NeitiKat :hug: Pienesti ymmärrän, toisinaan ollaan ukkelin kans kovasti eri mieltä miten toimia.
Saparo *Kuulosta huipulle!! =)
Vauvis Zemppiä ja voimia, kuin myös kaikki muut, joitte ipanat itkuaa.
Minäpä kopsaa omanapaisen blogikirjotuksen meiän kuulumisista, ku en jaksa samoja uuestaa kirjottaa;
Itelle iski joku lunssan tapanen, voi raivo! -Luulin jo päässeeni eroon näistä hetkeksi. Ja mikä ankeinta tulee tauko spinniin, juuri ku oli päässy vauhtiin. Vielä emmin peruako illan tunti vai ei, vaikka viisainta kai ois heti soittaa etten tuu. Ja ku aattelee Pikkuveikkaa joka rellottaa hospitaalisa tippaletkun jatkeena lunssan jälkimaininkien takia (mätäpaise kurkusa). Niin ois ehkä tosiaa viisainta olla nyt rehkimättä.
Toiseksee Nuorella naisella lienee korvatulehus jälleen kerran uusinu, ennenku ees kontrolliaika on koittanu, korvatulehusta eppäilen myös nuorimmalle, kerran korva ihan ryyteesä ja yskiä röykyttää öisin, ahh niin tuttuun tyyliin. Sen verran hyvää että aika kiltisti on pikkumies ollu, jos tosiaan korvaa sairastaa. Pikkunaisen alkeerialista ehkä jatkuu, tai sitte jossai vielä oivaltamatta jääneessä ruoassa on epäpuhtauksia, nyt kiellettyjen listaa koristaa ainoastaan, maito kaikissa muodoissaan, gluteeni, pähkinä, sitrushedelmät..
Oon iloinnu ja riemuinnu tämän allerkikon helppouesta kun gluteeniton ja maidoton ja pähkinätön eväs kelpaa, eikä tartte olla kaikki kotimaiset viljat pannassa, niinku isoveikalla. Vaaaan, ehkä oon tuuletellu turhan aikasin, kun ripallus vaan jatkuu, ei kovin pahana, eikä varmaan pikkuihimisen menoa haittaa ku paino nousee, eikä iho ole ollenkaa pahassa kunnossa, mutta kuitenki.
Vielä naisenalkua oottaessani jaksoin leipäytyä ku luin sairaalassa makuillessani kakslussaa sekä muita laatulehtiä, joissa ainaki jokatoisessa selostettiin allerkikkoperheen ahh niin raskaasta arjesta, atooppisesta ihottumasta, vaikeista raskauksista, korvakierteistä jne ihanaa. Vaan ehkäpä nyt ku toinen vaikeaksi luokiteltava ootteluaika on takana ja kolmas kersa oirehtii alkeerioita tai atooppista ihoa tai korvakierteen alkua, suonen pienen ymmärryksen tapaisen niille jotka itkee lehdessä uupumustaan. Oma kohta taitaa olla ennemmin tympääntymistä. -Lunta tupaan ja jäitä porstuaan, mitä vielä
Ja niin, jos vähä tympäännystä ni jottai hyvvääki; Poikanen seon puolivahingossa yhtäkkiä oivaltanu alkaa kuivaksi, ja lähinnä samaa kyytiä ku jäi päivävaippa jäi myös yövaippa. Nyt meni enskertaa kerhoon ilman kaikenvaraltavaippaa! -Toki sitä pottailua harjoteltii pitemmä aikaa, mutta en arvannu että näi kivuttomasti lopulta jää vaipat veks, eikä toistaiseksi oo tullu ees vahinkoa.
Nooh, kohta lähetää lekurii, kolome aikaa peräjälkee, katotaa kaikkie vaivaste korvat ja muut huolet. Täälä uuesa paikasa sentää heilahtaa lekuriajat samantien ku niitä kaipailee. Edellisesä ku ei meinannu päästä sinne ajavarrauksee ensinnäkää läpi, oli huoli mikä tahasa, saati sitte että ois aikaa ees tarvinu puhelimmee vastaajan mielestä. Eli toine hyvä asia -Vielä kolomas, näyttää luppaavasti siltä että saan juua aamukahavit vallan rauhasa, ja jopa lukasta kalevan siinä sivusa! -Eli poistun takavasemmalle, ehkä tästä vielä päivä kirkkenee
Nyt viimein poistun sinne kahville