Hei!
Enpä olekaan taas melkein viikkoon ehtinyt edes lukemaan, kauhia määrä on taas juttuja jäänyt väliin :x . Nyt ei siis todellakaan kommentteja kaikille, mutta ei ole mitään henk.koht. jos joku jää mainitsematta =)
Ensinnäkin
Vauvikselle kovasti jaksuja :hug: . Ja suosittelen ihan oikeasti lääkkeitä, itse ainakin olen saanut niistä todella paljon apua. Tai siis en voisi ollenkaan olla ilman. Hyvä että psykologille olet päässyt!
DD:lle hyvää jatkoa, ja toki tervetuloa takaisin jos siltä joskus taas tuntuu!
AC:n MiniT:lle pikaista paranemista!
Kiva kuulla
Divinasta pitkästä aikaa!
Peseminen: meillä tyttö käy kylvyssä 2 kertaa viikossa, päivittäin toki pyllyä pestään ja kaulapoimuja sekä käsiä (ne kun ovat koko ajan suussa ja maitopuklun peitossa siis
).
Atooppisesta ihosta ei ole omaa kokemusta, mutta yhdellä tutulla on mun esikoisen kanssa samaan aikaan syntynyt poika, jolla on ollut tuota vaivaa, ja hänelle oli myös päivittäistä kylpemistä neuvottu.
Sintzin Nealle kääntymisonnitteluja!
NullPoints: me ollaan oltu tuon ukkoni kanssa yhdessä nyt 15 vuotta, ja 2 lasta
(tosin meille ei enempää ole tulossakaan). Oltiin oltu runsaat 12 vuotta yksissä kun vasta ekaa ruvettiin yrittämäänkään. Niinhän ne molemmat sitten kyllä tulivatkin ihan perä perää. En tiedä miten siinä niin kauan vierähti, jotenkin vaan ei ikinä tuntunut siltä että olis valmis lasten tuloon.
Tästäpä rakennan oivan aasinsillan
Pipparin kyselyyn =). Eli me olemme varmaan aika harvinaisia, kun päätimme tehdä toisen hyvin pian ensimmäisen perään, vaikka esikoinen oli todella kaikkea muuta kuin helppo tapaus (eikä ole sitä vieläkään). Me vain totesimme, että jos tästä vielä joskus ns. helpoille päiville päästään, niin ei varmasti haluta enää siihen suohon uudestaan, joten parempi tehdä toinen äkkiä siihen samaan konkurssiin. Emme siis ajatelleet, että siinähän se toinen menee kuin yksikin (koska niin ei todellakaan ole!) vaan mietimme, että jaksaako enää ryhtyä toista kertaa tähän tuskaan ja vaivaan jos on jo päässyt nukkumaan kunnon yöunia jne. Meillä esikoinen heräili vielä reilusti päälle vuoden ikäisenäkin tunnin välein läpi yön, joka ikinen yö. Hän on myös n. 7-kuisesta potenut kunnon "varhaisuhmaikää", ihan joka asiasta käydään kaverin kanssa aina hirveää vääntöä (syöminen, pukeminen, kaikki). Onneksi meillä kuitenkin kävi tuuri, ja tämä toinen lapsi on helpompi. Yöunia hän ei sanottavasti nuku, mutta ei ole yhtä temperamenttinen kuin isoveljensä.
Mutta vielä
Kathelle siis sanon samaa kuin NP, että tänne ensinnäkin vaan purkamaan, jos mikä tahansa asia ottaa pattiin, ja toiseksi olen monista kirjoittamistasi asioista ihan samaa mieltä
. Maailmassa on niin paljon muutakin kuin aineellista "onnea". Ja eikös sitä myös niin sanota, että hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan.
Ool rait, taidan hipsiä esikoiselle puuroa laittelemaan. Omia kuulumisia ei ihmeemmin ole, eipä ole tapahtunut mitään mainittavaa. Neiti kasvaa ja kehittyy, on päiväsaikaan iloinen ja reipas ja nukkuu ulkona hyvin, iltaisin sitten huudellaan yliväsymystä kun yöunille ei millään tahtoisi jäädä. Ne yöunet meillä edelleenkin ovat max 6 tuntia :headwall: , eilen kun nukahti jopa vähän yli 23, niin aamuherätyshän sitten koitti klo 05 |O . Huomenna varmaan laitan bataattia kattilaan, kun menee tuota korviketta jo sen verran reippaita määriä. Meillä kun ei sitä imetystä mun lääkkeiden takia ole :'( , muuten varmaan koettaisin mahdollisimman pitkälle pelkällä maidolla, kuten muutamat olivat jutelleet.
Nyt pois
Grynna & tipunen 3 kk 3 vko