajatuksissaan. Se, että osaa ajatella myös toiseltakannalta tuo juuri tuon keskustelutaidon. Jos vain ja ainoastaan inttää sitä omaansa, ei a) voi ymmärtää toisen kantaa b) ei voi ees kuulla ja c) keskustelu ei etene ollenkaan _molemmille_ tyydyttävästi.

Onnesta on paljon myös ei-uskovia, jotka osaavat ajatella toisenkin kannalta ja osaa ajatella teoreettisesti, että JOS onkin. Harvapa osaa tuota taitoa normaalissa elämässäkään. Nähdään vain oma ajatuskanta, eikä mitään muuta.

Tän juttuni pointti oli siis se, miksi ateisti ei ole innokas keskustelemaan tuosta lähtökohdasta lähtien. Koetaan siis jokseenkin samanlaiseksi ajanhukaksi keskustella kotitontun ilmenemismuodoista kuin jumalan olemassaoloksi. Jotta tuota keskustelua haluaisi käydä, pitäisi olla jonkinlainen mielenkiinto aihetta kohtaan. Kun ei ole minkäänlaista innostusta lähteä keskustelemaan jostain täysin imaginaariseksi koetusta, ei sitä keskustelua halua edes aloittaa. Haluaisitko esimerkiksi viettää tunnin keskustellen lähtökohdasta "Kotitonttu on olemassa"?

Voisin keskustella aivan hyvin siitä aiheesta tunnin, jos on mielekäs keskustelkaveri asialle, joka oikeasti ajattelee sen olevan olemassa. Haluaisin ymmärtää toisen kannan ja varsinkin JOS TEEN KYSYMYKSEN SILLE, että mistä kotitonttu sitten syntyy. Minusta on naurettavaa tehdä kysymys, jos ei kestä vastausta, eikä varsinkaan voi pitää minkäänlaista vastausta oikeana, koska kotitonttua ei ole olemassakaan. Ymmärräthän tätä?

Keskustelukumppanista siis riippuu. Voisin hyvin keskustella aiheesta maailman synty (jossa ei ole osallisena Jumala) vaikka itse uskon Jumalan luoneen maailman. Kun oppii ymmärtämään toisen kannan, vaikka itse ajattelee täysin erilailla, voi oppia itse paljon. Ei sillain, että itse muuttaisi ajatusmaailmaa vaan sillain, että voi oppia toisen ajatusmaailmasta ja se tuo kokemusta yleisesti elämään ja toisinajattelijoihin. Kannattaisi sun ja blumenkin opetella.